Avovaimo tuli uskoon ja alkoi tehdä "tunnustuksia"

Uskovaiset harvoin haluavat elää ei-uskovaisen kanssa, eivätkä avoliitossa, joten jos naisesi vakaumus jatkuu, sinä todennäköisesti olet se, joka lopulta tulee jätetyksi.

Tuohan osoittaa naiselta valtavaa kypsyyttä, ettei roiku sinussa eikä anele anteeksiantoa... Ilmeisesti teille on kehittynyt jonkun sortin läheisriippuvuussuhde, kun se asia sinusta tuntuu oudolta ja tuntuu, että olet vaimolle yhdentekevä. No kuule ei, tuo on naiselta kypsyyttä ja oikeaa aikuisuuden osoittamista.

Mutta on toki täysin sinun oma asia, miten nyt suhtaudut. Tunteesi on ihan luonnollisia ja oikeutettuja tilanteessa. Paska hommahan tuo kaikkinensa on. Ei kukaan tuomitse eikä hämmästy, jos haluatkin erota. Yhdessä jatkaminen voi olla vaikea tie, myös naiselle. Ei se uskoontulo koko elämää taikaiskusta muuta paremmaksi, vanhoihin tapoihin lipsuminen nyt vaan on niin inhimillistä. Mutta tuo on hyvä alku. Ammattiauttajan kanssa juttelu on ihan hyvä idea.

Itse en ole koskaan "tullut uskoon" vaan usko on aina ollut minussa, lapsesta asti, olen kasvanut siihen... Mutta ihan siitä huolimatta en ole yhtään sen parempi enkä pyhempi ihminen kuin kukaan muukaan.

Jssap!

En voisi jäädä ihmisen luo joka on valehdellut, manipuloi ja on petollinen ja epävakaa. Varmaan rakastaisin, mutta keräisin voimat ja lähtisin. Jouduin tekemään näin omassa liitossa, epäluotettava mieheni oli alkoholin käyttäjä. Kun lähdin, hän mulla raitistui ja muuttui, ja myös tunnusti minulle kaikenlaista. Kun en palannut, hän vähitellen palasi vanhaan kuvioon ja hänellä on nyt muita naisia jälkeeni.

Ehkä sinulla on sama kun minulla, läheisriippuvuus, tarve pelastaa ja parantaa, kyvyttömyys nähdä rakastettu raadollisrsti sellaisena kuin hän oikeasti on. He käyttävät ja manipuloivat meitä kunnes itse lopetamme sen. Pelasta itsesi ja lähde.

Rehellisyys on hienoa ja silloin on mahdollisuus rakentaa puhtaalta pöydältä, jos haluaa. Minulle kuitenkin tuo lapsesta valehtelu olisi liikaa. No noin ei voi käydä, koska olen itse nainen, mutta noin ajatuksena. Se että valehtelee että sinulle tulee lapsi ja valehtelee, että lapsi on kuollut ja antaa sinun elää siinä uskossa ja surra lasta. Se menee minusta ohi sen, mitä pystyisin itse antamaan anteeksi. Totuus alkoholista ja lääkkeistä olisi sellainen, että sen voisi antaa anteeksi, jos hän itse on jättänyt sellaisen taakseen ja taistelee pysyäkseen kunnossa. Mutta lapsen kuolema, en pystyisi sitä valhetta antamaan anteeksi.

Minä jättäisin naisen samantien. En voi sietää valehtelioita tai varsinkaan sitä, että valehdellaan asioista joista saadaan sääliä itselle ja niihin sitten tukeudutaan "nokun minulle tehtiin niin väärin niin en pysty tähän ja tuohon.." ja ihmiset säälivät. Ei ei. Se menisi että olisi valehdellut ettei tuollaisia tapahtunut ja myöhemmin kertoisi että tapahtui.. Sen ymmärtäisin, ettei halunnut puhua niistä.

Se miksi hän eri juuri nyt tarvitse sinua tai ripustaudu sinuun, ei ole mitään uutta kypsyyttä, vaan hän on vain löytänyt jonkun muun johon ripustautua, ja olet tullut tarpeettomaksi, ja sinut voi sysätä syrjään. Yhtä hyvin hän olisi voinut rakastua ihmiseen, nyt hän on rakastunut uskoon tai uskontoon tai uskossa oloon.

Ennemmin tai myöhemmin hänelle myös tässä suhteessa(uskossa) valkenee, ettei mikään riitä tekemään häntä ehjäksi ja täydeksi, ja kannattelemaan häntä, se täytyy löytyä itsestä sisältä. Hän tulee jälleen takertumaan sinuun kuin hukkuva.

Suosittelen että nyt kun hän roikkuu jossain muussa kuin sinussa, ota tämä hengähdystauko lahjana, luovuta hänet uskon ja seurakunnan huomaan ja korjattavaksi, ota selvä etäisyys ja oma elämäsi haltuun. Muuta erilleen, ilmoita että sinunkin täytyy tehdä itsellesi nyt jotain. Tehdäksesi tämän sinun täytyy ottaa etäisyyttä ja mennä terapiaan.

Jos kahden vuoden päästä hän on muuttunut ihminen ja yhä rakastat häntä ja sinua, voitte aidosti jatkaa yhdessä uudelta pohjslta. Silloin teillä on molemmat ehtineet käsitellä omat päänsä edes johonkin malliin. Tämän voit luvata itsellesi, jos haluat antaa hänelle vielä mahdollisuuden. Kaksi vuotta ei ole pitkä aika koko loppuelämässä. Älä kuitenkaan hänelle pukahda tästä, hänen täytyy kulkea oma kasvutiensä roikkumatta sinussa.

Ei kukaan tiedä miten hänen käy. Kyllähän alkoholistejakin raitistuu. Se on vain niin harvinaista, että sinun on hyvä olla tietoinen että todennäköisyys on teitä vastaan, valitettavasti. Siksi kaksi vuotta, puoli vuotta pystyy kuka vaan. Vuoden jos tosissaan yrittää, ja lankeaa vasta sitten. Mutta kahta vuotta voi jo pitää aitona muutoksena. Ei välttämättä sitäkään pysyvänä, mutta mahkut on jo selvästi paremmat.

Jos rakastat, teet kuten äitienkin täytyy tehdä, antaa toisen käydä oma tiensä ja oma taistelunsa itse.

Minäkään en voisi antaa anteeksi valhetta lapsen kuolemasta. Se on kauhein suru, mitä voi olla, ja hän antoi sinun elää siinä surussa ja menetyksessä ja katsoi vaan päältä, saavuttaakseen omat itsekkäät tarkoitusperät. Ihan sanoinkuvaamaton ihminen. Jos pystyy sellaiseen julmuuteen, on rakkaudeton ja empatiakyvytön ihminen. Ehkä ne on hänestä rikottu, mutta ei muuta asiaa, ei pidä olla ihmisen kanssa joka ei tunne lainkaan sääliä, myötätuntoa ja raskautta rakkautta.

Sinä olet tuntenut niitä molempien puolesta, mutta ei riitä parisuhteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jssap!

En voisi jäädä ihmisen luo joka on valehdellut, manipuloi ja on petollinen ja epävakaa. Varmaan rakastaisin, mutta keräisin voimat ja lähtisin. Jouduin tekemään näin omassa liitossa, epäluotettava mieheni oli alkoholin käyttäjä. Kun lähdin, hän mulla raitistui ja muuttui, ja myös tunnusti minulle kaikenlaista. Kun en palannut, hän vähitellen palasi vanhaan kuvioon ja hänellä on nyt muita naisia jälkeeni.

Ehkä sinulla on sama kun minulla, läheisriippuvuus, tarve pelastaa ja parantaa, kyvyttömyys nähdä rakastettu raadollisrsti sellaisena kuin hän oikeasti on. He käyttävät ja manipuloivat meitä kunnes itse lopetamme sen. Pelasta itsesi ja lähde.

Voi hurja, vai oli oikein alkoholin käyttäjä? Ota säkin pari kaljaa niin rentoudut ja kontrolloinnin tarpeesi vähenee.

Juoppo, jos se on sinulle tutumpi termi.

Kuulostaa siltä että naisystävälläsi on persoonallisuushäiriö ja hän on vaihtanut päihdeaddiktion toiseen, toki paljon parempaan addiktioon. Ongelma on kuitenkin tosi syvällä ja sinun kannattaa ymmärtää että jos päätät jatkaa yhteiseloa se ei tule olemaan helppoa. Uskoon tulon kuherruskuukauden aikaiseen käytökseen ei paljon voi luottaa. Naisesi tarvitsee luultavasti pitkäkestoista terapiaa.

uskoontulo on paras asia mikä on minulle tapahtunut koskaan, olen mies ja edelleen sinkku 45 v, mutta uskoontulo puhdistaa pöydän ja antaa uuden alun, voi olla että asat tasaantuu uskoontulon jälkeen ja kaikkien pamkokäännytys loppuu, voi olla ettei

toivottavasti itsekin tulet pian uskoon, en itse kyllä osaisi elää ei-uskovan kanssa päivääkään, seon syntiä muutenkn ja pian voi avovaimosikin ajatella näin koska uskovan pitää elää avioliitossa ja uskovan kanssa

Naisesi kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä, tunnevammaiselta ihmiseltä. Hän ei ole missään vaiheessa ajatellut miten paljon sua voisi sattua nuo lapsesta valehtelut sun muut, hän on aina se uhri ja kaiken keskipiste. Kuten nytkin, kun on tullut uskoon ja tunnustanut valheensa. Hän on taas vain tapahtumien, oman käytöksensä uhri ja marttyyrina odottaa sinun tuomiota asiasta. Hänen ei tarvitse enää pelätä, koska ajattelee saavansa Jumalalta sen huomion ja tuen mitä sulta saanut tähän asti. Hän ei enää _tarvitse_ sua.

Jättäisin naisen mutta yrittäisin puhua hänetkin menemään johonkin terapiaan kertomaan nuo kaikki ongelmansa, ja sit varmaan itsekin tarvitsisin jotain terapiaa.

Ei se tunnusta niitä sinulle siksi että sinulla olisi merkitystä. Se tunnustaa siksi että sinun mielipiteellä ei enää ole merkitystä, ei nimittäin tarvitse sinua enää, nyt on jotain parempaa, jolle haluaa tehdä itsensä kelvolliseksi. Esittää taas jotain, jollekulle muulle eli sinne seurakuntaan päin, kuka hänen pappi sitten onkaan. Ihana sanoa että joo, olen pyytänyt anteeksi kaikkia vanhoja syntejäni ja olen niistä nyt puhdas.

Älä nyt ainakaan liity siihen seurakuntaan äläkä mene naimisiin, niistä hän seuraavaksi alkaa painostaa. Parempi on hänen löytää joku samoin uskova sieltä seurakunnasta ja menevät sitten naimisiin.

Hänellä on nyt uusi riippuvuus, hänen ei tarvii suhun ripustautua. Entä jos se ei kanna? Hän epäilee uskoaan jossain vaiheessa ja muuttuu pahemmaksi kuin oli?

Mulle tuollainen raskauden ja keskenmenon kanssa pelleily olisi kyllä viimeinen niitti. Se on leikkinyt todella traumaattisten asioiden kanssa. Sulla on oikeus käydä terapiassa, mieluummin vielä maksatat tuolla ihmishirviöllä sen.

Ei uskoontulo luonnetta muuta ja tuo on pelkkä vaihe, uutuudenviehätystä ja parin vuoden päästä uskoon liittyvä elämäntapa vaatii vastapainoa. Ajattelepa mitä seuraa jos menette naimidiin ja saatte lapsen tai lapsia. Pikkulapsiaika on rankkaa tervepäisellekin jiten voit kuvitella mitä se teilläon tulisi olemaan. Siinä ei uskonto auta paskaakaan ja sittenterveys on erossa lapsetkin jotka tuon kaltainen äiti traumatisoi tavalla tai monellatoisella.

Vaikuttaa siltä, että ensimmäistä kertaa vaimosi ei yritä valheellisin keinoin saada sinua pysymään luonaan tai herättämään suojelusviettiä, vaan antaa sinun oikeasti tehdä oman valinnan sen perusteella, mitä SINÄ haluat. 

Tähänastinen yhteiselonne on kuitenkin perustunut valheeseen ja manipulointiin, ei siihen että oikeasti haluaisit olla tämän naisen kanssa. 

Itse luulen että tekisin niin että ottaisin eron, ja sitten lähtisin treffeille naisen kanssa ja katsoisin että onko hän sinun makuusi. Uskovaisena ja rehellisenä. Se voisi peräti vaikka olla mielenkiintoinen tuttavuus. 

Valheet ja selitykset vuosien takaa kertovat siitä,että hän halusi huomioita,pelkäsi yksinjäämistä ja kaikkein eniten sitä,ettei kelpaa kellekkään,ehkä huonoja kokemuksia taustalla tästä.

Jos hän on löytänyt elämäänsä nyt enemmän tasapainoa,ole sinäkin kannustava,niinkuin kirjoituksesta päätellen oletkin ollut.

Usko Jumalaan ei tuo mukanaan mitään huonoa teille. Jos usko on häntä tasapainottanut,hyvä vain.

Vierailija kirjoitti:

Tuo uskoontulo oli minulle kyllä ihan liikaa.

Kyllä, mt ongelmana harhaisuus ei ole kevyttä. Jätä suosiolla, ei kovin terve.

Sanoin että haluan erota ja nyt pitää vaan jotaib mykkäkoulua eikä ole huomaavinaan. .

ap

Vierailija kirjoitti:

Sanoin että haluan erota ja nyt pitää vaan jotaib mykkäkoulua eikä ole huomaavinaan. .

ap

Tämä ei ollut minun, ketjun aloittajan vastaus. En tiedä, mitä kicksejä joku saa esiintymällä minuna. En ole kommentoinut ketjuun aloitusta enempää, mutta lukenut olen kaikki vastaukset, niistä kiitos. Paljon hyviä näkökulmia ja pohdittavaa.