Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kokemuksia uusperhe-elämästä
03.02.2017 |
Millaisia kokemuksia palstalaisilla on uusperhe-elämästä? Tai toisaalta pitkään yksin lasten kanssa elämisestä.
Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja ja asunut heidän kanssaan yksin jo monta vuotta. Lapseni ovat minulle äärimmäisen rakkaita ja siksipä harkitsenkin hyvin tarkkaan mihin ryhdyn. Olen seurustellut jo 2,5 vuotta miesystäväni kanssa. Meillä on ollut jo hyvän aikaa puhe yhteenmuuttamisestakin. Nyt olen hylännyt tuon ajatuksen yhteenmuutosta, kun mies ei ole valmis pitämään hankinnoissa ja muissa kaikkia lapsia samalla tasolla. Mielestäni sámassa perheessä elävillä lapsilla (olivat sitten omia tai puolison) täytyy olla sama elintaso. Nyt olen ylipäätään alkanut kyrsiintymään mieheen ja tapoihinsa ja harkitsen eroamista. Mies ei missään tilanteessa auta minua ja kaikkki aika on vain sitä, että pitää tehdä jotain hienoa (on todella kova tuloinen). Koko ajan pitäisi vain matkustaa ulkomailla ja käydä kalliissa ravintoloissa. Hänellä itsellään käy luonnollisesti myös siivooja ja sitten mies valittaa, kun minä totean, että joudun siivoamaan viikonloppuna. Se kun ei ole kivaa. No en häntä ole pyytänytkään sitä tekemään, mutta itse joudun siivoamaan. Samoin ostelee itselleen ja lapsilleen koko ajan vaikka mitä ja ihmettele sitten kuinka minä en osta. Muutoinkin tuntuu, että kehuu rahoillaan joka välissä. Nyt tosiaan tuntuu, että ero lienee paras ratkaisu. Mutta jaksaako sitä sitten olla yksin siihen asti, että lapset ovat aikuisia. Jos kerran sellaista miestä ei löydy, jonka kanssa voisi perustaa tasa-arvoisen uusperheen?
Kommentit (29)
Uusperhe toimii, jos
- kaikkia lapset kokevat kohtelun oikeudenmukaisena - eli sama elintaso, samat kotityöt
- uusperheen perustaminen ei vähennä saavutettuja etuja - Rikkaampien lasten ei kuulu kärsiä, jos jokaisella on aiemmin oma huone, pitää ne olla jatkossakin yms.
- uusperhettä ei yritetä änkeä ydinperheen muottiin - ihmisiä ei pakoteta tekemään asioita, kuten isovanhempivierailuja vaikka eivät ole edes omia isovanhempia syystä että "me olemme nyt perhe"
- uusvanhempi ei yritä ottaa biologisen vanhemman roolia - määräysvalta tietysti on omassa kotona, mutta vain sen takia
- jokainen saa olla omat itsensä.
Uusperheily ei sovi nipottajille, joiden mielestä asiat tehdään oikein vain tietyllä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on aika erilaiset arjen tottumukset.. Jos sua jo tässä vaiheessa ärsyttää miehen tapa elää niin luuletko että se helpottaa kun muutatte yhteen? Vai ajatteletko et mies muuttuu sitten sellaiseksi kuin sinä haluat? Uusperheessä pitää hyväksyä paljon kaikenlaista. Meillä kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita, yhteisessä arjessa eletään tasavertaisesti ja toisaalta myös huomioiden kaikkien eritystarpeet. Kuitenkin miehen lasten elintaso ja elämä on lopulta sellainen mitä biolohiset vanhemmat tarjoavat, samoin minun. Mieheni ei tarvitse tietenkään omasta pussistaan maksaa lasteni esim kalliita leirimatkoja, me biologiset vanhemmat maksamme. Miehen lapsilla on kokonaisuudessaan alhaisempi elintaso kuin minun lapsilla, eikä minulla ole varaa heihin sijoittaa. Pitäisikö minun lasteni sitten luopua harrastuksistaan kun miehenkään lapset ei voi...? Mun lapsilla on myös aina paremmat vaatteet kuin miehen. Ovat ihan pienestä saakka olleet kiinnostuneita vaatteista. Miehen lapset eivät, ja heidän äitinsä ei paljoa piittaa mitä heillä päällään on. Lapsia ei voi tasapäistää, hehän kuuluvat hieman erilaisiin perheisiin, ja harvalla uusperheellä on ylimääräistä rahaa. Lapsille on tärkeää että heitä kohdellaan yhtä arvokkaina ja rakastetaan. Aina siinä arjessa missä on. Mut ap: ajatus siitä et miehen pitää panostaa ap:n lapsiin, ei oo ihan realistinen. Toki uusperheitä on monenlaisia. Mut jos on vähän vanhempia lapsia, niin asioissa on monta puolta. Tärkeintä on että kaikkia rakastetaan.
Joku hankkii yhden lapsen että jää rahaa matkustellakin. Lapsi näkee maailmaa. Joku hankkii 5 lasta ja lapset viettävän lapsuutensa kotipihassa. Uusperheissä pitää miettiä mitä kumpikin haluaa, kunnioittaa sitä ja katsoa tuleeko tarpeeksi sitä yhteistä kohtaamispintaa. Valittu lapsiluku määrittää yleensä aika paljon sitä miten eletään. Moni tekee sen välinnan ihan jo sillä perusteella haluuako lasten tähden luopua kaikesta vai elää muutakin elämää
Sanon vain tämän: lapsen näkökulmasta on yhtä helvettiä olla kakkosluokan kansalainen omassa kodissaan, seurata vuosia vierestä kun joku toinen saa asioita joita sinä haluaisit ja se pitää vaan niellä. Sitä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja väkisin sisällä vellovaa kateutta joka muuttuu hiljaa katkeruudeksi ei lievennä mikään lätinä siitä että kyllä teitä kaikkia kuitenkin rakastetaan yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Sanon vain tämän: lapsen näkökulmasta on yhtä helvettiä olla kakkosluokan kansalainen omassa kodissaan, seurata vuosia vierestä kun joku toinen saa asioita joita sinä haluaisit ja se pitää vaan niellä. Sitä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja väkisin sisällä vellovaa kateutta joka muuttuu hiljaa katkeruudeksi ei lievennä mikään lätinä siitä että kyllä teitä kaikkia kuitenkin rakastetaan yhtä paljon.
Näin varmasti on. Mutta lapset voivat myös olla hyvin eri ikäisiä jolloin heidän tarpeensa ovat erilaisia. Ja ainakin meidän perheessä miehen lapset ovat osan ajasta äidillään, eivät katsomassa jäävätkö jostain paitsi. Jos lähdetään elokuviin tietysti kaikki lähtevät. Mut aikana kun miehen lapset ei ole paikalla, omat lapseni voivat käydä katsomassa pari muutakin leffaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lienee kirjoitellut suhteestaan jo useammassa ketjussa. On ihan mahdollista olla onnellinen lastensa huoltaja ja elää uudessa parisuhteessa, niin minäkin teen. Molemmat aikuiset olemme tasa-arvoisia ja joustavia, ei raha tms ongelmia (molemmat hyvätuloisia mutta samanlaiseen suht vaatimattomaan elämäntyyliin tottuneita). Emme myöskään ole muuttaneet yhteen, vietämme viikonloput ja lomat yhdessä. Miehellä jo aikuiset lapset, minulla teinit. Kaikille käy tällainen ratkaisu, myös teineille pehmeämpi tapa tutustua uuteen ihmiseen kun ei ala heti isäpuolta leikkiä.
Apn kannattaisi selvittää elämänsä valintoja mieluummin terapiassa kuin hakea viisautta palstalta, ei ne faktat (suuri elintasoero, miehen luonteen jäykkyys, omien ja miehen lasten kasvatuserot ja elintasoero) taida miksikään muuttua täällä vatkatessa.
Miten te toteutatte saman elintason, jos yhden lapsen äiti ostaa lapselleen kaiken, mitä tämä haluaa ja sitten lapsen isän uudessa perheessä ei olekaan varaa kaikkeen ihanaan? Kiellätte sitä yhtä lasta käyttämästä kallista laukkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ainakin minun tuntemissani uusperheissä eletään siten, että lapsille ostetaan samanarvoisia vaatteita ja leluja, pyörät yms. uusitaan vuorollaan jne. Ja jos itse eläisin uusperheessä, en todellakaan suostuisi muunlaiseen elämään. Täytyyhän samassa taloudessa asuvilla lapsilla olla sama elintaso.
Ei ole totta!! Vieroitin itseni palstasta 4 kuukaudeksi, ja tämä sama wannabe-uusperheellinen on vieläkin täällä aloittamassa uusia ketjuja. Voin antaa sinulle yhteenvedon kaikista aiemmista ketjuista:
-mies ei tule muuttamaan tapojaan
-miehen lapsi ei tule oppimaan käyttäytymään paremmin
-omat lapsesi tulevat kärsimään, jos muutatte yhteen
-sinä tulet katumaan, jos muutatte yhteen
= älkää.muuttako.yhteen.
p.s. raahaatko vieläkin miehen luokse peitot ja tyynyt lapsillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te toteutatte saman elintason, jos yhden lapsen äiti ostaa lapselleen kaiken, mitä tämä haluaa ja sitten lapsen isän uudessa perheessä ei olekaan varaa kaikkeen ihanaan? Kiellätte sitä yhtä lasta käyttämästä kallista laukkua?
Meillä on sama ongelma. Eli miehen tyttö saa äidiltään kaiken mitä haluaa. Minun lapseni ovat hieman kateellisia siitä. Asiaa helpottaa se, että tyttö käy meillä vain silloin tällöin, eli hän ei saa tuplana kaikkea. Ja asiaa helpottaa, että kaikki 2+2 lasta ovat teinejä, he ymmärtävät, että se on asia, johon ei voi vaikuttaa.
Ei siinä auta muu kuin yrittää selittää lapsille, että kyse on lapsen äidistä.
2
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin minun tuntemissani uusperheissä eletään siten, että lapsille ostetaan samanarvoisia vaatteita ja leluja, pyörät yms. uusitaan vuorollaan jne. Ja jos itse eläisin uusperheessä, en todellakaan suostuisi muunlaiseen elämään. Täytyyhän samassa taloudessa asuvilla lapsilla olla sama elintaso.
Eli rajoitat puolison lasten etävanhemman oikeutta tarjota lapselle sama elintaso kuin hänellä itsellään on? Minusta olisi aika kamalaa, jos exän uusi vaimo sanoisi, että tyttö ei saa harrastaa ratsastusta/lähteä kielikurssille Englantiin/lähteä hiihtolomalla Alpeille vain siksi, että exän uudella vaimolla ei ole varaa tarjota samaa omilleen. Tai että vanhempani eivät saa ostaa tytölle skootteria, koska isänsä uuden vaimon vanhemmilla ei ole samaan varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tämä sama aloittaja. No ainakin olet hylännyt ajatuksen yhteen muuttamisesta, pisteet sinulle siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin minun tuntemissani uusperheissä eletään siten, että lapsille ostetaan samanarvoisia vaatteita ja leluja, pyörät yms. uusitaan vuorollaan jne. Ja jos itse eläisin uusperheessä, en todellakaan suostuisi muunlaiseen elämään. Täytyyhän samassa taloudessa asuvilla lapsilla olla sama elintaso.
Eli rajoitat puolison lasten etävanhemman oikeutta tarjota lapselle sama elintaso kuin hänellä itsellään on? Minusta olisi aika kamalaa, jos exän uusi vaimo sanoisi, että tyttö ei saa harrastaa ratsastusta/lähteä kielikurssille Englantiin/lähteä hiihtolomalla Alpeille vain siksi, että exän uudella vaimolla ei ole varaa tarjota samaa omilleen. Tai että vanhempani eivät saa ostaa tytölle skootteria, koska isänsä uuden vaimon vanhemmilla ei ole samaan varaa.
Ei noin voi sanoa, eikä sellaiseen ole kenelläkään edes valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jaksaako olla yksin kunnes lapset ovat aikuisia"
Minusta tämä summaa koko aloittajan kaikkien ketjujen perimmäisen ongelman.
Yksin on ihan hyvä, ei lasten kanssa itse asiassa edes tarvitse olla siinä mielessä yksin. Vuodet menee aika äkkiä että lapset muuttaa pois kotoa.
On parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Sinäkin harrastat tuota huonon suhteen vatvomista täällä iltakaudet. Käytä se aika kutomiseen tai lenkkeilyyn, ja pidä huolta mielenrauhastasi, lapsesi kiittävät.
Vierailija kirjoitti:
"Jaksaako olla yksin kunnes lapset ovat aikuisia"
Minusta tämä summaa koko aloittajan kaikkien ketjujen perimmäisen ongelman.Yksin on ihan hyvä, ei lasten kanssa itse asiassa edes tarvitse olla siinä mielessä yksin. Vuodet menee aika äkkiä että lapset muuttaa pois kotoa.
On parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Sinäkin harrastat tuota huonon suhteen vatvomista täällä iltakaudet. Käytä se aika kutomiseen tai lenkkeilyyn, ja pidä huolta mielenrauhastasi, lapsesi kiittävät.
Hyvä pointti... oli itsellä lapsia tai ei, niin koskaan pariutumisen motiivi ei saisi olla yksinäisyys.
En minä ole yksinäinen, mutta toki joskus kaipaan hellyyttä.
ap
En tosiaan muuten puhunut mistään miehen eksän ostamisesta. Hänellä ei kyllä ole rahaa tarjota mitään ekstraa miehen lapsille. Puhun siis miehen ostamisesta eli samantalon sisällä asuvilla pitää olla sama elintaso. Se onkin tosiaan eri asia miten lapsilla on asiat toisilla vanhemmillaan. Siihen ei voi eikä kuulukaan vaikuttaa.
ap
Kaikkia pitää kohdella reilusti. Mutta miten ihmeessä lapsenne kyttäävät koko ajan muiden saamisia? Saati hintatasoja? Mun lapsilla on isänsä luona kaksi samanikäistä, jotka esim jouluna saivat puolet enemmän lahjoja kuin lapseni. Se ei haitannut heitä yhtään. Heillä on täällä luonani omat kivat juttunsa. Samoin heitä ei kiinnosta mitä minun mieheni lapsilla on tai ei ole. Ovat erittäin tyytyväisiä omaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan muuten puhunut mistään miehen eksän ostamisesta. Hänellä ei kyllä ole rahaa tarjota mitään ekstraa miehen lapsille. Puhun siis miehen ostamisesta eli samantalon sisällä asuvilla pitää olla sama elintaso. Se onkin tosiaan eri asia miten lapsilla on asiat toisilla vanhemmillaan. Siihen ei voi eikä kuulukaan vaikuttaa.
ap[/quote.
Ehkä mies ei halua ryhtyä rahoillaan elättämään sun lapsilaumaa? Ymmärrettävää. Lopettaisitko sä matkailun ja harrastuksesi ja rupeaisit elättämään jonkun toisen lapsia? Minusta on kummallista et kiukuttelet siitä. Miksi olet hankkinut kolme lasta jos ei elintaso riitä? Kyllä sua taitaa kaikki miehet karkuun juosta kun haistavat että haluat heidän rahansa lastesi elatukseen.
Aika hankalalta kuulostaa, jos teillä olisi ikään kuin kaksi erillistä taloutta samassa tilassa. Oletteko puhuneet käytännöss, olisiko yhteiselonne talouksien yhdistämistä vai kuinka toteuttaisitte. Kärjistettynä: jos olisi vaikkapa jaeutut siivousvuorot, menisikö niin, että sinä siivoat joka toinen viikko ja joka toinen viikko Siivooja-Sirkka tulisi miehen vuorolla?
Onko yhteiselo erillistalouksissa mahdoton ratkaisu? Onko mies ja miehen arvot sellaisia, että oikeasti edes haluaisit asua tai ylipäätään elää yhdessä?
Ei ole niin, että valittavana on joko arvoiltaan ja elämäntavoitteeltaan sopimaton mies tai ikuinen yksinäisyys. Kun ikää karttuu ja elämää jää taakse, joutuu pariutuessaan ehkä tekemäänkompromisseja. Eri asia on, millaisissa asioissa.