Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ajatteletko sinä, että tukiverkoston puuttuminen on henkilöstä itsestään kiinni?
17.03.2006 |
täällähän usein kehotetaan katsomaan peiliin, jos ei ole tukiverkostoa.
Itselläni on paljon kavereita ja ystäviä.
Meillä sukulaiset eivät koskaan ole suostuneet auttamaan lastenhoidossa, ja ystävät on työssäkäyviä, väsyneitä pienten lasten vannhempia, joilla on tuskin aikaa ja voimia omille lapsilleen. Miten ihmeessä peiliin katsominen minua auttaisi?
Kommentit (38)
Vierailija:
Yhdeeäkin ketjussa, eräs oikein keuli, että juu, on se IHAN sama mihin ne lapset laittaa, jos vapaata haluaa, EI, EI se vaan ole!
Vapaa-aika ja parisuhdeaika on IHANA asia, mutta kaikilla ei ole siihen yhtä hyviä mahdollisuuksia, eikös vaan!? Miksi pitää VITTUILLA asiasta joka kenties on aika kipeä? Ei pysty ymmärtämään!
Miten sattuikin, että tunnistin itseni tuosta ylläolevasta - mutta en todellakaan siksi, että lausuma pitäisi paikkansa!!
En TODELLAKAAN ole sanonut, että on _ihan sama_, minne lapset laittaa. Ketjussa kyllä moni yritti tällaista leimaa niskaani heittää, sanoipa joku, että " se on valmis viemään lapset vaikka kenelle naapurin ukko mustalaiselle että pääsisi bilettämään"
Itse sanoin, että meillä niin hyviä ystäviä naapurissakin, että heille voi pariksi tunniksi viedä lapset hoitoon ja lapset todella viihtyvät siellä - kuten heidänkin lapset meillä. Ilmeisesti se kuitenkin oli liikaa - eihän naapurissa VOI asua mukavia ihmisiä???
Eikö teitä ollenkaan hävetä vääristellä toisten ihmisten sanomisia? Vaikka erilaiset mielipiteet kuinka ärsyttäisi, ei silti saa valehdella ja muuttaa niitä mieleisikseen.
Okei, on se varmasti surkeaa, jos ei ole ketään jonka luokse lapset viedä, mutta oikeuttaako se siltikään vääristelemään muiden sanomisia ja kirjoittamaan ihan täyttä puppua?? Eri mieltä saa ja pitääkin olla, mutta suoranainen mustamaalaaminen on liikaa.
Mutta kyllähän tänne mahtuu.. en edes oleta, että ylläoleva henkilö edes hiukan häpeäisi käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinä saitkin niin monelta siinä kuulla kunniasi, että menehän nyt ihan vain itseesi. Ja opettele esittämään asiasi niin, että ne tulkitaan paremmin! Hävytöntä ruveta täällä nyt itkemään! Itse asiasi niin esitit, että sait monen vihat niskaasi, aiheellisesti!
Vierailija:
Kyllä sinä saitkin niin monelta siinä kuulla kunniasi, että menehän nyt ihan vain itseesi. Ja opettele esittämään asiasi niin, että ne tulkitaan paremmin! Hävytöntä ruveta täällä nyt itkemään! Itse asiasi niin esitit, että sait monen vihat niskaasi, aiheellisesti!
Totta on, että sain kuulla lukuisia selityksiä.
Sain myös kuulla lukuisia haukkumanimiä, joista tuo viimeisin eli " törkeä" on kesyimmästä päästä.
Kaikki sen vuoksi, että olin ERI MIELTÄ kuin suurin osa ketjun kirjoittajista ja vieläpä perustelin sanomiseni.
Mielestäni on surullista, että tietyissä asioissa täällä ei voi olla eri mieltä. Valitettavasti se, että sain ko. ketjussa kuulla kunniani ei kuitenkaan todista vielä sitä, että olen huono ihminen. Sen vuoksi en todellakaan aio mennä itseeni, minulla ei ole mitään syytä siihen.
Ja minäkö täällä olen ruvennut itkemään? Sinä - raukkamainen sanojen vääristelijä - täällä muka toistelet sanomisiani ja toden totta niin pieleen kuin vain voi.
Jos jonkun pitäisi mennä itseensä, se olet sinä. Et ressukka pysty omine mielipiteinesi vakuuttamaan, vaan pitää kaivella toisten sanomisia ja vääristellä niitä; se jos mikä on säälittävää.
Jatkoa ajatellen: keskity sinä ihan omiin sanomisiisi ja lakkaa tulkitsemasta muiden sanomisia. Anna minun kantaa vastuu omista sanomisistani, kuten puheena ollessa ketjussa teinkin.
Minun mielestäni on.
Olen kirjoittanut monesti tänne meidän elämästämme tukiverkosto asiassa.
Tiedän, että ihmisiä on erilaisia, toiset on sosiaalisempia kuin toiset. Mutta periaatteessa kaikilla ihmisillä on ihan samat mahdollisuudet luoda tukiverkostoa perheensä ympärille, jos vain itse haluaa.
Olemme muuttaneet 2 kertaa ihan vieraalle paikkakunnalle, ketään emme ole sieltä tunteneet, sukulaiset kaukana, toisella kertaa muutto oli vielä ulkomaille.
Molemmilla kerroilla olemme saaneet luotua tukiverkoston (johon ei kuulu sukulaisia).
Tukiverkosto on koostunut, naapureista ja muista lapsiperheistä joihin olemme tutustuneet puistoissa, kerhossa, työpaikkojen kautta yms.
Meidän tukiverkosto-perheet ovat itse olleet samanlaisessa tilanteessa, sukulaiset eivät asu samalla paikkakunnalla. Niinpä apua on sitten annettu puolin ja toisin, käyty kastelemassa loman aikana kukat ja otettu postit postilaatikosta, ajettu nurmikkoa yms. ja joskus vahditti myös toistemme lapsia. Usein on istuttu myös yhdessä iltaa, syöty hyvin, lapset leikkineet jne.
Ei sitä tukiverkostoa saa, jos ei itse halua. Jos haluaa vain olla aina omalla perheellä, eikä ikinä halua kutsua ketään kotiin kylään, niin eihän niitä tuttuja ja ystäviä saa. Jos ei ikinä uskaltaudu puistossa juttelemaan tuntemattomille, niin ei niistä tuntemattomista ikinä tuttuja ja ystäviä tule.
Täällä olen monesti saanut vastaukseksi: hyvähän se sun on, kun vaikutat niin super sosiaaliselle.
Kyllä, olen sosiaalinen, mutta kyllä muakin jännittää monissakin tilanteissa, sydän pamppailee ja kädet hikoaa. Kaikkia meitä ihmisiä joskus jännittää. En minäkään ole suuna päänä tekemässä tuttavuutta tuntemattomien kanssa puistoissa. Mutta jos sinne joka päivä samaan aikaan satutaan, niin vähän se nyt on noloa ja outoa jos ei ruveta pikku hiljaa juttusille.
Ja pikku hiljaa siitä tuttavuus syvene, jos juttu tuntuu luistavan. Kunnes huomataan, että ollaankin jo aika ystäviä.
En minäkään lapsiani kenelle vaan hoitoon heitä. Haluan tuntea ihmiset jotka katsovat lapsiani, mutta kukas muu kuin minä itse, sen tukiverkoston voin saada aikaiseksi, eikö?
Kuinka monelle on kukaan tullut tarjoamaan, että hei, tässä sulle hyvä tukiverkosto, ole hyvä??
Kyllä se on itsestä kiinni, haluaako tukiverkoston vai ei. Kukaan muu ei voi meidän elämää muuttaa kuin me itse. Jos itse ei halua jotain asian eteen tehdä, niin ei sitä tee kukaan muukaan, ja tämä pätee ihan kaikissa asiossa.
Jos sulla on esim. ikävä olla nykyisessä duunissa, kuka sen asian voi korjata, vain sinä itse. Voit etsiä uuden työn tai muuttaa asennetta siellä nykyisessä työssä. Se on itsestä kiinni, uskaltaako. Uskaltaako ottaa vastuun, muutoksen jne. omassa elämässään vai valittaako ja ruikuttaako eikä tee asialle mitään.
T. onnellinen tukiverkoston omistava, eikä edelleenkään asu sukulaisen sukulaista samalla paikkakunnalla =D
Miksi tungette ketjuihin jossa otsikko on esim. Muita joilla ei ole tukiverkkoa?
Tälläisiä hyviä ketjuja on alkanut ja siitä olisi vaikka hyvässä tapauksessa voinut syntyä vertaistukea tai vaikka hoitorinkejä ja ystävyyttä, mutta MIKSI teidän kaltaisten täytyy tulla sinne viisastelemaan, että minäkin sain muuten näin tukiverkon, että se on teistä itsestä kiinni, älkää itkekö! Miksi te tungette ketjuun piruilemaan? Mikä on ideanne!?
Ja sinä yksi joka nyt ruikutat täällä, että sinut ymmärrettiin väärin, höpö höpö! minulle sinä esim. sanoit, että sinähän et edes halua vapaata lapsistani VAIKKA en todellakaan niin kirjoittanut! Ja sen nyt osasi jokainen luktaitoinen lukea viesteistänikin! Olit äärimmäisen kärkevä ja pilailit toisten tunteilla ja nyt olet täällä väärin ymmärretty marttyyri. Hoh-hoijaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riemukiljahduksin muuta kehä kolmosen sisäpuolelle.
Jos on vaan niin, että töitä ei löydy omalta paikkakunnalta, vaan pk-seudulta.
Siinä jää väkisinkin sukulaiset yms. kauas ja tukiverkon rakentaminen (etenkin) pk-seudulla on tosi vaikeaa. Kun aloittaa aivan tyhjästä täysin vieraiden ja erityylisten ihmisten keskellä, niin sitä verkostoa ei ihan muutamassa vuodessa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnutte ajattelevan, että se tarkoittaa ilman muuta kotiapua ja lasten hoitoa. Ei ihme, jos teiltä puuttuu tukiverkosto.
Tulkiverkosto tarkoittaa myös sitä, että on olemassa kanssakulkijoita, joille voi puhua omasta jaksamisestaan, päivästään jne. Sellaisia, jotka auttavat henkisesti jakamaan arkea kanssasi.
Jos ihminen ajattelee, että tukiverkosto on nimenomaa kotiapua, ajattelen silloin, että verkoston puuttuminen on tämän henkilön syytä. Vaatiko hän liikaa? Onko itse valmis tekemään sitä, mitä odottaisi muilta? jne.
joillakin esim. isovanhemmilla on periaatteena, että ketään ei auteta, pärjätköön kaikki ihan itsekseen. Ei siinä paljon välimatkalla ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On silkkaa saamattomuutta, jos ei yhtään sellaista läheistä ole, joka voisi toisinaan edes pari tuntia hoitaa lapsia.
Viime viikolla tuli postiluukusta lehti (olisko ollut Kelan sanomat) jossa kerrottiin, kuinka tietyn alueen ihmiset olivat itse rakentaneet tukiverkoston, he olivat siis verkostoituneet. Kellään ei ollut sukulaisia, mutta silti on mahdollista tehdä yhteistyötä se vaatii tietysti oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta, mutta mahdotonta se ei missään nimessä ole!
Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että jokaikisen ns. normaaliin kanssakäymiseen kykenevän ihmisen on mahdollista rakentaa itselleen tukiverkosto - tai jos ei verkostoa, niin löytää ainakin muutama luotettava henkilö/perhe, jonka kanssa voi puolin ja toisin auttaa toisiaan.
Jos tyytyy kohtaloonsa ja ruikuttaa kurjuuttaan, ei varmasti kukaan tule ovikelloa soittamaan ja apua tarjoamaan.
Löytyy siis esimerkkejä, joissa ihmiset ovat onnistuneet nyhjäisemään tyhjästä tukiverkoston - miksei se muidenkin tapauksessa onnistuisi?
tai sitten he ovat jo kouluikäisiä. Kyllähän pari ala-asteikäistä lasta menee omien joukossa, jos omiakin on vain pari samanikäistä. Mutta jos kaikilla ystävillä on monta pientä lasta, ei olekaan enää niin helppoa hoitaa esim. kymmentä alle kouluikäistä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entäs jos on laajan tuttava-ja ystäväpiirinsä ainoa, jolla ei ole sukulaisten apua käytössä. Miten sitten verkostoidutaan, jos kukaan muu ei apua kaipaa, mutta siitä huolimatta he aivan jatkuvasti valittavat, miten on niin rankkaa, että eivät meinaa jaksaa.
ja joilla on halua perustaa lapsenhoito rinki.
On se vähän eri asia jos tälläisiä ihmisiä löytyy tuttavapiiristä!
Minä ehdotin tälläistä " vuoroin lapset kylässä" systeemiä 2 tuttavaperheelle eivät olleet kiinnostuneita kun heillä oli tukiverkkkoa eikä siis tarvetta tälläiseen rinkiin.
+ kun sitä lastenvahtia ei ole omasta takaa niin kynnys vieraalle lastenhoitajalle jättämisestä kasvaa aika kovaksi (tämä on hyvä jokaisen ymmärtää) on TÄYSIN eri asia jättää lapset TUTULLE! Ja jos joskus siitä tukiverkon puuttumisesta hiekkalaatikolla mainitsen ohimennen ei se tarkoita, että olen katkera!
Small talkia vain ja usein vastaus suoraan kysymykseen onko lapsi ollut hoidossa, ei ole kun ei ole mummolaa tai muuta luontevaa paikkaa. Miksi se pitää heti tulkita valittamiseksi!?
Onneksi meillä osataan revittää koti-illoistakin, onneksi on ollut toistaiseksi luovuutta!
ei nämä asiat ole niin simppeleitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia siksi aikaa. Mun äiti ja isä ovat vielä työelämässä. He ovat ainoat tällähetkellä, jotka voivat ottaa lapsemme hoitoon vaikka pariksipäivää. Mutta kun meillä 4 lasta niin ei kovin usein edes kehtaa pyytää. Pari kertaa vuodessa. Lasten kummit.. eivät ota turha pyytää apua ja asuvatkin sen verran kaukana että ei vastavarsin tulisi vietyä hoitoon lapsia heille
Onko tosiaan yleistä, että perheissä tätä nykyä on 5 pientä lasta? (Esimerkissä mainittiin, että kuka jaksaa hoitaa 10 pientä lasta...)
On myös olemassa lastenhoitoa tarjoavia instansseja. Okei - kaikki eivät halua niitä käyttää, MUTTA niitä olisi tarjolla eli sitten on oma valinta, jos ei niihin luota.
" en halua vaivata tuttavia, en luota lastenhoitajiin, ulkopuolinen ei osaa hoitaa lastani..."
Ihan oikeasti, välillä tuntuu, että kyllä noita syitä ihan keksimällä keksitään eli ehdottipa mitä tahansa, niin aina se tyrmätään.
Tottakai niillä, joilla on tukiverkosto elämä on siltä osin helpompaa.
Mutta ei kai siitä pidä katkeroitua - ehkä he sitten joutuvat näkemään jonkun muun asian eteen enemmän vaivaa?
Pointtini oli ainoastaan se, että kyllä tukiverkon rakentaminen on ihan mahdollista jokaiselle - itse voi sitten päättää, haluaako sen eteen nähdä vaivaa ja tehdä työtä.
Minä en ihan oikeasti kehtaisi edes kysyä, ottaisivatko he meidän lapsemme hoitoon, jotta pääsisimme miehen kanssa vaikka risteilylle. Miten ihmeessä te muut oikein kehtaatte? Ystäväpiirissä kaikki on väsyneitä, työtä on hirveästi töissä ja kotona. Monet näkevät lapsiaan (joita useammallakin on juuri se viisi) melkein vain viikonloppuisin, ainakin niin, että molemmat vanhemmat ovat kotona. Siihen väliinkö sitten änkeäisin vielä kysymään lastenhoitoapua? Tulkitttakoon se nyt sitten vaikka täällä juuri sellaiseksi, että olen laiska hankkimaan tukiverkostoa....
että vievät lapsiaan usein hoitoon (kenties aika vieraillekin)! En ole koskaan tavannut saamatonta tukiverkotonta ihmistä! Olisihan se aika hassu ajatuskin olla saamaton jos ei kerta apua mistää saa!
Kuinka jotain jolla ilmeisesti on hyvä tilanne tukiverkon suhteen jaksaa olla tästä asiasta näin tohkeissaan ja moittia tukiverkottomia!?
Vastaus: huono omatunto tai kateus reippaisiin ja onnellisiin perheisiin joissa kaikki tehdään yhdessä ja perhe toimii loistavasti!
kuinka monella teillä tukiverkosto koostuu vain itse hankituista samassa tilanteessa olevista ystävistä, ettei ole ketään kummia tai isovanhempaa tai ketään muuta sukulaista, joka auttaisi edes kerran vuodessa.
Tuskin kenelläkään. Se on niin helppoa arvostella muita ja antaa ohjeita tilanteesta, josta ei ole minkäänlaista aavistustakaan.
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Enkä minä ainakaan käsitä tukiverkosto sanaa samana kuin lasten hoitaja. On minulla naapurit, en sitä ole koskaan väittänytkään, mutta lapsilta puuttuu isovanhemmat. Ei ole kyse pelkästä laatuajasta miehen kanssa vaan siitä, että ei ole oikeasti ketään joka edes soittaisi joskus ja kysyisi mitä kuuluu. Eikä joku naapuri tai kaveri tai mll:n hoitaja ole ollenkaan sama asia.