Mies halusi erota koska olen alakuloinen...
Olen ollut muutaman päivän jotenkin tosi alakuloinen. Remontti ei valmistu millään ja olen jotenkin henkisesti loppu. Ei jaksa enää remontoida. Töitä ei ole eikä löydy, huolettaa taloudellinen tilanne todella paljon. Stressaan tällä hetkellä lähes kaikesta. Mikään ei ole aikoihin mennyt hyvin. Eilen vielä mursin sormenikin remontissa, se oli ihan viimeinen tikki. Masentaa tosi paljon. Pienetkin asiat kodinhoidossa tuntuu ylitsepääsemättömiltä ja tänään tiuskaisin kun en saanut leivänpaahdinta mahtumaan takaisin kaappiin. Mies suuttui tuosta ihan hulluna, sanoi ettei jaksa enää ja mieti uusi paikka itselles minne menet. Mies on päättänyt pysyä päätöksessään eikä halua enää jatkaa mun kanssa.
Mua harmittaa ja itkettää todella paljon. En tiedä mitä tehdä ja millä saada miehen pysymään yhdessä. Tätä tarvitsen vähiten, olisin tarvinnut mieheltä tukea ja apua enkä eroa. Toivoin, että mies ymmärtäisi ettei aina ole kaikki ruusuilla tanssimista ja että mä olen joskus myös huonolla tuulella. Anteeksi avautuminen, oli pakko purkaa
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Kauan olette olleet yhdessä? Ei ole lapsia? Ikä?
Mies on 25 ja minä 23. Yhdessä 5 vuotta. Lapsia ei ole, lähes vuosi yritetty.
Sori jos kaadat kaiken kumppanin harteille niin kumppanikin voi parisuhteessa huonosti että mene ammattiauttajalle juttelee ehkä miehesi on samasta syystä alakuloinen kun se tarttuu
Onpa inhottavaa :( odota että mies leppyy ja puhutte sitten asiat läpi. Kerro nuo samat asiat kuin juuri kirjoitit.
No puhu sen kanssa ja selvitä että parisuhteessa tulisi kestää vastoinkäymisiäkin ja elämänkumppanin tehtävänä on olla toisen tukena silloin kun hankalaa. Jos hän ei tätä ymmärrä niin et menetä mitään. Ja anyway lopettakaa heti lapsen yrittäminen, jatkakaa sitten kun mies on kypsempi.
Minäkin ajattelen noin, että mies on epäreilu, jos haluaa erota, kun on vaikeaa. Kuitenkin itse haluaisin tietää, minkä hän näkee niin ylitsepääsemättömänä, eikö usko, että tulee parempia aikoja.
Tietysti on raskasta, jos toisesta ei saa tukea. Ja vaikeuksissa mitataan se, saako. Toisen niskaankaan ei saa kaataa kaikkea ja odottaa että toinen jaksaa mitä vain.
Luultavasti mies on vähintään yhtä väsynyt. Ja pettynyt siihen että kun kumppani saa sormelleen se vaan kiukuttelee ja rähjää. Mitä mieskään semmoisella akalla, jos nyt sitten ei nainenkaan miehellä joka ei pysty ikitukeen.
Etsi itselles semmonen ikitukimies. Missäköhän semmoisia on, kun yhtään ei ole elämässä tullut vielä vastaan? Ainoastaan ihmisiä, joilla on päivänsä ja päivänsä, niin kuin itselläkin.
Vierailija kirjoitti:
No puhu sen kanssa ja selvitä että parisuhteessa tulisi kestää vastoinkäymisiäkin ja elämänkumppanin tehtävänä on olla toisen tukena silloin kun hankalaa. Jos hän ei tätä ymmärrä niin et menetä mitään. Ja anyway lopettakaa heti lapsen yrittäminen, jatkakaa sitten kun mies on kypsempi.
Ja onkos se AP nyt ollut miehensä tukena kun hänellä on ollut vaikeaa? Vai eikö sen naisen tarvitsekaan olla tukena?
Ei sun ole pakko lähteä mihinkään vain koska joku käskee. Lähteköön itse. Mieti silti että miehesikin on voinut olla masentunut ja sun alakuloisuus masentaa lisää. Kumpikaan ei tue toista, pelkästään vingutaan tukea. Aikuisten ihmisten pitäisi ottaa itse vastuu onnellisuudestaan eikä kaataa negatiivisuuttaan toisen niskaan kuin kasaa paskaa. Se niska voi katketa, kun siellä on jo omat paskat painona.
Olet ollut muutaman päivän alakuloinen, joten mies näytti ovea? 😂
Tämä on varmaan provo tai olet ymmärtänyt/tulkinnut jotain väärin...
Nykyään pitää olla täydellinen - aina iloinen, aina pirteä, aina kiiltokuvamainen look. Muuten se on hetimiten eron paikka suhteeseen sen enempää panostamatta (puolin ja toisin), parempaa varmasti löytyy, ruoho on vihreämpää... vai onko?
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut muutaman päivän alakuloinen, joten mies näytti ovea? 😂
Tämä on varmaan provo tai olet ymmärtänyt/tulkinnut jotain väärin...
No ei ole provo. Kävin remppakohteessa siivoilemassa ja mies oli kuin mitään ei olisi tapahtunut kun tulin takaisin. Mutta kyllä tää nyt herätti, että ei munkaan pidä pahaa oloa purkaa mieheen vaikka kuinka ikävää olisi. Mutta tosi pahalta tuntui silti, kun halusi muka erota sen takia että olen ollut huonolla tuulella.
Just just.
Siirtäkää vielä sitä lastentekoa. Ette selvästikään ole vielä kypsiä lapsiin.
Negatiivinen ihminen on sietämätöntä ja erittäin epäterveellistä seuraa.
Meillä mies on aivan hätää kärsimässä jos puhun arkeen liittyvistä asioista tai puhun omista peloistani tulevaisuuden suhteen. Olen kuulema AINA negatiivinen ja AINA puhun vain negatiivisista asioista. En näe arkeamme negatiivisena, mutta mies nähtävästi näkee.
No tänään nyt ehdotin että kirjoitetaan helmikuun ajan päiväkirjaa, sillä ajatuksella että kuun vaihteessa luemme toistemme päiväkirjat. Kirjoitetaan siis fiiliksemme, tekemisemme ja ajatuksemme omiin kirjoihin ja sitten katsotaan mikä oli molempien pössis helmikuussa. En nimittäin ole ihminen joka hyvissä fiiliksissä kiekuu ääneen JIPPII, ON TOSI MAHTAVAA!!! Se enemmänkin näkyy kuin kuuluu, mutta mies ei sitä näe, ei hänkään mitenkään kuuluvasti iloisuuttaan ääneen toitota.
Ai miten liittyy teihin. Jos miehesi jaksaisi rustata ajatuksensa kuukauden verran ylös, samoin sinä ap. Puhuessa voi osa unohtua, toinen ehtii ottaa välissä kierroksia, tulee keskeytyksiä ja ajatuskatkoja. Kirjoittaessa saa enemmän ilmaistua tunteita, mikä uuvuttaa ja miksi. Ilmaista toiveensa ja pettymyksensä ja samalla pyöritellä ajatuksia. Ei mies sinua stressaa ja tuskin sinä miestäsi. Remontit, aikataulut, toiveet ja odotukset remontin suhteen, töiden suhteen yms. on asioita mitkä varmasti stressaa molempia mutta keskusteluväylä puuttuu. Kokeilkaa kynää ja paperia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut muutaman päivän alakuloinen, joten mies näytti ovea? 😂
Tämä on varmaan provo tai olet ymmärtänyt/tulkinnut jotain väärin...
No ei ole provo. Kävin remppakohteessa siivoilemassa ja mies oli kuin mitään ei olisi tapahtunut kun tulin takaisin. Mutta kyllä tää nyt herätti, että ei munkaan pidä pahaa oloa purkaa mieheen vaikka kuinka ikävää olisi. Mutta tosi pahalta tuntui silti, kun halusi muka erota sen takia että olen ollut huonolla tuulella.
Sen teet nyt heti alkuun selväksi että molemmat lupaa olla sen verran aikuisia ettei enää koskaan kiristä tai pelottele erolla. Kakarat kiljuu toisilleen ettei leiki enää toisen kanssa kun on niin tyhmää, mutta aikuisilla pitäisi olla sanavarastossaan jo muitakin ilmaisutapoja. Jos ei ole, heivatkaa toisenne takaisin koteihinne kasvamaan ja yritätte myöhemmin uudelleen.
Miehesi on varmasti yhtä väsynyt kuin sinä.
Remonttia oletettavasti tekee hänkin, ja nyt kun sinulla on sormi murtunut niin hänen kontolleen jää enemmän remppaan liittyviä asioita. Se varmasti harmittaa, vaikka hän ei sinulle suoraan asiasta valittaisikaan
Lapsettomuus sattuu mieheenkin. Joka kuukausi toivoa ja pettyä. Epäkelpoisuuden tunne on miehelläkin joka lapsia haluaisi. Vaikka miehesi ei sinulle siitä valittaisikaan, häntä voi silti surettaa asia paljonkin.
Sinulle ei ole löytynyt töitä, valitettavaa. Miehellä on kontollaan teidän elättämisenne, joka kuormittaa häntä varmasti vaikka ei suoraan asiasta valittaisikaan. Hän saattaa myös suojella sinua sillä ettei valita sinulle. Näkee vierestä miten sinä koitat saada töitä ja sinua harmittaa.
Se, että sinä valitat ja käytät miestä sylkykuppina - leivänpaahdin ei mennyt sovinnolla kaappiin??? Kuulostat tekstisi perusteella kovin negatiiviselta ihmiseltä. Ehkä kannattaisi alkaa pitää päiväkirjaa jonka päälle oksennat pahat fiiliksesi, tai ihan psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan ja saamaan mahdollisesti jopa lääkitystä.
Jos haluat vielä pelastaa parisuhdettasi, niin suosittelen että pyydät anteeksi mieheltäsi. Lakkaat ryöpyttämällä hänen päälleen kaikki valituksen aiheesi, ja kysyt myös häneltä päivittäin että mitä mukavaa hänelle on tapahtunut tänään, ja onko huolia/murheita.
Kauan olette olleet yhdessä? Ei ole lapsia? Ikä?