Nyt riittää tämä sombailu. Hitto, mä jään kotiin.
Aivan sama, millaisen naisen mallin annan. Olen koittanut hampaat irvessä yhdistää perhe-elämän ja olla työssäni tehokas.
Työaikani ovat vaativat ja kotona olen kireä ja kiireinen. Lapseni ovat alkaneet oireilla..
Tytär ei uskaltanut kertoa, että hänellä on huono olo ja oksensi olohuoneeseen. Itkua tihrutti ja koitti siivota jälkiään, jottei ole vaivaksi. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun huomaan lapsista, että yrittävät vain pysyä pois jaloista.
Mies on kireä, minä olen kireä ja kotona jäätävä tunnelma.
Jos jään kotiin, riidellään sitten rahasta, mutta ihan sama, parempi sekin. Koitetaan sitten tulla toimeen.
Meille riitti tämä jatkuva kiire ja takaraivossa jyskyttävä tunne, että pitäisi aina olla jossain muualla, tehdä nopeammin, paremmin, kiireellä. Kellään ei ole hetkeäkään vapaa-aikaa ja sekin menee raivatessa kotia.
Mä jään kotiin ja olen mun lasten kanssa, meni syteen tai saveen. Nyt riitti.
Kommentit (23)
Nosto. Olllanko ainoa perhe, jossa on pitänyt tehdä valinta?
Mä olen jo tehnyt tuon valinnan. Aloin yrittäjäksi ja nyt teen kotona omaan tahtiin töitä. Ihanan leppoisaa 😊
Minä taas odotan töihin paluuta. Vaikkei vielä työpaikkaa olekaan :D En jaksa olla lapsen kanssa ikuisuuksia kotona (kolmas kk menossa hehe)
Minkä ikäisiä sun lapset on? Voisit myös jutella työnantajasi kanssa osa-aikatyön mahdollisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jo tehnyt tuon valinnan. Aloin yrittäjäksi ja nyt teen kotona omaan tahtiin töitä. Ihanan leppoisaa 😊
Minkä alan yrittäjäksi? Minäkin olen kaikkea mielessäni pyöritellyt ja kiinnostais hieman tuo yrittäminen
Fiksu päätös :) Todennäköisesti työ ei tule olemaan se, mitä vanhoilla päivilläsi muistelet, vaan perheen kanssa eletty elämä. Kannattaa panostaa siihen.
En mä kaipaa leppoisaa tai mitään helpolla pääsemistä. Olen aina pitänyt työstäni ja olisin halunnut tässä onnistua.
Ei vaan jaksa kukaan enää tässä perheessä tätä juoksemista. Kerkiää sitä myöhemmin, nyt mä haluan keskittyä lapsiin. Kamalaa katsella, kun ne oireilee rahan takia..
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä sun lapset on? Voisit myös jutella työnantajasi kanssa osa-aikatyön mahdollisuudesta?
Meillä on koululaisia ja tarha- ikäinen ja alle 2 vuotias. Olen sopinut työnantajan kanssa, että teen vähemmän. Aina se kuitenkin lipsuu siihen, että olen siellä enemmän, kuin ollaan sovittu. Nuo mun älyttömät työajat vaikuttaa paljon tähän päätökseen. Mitään normaalia elämää ei enää ole, vaan suorittamista kotona siksi, että voi tehdä töitä..
Vierailija kirjoitti:
En mä kaipaa leppoisaa tai mitään helpolla pääsemistä. Olen aina pitänyt työstäni ja olisin halunnut tässä onnistua.
Ei vaan jaksa kukaan enää tässä perheessä tätä juoksemista. Kerkiää sitä myöhemmin, nyt mä haluan keskittyä lapsiin. Kamalaa katsella, kun ne oireilee rahan takia..
Onko lyhennetty työaika tai vajaan viikon tekeminen mahdollista? Sillähän saisi vähän kevennettyä aikatauluja.
Vierailija kirjoitti:
Fiksu päätös :) Todennäköisesti työ ei tule olemaan se, mitä vanhoilla päivilläsi muistelet, vaan perheen kanssa eletty elämä. Kannattaa panostaa siihen.
Kyllä, mulla on aikaa kuitenkin tehdä töitä, kun kukaan ei mua enää kotiin kaipaa. Nyt täytyy älytä keskittyä tähän. Lapset selvästi oppivat suorittajiksi ja mihinkään normaaliin ei ole enää aikaa..
Tuntuu kurjalta herätä tähän tilanteeseen.
Itkin eilen taas, kun tajusin että tuo tytär pelkää minua. En ole tajunnut olevani näin stressaantunut ja kireä..
Voisitko tehdä osa-aikaista? Ei vaihtoehdot välttämättä ole joko hirveä kiire koko ajan tai sitten kokonaan kotiin jääminen. Itse teen leppoisaa (tylsää tosin!!!) toimistotyötä 8-16 ja muut ajat oon perheen kanssa. Ei meillä ole mitään juoksemista, vaikka on kuitenkin 4 lasta, iso talo, lemmikkejä yms. En kestäisi, jos elämässä olisi jotain kalenterin kyttäämistä. Lapsilla on jokaisella, pienintä lukuunottamatta, yksi harrastus. Isoimmat lapset kulkee harrastuksiinsa itse. Koti ei ole aina viimeisen päälle siisti, mutta se ei haittaa. Oon huomannut, että jos illalla ei jaksa tehdä kotitöitä, niin ne kyllä odottaa ja ne voi tehdä toisena päivänä;)
Sanon vaan, koska voin kuvitella että yhtäkkinen tulojen tippuminen voi aiheuttaa aika paljon ongelmia perheessä eikä töihin palaaminen joskus vuosien päästä ole ihan yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä kaipaa leppoisaa tai mitään helpolla pääsemistä. Olen aina pitänyt työstäni ja olisin halunnut tässä onnistua.
Ei vaan jaksa kukaan enää tässä perheessä tätä juoksemista. Kerkiää sitä myöhemmin, nyt mä haluan keskittyä lapsiin. Kamalaa katsella, kun ne oireilee rahan takia..Onko lyhennetty työaika tai vajaan viikon tekeminen mahdollista? Sillähän saisi vähän kevennettyä aikatauluja.
Jos se sopimus pitäisi, niin onnistuisi. Ongelma on oikeastaan aivan hullut työajat, jotka vaikuttavat perheen nukkumiseen ja päivärytmiin. Koko perhe on jatkuvasti hajalla ja yhteistä aikaa ei ole lainkaan. Toinen tulee ja toinen lähtee..
Miten miehesi on osallistunut? Onko sinun jättäytymisesi työelämän ulkopuolelle ainoa vaihtoehto? Voisiko työkuormaa ajoittaa esim. niin että teet täysillä vaikka kolme päivää jolloin miehesi ottaa vastuun perheen pyörittämisestä ja sinä hellität parina päivänä ja käytät aikaa perheen kanssa?
Kovin tuttua on tuo aina väärässä paikassa oleminen. Meillä tehdään niin kuin yllä kerroin. Toki miehellä 9-17 työ ja itsellä mahdollisuus työaikajoustoihin. Havahduin tähän kun huomasin, että ei meidän työpaikalla yksikään mies puhu uupumisesta. Harvaa ihmistä työ uuvuttaa, vaan muu elämä. Meidän työpaikan miehillä on ns. kotiasiat kunnossa...
Vierailija kirjoitti:
Missä päin mahatautia, ap?
Ylöjärvi. Meillä oksensi jopa tuo pienin.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko tehdä osa-aikaista? Ei vaihtoehdot välttämättä ole joko hirveä kiire koko ajan tai sitten kokonaan kotiin jääminen. Itse teen leppoisaa (tylsää tosin!!!) toimistotyötä 8-16 ja muut ajat oon perheen kanssa. Ei meillä ole mitään juoksemista, vaikka on kuitenkin 4 lasta, iso talo, lemmikkejä yms. En kestäisi, jos elämässä olisi jotain kalenterin kyttäämistä. Lapsilla on jokaisella, pienintä lukuunottamatta, yksi harrastus. Isoimmat lapset kulkee harrastuksiinsa itse. Koti ei ole aina viimeisen päälle siisti, mutta se ei haittaa. Oon huomannut, että jos illalla ei jaksa tehdä kotitöitä, niin ne kyllä odottaa ja ne voi tehdä toisena päivänä;)
Sanon vaan, koska voin kuvitella että yhtäkkinen tulojen tippuminen voi aiheuttaa aika paljon ongelmia perheessä eikä töihin palaaminen joskus vuosien päästä ole ihan yksinkertaista.
8-16 työ olisikin tervetullutta. Itse olen työssäni yötä myöten. Välillä päivällä, välillä illalla ja joskus aamulla ja illalla jos joku on saikulla..
Ja mulla on onneksi vakityö, josta voin jäädä kotiin. Yritin tätä, mutta ei onnistu millään. En voi ajatella tässä vaiheessa työtäni, vaan mun täytyy tajuta, että lapset on pieniä, ja ajan itseni piippuun.. Mies on täysin uupunut myös, koska olen usein illat poissa, kun hän tulee kotiin.
Eli ei onnistu tehdä osa-aikaa? Onko teillä 1- tai 2-luokkalaista lasta? Silloinhan on lakisääteinen oikeus tehdä lyhennettyä työaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja mulla on onneksi vakityö, josta voin jäädä kotiin. Yritin tätä, mutta ei onnistu millään. En voi ajatella tässä vaiheessa työtäni, vaan mun täytyy tajuta, että lapset on pieniä, ja ajan itseni piippuun.. Mies on täysin uupunut myös, koska olen usein illat poissa, kun hän tulee kotiin.
Ahaa eli sulla on siis mahdollisuus jäädä hoitovapaalle! Ymmärsin, että oot jäämässä kokonaan töistä pois eli työttömäksi.
Tehkää perheet, kuten parhaaksi näette!!!