Lue keskustelun säännöt.
En pääse ikinä opiskelemaan tai töihin :'( Pelottaa
työtönnuori
02.02.2017 |
Olen syrjäytynyt nuori, masentunut ja itken melkein joka päivä tämän takia. Sääliä en tällä hae, mutta pakko nyt avautua näin kirjallisesti. Suosittelen skippaamaan tämän, jos sinua ahdistaa lukea näitä "masentavia avautumisia". En halua pahoittaa tai masentaa kenenkään muun mieltä. :)
Katselin juuri Instagramissa entisen luokkalaiseni kuvia siitä miten hän valmistautuu jo nyt kandiksi (2,5 vuotta!)ja viettää juuri sellaista elämää mitä itse aina halusin. Työtä, matkustelua ulkomailla ja oman elämän rakentamista. Tiedän ettei minun pitäisi vertailla itseäni muihin, mutta... Onhan tämä luokkalaiseni tehnyt paljon työtä menestyksen eteen ja olen todella ylpeä siitä!
Tällä luokkalaisella on ollut todella hyvä lapsuus, sosiaaliset suhteet, harrastukset ja suhteellisen varakkaat sukulaiset yms. mitä vain lapsi/nuori tarvitsee. Inhottaa myöntää, mutta olen hieman kateellinen siitä miten hän on päässyt rakentamaan elämäänsä näin vaivattomasti. Toki varmasti töitä tehnyt senkin eteen! En mainitse tätä sen takia ettei hän olisi ansainnut tätä.
Itsehän olen jäin ilman minkäänlaista vanhempien tukea, jätetty lapsena sossun tätien ja sukulaisten turviin ja enkä muutenkaan ole saanut tarvittavaa kunnolla apua ongelmiini. Sosiaalisia yhteyksiä tulevaisuuden ja töiden kannalta minulla ei ole minkäänlaisia asuinpaikkani takia, mikä masentaa ja pelottaa. Pahin pelkoni on jäädäkin koko iäkseni tänne työttömäksi sossupummiksi, joka ei ole saanut mitään aikaiseksi elämässään. Tunnen jo nyt itseni loiseksi, jolla ei ole mitään hyötyä yhteiskunnalle. Muutenkin saa olla koko ajan lukemassa/kuulemassa miten työttömät rasittavat muuta yhteiskuntaa rahaa sosiaaliavuilla imemällä, mikä entisestään ahdistaa.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että kyllä opiskelupaikan ainakin saa suht helposti. Ei toki välttämättä yliopistosta tai ammattikorkeasta, mutta miksi sen pitäisi olla ainut ajateltavissa oleva vaihtoehto? Itse aikanani pyrin sisään sekä yliopistoon että ammattikorkeaan. En päässyt kumpaankaan, joten menin sitten opiskelemaan "pelkkään" toisen asteen oppilaitokseen merkonomiksi. Ja todellakin vain yksinkertaisesti menin sinne, syksyllä pari viikkoa ennen opiskelun alkua tiedustelin olisiko siellä vapaita paikkoja. Oli. Kyseessä oli pieni paikkakunta, ja oppilaitoksessa pikemminkin pulaa opiskelijoista.
Valmistuin merkonomiksi ja olen nyt ollut neljä vuotta vakituisessa työpaikassa ja pidän työstäni, vaikka se ei olekaan sitä, mistä alkujaan haaveilin.
Ja voihan sitä myöhemmin vielä koittaa uudelleen pyrkiä sinne minne alunperin halusi.
Tärkeintä on päästä kiinni työelämään, vaikka se tarkottaisikin kompromisseja. Mutta mikään ei sen kompromissin jälkeenkin estä vielä yrittämästä unelmaansa. Kunhan on joku suunnitelma B siinä unelman rinnalla, jottei putoa tyhjään.
JA kun on se suunnitelma B:n mukainen työpaikka, niin voi päästä etenemään rahalla. Avoin amk ja - yliopisto kannattaa pitää vaihtoehtona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että kyllä opiskelupaikan ainakin saa suht helposti. Ei toki välttämättä yliopistosta tai ammattikorkeasta, mutta miksi sen pitäisi olla ainut ajateltavissa oleva vaihtoehto? Itse aikanani pyrin sisään sekä yliopistoon että ammattikorkeaan. En päässyt kumpaankaan, joten menin sitten opiskelemaan "pelkkään" toisen asteen oppilaitokseen merkonomiksi. Ja todellakin vain yksinkertaisesti menin sinne, syksyllä pari viikkoa ennen opiskelun alkua tiedustelin olisiko siellä vapaita paikkoja. Oli. Kyseessä oli pieni paikkakunta, ja oppilaitoksessa pikemminkin pulaa opiskelijoista.
Valmistuin merkonomiksi ja olen nyt ollut neljä vuotta vakituisessa työpaikassa ja pidän työstäni, vaikka se ei olekaan sitä, mistä alkujaan haaveilin.
Tämä on todella hyvä esimerkki siitä, mitä suurin osa ihmisistä tekee elämässään. Heillä on joku pääsuunnitelma ja visio, mitä haluavat tehdä elämässään. Se ei tarkoita sitä, että sen voisi saavuttaa vain yhtä reittiä pitkin. Jos ei pääse haluamaansa korkeakouluun tai yliopistoon opiskelemaan, niin sitten tehdään juuri niin kuin ylempänä kirjoitettiin, mennään sinne minne päästään.
Tärkeintä nimenomaan on se, että on aina varasuunnitelma. Jos pääsuunnitelma epäonnistuu, vaihdetaan lennosta toiseen suunnitelmaan, eikä jäädä sikiöasennossa sängynpohjalle säälimään omaa epäonnistumistaan ja kadehtimaan kaikkien muiden onnistumista.
Tuntuu, että juuri näillä 10 oppilailla on tapana rakentaa päässään hyvin vahvasti se, miten he tulevat uransa ja opiskelunsa rakentamaan. Sitten kun elämä ei menekään niin kuin oli ajatellut niin kaikki menee aivan plörinäksi. Kuvaan astuvat itsesääli ja muiden ihmisten syyllistäminen.
En toki väitä, että 10 oppilaat olisivat aina herkkiä mielenterveydellisesti, mutta en ole voinut olla huomaamatta tiettyä trendiä. Mainittakoon myös, että enemmän on niitä 5 ja 4 oppilaita, jotka ovat koko elämänsä menneet sieltä, mistä aita on matalin ja pyörivät itsesäälissä ja syyttelevät aina kaikkia muita paitsi itseään ja omia valintojaan huonosta koulu- ja uramenestyksestään.
Hei AP, millaiseen tyohon tai koulutukseen olet yrittanyt paasta tai tahtoisit paasta? Jos cv-hommat tai hakemukset toihin tai kouluun tuntuu haasteellisilta, auttaisin sua mielellani! En ole virallinen ekspertti mutta olen kivisen tien kautta oppinut hakemuksista jonkin verran. Viime vuona autoin veljeni ammattikorkeaan, oli hakenut jo kolme vai nelja kertaa samalle linjalle ja kun sitten katsottiin hakemuksia, cvta yms niin sielta loytyi sen verran hiottavaa ja uudelleenmuotoiltavaa etta naiden korjausten jalkeen sitten nappasikin. Symppaan sua ja tilannettasi ja auttaisin mielellani jos sulla ei omasta takaa ole ketaan joka naita juttuja voisi sulle katsoa. Jatan tan niin sanotusti tahan, ilmoittele jos kiinnostuit! :)
Et ole mikään loinen vaan ihminen siinä missä muutkin. Kyllä sinun on jatkettava opiskelua, muuten on hankalampaa löytää se oma paikkansa tämän yhteiskuntamme rattaissa.
Olen itse ollut erittäin samanlaisessa tilanteessa ja sain apua https://www.vamosnuoret.fi/ kautta. Sain tapaamisajan ja työntekijät mitä mahtavimpia ja ymmärtäväisimpiä! Sain lukion suoritettua loppuun ja nyt kaiken tuen saattelemana opiskelen sairaanhoitajaksi. Yhteyden ottaminen ja avun hankkiminen on usein vaikeaa mutta heille voi laittaa vaikka sähköpostia jos se tuntuu helpommalta. Tsemppiä kauheesti! Kyllä asiat vielä järjestyy oikeanlaisen avun avulla! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös oppisopimusjärjestelmän kautta voi hankkia ammatin.
Minä sanoisin, että kyllä opiskelupaikan ainakin saa suht helposti. Ei toki välttämättä yliopistosta tai ammattikorkeasta, mutta miksi sen pitäisi olla ainut ajateltavissa oleva vaihtoehto? Itse aikanani pyrin sisään sekä yliopistoon että ammattikorkeaan. En päässyt kumpaankaan, joten menin sitten opiskelemaan "pelkkään" toisen asteen oppilaitokseen merkonomiksi. Ja todellakin vain yksinkertaisesti menin sinne, syksyllä pari viikkoa ennen opiskelun alkua tiedustelin olisiko siellä vapaita paikkoja. Oli. Kyseessä oli pieni paikkakunta, ja oppilaitoksessa pikemminkin pulaa opiskelijoista.
Valmistuin merkonomiksi ja olen nyt ollut neljä vuotta vakituisessa työpaikassa ja pidän työstäni, vaikka se ei olekaan sitä, mistä alkujaan haaveilin.