Lue keskustelun säännöt.
Sairaan poikansa surmannut äiti ei halunnut tämän jäävän heitteille
03.02.2017 |
Hän oli saanut kuulla sairastuneensa itse vakavasti ja halusi sen takia surmata sekä itsensä että poikansa.
Ylivieska-Raahen käräjäoikeus päätti keskiviikkona, että kyseessä on henkirikos. Tuomio annetaan 56-vuotiaalle äidille tehtävän mielentilatutkimuksen jälkeen.
Vankimielisairaalassa oleva äiti kertoi heti tapahtumien jälkeen poliisikuulusteluissa, että hän ei halunnut jättää poikaansa heitteille, jos hänen oma kuntonsa heikkenee. Äiti ei uskonut poikansa selviävän ilman häntä, koska heidän välinsä olivat niin läheiset ja poika vaatii erityishoitoa.
Nainen kertoi kuntonsa huonontuneen viime aikoina. Hän kärsi muistikatkoksista ja näköhäiriöistä. Vasta todetun epilepsian takia hän oli myös menettänyt ajokorttinsa.
Pojan hukkumisen jälkeen äiti oli pettynyt siihen, että jäi itse henkiin.
Naapurustolle sokki
Perhetragedia tapahtui Pattijoen maalaismaisemissa 25. syyskuuta 2016. Äiti houkutteli Asperger-oireyhtymää autistisin piirtein sairastavan poikansa kävelylle.
Noin 700 metrin päässä kotoa he poikkesivat tieltä jokivarteen, jossa äiti houkutteli pojan veteen ja piti tämän päätä veden alla, kunnes tämä hukkui.
Naapurustolle tapahtumat olivat täysi sokki. Viereisessä talossa asuva naapuri kertoi kuulusteluissa, että äiti ja poika olivat hänelle tuttuja.
- Olen perheen kanssa hyvänpäiväntuttu. Äiti oli erittäin puhelias ja hyvin sydämellisen oloinen ihminen. Lapset ovat antaneet hänelle hyväntahtoisesti lempinimen ”räpätäti”, naapuri kertoo.
Lähiomaisten mukaan äidillä oli ennen traagisia tapahtumia masennusta, mielenterveysongelmia ja itsetuhoisuutta.
Kommentit (58)
Lapseni asuu joskus laitoksessa ja hyvää asumista on tarjolla kehitysvammaisille niin kuin autistisillekkin.
On vain hulluja omaisia.
Omaani en tappaisi vaan olisi valmis menettämään hengen hänen puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme lässytystä. Murhaaja on murhaaja. Jos tekijä ois mies, niin ei yritettäisi ymmärtää kuoliaaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sairaus pojalla mahtoi olla.
Asberger, joten tuskinpa olisi mitenkään sopeutunut, jos äiti olisi kuollut.
Asperger ei ole sairaus.
Mitä ihmettä viisastelet, totta on että fyysinen tai älyllinen kehitysvamma ei tartu. Ei jalattomuuskaan ole sairaus vaan vamma. Silti tautiluokituksessa on mainittu asberger diagnoosi F84.5, pitäisikö puhua sairauden sijaan taudista, minulle tauti sana on jotain tarttuvaa ja vielä huonompi kuvaamaan henkistä kehitysvammaa kuin sairsus-sana
Ihan ilman viisastelua Asperger ei ole tauti eikä sairaus. Ei myöskään kehitysvamma tai vamma yleensäkään. Tautiluokitus ei tarkoita sitä, että kaikilla siihen kuuluvilla olisi tauti. Kehitysvamma ei muuten koskaan ole fyysinen.
Vierailija kirjoitti:
Laitoshoidossa on ihan hyvä elää. Jopa parempi kuin vanhempien kanssa ja tässä tapauksessa äiti aivan piuhko.
Mun sisko samanlainen mielenterveyspotilas eli ei päästä äitiäni hoivakotiin. Nyt edunvalvoja sain lisä laajennuksen että saa laittaa äidin hoivakotiin. Äidillä pitkälle edennyt alzheimer ja ei edes tunnista kotiansa.
Eikä äiti enää muista minuakaan, pidän äidin puolia hullulta siskoltani jolla kaksisuuntainen ja alko ongelma.
Tuli oksennusta suuhun, pidät äitisi puolia sulkemalla hänet laitokseen siskosi hoidosta. Siskolla on siis mielisairaus ja alko-ongelma, joten pystyit näin järjestämään. Oletko kateellinen kun oma äitisi ei edes muista sinua.
En osaa kirjoittaa kohteliaammin, koska olen kuten siskosi, omasta alkoholiongelmasta en osaa sanoa liittyy usein taudin kuvaan kyllä.
Sinusta paistaa pienoinen katkeruus siskoasi kohtaan, siitä en voi sinua moittia. Olemme hirviöitä välillä.
Tahtoisin vain tietää että uskotko äitisi saavan hoitoa laitoksessa vai laitoitko äitidi sinne, koska halusit näpäyttää pikkusiskoasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sairaus pojalla mahtoi olla.
Asberger, joten tuskinpa olisi mitenkään sopeutunut, jos äiti olisi kuollut.
Asperger ei ole sairaus.
Mitä ihmettä viisastelet, totta on että fyysinen tai älyllinen kehitysvamma ei tartu. Ei jalattomuuskaan ole sairaus vaan vamma. Silti tautiluokituksessa on mainittu asberger diagnoosi F84.5, pitäisikö puhua sairauden sijaan taudista, minulle tauti sana on jotain tarttuvaa ja vielä huonompi kuvaamaan henkistä kehitysvammaa kuin sairsus-sana
Ihan ilman viisastelua Asperger ei ole tauti eikä sairaus. Ei myöskään kehitysvamma tai vamma yleensäkään. Tautiluokitus ei tarkoita sitä, että kaikilla siihen kuuluvilla olisi tauti. Kehitysvamma ei muuten koskaan ole fyysinen.
Kehitysvammaisille ominaiset, tietyt tyypilliset fyysiset ulkonäköpiirteethän kyllä ovat- nimenomaan fyysisiä (esim.kasvonpiirteitä )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neutraali toteamus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sairaus pojalla mahtoi olla.
Asberger, joten tuskinpa olisi mitenkään sopeutunut, jos äiti olisi kuollut.
Asperger ei ole sairaus.
Mitä ihmettä viisastelet, totta on että fyysinen tai älyllinen kehitysvamma ei tartu. Ei jalattomuuskaan ole sairaus vaan vamma. Silti tautiluokituksessa on mainittu asberger diagnoosi F84.5, pitäisikö puhua sairauden sijaan taudista, minulle tauti sana on jotain tarttuvaa ja vielä huonompi kuvaamaan henkistä kehitysvammaa kuin sairsus-sana
Ihan ilman viisastelua Asperger ei ole tauti eikä sairaus. Ei myöskään kehitysvamma tai vamma yleensäkään. Tautiluokitus ei tarkoita sitä, että kaikilla siihen kuuluvilla olisi tauti. Kehitysvamma ei muuten koskaan ole fyysinen.
Kehitysvammaisille ominaiset, tietyt tyypilliset fyysiset ulkonäköpiirteethän kyllä ovat- nimenomaan fyysisiä (esim.kasvonpiirteitä )
Läheskään kaikilla kehitysvammaisille ei ole mitään erityisiä piirteitä. Joihinkin syndroomiin ne kuuluvat. Kehitysvamma itsessään ei ole fyysinen vamma. Kehitysvamma on aina älyllinen vamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sairaus pojalla mahtoi olla.
Asberger, joten tuskinpa olisi mitenkään sopeutunut, jos äiti olisi kuollut.
Asperger ei ole sairaus.
Mitä ihmettä viisastelet, totta on että fyysinen tai älyllinen kehitysvamma ei tartu. Ei jalattomuuskaan ole sairaus vaan vamma. Silti tautiluokituksessa on mainittu asberger diagnoosi F84.5, pitäisikö puhua sairauden sijaan taudista, minulle tauti sana on jotain tarttuvaa ja vielä huonompi kuvaamaan henkistä kehitysvammaa kuin sairsus-sana
Ihan ilman viisastelua Asperger ei ole tauti eikä sairaus. Ei myöskään kehitysvamma tai vamma yleensäkään. Tautiluokitus ei tarkoita sitä, että kaikilla siihen kuuluvilla olisi tauti. Kehitysvamma ei muuten koskaan ole fyysinen.
Sekaisin olet tai sitten sotket käsitteitä. Jotkut kromosomipoikkeamat riittävät jo kehitysvamman määrittelyyn. Eli verikokeella voidaan määritellä kehitysvammainen ihminen tänä päivänä. Ja nyt väität että fyysistä kehitysvammaa ei edes ole.
Luin just nyt wikin aspergeristä, no on paljon muuttunut näiltä osin amerikassa ei enää edes ole aspergereita. Erikoista tosiaan 90 luvulla opetin jopa tällaisia oppilaita. Minulle ei vaan kukaan muistanut mainita että yksi luokka jolle opetin tietotekniikkaa oli tämmöinen erikoisluokka. Kenelläkään ei ollut avustajaa. Pidin heidän opettamisesta, vaikka eivät mitään juuri oppineetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläinen tukityöhön kykenevät asperger ei tule pääsemään laitokseen tai tukiasuntoon. Hän ei saa tarvittavaa vammaisen statusta. Hän ei kuitenkaan välttämättä kykene normaaliin elämään kotioloissa. Hän ei esimeriksi välttämättä osaa tehdä ruokaa tai pestä pyykkejä tai liikkua muualla kuin aikaisemmin käyttämillään reiteillä.
Valitettavasti heitteille jääminen on ihan todellinen uhka.
Älä valehtele! Kuinka monia vanhuksiakin tuetaan kotona asumisessa? Siihenhän nimenomaan nykyisin pyritäänkin, että niin moni, ku mahdollista, voisi asua kotonaan. Heitä tuetaan ja autetaan päivittäin niissä asioissa, jotka heiltä ei itseltä onnistu. Tämä poika olisi ollut taatusti yksi sellainen.
Hah, sulla ei selkeesti ole minkäänlaista käsitystä millaista se kotona asuvien vanhusten "tuki" nykyjään suurimmassa osassa suomea on :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sairaus pojalla mahtoi olla.
Asberger, joten tuskinpa olisi mitenkään sopeutunut, jos äiti olisi kuollut.
Asperger ei ole sairaus.
Mitä ihmettä viisastelet, totta on että fyysinen tai älyllinen kehitysvamma ei tartu. Ei jalattomuuskaan ole sairaus vaan vamma. Silti tautiluokituksessa on mainittu asberger diagnoosi F84.5, pitäisikö puhua sairauden sijaan taudista, minulle tauti sana on jotain tarttuvaa ja vielä huonompi kuvaamaan henkistä kehitysvammaa kuin sairsus-sana
Ihan ilman viisastelua Asperger ei ole tauti eikä sairaus. Ei myöskään kehitysvamma tai vamma yleensäkään. Tautiluokitus ei tarkoita sitä, että kaikilla siihen kuuluvilla olisi tauti. Kehitysvamma ei muuten koskaan ole fyysinen.
Sekaisin olet tai sitten sotket käsitteitä. Jotkut kromosomipoikkeamat riittävät jo kehitysvamman määrittelyyn. Eli verikokeella voidaan määritellä kehitysvammainen ihminen tänä päivänä. Ja nyt väität että fyysistä kehitysvammaa ei edes ole.
Luin just nyt wikin aspergeristä, no on paljon muuttunut näiltä osin amerikassa ei enää edes ole aspergereita. Erikoista tosiaan 90 luvulla opetin jopa tällaisia oppilaita. Minulle ei vaan kukaan muistanut mainita että yksi luokka jolle opetin tietotekniikkaa oli tämmöinen erikoisluokka. Kenelläkään ei ollut avustajaa. Pidin heidän opettamisesta, vaikka eivät mitään juuri oppineetkaan.
Voi kuulostaa. Kehitysvammaa ei selvitetään noin. Tosin jotkut kromosomimuutokset tarkoittavat aina kehitysvammaa. Kehitysvamma ei koskaan ole fyysinen, mutta kehitysvammaisille voi olla myös fyysisiä vammoja. As ei missään tapauksessa ole kehitysvamma, mutta aseilla voi olla myös erillinen kehitysvamma.
T: kehitysvammaistenhoitaja ja as- lapsen äiti, joka on hyvinkin perehtynyt mm autismin kirjoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sairaus pojalla mahtoi olla.
Asberger, joten tuskinpa olisi mitenkään sopeutunut, jos äiti olisi kuollut.
Asperger ei ole sairaus.
Mitä ihmettä viisastelet, totta on että fyysinen tai älyllinen kehitysvamma ei tartu. Ei jalattomuuskaan ole sairaus vaan vamma. Silti tautiluokituksessa on mainittu asberger diagnoosi F84.5, pitäisikö puhua sairauden sijaan taudista, minulle tauti sana on jotain tarttuvaa ja vielä huonompi kuvaamaan henkistä kehitysvammaa kuin sairsus-sana
Ihan ilman viisastelua Asperger ei ole tauti eikä sairaus. Ei myöskään kehitysvamma tai vamma yleensäkään. Tautiluokitus ei tarkoita sitä, että kaikilla siihen kuuluvilla olisi tauti. Kehitysvamma ei muuten koskaan ole fyysinen.
Sekaisin olet tai sitten sotket käsitteitä. Jotkut kromosomipoikkeamat riittävät jo kehitysvamman määrittelyyn. Eli verikokeella voidaan määritellä kehitysvammainen ihminen tänä päivänä. Ja nyt väität että fyysistä kehitysvammaa ei edes ole.
Luin just nyt wikin aspergeristä, no on paljon muuttunut näiltä osin amerikassa ei enää edes ole aspergereita. Erikoista tosiaan 90 luvulla opetin jopa tällaisia oppilaita. Minulle ei vaan kukaan muistanut mainita että yksi luokka jolle opetin tietotekniikkaa oli tämmöinen erikoisluokka. Kenelläkään ei ollut avustajaa. Pidin heidän opettamisesta, vaikka eivät mitään juuri oppineetkaan.
Outoa etteivät oppineet. Assit ovat ihan normaaliälyisiä enimmäkseen. Jotkut erityisen älykkäitä. Etenkin tietotekniikka on monelle hyvin helppoa. As diagnoosi ilmeisesti poistuu ensi vuonna ja sen jälkeen diagnoosi on autismin kirjon häiriö. Joillakin on niin nytkin.
www.autismisaatio.fi/fi/materiaalit
http://www.kvtl.fi/fi/kehitysvamma-
Kehitysvammaisille on aina kyse älyllisestä vaikeudesta. Autismin kirjolainen taas voi olla normaaliälyinen tai jopa poikkeavan älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tappaisin itseni mielummin kuin olisin vanhuksena dementikko ja olisin toisten armoilla jossain palvelukodissa vuoteenomana pilleritokkurassa. Jos käyttäytyisin hölmösti muistiongelmieni takia, minut pumpattaisiin täyteen antipsykootteja käytöshäiriöiden takia (käytetään siuhen tarkoitukseenkin). Näinhän näitä muistisairaita hoidetaan jos käyvät hoitajien hermoille ja vievät liikaa aikaa ellei ole hiivatisti rahaa päästä kunnon paikkaan.
Laitoshoitokulttuurissa inhimillistä kohtelua vähentää resurssipula, se että jotkut hoitajat eivät vaan sovellu työhönsä kohtaamaan haastavia potilaita ja menevät sieltä mistä aita on matalin. Helpoin reitti on pitää potilaita lääketokkurassa.
Laitoshoidossa mieleltä vajaakuntoisina ja ongelmaisina, itsestä ei huolehtimaan kykeneväisinä pidettyjen hoidossa hoitajilla ja lääkäreillä on hyvin suuri valta potilaisiin nähden. On ilmiselvää että väärinkäytöks ja ylilyöntejä voi syntyä.
Vasta oli Kupittaan vanhuspsykiatrian osastolla julkistettu vuosi sitten jopa pahoinpitelyepäilyjä ja hoitovirhe-epäilyjä miten hoitajat oli potilaita kohdelleet. Oli lääkitty potilaita isoilla annoksilla rauhoittavia lääkkeitä, ehkä isommilla kun lääkäri oli määrännyt että pääsivät helpommalla.
Tämän tietäen ymmärrän jollain tasolla äitiä mutten täysin.
Tällaistakin tapahtuu nykypäivän Suomen laitoshoitokulttuurissa:
http://yle.fi/uutiset/3-9439612
Uutinen tänään:
"TS: Kahdeksaa hoitajaa epäillään rikoksista Kupittaan vanhuspsykiatrian osastolla"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olosuhteet huomioonottaen... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole syytä tappaa toinen.[/quote)
Jos jollain esim. niistä Norjan massamurhan uhreista olisi ollut tilaisuus heittää esim. vaikka joku potkupalloa isompi kivenlohkare ( jotain uhriaan siellä alempana tähtäävän) Anders Breivikin päähän jostain takaapäin ylemmästä maastokohdasta, sieltä esim. kallionkolosta ja omasta senhetkisestä piilopaikastaan ....
... niin olisitko pitänyt tuota tekoa hirvittävän julmana veritekona ja tuominnut sen epäinhimillisenä vääryytenä jos Breivikin uhrien tähtäily olisi loppunut siihen tarkkaan heittoon ?
Miten pitkää tuomiota tuosta heitosta ehdottaisit ?
No mutta eikai tämä Pattijoen poika, joka joutui äitinsä tapporaivon kohteeksi, ollut tehnyt käpäsellekään pahaa?!
Tää on vähän sivuhuomio, mutta:
Itse aspergereita tuntevana ja yhden sellaisen kanssa samalla luokalla peruskoulussa olleena voin kertoa, että jotkut autisminkirjoon (mm.asperger, nykyään määritelmä on tosi laaja) kuuluvat ihmiset ovat tosi aggressiivisia. Et varmaan edes tiedä, mitä autismi voi olla. Meidänkin luokalla tavaroita lenteli, leikattiin saksilla tyttöjen hiuksia, oli kiinnipitotilanteita opettajan ja avustajan toimesta, koko ajan sai olla varpaillaan, ettei nämä "integraation hedelmät" aiheuttaneet terveys- tai hengenvaaraa muille ihmisille.
Tässä uutistapauksessakin poika on saattanut olla lapsena hyvin aggressiivinen täysin kyvytön toimimaan muiden ihmisten kanssa. Ei voi tietää onko se poika "tehnyt pahaa kärpäsellekään". Joidenkin autististen ihmisten toiminta voi muistuttaa jopa sosiopaattia. Missä se pojan isä edes oli, kun ei asunut eikä auttanut pojan kanssa?? Ja isä sai vielä mojovat korvauksetkin tuosta...
Vierailija kirjoitti:
Itse tappaisin itseni mielummin kuin olisin vanhuksena dementikko ja olisin toisten armoilla jossain palvelukodissa vuoteenomana pilleritokkurassa. Jos käyttäytyisin hölmösti muistiongelmieni takia, minut pumpattaisiin täyteen antipsykootteja käytöshäiriöiden takia (käytetään siuhen tarkoitukseenkin). Näinhän näitä muistisairaita hoidetaan jos käyvät hoitajien hermoille ja vievät liikaa aikaa ellei ole hiivatisti rahaa päästä kunnon paikkaan.
Laitoshoitokulttuurissa inhimillistä kohtelua vähentää resurssipula, se että jotkut hoitajat eivät vaan sovellu työhönsä kohtaamaan haastavia potilaita ja menevät sieltä mistä aita on matalin. Helpoin reitti on pitää potilaita lääketokkurassa.
Laitoshoidossa mieleltä vajaakuntoisina ja ongelmaisina, itsestä ei huolehtimaan kykeneväisinä pidettyjen hoidossa hoitajilla ja lääkäreillä on hyvin suuri valta potilaisiin nähden. On ilmiselvää että väärinkäytöks ja ylilyöntejä voi syntyä.
Vasta oli Kupittaan vanhuspsykiatrian osastolla julkistettu vuosi sitten jopa pahoinpitelyepäilyjä ja hoitovirhe-epäilyjä miten hoitajat oli potilaita kohdelleet. Oli lääkitty potilaita isoilla annoksilla rauhoittavia lääkkeitä, ehkä isommilla kun lääkäri oli määrännyt että pääsivät helpommalla.
Tämän tietäen ymmärrän jollain tasolla äitiä mutten täysin.
Täysin samaa mieltä kanssasi! Ihmisillä on ihan kummallinen moraali: Ensin arvostellaan eutanasiaa, aborttia, yksilön omaa kuolemanhalua ja armomurhaa, mitenkään yrittämättä edes pohtia asiaa syvemmin ja koittaa ymmärtää (ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä). Sitten toisaalta taas nämä samat ihmiset ovat valmiita laittamaan surutta kaikki vajaakuntoiset johonkin laitoksiin, kuolemaan hitaasti ("luonnollisesti", mitä luonnollista siinä elintoimintojen väkinäisessä ylläpitämisessä edes on??) ja tuskallisesti, kärsimään vapaudenriistosta. Nämä moralisoijat eivät itse ole valmiita ja halukkaita tekemään yhtään mitään asioiden eteen ja parantamiseksi. Periaatteena on vain "poissa silmistä poissa mielestä". Eli tämänkin uutisoidun pojan tapaus olisi moralisoijien mielestä pitänyt mennä niin, että sekä äiti että poika päätyisivät kurjaan, resurssipulassa mätänevään laitokseen. Kaikki hyvin, asia unohdettu, äiti ja poika olisivat jääneet vuosikausiksi sinne unohdettuina ja yhä ihmisarvoa loukkaavia asioita kokien. Mutta ketään ei enää olisi kiinnostanut, koska pääasia oli joku mikä tahansa muu vaihtoehto kuin tämä äidin tekemä armomurha.
En mäkään väitä, että se oli oikea ratkaisu tai edes parempi. Mutta mua oksettaa yli kaiken tuollaiset moralisoivat kukkahattutädit, jotka vaan räksyttää muiden teoista ja valinnoista, koska kokee itse sisimmissään oman moraalinsa ristiriitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sairaus pojalla mahtoi olla.
Asberger, joten tuskinpa olisi mitenkään sopeutunut, jos äiti olisi kuollut.
Asperger ei ole sairaus.
Mitä ihmettä viisastelet, totta on että fyysinen tai älyllinen kehitysvamma ei tartu. Ei jalattomuuskaan ole sairaus vaan vamma. Silti tautiluokituksessa on mainittu asberger diagnoosi F84.5, pitäisikö puhua sairauden sijaan taudista, minulle tauti sana on jotain tarttuvaa ja vielä huonompi kuvaamaan henkistä kehitysvammaa kuin sairsus-sana
Ihan ilman viisastelua Asperger ei ole tauti eikä sairaus. Ei myöskään kehitysvamma tai vamma yleensäkään. Tautiluokitus ei tarkoita sitä, että kaikilla siihen kuuluvilla olisi tauti. Kehitysvamma ei muuten koskaan ole fyysinen.
Kukahan tässä on sekaisin?
Sekaisin olet tai sitten sotket käsitteitä. Jotkut kromosomipoikkeamat riittävät jo kehitysvamman määrittelyyn. Eli verikokeella voidaan määritellä kehitysvammainen ihminen tänä päivänä. Ja nyt väität että fyysistä kehitysvammaa ei edes ole.
Luin just nyt wikin aspergeristä, no on paljon muuttunut näiltä osin amerikassa ei enää edes ole aspergereita. Erikoista tosiaan 90 luvulla opetin jopa tällaisia oppilaita. Minulle ei vaan kukaan muistanut mainita että yksi luokka jolle opetin tietotekniikkaa oli tämmöinen erikoisluokka. Kenelläkään ei ollut avustajaa. Pidin heidän opettamisesta, vaikka eivät mitään juuri oppineetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä ystävälläni on vaikeasti kehitysvammainen lapsi, joka ei tule koskaan selviämään ilman ympärivuorokautista hoitoa.
Joskus tuli puheeksi kuka häntä hoitaisi sitten sen jälkeen jos ystäväni kuolisi (on yksinhuoltaja), niin hän kertoi että jos tietäisi kuolemastaan etukäteen, niin varmaankin surmaisi lapsensa ennen kuin loppu tulee. Puhtaasti siitä syystä, että lapsi joutuisi väistämättä ilman häntä laitokseen eikä hän usko että laitos kykenisi tarjoamaan lapselleen niin arvokasta elämää kuin hän.
Ihan yhtä sairasta, kun joku sanoisi, että jos tulisi ero aviopuolisosta, niin varmaan surmaisi hänet puhtaasti siitä syystä, ettei usko, että kukaan muu kykenisi olemaan niin hyvä vaimo kuin itse on.
Laitoshoidossa on ihan hyvä elää. Jopa parempi kuin vanhempien kanssa ja tässä tapauksessa äiti aivan piuhko.
Mun sisko samanlainen mielenterveyspotilas eli ei päästä äitiäni hoivakotiin. Nyt edunvalvoja sain lisä laajennuksen että saa laittaa äidin hoivakotiin. Äidillä pitkälle edennyt alzheimer ja ei edes tunnista kotiansa.
Eikä äiti enää muista minuakaan, pidän äidin puolia hullulta siskoltani jolla kaksisuuntainen ja alko ongelma.