Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina sanotaan, että vanhemman kuuluu tukea lasta, ja sitten kun lapsi käyttäytyy ns. huonosti rangaistaan lasta
04.02.2017 |
Jos siis lapsen huono käytös johtuu tuen puutteesta? Tai ei minun äitini kyllä sanonut, että lasta kuuluu tukea, mutta olisi varmaan kahvipöydässä nyökytellyt niin jos joku olisi sanonut niin. Miksei ne aikuiset, jotka lasten tukemisesta puhuvat rökitä aikuista, joka rankaisee tuen tarpeessa olevaa lasta? Tuentarpeista oireilevaa lasta rankaisevat aikuiset ovat pahoja ja he ansaitsevat pahaa.
Kommentit (8)
Käytöksen ohjaaminen tapahtuu niin että hyvällä käytöksellä on hyvät seuraukset ja huonolla käytöksellä huonot seuraukset. Sitä saat mitä vahvistat. Se on kyllä taitolaji ja vaatii silmää lukea tilanteita oikein. Tukeminen ei tarkoita sitä että vaan päätä silitetään ja ollaan niin mairean ymmärtäväisiä vaikka lapsi toimii väärin. Tärkein tuki on se, että olet aktiivisesti mukana lapsesi elämässä ja oikeasti kiinnostunut hänen tekemisistään. Aloitat vaikka pistämällä sen puhelimen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitihullun jaarituksia osa 4578.
Voit linkata tähän jonkin aiemman ketjun. Mitään uutta ei tule.
Olen iloinen, ettei mies tai lapset ok tänään hampaissa
Miten Sinä tuet lapsiasi? Se on oleellisinta, kun kyse on yli 40-v kahden koululaisen äidistä.
Ei kukaan oikein jaksa muistella 70-lukua jatkuvasti
Esimerkki tästä tukemisesta. Lapsi tuo kaksi kiveä sisälle kivikissoiksi. Äiti jankkaa asiaa koko päivän palstalla. Illalla äiti sanoo lapselle, että lähtee ellei kiviä viedä pois. Lapsi alkaa itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, menee vähän off topic, mutta mietin tätä pari päivää sitten kun näin lapsen joka puhui todella rumasti lapselleen ja äiti huusi takaisin:
Oma äitini ei koskaan huutanut meille, ei edes korottanut ääntään, vaan oli aina kohtelias (ainakin sen mitä muistan).
Kasvoimme lapsiksi jotka eivät lähes koskaan huutaneet äidillemme. Teini iässä joskus käskin äitiäni painumaan vittuun urkkimasta. Äitini huokaisi vain ja sanoi, että tuntuu pahalta kun puhun hänelle noin. Menin halaamaan ja pyysin anteeksi käytöstäni enkä muista enää sen jälkeen hänelle koskaan tiuskineeni noin rumasti.
Niin metsä siis vastaa kuin sinne huudetaan. Koen olevani "vapaakasvatuksen uhri". Vanhemmat eivät koskaan tiukasti sanoneet, että jollakin tavalla ei saa käyttäytä, vaan selittivät miksi tämä käytös ei ole muita huomioon ottavaa.
Olen puhunut äitini kanssa asiasta. Hän on sitä mieltä, että "olitte vain niin ihania ja helppoja lapsia, ettei teitä tarvinnut rangaista tai komentaa", mutta minusta kyllä hän on tehnyt loistavaa työtä kasvatuksessa, vaikkei minua koskaan ole mistään rangaistukkaan.
Tapan äitini, koska hän on paha.