Lue keskustelun säännöt.
Avovaimo tuli uskoon ja alkoi tehdä "tunnustuksia"
01.02.2017 |
Siis asioista, joista on valehdellut minulle vuosien mittaan. Mukana oli sekä suht pieniä asioita, joista jo olinkin osasta päätellyt asian oikean laidan (ns. parhain päin selittelyä liittyen aiempaan alkoholin ja lääkkeiden liikakäyttöön) että oikeasti isoja ja järkyttäviä asioita. Sellaisia, joista totuuden tietäminen olisi jopa hyvin todennäköisesti johtanut eroomme useita vuosia sitten.
Pahimpana paljastus siitä, ettei hän ole oikeasti ollut koskaan raskaana minulle; Olin eroamassa hänestä, jolloin hän itkusilmin "paljasti" olevansa raskaana ja selitti, ettei aiemmin ollut uskaltanut kertoa asiasta minulle, koska pelkäsi että vaatisin aborttia. Päätimme jatkaa. Jonkin ajan kuluttua, alle viikkoa ennen väitettyä ultra-aikaa, ollessani työmatkalla sain itkuisen puhelun jossa täysin poissa tolaltaan oleva avokkini kertoi saaneensa keskenmenon. Tätä "keskenmenoa" suri sitten pitkään ja hartaasti; olin ymmärtäväinen ja tuin parhaani mukaan, samalla surren itsekin tapahtunutta; olinhan jo tavallaan ehtinyt tottua ajatukseen lapsesta, ja alkanut kokea positiivisia tuntemuksia asiasta.
Avovaimoni on lähtöjään rikkinäisestä kodista, jota leimasi äidin psyykkinen sairaus. Lapsuudestaan ja nuoruudestaan hän on vuosien varrella kertonut mitä hirveimpiä yksityiskohtia; seksuaalista hyväksikäyttöä ja äärimmäistä fyysistä väkivaltaa. Myös ensimmäisen avomiehensä taholta hän joutui kertomansa mukaan useasti raiskatuksi ja pahoinpidellyksi. Tunsin tietysti suunnatonta sympatiaa hänen puolestaan, ja tätä taustaa vasten yritin ymmärtää hänen päihteisiin addiktoituvaa, tunne-elämältään hyvin epävakaata luonnettaan. Nyt sain kuulla, ettei suurinta osaa noista asioista ole todellisuudessa koskaan tapahtunut.
Olo on aika puulla päähän lyöty, samalla aikaa turta ja epäuskoinen, myös vihainen. Avovaimon uskoontulo sinänsä on ollut muutoin kaikin tavoin positiivista; hän on jättänyt päihteet, on toiveikas ja tasainen. En tiedä miten minun tulisi tähän suhtautua? Tavallaan en halua erota, kaikesta huolimatta rakastan häntä, mutta nyt koko suhde näyttäytyy ihan eri valossa; tai siis tuo nainen. Hän on kuulemma syntinsä saanut anteeksi Jumalan silmissä, ja toivoo anteeksi antoa minultakin, mutta ei "vaadi" sitä. Tuntuu, kuin yhtäkkiä liittomme olisikin hänelle melko yhdentekevä, ja minä puolisona, kun en ole edes uskossa. Oudolta tuntuu sekin, ettei hän enää takerru minuun, eikä itkien pyydä ja anele jäämään.
Suhteemme jatko on täysin minusta kiinni nyt. Olisiko naurettavaa mennä tällaisen asian takia juttelemaan jollekin "ammattiauttajalle"? Ja mikä taho se voisi olla? Työterveyden kautta en haluaisi.
Kommentit (40)
Tuo uskoontulo oli minulle kyllä ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeästi on valehdellut kyllä. Hyvä jos ei enää roiku sinussa. Mutta vaikea tilanne...lähinnä tulee mieleen että harva uskova haluaa elää avoliitossa. Naimisiin meno voi olla edessä tai ero.
Tottakai voit hakea jutteluapua. Työterveyspsykologi voisi olla hyvä, miksi et sinne menisi. Yksityinen psykologikin käy kyllä.
Ihmiset kuvittelevat saavansa kaiken anteeksi, kun tulevat uskoon. Tämäkö on reilua? Hänkö ei synneistään kärsi vaan sinä? MIETI NYT VÄHÄN.
Ei todellakaan ole naurettavaa mennä juttelemaan jollekin ammattiauttajalle, päinvastoin erittäin suotavaa. Onhan tuo täysin selvää että tuollaisten tunnustusten jälkeen on kyllä pää pyörällä ja ajatukset sekaisin.
Aikansa se vie että saat ajatukset kasaan ja pystyt päättämään mitä teet. Älä siis tee mitään hätiköityjä ratkaisuja. Nyt otat selville mistä saisit keskusteluapua.
No olisiko siellä seurakunnalla jotain perheterapiaa tarjolla? Kun vaimo, oletettavasti, siellä nyt enemmän liikkuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko avovaimosi menneisyys totta vai onko siinäkin keksittyjä elementtejä? Itse en kyllä luottaisi häneen enää mitenkään, kun totuus hänen valheista on paljastunut.
Sanoisin että minusta sinun kannattaa miettiä eroa. En ainakaan itse kokisi turvallisena suhdetta jossa mies valehdellut kaikesta. Teininä ensimmäinen poikaystäväni oli tällainen että keksi satuja jotka myöhemmin osoittautui valheiksi kaikki. Ns saattoi itsensä uhriksi ja hyvään valoon.
Sama ihminen soitellut minulle vaikka hänellä ollut uusia naisystäviä joita huijaa samalla tavalla ja kertoo puhelimessa kuinka minä olin suuri rakkaus ja kuinka ikävöi seksielämäämme joka oli hänelle kuulemma parasta mitä hänelle oli käynyt.
En ole kokenut tarvetta haukkua häntä tai muutakaan tutuille. Jokainen maksakoon "syntinsä" karman muodossa. Kun jätin hänet muinoin niin hän aiheutti minulle aika paljon pahaa keksimällä minusta tarinoita laajalle kaveripiirilleen ja muutenkin leimasi minut huoraksi. Voit siis varautua että eron jälkeen sinä olet tarinoiden päähenkilö ja kuulla valheellisia väittämiä sinuun liittyen.. mutta kyllä sen kestää kun tietää itse todellisen asioiden laidan eikä katkeroidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää tuossa on se, että hän on ainakin vilpittömästi kertonut tapahtumien oikean laidan ja on siten luotettavampi kumppani vastaisuudessa. Myös se, ettei hän vaikuta epätoivoiselta sinun suhteesi – siis itkien vaadi sinua jäämään suhteeseen – puhuu ymmärtääkseni sen puolesta, että hän kunnioittaa sinua ja haluaa antaa sinulle aidon tilaisuuden harkita, jäätkö vai et.
Ette ole avioliitossa, joten nyt taitaa muutenkin oikea hetki miettiä yhteisen tulevaisuuden mahdollisuutta?
Sen verran isoja valheita, että naisesi kuulostaa patologiselta valehtelijalta. Ehkä myös personallisuushäiriöinen. Saas nähdä kuinka kauan tuo "olen tullut uskoon" -vaihe kestää... Joka tapauksessa en itse ainakaan jatkaisi elämääni noin epävakaan ihmisen kanssa. Onko hän edes minkään hoidon piirissä? Älä nyt ainakaan lasta tuon kanssa hanki! Voi olla perinnöllistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi uskot sanaakaan siitä mitä tuo manipuloiva nainen sinulle sepittää?
Siis ihanko oikeasti täällä ihmiset neuvoo sua miettimään että jäisit yhteen tuollaisen hullun valehtelijan kanssa? Eroa nyt kun vielä voit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna juoksisin jo lujaa. Koko teidän suhde perustuu valheelle. Tuskin se enää kuukauden päästä on uskossa, noi on niin nähty.
Miettisin kyllä ihan tosissano että haluanko jatkaa elämää ihmisen kanssa joka on nin pahasti vuosikausia valhedellut minulle ja isoista asioita! toisaalta voittehan myös aloittaa suhteen alusta, jos siltä tuntuuu, koska hän ei ole todellakaan ollut se jokski olet häntä luullut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti jos se ei olisi tullut uskoon, se ei olisi varmaan ikinä myöntänyt valheitaan ja olisi vielä varmaan keksinyt liudan uusiakin. Nyt sentään sait totuuden. Päätä itse että mitä teet sillä.
Itse en jatkaisi suhdetta tai olisi enää missään tekemisissä, mutta päätös on tietysti vain ja ainoastaan sinun, sillä onhan kysymys sinun elämästäsi ja avovaimostasi.
Taidat todellakin aidosti rakastaa sitä naista koska kaiken tämän jälkeenkin vielä yrität hakea apua ammattiauttajilta ja saada suhteen vielä toimimaan .
Ja vielä joku kehtaa väittää että miehellä ei ole sydäntä tai on ymmärtämätön sika . ( miten tähän kommentoi av-mammat) ?
Minä olen kyllä toista mieltä.Olen itsekin tavallaan uskovainen,en ole sillä tavalla "tullut " uskoon,mutta uskon Jumalaan ja Jeesukseen.Vaimosi teot ja tekemättä jättämiset tuntuvat tosipahoilta,mutta toivoisin että annat hänelle mahdollisuuden,jos vain itsekin haluat jatkaa.Niin minä ymmärsin.Jos huomaat että lupaukset eivät pidä,ainakaan se valehtelu ja sen sellaiset,päihdejutussa voi tulla takaiskujakin,niin mieti sitten mitä teet.
Jos päätät yrittää jatkaa vaimosi kanssa, täytyy sinun ehdottomasti päästä juttelemaan jollekin ammattiauttajalle tilanteestasi. Siis ihan sinun, ei mitään pariterapioita ensi alkuun. Nimittäin sitten vasta tiedät haluatko / onko sinulle hyväksi jatkaa vaimosi kanssa, kun olet päässyt itse käsittelemään asian. Sen verran isoja juttuja tuossa on. Pariterapiakin varmasti olisi tulevaisuudessa hyvä, koko teidän suhteen dynamiikkahan on muuttunut. Mutta siis käsittele omat tuntemuksesi ensin, niin sitten tiedät mitä itse haluat.
Järkyttävää. Itse en varmaan pystyisi jatkamaan. . Voimia ♡ mitä sitten päätätkin tehdä
Mitä jos kattelisit kaikessa rauhassa, miten tilanne kehittyy. Aika näyttää. Älä kiirehdi ratkaisuja. Näet kyllä, onko rakkautta puolin ja toisin, kun elämä jatkuu.
Rehellisyys on kyllä hyvä perusta suhteelle. Varmasti asioiden sulattelussa menee aikansa. Jos tilanne sinua edelleen hämmentää, jollakin terapeutilla olisi hyödyllistä. Käydä keskustelemassa.
On mahdollista, että yhteinen elämänne jatkuu myönteisissä merkeissä.