Taas tulee viikonloppu menemää lapsen ehdoilla

Täytyy sanoa, että vaikka eroaminen ei varmasti ole ideaalitilanne, niin koen kyllä saaneeni elämänk takaisin. Jokatoinen viikko lapset (3 lasta) ovat isällä. Se tarkoittaa sitä, että lapsiviikot jaksan harkkakuskauksia, ruokahuoltoa, läksyjä jne lasten kanssa. Oikein odotan lapsiviikkoa, koska on niin mukavaa oikeasti olla omien lasten kanssa (tällaista voimaannuttavaa oloa en muista kokeneeni silloin, kun lapset olivat kokoajan).

Odotan myös lapsetonta viikkoa, jolloin aamulla ainoa velvollisuuteni on laittaa itseni kuntoon ja lähteä duuniin. Viikko ilman ruokahuoltoa (harvemmin teen mitään salaattia kummempaa), pyykkäämistä, sotkujen korjaamista. Vain omia harrastuksia ja viikonloppu leppoisaa oleilua, ystävien tapaamista, pitkään nukkumista, harrastuksia ja kiireetöntä seksiä nykyisen miehen kanssa. Tosin isän viikollakin tapaan lapsia, kun lähes naapurissa asumme ja kimppaan hoidellaan harkkakuskauksia. Olemme hyvissä väleissä ja yhteistyö sujuu.

Mikä minussa on vikana, että elämäni onnellisimmat hetket ovat olleet äitiyslomalla tai sellaisena hetkenä kun mulla on ollut edes pari kuukautta mahdollista olla lapsen kanssa. En ole suurperheäiti mutta yhteen lapseen keskittyminen kerrallaan on ihan parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olisi kiva olla vaan aikuisten kesken mutta se ei ole mahdollista. Muita joilla viikonloppu ei paljoa eroa arjesta?

Täällä. Näin on jatkunut jo melkein 17 vuotta. Jatkuvaa kuskaamista, ruokahuoltoa, märinää, valitusta ja nillitystä. Ei varmaan paljoa sua lohduttanut tää vastaus, koska mulla siis jo teini-ikäiset lapset ja oon luopunut jo toivosta, että "elämäni" joskus alkaisi:(

No oliskohan sulla mennyt jotain pikkuisen pieleen noissa kasvatushommissa...

Onko se joku ihme jos vaan odottaa että elämä joskus alkaa? Ei vit..u että ihmettelen tän kaltaisia ihmisiä. T:neljän äiti, vanhin 22v ja nuorin 6v.

Tuolla mentalitetilla olevalle ihmiselle se elämä ei ala koskaan. Sitkun on aina parempi kuin nytkun. Kun niitä lapsia nyt on tullut tehtyä, niin mitään et voita sillä että märehdit paskaa arkeasi viikosta ja vuodesta toiseen. Veikkaan, että kun viimeinen lapsesi muuttaa pois niin elämäsi on aivan yhtä tasaisen puuduttavaa, nyt se lapseton elämä vain vaikuttaa nyt jotenkin upealta ja hohdokkaalta, mitä se ei kovin monelle peräkylän asukille loppupeleissä ole. Nyt se tyytymättömyys vain on helppo laittaa lasten piikkiin.

Ota ilo irti miehen kanssa siitä mistä sitä teidän olosuhteissanne saa. Juokaa ylihintaiset kahvit siellä hoplopissa ja höpöttäkää teitä kiinnostavista asioista. Älä passaa lapsiasi, siitä voit siirtää aikaa itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos haluaa tehdä miehen kanssa jotain kahden kesken (siis käydä jossain), eikä lapsille ole hoitopaikkaa? Ja lapset pieniä, joten tuntemattoman hoitajan palkkaus ei tunnu hyvältä.

Vaihtoehtoina on odottaa muutama vuosi tai sitten sisäänajatte jonkun hoitajan hissukseen. Voitte ottaa ekan hoitokerran vaikka niin, että ensin tutustutte hoitajan kanssa lapsiin ja sitten lapset menee hoitajan kanssa vaikka leikkipuistoon ja käytte miehen kanssa kahvilla tai lähiravintolassa. Tällaista muutaman kerran niin hoitaja tulee tutuksi teille ja lapsille. 

Sitten kun lapset on vähän isompia, niin hoitajaltakaan ei vaadita niin paljon. Koululaisten kanssa pärjää kuka tahansa vähänkin tolkullinen teini, jolla on asenne kohdallaan.

Meilläkään viikonloput eivät ole rentoutumista varten. Nuoremmalla menee unirytmi herkästi sekaisin, joten viikonloppunakin on pidettävä rytmistä kiinni.  Lapsella on myös sellaisia allergioita ettei kannata ravintolaan lähteä, joten ruuanlaittoakaan ei voi ulkoistaa. Vanhemmalla lapsella on neurologisia ongelmia, jotka havaittiin melko myöhään (siis palstan mukaan huonosti kasvatettu). Hänen kanssaan pitää olla äärimmäisen johdonmukainen ja selkeä, jotta asiat sujuisivat. No, itse en väsyneenä jaksa vääntää jatkuvasti pikkuasioista, joten yhteentörmäyksiä tulee (joo, paska mutsi...).

Tukiverkkoja ei ole, mutta ilmankin olemme koittaneet luovia. MLL:lta tuli otettua muutamia kertoja lapsenvahti, mutta kyllästyin siihen, että joka kerta tuli eri, vaikka toivottiin tuttua. Viimeinen kerta oli se, kun tuli sellainen hoitaja , joka ei viitsinyt lukea kirjallisia ohjeita eikä kuunnella suullisia ja syötti allergikolle allergisoivaa ruoka-ainetta. Toinen lapsi tiesi myös kertoa, että hoitaja kutsui toista lasta kissamme nimellä... En viitsi tuollaisesta palvelusta maksaa senttiäkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä oikein käsitä ongelmaa. Viikonloppuun mahtuu todella paljon! Mulla on lapset 10, 4 ja 1.5 ja ehdin viikonlopun aikana nukkua pitkään, käydä lenkillä, yhdessä harrastusjutussa ja kaverien kanssa ravintolassa JA leikkiä pienempien lasten kanssa paljon, tehdä ruokaa pakkaseen, viedä esikoisen peliinsä ja myös katsoa sen pelin ja viettää aikaa miehen kanssa kahdestaan JA antaa miehelle omaa aikaa. Ja mä en todellakaan ole aktiivinen tai energinen ihminen, ja tarvitsen paljon unta. Lapset on etusijalla mutta se ei vaadi sitä että olisin la-su 48h putkeen lasten palveluksessa. Vuorotelkaa miehen kanssa lasten kanssa olemista!

Mitä jos haluaa tehdä miehen kanssa jotain kahden kesken (siis käydä jossain), eikä lapsille ole hoitopaikkaa? Ja lapset pieniä, joten tuntemattoman hoitajan palkkaus ei tunnu hyvältä.

Se ei varmaan tuossa vaiheessa ole mahdollista ikävä kyllä. En minäkään olisi halunnut palkata vierasta hoitajaa pienille. (Tosin tunnen perheitä, jotka ovat palkanneet vuosiksi esim lastenhoitajaopiskelijan joka on tullut tutuksi lapsillle, olisiko tämä teille vaihtoehto?). Me emme tosin hirveästi käyttäneet sukulaisapuakaan vaikka onneksemme sitä on ollut tarjolla. Mun mielestä tossa vaiheessa kannattaa miettiä miten voi tehdä elämästä hauskaa vuorottelemalla lasten hoidossa miehen kanssa, koska se on täysin mahdollista.

Mua tää vaihe on itse asiassa kivasti lähentänyt ystäviini, koska teen miehen kanssa vähemmän, joten ystävien kanssa vastaavasti enemmän, mikä on ollut tosi hyvä juttu. Ja miehen kanssa on kuitenkin joka ilta yhteistä aikaa kun lapset nukkuu.

Meillä on myöskin suunnitellusti pitkät ikäerot joten olemme voineet lasten välissä tehdä kahdenkeskisiä juttuja hyvällä omatunnolla.

Kyllähän nämä jutut on aika paljon asenteesta kiinni. Näitä lukiessa ymmärrän kyllä joidenkin ihmisten sanonnan että "elämä loppuu lapseen". Aina olen tuota ihmetellyt,enkä ole osannut samaistua yhtään. Meillä kaksi lasta isolla ikäerolla, suosittelen muillekkin jos ei nappaa olla monta vuotta putkeen todella kiinni lapsissa. Lapsia saadaan tarvittaessa hoitoon, mutta en koe sille juuri tarvetta. Viikonloppuisin päivällä touhutaan jotain mukavaa yhdessä ja illalla lasten mentyä nukkumaan voi miehen kanssa saunoa,ottaa vaikka pari lasia viiniä ja katsoa elokuvaa. Ei ole juurikaan asioita, mitä haluaisin tehdä ilman lapsia. Tarvittaessa sekin kyllä onnistuu ja pari kertaa viikossa käynkin yksin lenkillä, shoppaamassa tai ihan ruokakaupassa. Mies on lasten kanssa sillä aikaa. Nämä asiat kuitenkin voisin tehdä myös lasten kanssa, niin halutessani.

Mäkin kyllä HALUAISIN sitä sun tätä. Aina voisi kai joku asia olla paremmin. Eriasia on se annanko sen pilata tämänhetkistä onneani vai otanko tästä, itse hankitusta, tilanteesta kaiken mahdollisen hyvän irti!

Ymmärrän mitä asioita on realistista haluta.

Tässäkin ketjussa tulee taas ilmi,että suurimpia lapsiperhe-elämästä ruikuttajia ovat ne jotka asuvat jossain hevonjeerassa. Miksi, MIKSI te asutte kaukana kaikista palveluista? Kai ymmärrätte, että syy onnettomuuteenne ei ole ne lapset tai perhe, vaan se miten olette valinneet asuinpaikkanne. Ei kaikki muutkaan asu "stadin keskustassa", vaan ihan Pohjois-Suomea myöten löytyy kaupunkeja joissa palvelut pelaa. Lapset voivat kulkea itsenäisesti kouluun ja harrastuksiin, kauppaan pääsee kävellen tai pyörällä,harrastustarjonta on hyvää,bussit kulkevat joka suuntaan,ei ole pakko omistaa autoa,löytyy oppilaitoksia ja yhdistyksiä joista voi etsiä lastenhoitajaa, ei ole pakko kuluttaa taksiin viittäkymppiä kun voi kävellä kotiin..

Ei tässä kenenkään ehdoilla elellä, mies on tän viikonlopun töissä, joten sitä näkyy normaalia vähemmän. Kersat tekee omiaan, pelaa, leikkii, käy pihalla leikkimässä, ehkä kaverilla. Minä pesen pyykkiä, olen koneella, katon telkkaria, varmaan käyn kaupaski, eli tasan samoja asioita kuin ilman lapsia. Vapaapäivät eroaa siinä arjesta että en mene töihin, ja nukun aamulla pidempään, ainakin kahteentoista, ja pesen sitä pyykkiä.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että vaikka eroaminen ei varmasti ole ideaalitilanne, niin koen kyllä saaneeni elämänk takaisin. Jokatoinen viikko lapset (3 lasta) ovat isällä. Se tarkoittaa sitä, että lapsiviikot jaksan harkkakuskauksia, ruokahuoltoa, läksyjä jne lasten kanssa. Oikein odotan lapsiviikkoa, koska on niin mukavaa oikeasti olla omien lasten kanssa (tällaista voimaannuttavaa oloa en muista kokeneeni silloin, kun lapset olivat kokoajan).

Odotan myös lapsetonta viikkoa, jolloin aamulla ainoa velvollisuuteni on laittaa itseni kuntoon ja lähteä duuniin. Viikko ilman ruokahuoltoa (harvemmin teen mitään salaattia kummempaa), pyykkäämistä, sotkujen korjaamista. Vain omia harrastuksia ja viikonloppu leppoisaa oleilua, ystävien tapaamista, pitkään nukkumista, harrastuksia ja kiireetöntä seksiä nykyisen miehen kanssa. Tosin isän viikollakin tapaan lapsia, kun lähes naapurissa asumme ja kimppaan hoidellaan harkkakuskauksia. Olemme hyvissä väleissä ja yhteistyö sujuu.

Olenko ainoa jonka mielestä kuulostaa helvetin kylmältä? Omat lapset ovat mukavia vain kun tarvii katsella joka toinen viikko.

Ihanaa, viikonloppu ja täysin lasten ehdoilla! Työmatkan jälkeen on ollut todella ikävä, puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

lällärilää pyllyripyy! minäpä en ookaan tehnyt lapsia ja menen ihan omilla ehdoillani arkena JA viikonloppuisin

Perheissä on pyllyri-pyypyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette palkkaa hoitajaa? MLL:n lastenhoitaja maksaa peräti 8.20€ tunti, eli 25 eurolla saa jo kolme tuntia. Kuussa 100€ ei ole paha noihin. Tai jos köyhistä köyhin niin sopii kaverinsa kanssa lapsenvaihtoa, tuttavapiirin mummoja voi kysyä alkaisiko ne varamummoiksi, lastensuojelu auttaa jos ei ole edellämainittuihin kykeneväinen. Silkkaa marttyyriutta jos väittää että ei saa lastaan koskaan minnekään hoitoon.

Ja hoitajalle taksit mennen tullen illalla 100€ ja itsekin jos sieltä viihteeltä haluaa kotiin, niin se 50€ taksimaksu menee siinäkin välissä + sitten kaikki se mitä siellä viihteellä tekee, syö, juo jne.. Vaikkei rahasta ole varsinaisesti pulaa, niin kyllä mä nikottelin ku laskeskelin mitä se ilta parisuhdeaikaa lopulta maksaisi.

Enempi huoletti jättää pientä tuntemattoman hoiviin ja mikään ei takaa että sama hoitaja tulisi toistekin.

 

Käyttäkää julkisia kulkuneuvoja. Eikä hoitajalle ainakaan mun käsityksen mukaan ole mikään oletus maksaa mitään takseja. Tulkoon itsekin niillä busseilla /junilla/fillarilla. Ei ole mikään pakko käyttää takseja. Ei kai kukaan täysjärkinen normikansalainen käytäkään, ellei ole hätätilanne?

Tule toki meille illaksi lapsenvahdiksi...saat palkkaa vähemmän kuin mitä kulusi ovat :)

Ihan täysijärkinen normikansalainen minä mielstöni olen. Käytän silti taksia ehkä kerta kk: junalle kun en halua jättää autoa kaupunkiin, työmatkaan kun on duunin iltameno alko-tarjoilulla, autohuollosta työpaikalle, viihteellä ollessa...ei siinä mitään ihmeellistä ole.

En silti katso että se 300€ yhdestä parisuhdeillasta lapsenvahdin kera on rahan arvoista, käytetään se mieluummin koko perheen yhteiseen irtiottoon. Tämä on nyt tällainen elämänvaihe että viihdereissut on miehen kanssa kaksin kortilla. Ja tosiaan, ipanalla alkaa ikä riittää että jää serkkunsa kanssa illaksi kaksin....joten kyllä se oma elämäkin pian taas saadaan takaisin.

57 ja 50€ taksimatkan takana asuva

Mitä vikaa siinä on että mennään lasten ehdoilla?

Tässä joku aika sitten kun oli kovat pakkaset ja akka jossain hevonvitussa,nukuttiin lapsen kanssa päiväunet,sen jälkeen otettiin välipalaa,pantiin kunnolla päälle ja lähdettiin retkelle,läheisen järven jäälle(saimaa) rantoja pitkin käveltiin ja rinteestä ylös ,metsää pitkin eläinten jälkiä seuraten kotiin,lapsi oli niin innoissaan ja onnellinen,retken jälkeen kuumaa kaakaota juotiin kotona.

Akka ei yleensä tee lapsen kanssa mitään, ovat vaan sisällä,lapsella pyörii dvd tai tabletti nenän edessä,akalla puhelin tai tabletti.

Vaikea arvata lähteekö lapsi mielellään isän kanssa kaikenlaisiin juttuihin mukaan.

Elämän parasta aikaa just tää pienten kanssa touhuaminen ja harrastaminen. Säälin kaikkia lapsettomia, mahtaa olla elämä turhauttavaa ja tylsää.

Kyllä meillä ainakin viikonloput poikkeaa arjesta. Kaksi koululaista ja 1v. 

Aamulla ei ole kiire kouluun vaan voidaan olla pidempään yövaatteet päällä ja syödä aamupala vähän myöhempään. Lapset voi samalla vaikka katsoa lastenohjelmia kun aamiaista syövät.

Usein viikonloppuna käydään jossain sisäleikipuistossa/kauppakeskuksessa/kirppareita kiertämässä. 

Ei ole kiire, herkutellaan, voidaan katsoa leffoja. 

Minusta ainakin viikonloput lasten kanssa on mukavia ja odottelen jo talvilomaa koulusta. Sitten illalla kun lapset nukkuu, voi rauhassa katsoa oman maun mukaisia elokuvia (action ja jännitys) 

Vierailija kirjoitti:

lällärilää pyllyripyy! minäpä en ookaan tehnyt lapsia ja menen ihan omilla ehdoillani arkena JA viikonloppuisin

Lapsettomuus ei ole mikään tae viikonlopuista omilla ehdoilla. Työkaverit valittavat jatkuvasti omien laastenlastensa hoidosta, sitä kuunnellessa vaikuttaa siltä kuin nykyvanhemmat työntäisivät jatkuvasti pilttinsä omille/puolison vanhemmille kun niin tahtovat, edes kysymättä käykö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lällärilää pyllyripyy! minäpä en ookaan tehnyt lapsia ja menen ihan omilla ehdoillani arkena JA viikonloppuisin

Lapsettomuus ei ole mikään tae viikonlopuista omilla ehdoilla. Työkaverit valittavat jatkuvasti omien laastenlastensa hoidosta, sitä kuunnellessa vaikuttaa siltä kuin nykyvanhemmat työntäisivät jatkuvasti pilttinsä omille/puolison vanhemmille kun niin tahtovat, edes kysymättä käykö.

No miksi suistuvat hoitamaan jos eivät halua? Oma valinta.

Kyllä se helpottaa 15 vuoden päästä.