Sairaan poikansa surmannut äiti ei halunnut tämän jäävän heitteille
Hän oli saanut kuulla sairastuneensa itse vakavasti ja halusi sen takia surmata sekä itsensä että poikansa.
Ylivieska-Raahen käräjäoikeus päätti keskiviikkona, että kyseessä on henkirikos. Tuomio annetaan 56-vuotiaalle äidille tehtävän mielentilatutkimuksen jälkeen.
Vankimielisairaalassa oleva äiti kertoi heti tapahtumien jälkeen poliisikuulusteluissa, että hän ei halunnut jättää poikaansa heitteille, jos hänen oma kuntonsa heikkenee. Äiti ei uskonut poikansa selviävän ilman häntä, koska heidän välinsä olivat niin läheiset ja poika vaatii erityishoitoa.
Nainen kertoi kuntonsa huonontuneen viime aikoina. Hän kärsi muistikatkoksista ja näköhäiriöistä. Vasta todetun epilepsian takia hän oli myös menettänyt ajokorttinsa.
Pojan hukkumisen jälkeen äiti oli pettynyt siihen, että jäi itse henkiin.
Naapurustolle sokki
Perhetragedia tapahtui Pattijoen maalaismaisemissa 25. syyskuuta 2016. Äiti houkutteli Asperger-oireyhtymää autistisin piirtein sairastavan poikansa kävelylle.
Noin 700 metrin päässä kotoa he poikkesivat tieltä jokivarteen, jossa äiti houkutteli pojan veteen ja piti tämän päätä veden alla, kunnes tämä hukkui.
Naapurustolle tapahtumat olivat täysi sokki. Viereisessä talossa asuva naapuri kertoi kuulusteluissa, että äiti ja poika olivat hänelle tuttuja.
- Olen perheen kanssa hyvänpäiväntuttu. Äiti oli erittäin puhelias ja hyvin sydämellisen oloinen ihminen. Lapset ovat antaneet hänelle hyväntahtoisesti lempinimen ”räpätäti”, naapuri kertoo.
Lähiomaisten mukaan äidillä oli ennen traagisia tapahtumia masennusta, mielenterveysongelmia ja itsetuhoisuutta.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole syytä tappaa toinen.[/quote)
Jos jollain esim. niistä Norjan massamurhan uhreista olisi ollut tilaisuus heittää esim. vaikka joku potkupalloa isompi kivenlohkare ( jotain uhriaan siellä alempana tähtäävän) Anders Breivikin päähän jostain takaapäin ylemmästä maastokohdasta, sieltä esim. kallionkolosta ja omasta senhetkisestä piilopaikastaan ....
... niin olisitko pitänyt tuota tekoa hirvittävän julmana veritekona ja tuominnut sen epäinhimillisenä vääryytenä jos Breivikin uhrien tähtäily olisi loppunut siihen tarkkaan heittoon ?
Miten pitkää tuomiota tuosta heitosta ehdottaisit ?
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tulee mieleen, että ei lapsia saisi jättää valvomatta naisten lähelle.
Etenkään ÄITIENSÄ lähelle!
Olosuhteet huomioonottaen... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole syytä tappaa toinen.[/quote)
Jos jollain esim. niistä Norjan massamurhan uhreista olisi ollut tilaisuus heittää esim. vaikka joku potkupalloa isompi kivenlohkare ( jotain uhriaan siellä alempana tähtäävän) Anders Breivikin päähän jostain takaapäin ylemmästä maastokohdasta, sieltä esim. kallionkolosta ja omasta senhetkisestä piilopaikastaan ....
... niin olisitko pitänyt tuota tekoa hirvittävän julmana veritekona ja tuominnut sen epäinhimillisenä vääryytenä jos Breivikin uhrien tähtäily olisi loppunut siihen tarkkaan heittoon ?
Miten pitkää tuomiota tuosta heitosta ehdottaisit ?
No mutta eikai tämä Pattijoen poika, joka joutui äitinsä tapporaivon kohteeksi, ollut tehnyt käpäsellekään pahaa?!
Vierailija kirjoitti:
Tälläinen tukityöhön kykenevät asperger ei tule pääsemään laitokseen tai tukiasuntoon. Hän ei saa tarvittavaa vammaisen statusta. Hän ei kuitenkaan välttämättä kykene normaaliin elämään kotioloissa. Hän ei esimeriksi välttämättä osaa tehdä ruokaa tai pestä pyykkejä tai liikkua muualla kuin aikaisemmin käyttämillään reiteillä.
Valitettavasti heitteille jääminen on ihan todellinen uhka.
Älä valehtele! Kuinka monia vanhuksiakin tuetaan kotona asumisessa? Siihenhän nimenomaan nykyisin pyritäänkin, että niin moni, ku mahdollista, voisi asua kotonaan. Heitä tuetaan ja autetaan päivittäin niissä asioissa, jotka heiltä ei itseltä onnistu. Tämä poika olisi ollut taatusti yksi sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Olosuhteet huomioonottaen... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole syytä tappaa toinen.[/quote)
Jos jollain esim. niistä Norjan massamurhan uhreista olisi ollut tilaisuus heittää esim. vaikka joku potkupalloa isompi kivenlohkare ( jotain uhriaan siellä alempana tähtäävän) Anders Breivikin päähän jostain takaapäin ylemmästä maastokohdasta, sieltä esim. kallionkolosta ja omasta senhetkisestä piilopaikastaan ....
... niin olisitko pitänyt tuota tekoa hirvittävän julmana veritekona ja tuominnut sen epäinhimillisenä vääryytenä jos Breivikin uhrien tähtäily olisi loppunut siihen tarkkaan heittoon ?
Miten pitkää tuomiota tuosta heitosta ehdottaisit ?
No mutta eikai tämä Pattijoen poika, joka joutui äitinsä tapporaivon kohteeksi, ollut tehnyt käpäsellekään pahaa?!
En tuossa puhunutkaan hänestä.Vastasin vain kommenttiin, jonka mukaan "ikinä ei ole syytä tappaa toista ihmistä".
Olosuhteet huomioonottaen... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole syytä tappaa toinen.[/quote)
Jos jollain esim. niistä Norjan massamurhan uhreista olisi ollut tilaisuus heittää esim. vaikka joku potkupalloa isompi kivenlohkare ( jotain uhriaan siellä alempana tähtäävän) Anders Breivikin päähän jostain takaapäin ylemmästä maastokohdasta, sieltä esim. kallionkolosta ja omasta senhetkisestä piilopaikastaan ....
... niin olisitko pitänyt tuota tekoa hirvittävän julmana veritekona ja tuominnut sen epäinhimillisenä vääryytenä jos Breivikin uhrien tähtäily olisi loppunut siihen tarkkaan heittoon ?
Miten pitkää tuomiota tuosta heitosta ehdottaisit ?
Tää menee aivan järjettömyyksiin tuon tappaja-äidin puolustelu ja hänen tekonsa näkeminen vain inhimillisenä tragediana. Itse tuon äidin tilanteessa olisin alkanut kiireesti järkkäämään pojan tulevaisuutta. Olisin selvittänyt, olisiko hänellä mahdollisuutta esim. asua tuetusti omassa tutussa kodissaan, jos äiti joutuu vaikka sairaalaan. Epilepsian takia ei yleensä kyllä olla sairaalassa kovin pitkiä aikoja. Rakkaudesta ei lasta tapeta, se on päivänselvää normaalin tunne-elämän omaavalle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olosuhteet huomioonottaen... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole syytä tappaa toinen.[/quote)
Jos jollain esim. niistä Norjan massamurhan uhreista olisi ollut tilaisuus heittää esim. vaikka joku potkupalloa isompi kivenlohkare ( jotain uhriaan siellä alempana tähtäävän) Anders Breivikin päähän jostain takaapäin ylemmästä maastokohdasta, sieltä esim. kallionkolosta ja omasta senhetkisestä piilopaikastaan ....
... niin olisitko pitänyt tuota tekoa hirvittävän julmana veritekona ja tuominnut sen epäinhimillisenä vääryytenä jos Breivikin uhrien tähtäily olisi loppunut siihen tarkkaan heittoon ?
Miten pitkää tuomiota tuosta heitosta ehdottaisit ?
No mutta eikai tämä Pattijoen poika, joka joutui äitinsä tapporaivon kohteeksi, ollut tehnyt käpäsellekään pahaa?!
En tuossa puhunutkaan hänestä.Vastasin vain kommenttiin, jonka mukaan "ikinä ei ole syytä tappaa toista ihmistä".
Pidetään herran tähden joku Breivik poissa tästä tapahtumasta! Tahallasi vaan sotket asiaa.
Mikähän sairaus pojalla mahtoi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole syytä tappaa toinen.
Sosiaaliset syyt riittää aborttiinkin, ja sekin riittää että vain sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sairaus pojalla mahtoi olla.
Asberger, joten tuskinpa olisi mitenkään sopeutunut, jos äiti olisi kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Tälläinen tukityöhön kykenevät asperger ei tule pääsemään laitokseen tai tukiasuntoon. Hän ei saa tarvittavaa vammaisen statusta. Hän ei kuitenkaan välttämättä kykene normaaliin elämään kotioloissa. Hän ei esimeriksi välttämättä osaa tehdä ruokaa tai pestä pyykkejä tai liikkua muualla kuin aikaisemmin käyttämillään reiteillä.
Valitettavasti heitteille jääminen on ihan todellinen uhka.
Kaikki tommoset pitääkin nitistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sairaus pojalla mahtoi olla.
Asberger, joten tuskinpa olisi mitenkään sopeutunut, jos äiti olisi kuollut.
Asperger ei ole sairaus.
Lehdessä puhutaan Aspergerin syndroomasta sairautena. Sitä se ei ole. Kerrottiin myös olevan autistisia piirtein. As on autismia ja autistisia piirteitä tietenkin kuuluu. As ei ole sellainen tragedia, etteikö sen omaava pärjäisi ilman äitiä.
Ymmärrän pitkälti hukuttajaa. Äiti on varmaan jo nytkin joutunut elämään ilman tukea lapsensa kanssa. Tähän on hyvinvointivaltiossa tultu. Säästöjä on hankittava hinnalla millä hyvänsä. Säästöt jaetaan sitten osakkeenomistajille. Se on sitä markkinataloutta. Hoiva-ala on tässä todella vahvasti mukana. Yle, tehkääpä tästä asiasta ohjelaa. Kyllästyttää jo tuo ikuinen mankuminen turvapaikanhakijoiden asioista.
Äidillä oli mielenterveysongelmia, mainittu lehtijutussa ja onhan tuo ihan selvä asia jo teonkin puolesta. Puistattavaa ajatella sen pojan viimeisiä hetkiä.
Ja miksi nainen alkoi vasta oikeudenkäynnin jälkeen puhua ja puolustella itseään eikä suostunut sitä oikeudessa tekemään. Vaikuttaa pahasti häiriintyneeltä jolla todellisuus sumentanut aivan täysin kun muka äidinrakkaudesta tappaa oman poikansa ihan syystä eikä edes halua sanoa omaa puoltansa tarinasta oikeudessa vaan vasta kun on syylliseksi todettu alkaa pistämään vastaan. Järkyttävä tapaus. Joutuu luultavasti pakkohoitoon loppuelämäkseen.
Vierailija kirjoitti:
20-vuotiaan pitäisi asua jossakin muualla kuin äitinsä kanssa. Tuettu asumismuoto olisi ollut hänelle paras vaihtoehto.
minun normaali järkinen 20 v asuu kotona ja opiskelee yliopistossa. Hgissä.
Asperger voi olla niin paha, ettei henkilö kykene huolehtimaan itsestään, vaan tarvitsee kokoaikaisen avustajan. Avustajan saaminen on nykyään todella haasteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sairaus pojalla mahtoi olla.
Asberger, joten tuskinpa olisi mitenkään sopeutunut, jos äiti olisi kuollut.
Asperger ei ole sairaus.
Mitä ihmettä viisastelet, totta on että fyysinen tai älyllinen kehitysvamma ei tartu. Ei jalattomuuskaan ole sairaus vaan vamma. Silti tautiluokituksessa on mainittu asberger diagnoosi F84.5, pitäisikö puhua sairauden sijaan taudista, minulle tauti sana on jotain tarttuvaa ja vielä huonompi kuvaamaan henkistä kehitysvammaa kuin sairsus-sana
Se on se luopuminen omaisille joskus niin vaikeaa. Ja sen oman rajallisuutensa myöntäminen. Oli sitten kyseessä minkä ikäinen hoidettava tahansa. Usein sieltä omaisen "haastavuuden" takaa paljastuu pikkuisen raaputtamalla juuri nuo tunteet. Työntekijöiden tulisi osata tukea omaista siinä luopumisessa. Pitäisi tajuta, ettei se potilas/asiakas/asukas ole ainoa hoidettava, vaan usein hoidetaan myös läheisiä, siis esim. kehitysvammaisen vanhempia tai vanhuksen lapsia.