Lue keskustelun säännöt.
Onko pakko tulla lasten kanssa ravintolaan?
02.02.2017 |
Kyllä ärsyttää kun lapsien kanssa pitää ravintolaan tulla! Pitävät meteliä ja sitkevat, jopa vaaratilanteita aiheuttavat kun tarjoilijoihin voivat törmätä. Ja sitten voivat kiukutella ruuasta. Ei ole taas kenenkään etu lapsia ravintolaan tuoda, mielestäni ravintolat voisivat olla vain aikuisille ja riittävän kypsille ihmisille tarkoitettuja rentoutumispaikkoja.
Kommentit (68)
21/68
|
03.02.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten ravintolassa yleensä käydään? Normaalit ihmiset käyvät sielä sammuttamassa janonsa tai nälkänsä. Rentoutumassa käydään luonnossa.
Nii! ja töihin mennään töihin eikä mukavaan työyhteisöön jossa on kiva tehdä töitä. Kyllä viihtyminen on yliarvostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä.. Yli 50 vee sanoo mummojen puistelevan päätään. Sä olet itsekin mummo.
Joo ja miehelle kannattaa hankkia vaikka rollaattori, et jaksaa lähtee kauppaan. Tai sit jätät sen siihen penkille odottamaan, missä muutkin vaarit odottelee. Tsemppiä teidän kauppareissuihin! Koittakaa hei jaksaa!
Lääkäriltä voi kysellä hormonilääkitystä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten ravintolassa yleensä käydään? Normaalit ihmiset käyvät sielä sammuttamassa janonsa tai nälkänsä. Rentoutumassa käydään luonnossa.
Nii! ja töihin mennään töihin eikä mukavaan työyhteisöön jossa on kiva tehdä töitä. Kyllä viihtyminen on yliarvostettua.
Töissä ollaan 8 h päivässä.... Kaupassa ja ravintolassa nyt ei ihan noin kauan. Pitäisikö sun hankkia elämään jotain sisältöä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan jollain lailla sokea, kun en ole kiukuttelevia lapsia nähnyt missään, paitsi omat kotona
Jaa, miksiköhän sitten jatkuvasti saa lukea ja kuulla juttuja häirikköpennuista? Oletko niin turtunut (kotiolot), ja pidät asiaa ihan normaalina, vai mikä lienee syy? Meillä mieskin kerran sanoi, että haluaa istua autossa, kun ei jaksa kakaroita kaupassa. Siis ei omia, meillä ei ole pieniä lapsia.
"Mummot" kaupoissa jne. puistelevat päätään, katsellessaan tätä tämän päivän touhua. Psykologit neuvovat palstoilla, lehdissä, tv-ohjelmissa käydään nykyajan hukassa olevaa vanhemmuutta läpi yms. yms. eikä vaan nappaa??
Tämä on oikeasti jo huvittavaa.
Suomessa on hirveän vähän lapsia mutta silti jotkut näkevät kiukuttelevia ja häiriköiviä minä-minä-lapsia joka puolella.
Tulee sellainen fiilis että nämä lapsista häiriintyvät ovat itse uniikkeja minä-minä-lumihiutaleita jotka eivät siedä mitään normaalia elämää. Kaiken pitäisi vain pyöriä heidän napojensa ympärillä siihen tahtiin kuin lumihiutale sattuu milloinkin haluamaan.
Millä tavalla se vanhemmuus ennen oli parempaa? Jätettiin lapset kasvamaan keskenään. Välillä niitä kuoli kun taidot eivät riittäneet yksin selviämiseen. Sekö oli hyvää vanhemmuutta?
On käyty siitä asti kun muksut oli ihan pieniä. Silloin katsottiin aina paikka, josta löytyi leikkinurkka. Ei ole ollut mitään kauheita katastrofeja ja vuosien varrella lapsista on kasvanut esimerkillisiä ravintola-asiakkaita. Eikös juuri näin lasten kanssa kuulukin toimia? Siis opettaa ne toimimaan ihmisiksi erilaisissa paikoissa ja tilanteissa? Niistähän kasvaa apinoita, jos ei niitä ikinä saa viedä mihinkään, ettei vain joku yliherkkä, elämää kestämätön aikuinen häiriinny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ravintoloista en osaa sanoa, koska en käy sellaisissa perheravintoloissa.
Mutta eilen Prismassa ihmetytti nykykasvatus, kun kemikalio-osastolla kaksi pientä tyttöä (n. 3-4 vuotiaat) hajuvesihyllyn ääressä kurkottelivat hajuvesiä ja hups, tipahti yksi maahan ja nostettiin toiselle hyllylle ja otettiin taas yksi ja annettiin toiselle ja siirrettiin ihan muualle ja hups, taas tipahti yksi. Onneksi yksikään ei mennyt rikki.
Ja mitäs äiti siinä viereisellä hyllyllä: Hei tytöööööööt, älkää hei viitsikö, ei saa, voi voi, on ne niin nättejä, mutta hei, älkää viitsikö koskea niihin. Ja sama jatkui ja pennut leikki hajuvesipulloilla.
En jäänyt katsomaan, miten kävi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten ravintolassa yleensä käydään? Normaalit ihmiset käyvät sielä sammuttamassa janonsa tai nälkänsä. Rentoutumassa käydään luonnossa.
Ehken ole normaali mutta ravintolassa käydään muiden painostuksen takia. Jos haluaa sammuttaa janonsa tai nälkänsä on ravintola huono vaihtoehto. Miksi ravintoloita on olemassa? Voittoa tuottamassa omistajilleen. Ravintola bisnes on kallista suomessa ja siksi erittäin huono vaihtoehto tässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama minne menet, kurittomat kakarat kiljuvat, rääkyvät, juoksevat edestakaisin ja tönivät mennessään. Työnnytään ensimmäisenä ahtaista väleistä ja ovista, minä minä ja miiiinäääää!!!!!Ravintolassa, kirjastossa, kaupoissa, joka hemmetin paikassa...
Ei jakseta viittä minuuttia odottaa, vaan kinutaan inhottavalla ja inisevällä äänellä milloin mitäkin. Potkitaan ja tökitään ostoskärryillä, mä haluun just nyt syödä tätä täällä kaupassa, haluuuuun, jano, oho ja hups, nyt nuo pakkaukset putosivat hyllystä ja osa meni rikki, mikään ei kelpaa, tuoli pitää siirtää, kengässä on jotain, mä haluan vaihtaa paikkaa, mä haluun samaa kuin viereisessä pöydässä, miksi meillä ei ole ikkunanäkymää, pissahätä, en jaksa, milloin lähdetään, lähdetään, milloin lähdetäääään, milloin, vääk vääk vääk...
Joskus näkee vanhempia, jotka muista välittämättä kasvattavat, vaikka ihmiset tuijottavat. Tavarat jätetään hyllyyn, eikä niitä näpelöidä, jonossa ei etuilla, kassalla jonotetaan, ruoka syödään (ei tietenkään pakolla, jos ei oikeasti pysty), kirpparin myynnissä olevat tavarat ovat jonkun omaisuutta, niillä ei leikitä ja kamaa viskota ja kuljetella ympäriinsä, annetaan muiden olla rauhassa ja häiritsemättä, ja ihan vain sen vartin reissun ajan ollaan suu kiinni edes hetken! Kiitos paljon näille vanhemmille!!!! Rajat on edelleenkin sitä rakkautta!!! (Ja Aspergerit ja ADHD:t ym. sairaita, jotka on tietenkin ihan eri juttu).
Missä oikeen asut kun tuollaista on?
Ihan pk-seudun suurkaupungissa asun. Ja käyn useissa eri ostospaikoissa, ja usein, kun tykkään juosta shoppailemassa, miehen kanssa ulkona syömässä ja kirppareilla ym. Siis liikun useamman kerran vk:ssa autolla siellä sun täällä, eli ei ole kyse mistään pikkuisesta tuppukylästä ja sen kioskista. Melkein joka kerran löytyy joku "tapaus".
Viimeksi kirjastossa yksi mukula törmäsi pöytään niin, että hyvä jos ei kallo murtunut. Isänsä katseli muualle. Ja siis ihan juoksi siihen pöytään, ei kompastunut. Oiskohan ollut jo jotain nelivuotias.
Muutamaa pv aiemmin, kun kahviteltiin ABC:llä, työntyi jonkun p.hedelmä eteen, kun mies toi tarjottimella vesilasejamme. Se oli läheltä piti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten ravintolassa yleensä käydään? Normaalit ihmiset käyvät sielä sammuttamassa janonsa tai nälkänsä. Rentoutumassa käydään luonnossa.
Nii! ja töihin mennään töihin eikä mukavaan työyhteisöön jossa on kiva tehdä töitä. Kyllä viihtyminen on yliarvostettua.
Töissä ollaan 8 h päivässä.... Kaupassa ja ravintolassa nyt ei ihan noin kauan. Pitäisikö sun hankkia elämään jotain sisältöä?
Pääasia ettei kukaan viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama minne menet, kurittomat kakarat kiljuvat, rääkyvät, juoksevat edestakaisin ja tönivät mennessään. Työnnytään ensimmäisenä ahtaista väleistä ja ovista, minä minä ja miiiinäääää!!!!!Ravintolassa, kirjastossa, kaupoissa, joka hemmetin paikassa...
Ei jakseta viittä minuuttia odottaa, vaan kinutaan inhottavalla ja inisevällä äänellä milloin mitäkin. Potkitaan ja tökitään ostoskärryillä, mä haluun just nyt syödä tätä täällä kaupassa, haluuuuun, jano, oho ja hups, nyt nuo pakkaukset putosivat hyllystä ja osa meni rikki, mikään ei kelpaa, tuoli pitää siirtää, kengässä on jotain, mä haluan vaihtaa paikkaa, mä haluun samaa kuin viereisessä pöydässä, miksi meillä ei ole ikkunanäkymää, pissahätä, en jaksa, milloin lähdetään, lähdetään, milloin lähdetäääään, milloin, vääk vääk vääk...
Joskus näkee vanhempia, jotka muista välittämättä kasvattavat, vaikka ihmiset tuijottavat. Tavarat jätetään hyllyyn, eikä niitä näpelöidä, jonossa ei etuilla, kassalla jonotetaan, ruoka syödään (ei tietenkään pakolla, jos ei oikeasti pysty), kirpparin myynnissä olevat tavarat ovat jonkun omaisuutta, niillä ei leikitä ja kamaa viskota ja kuljetella ympäriinsä, annetaan muiden olla rauhassa ja häiritsemättä, ja ihan vain sen vartin reissun ajan ollaan suu kiinni edes hetken! Kiitos paljon näille vanhemmille!!!! Rajat on edelleenkin sitä rakkautta!!! (Ja Aspergerit ja ADHD:t ym. sairaita, jotka on tietenkin ihan eri juttu).[/quot
Aiiih, ihana purkaus! Kuule, keskity nyt ihan vaan siihen omaan olemiseesi ja elämiseesi nuori, äläkä koita työntää itseäsi aikuisten maailmaan. Kun ei ihan oikeasti kuulu sinulle. Tee se kauppareissusi ja keskity olemaan nuori. Ei aikuiset kaipaa sinulta mitään kiitoksia tai ohjausta.
Oikeasti, voisiko kaikki pikkuvanhat pissikset tehdä sitä, mitä nuoret on tehneet ennenkin eikä leikkisi aikuisia keskustelupalstoilla??Tämä oli kyllä ihan parasta :D Olen nimittäin yli 50-vuotias :D Kiiitooos :D
Ja ajatteles, kun mulla on vielä pitkän linjan kokemus eri vuosikymmeniltä. Enkä todellakaan ole ainoa, joka on tätä mieltä. Mulla on eri ikäisiä ystäviä ja läheisiä, ja kaikki ihmettelevät samaa. Miksi lapsia ei kielletä mistään? Curling, curling!! Kuuntelepa mitä asiantuntijat sanovat...
Kaikki eivät kehity teini-iän jälkeen vaan jäävät lillumaan omaan erinomaisuuteensa ja itsekkyyteensä. Muille kehittyy paremmat empatiataidot ja parempi kyky ottaa huomioon muut ihmiset, myös lapset, vanhukset ja vammaiset. Ja muutkin jotka eivät kykene käyttäytymään terveiden aikuisten tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama minne menet, kurittomat kakarat kiljuvat, rääkyvät, juoksevat edestakaisin ja tönivät mennessään. Työnnytään ensimmäisenä ahtaista väleistä ja ovista, minä minä ja miiiinäääää!!!!!Ravintolassa, kirjastossa, kaupoissa, joka hemmetin paikassa...
Ei jakseta viittä minuuttia odottaa, vaan kinutaan inhottavalla ja inisevällä äänellä milloin mitäkin. Potkitaan ja tökitään ostoskärryillä, mä haluun just nyt syödä tätä täällä kaupassa, haluuuuun, jano, oho ja hups, nyt nuo pakkaukset putosivat hyllystä ja osa meni rikki, mikään ei kelpaa, tuoli pitää siirtää, kengässä on jotain, mä haluan vaihtaa paikkaa, mä haluun samaa kuin viereisessä pöydässä, miksi meillä ei ole ikkunanäkymää, pissahätä, en jaksa, milloin lähdetään, lähdetään, milloin lähdetäääään, milloin, vääk vääk vääk...
Joskus näkee vanhempia, jotka muista välittämättä kasvattavat, vaikka ihmiset tuijottavat. Tavarat jätetään hyllyyn, eikä niitä näpelöidä, jonossa ei etuilla, kassalla jonotetaan, ruoka syödään (ei tietenkään pakolla, jos ei oikeasti pysty), kirpparin myynnissä olevat tavarat ovat jonkun omaisuutta, niillä ei leikitä ja kamaa viskota ja kuljetella ympäriinsä, annetaan muiden olla rauhassa ja häiritsemättä, ja ihan vain sen vartin reissun ajan ollaan suu kiinni edes hetken! Kiitos paljon näille vanhemmille!!!! Rajat on edelleenkin sitä rakkautta!!! (Ja Aspergerit ja ADHD:t ym. sairaita, jotka on tietenkin ihan eri juttu).
Missä oikeen asut kun tuollaista on?
Ihan pk-seudun suurkaupungissa asun. Ja käyn useissa eri ostospaikoissa, ja usein, kun tykkään juosta shoppailemassa, miehen kanssa ulkona syömässä ja kirppareilla ym. Siis liikun useamman kerran vk:ssa autolla siellä sun täällä, eli ei ole kyse mistään pikkuisesta tuppukylästä ja sen kioskista. Melkein joka kerran löytyy joku "tapaus".
Viimeksi kirjastossa yksi mukula törmäsi pöytään niin, että hyvä jos ei kallo murtunut. Isänsä katseli muualle. Ja siis ihan juoksi siihen pöytään, ei kompastunut. Oiskohan ollut jo jotain nelivuotias.
Muutamaa pv aiemmin, kun kahviteltiin ABC:llä, työntyi jonkun p.hedelmä eteen, kun mies toi tarjottimella vesilasejamme. Se oli läheltä piti...
Tuotaa.... Älä nyt hyvä ihminen kerro tälläistä ja väitä perään olevasi viisikymppinen!!
Oikeasti, pitäisikö sun olla koulussa tai jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät kehity teini-iän jälkeen vaan jäävät lillumaan omaan erinomaisuuteensa ja itsekkyyteensä. Muille kehittyy paremmat empatiataidot ja parempi kyky ottaa huomioon muut ihmiset, myös lapset, vanhukset ja vammaiset. Ja muutkin jotka eivät kykene käyttäytymään terveiden aikuisten tavoin.
Miksi nämä empaattiset vanhemmat eivät kasvata lapsiaan ottamaan muita huomioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan jollain lailla sokea, kun en ole kiukuttelevia lapsia nähnyt missään, paitsi omat kotona
Jaa, miksiköhän sitten jatkuvasti saa lukea ja kuulla juttuja häirikköpennuista? Oletko niin turtunut (kotiolot), ja pidät asiaa ihan normaalina, vai mikä lienee syy? Meillä mieskin kerran sanoi, että haluaa istua autossa, kun ei jaksa kakaroita kaupassa. Siis ei omia, meillä ei ole pieniä lapsia.
"Mummot" kaupoissa jne. puistelevat päätään, katsellessaan tätä tämän päivän touhua. Psykologit neuvovat palstoilla, lehdissä, tv-ohjelmissa käydään nykyajan hukassa olevaa vanhemmuutta läpi yms. yms. eikä vaan nappaa??
Tämä on oikeasti jo huvittavaa.
Suomessa on hirveän vähän lapsia mutta silti jotkut näkevät kiukuttelevia ja häiriköiviä minä-minä-lapsia joka puolella.Tulee sellainen fiilis että nämä lapsista häiriintyvät ovat itse uniikkeja minä-minä-lumihiutaleita jotka eivät siedä mitään normaalia elämää. Kaiken pitäisi vain pyöriä heidän napojensa ympärillä siihen tahtiin kuin lumihiutale sattuu milloinkin haluamaan.
Millä tavalla se vanhemmuus ennen oli parempaa? Jätettiin lapset kasvamaan keskenään. Välillä niitä kuoli kun taidot eivät riittäneet yksin selviämiseen. Sekö oli hyvää vanhemmuutta?
En ole tuo jolle vastasit mutta... Sinäkö huvittuneena tiedät paremmin kuin he, keitä heidän naapurissa asuu?? Oletko ihan varma? Omakotitalolähiö kenties kotisi? Tiedän pari sellaista idiootti pentua jotka vuodesta(päivästä) toiseen tekevät tismalleen samat säännölliset sottaamiset ja hissin ja rappukäytävän irtaimiston(ja kaiken minkä irti saa) rikkomiset. Kyse ei ole muusta kun etteivät he edes halua oppia. Enimmäkseen säälittää nuo pennut ja heidän tietoisesti valitsema elämä. Kyse ei ole villiydestä vaan systemaattisesta taistelusta ja kostamisesta koko muuta maailmaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan jollain lailla sokea, kun en ole kiukuttelevia lapsia nähnyt missään, paitsi omat kotona
Jaa, miksiköhän sitten jatkuvasti saa lukea ja kuulla juttuja häirikköpennuista? Oletko niin turtunut (kotiolot), ja pidät asiaa ihan normaalina, vai mikä lienee syy? Meillä mieskin kerran sanoi, että haluaa istua autossa, kun ei jaksa kakaroita kaupassa. Siis ei omia, meillä ei ole pieniä lapsia.
"Mummot" kaupoissa jne. puistelevat päätään, katsellessaan tätä tämän päivän touhua. Psykologit neuvovat palstoilla, lehdissä, tv-ohjelmissa käydään nykyajan hukassa olevaa vanhemmuutta läpi yms. yms. eikä vaan nappaa??
Tämä on oikeasti jo huvittavaa.
Suomessa on hirveän vähän lapsia mutta silti jotkut näkevät kiukuttelevia ja häiriköiviä minä-minä-lapsia joka puolella.Tulee sellainen fiilis että nämä lapsista häiriintyvät ovat itse uniikkeja minä-minä-lumihiutaleita jotka eivät siedä mitään normaalia elämää. Kaiken pitäisi vain pyöriä heidän napojensa ympärillä siihen tahtiin kuin lumihiutale sattuu milloinkin haluamaan.
Millä tavalla se vanhemmuus ennen oli parempaa? Jätettiin lapset kasvamaan keskenään. Välillä niitä kuoli kun taidot eivät riittäneet yksin selviämiseen. Sekö oli hyvää vanhemmuutta?
Jaa, mua ei huvita lainkaan, eikä pitäisi näiden kyseisen laiminlyötyjen lasten vanhempiakaan huvittaa.
Näin lumihiutaleena totean vain, että napani ympärillä ei tarvitse kenenkään pyöriä, vaan pitää huolta ainoastaan siitä omasta elämisestä ja siitä jälkikasvusta. En minäkään tunge itseäni sinne minne ei pidä, tai häiriköi käytökselläni ja välinpitämättömyydelläni.
En tiedä kenenkään vanhemmuudesta kotioloissa tms. vaan aloitus taisi koskea yleisillä paikoilla tapahtuvaa toimintaa. Mitä syntyvyys ja kuolleisuus tähän kuuluu? Päin vastoin, nythän on hoitovapaat, vuorotteluvapaat, sairauslomat ymsyms... ja kaikki mahdollisuudet kasvattaa lapsiaan kotona!!! Sitä suuremmalla syyllä pitäisikin asia olla toisin!! Jopa jotkut isät ovat kotona hoitamassa!
Sen vain sanon, että eipä ollut tilanne ennen näin. Vanhemmat ohjasivat lapsiaan, nykyään tilalla on useimmiten älyluuri, jota näpelöidään. Taitaa se kallis aika mennä sometellessa?? Vai miksi tämä on todettu jo vuosia sitten? Vakava asia, josta puhutaan, vaan av:lla siitä ei ole kukaan kuullutkaan?
Vierailija kirjoitti:
On käyty siitä asti kun muksut oli ihan pieniä. Silloin katsottiin aina paikka, josta löytyi leikkinurkka. Ei ole ollut mitään kauheita katastrofeja ja vuosien varrella lapsista on kasvanut esimerkillisiä ravintola-asiakkaita. Eikös juuri näin lasten kanssa kuulukin toimia? Siis opettaa ne toimimaan ihmisiksi erilaisissa paikoissa ja tilanteissa? Niistähän kasvaa apinoita, jos ei niitä ikinä saa viedä mihinkään, ettei vain joku yliherkkä, elämää kestämätön aikuinen häiriinny.
Nyt on pakko sanoa tähän apinoiksi kasvamiseen. Me oltiin todella vähävaraisia meidän lasten ollessa pieniä. Ei ollut varaa käydä missään ravintoloissa tms. syömässä, huvipuistoon oli vara lähteä kerran kesässä ja sielläkin mukana omat eväät. Lapset kävivät ilmaisissa kerhoissa kerta viikkoon ja tietysti jos jonnekin kylään lähdettiin, niin olivat mukana. Lapset olivat jo teinejä, ennenkuin mentiin syömään ravintolaan. Kukaan lapsista ei käyttäytynyt kuin apina, ei etuillut, huutanut, räkinyt, häirinnyt muita. Tarjoilijan tuodessa ruuan pöytään ja toivottaessa hyvää ruokahalua, kaikki muistivat kiittää. Ja minä tiedän monta muutakin perhettä jossa lapset pääsee ravintolaan vasta alakouluikäisinä tai myöhemmin, eikä kukaan ole koskaan sanonut että eivät osaisi siellä käyttäytyä. Että se on kyllä ihan höpöpuhetta, että ne lapset on vietävä yksivuotiaana ulos syömään että ne oppisi tavoille. Katsos kun kotonakin voi opettaa ruokapöydässä tavoille, kyllä se mieleen jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan jollain lailla sokea, kun en ole kiukuttelevia lapsia nähnyt missään, paitsi omat kotona
Jaa, miksiköhän sitten jatkuvasti saa lukea ja kuulla juttuja häirikköpennuista? Oletko niin turtunut (kotiolot), ja pidät asiaa ihan normaalina, vai mikä lienee syy? Meillä mieskin kerran sanoi, että haluaa istua autossa, kun ei jaksa kakaroita kaupassa. Siis ei omia, meillä ei ole pieniä lapsia.
"Mummot" kaupoissa jne. puistelevat päätään, katsellessaan tätä tämän päivän touhua. Psykologit neuvovat palstoilla, lehdissä, tv-ohjelmissa käydään nykyajan hukassa olevaa vanhemmuutta läpi yms. yms. eikä vaan nappaa??
Oikeasti, lopeta jo. Eikö sinulla olisi mitään parempaa tekemistä?
Hei, koita rauhoittua. Kaikki on ihan hyvin. Lapset on ihan ok, ne on ihan samanlaisia kuin ennenkin, lapsia kasvatetaan ihan kuten ennenkin.
Ehkä kaiken tekemisen kiire, ehkä tarhan huonot olot, ehkä sen muuttuminen kasvatuksessa, ettei lapsen minuutta ja henkilöä koiteta enää murtaa. Mut ei mikään niin kovin ole muuttunut.Sulla on kulta nyt vaan tuillainen ikä.. Kyllä se siitä helpottaa, mä lupaan.
Voi pientä kultaa...
Tui tui sullekin vaan. Miksi muuten eräs neuvola julisti itsensä somevapaaksi?? Neuvola!! Ai mutta hei, eihän ne neuvoloissa tiedä lapsista ja kasvatuksesta yleensä yhtään mitään..
Ei käydä ravintolassa lasten kanssa. Meillä kuuro lapsi, jolla uhma ja joka pitää hirveää meteliä. Ei kivaa siis meille eikä muille, joten syömme kotona ja käymme miehen kanssa kaksin ravintolassa satunnaisesti.
Joo. Kyllä me tullaan ravintolaan ja kauppaan ja häiriköidään. Koita kestää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ärsyttää kun lapsien kanssa pitää ravintolaan tulla! Pitävät meteliä ja sitkevat, jopa vaaratilanteita aiheuttavat kun tarjoilijoihin voivat törmätä. Ja sitten voivat kiukutella ruuasta. Ei ole taas kenenkään etu lapsia ravintolaan tuoda, mielestäni ravintolat voisivat olla vain aikuisille ja riittävän kypsille ihmisille tarkoitettuja rentoutumispaikkoja.
Jotenkin hennamainen aloitus outoine sanajärjestyksineen.