Miksi 30-40-kymppisten talot ja asunnot ovat valtavan sotkuisia?
Aika usein tuossa ikäryhmässä näkee perheitä, joiden talo on kuin kaatopaikka ja hirmumyrskyn jäljet yhteensä.
Omia ja lasten vaatteita on joka puolella lattialla, yhtäkään sänkyä ei ole pedattu, tavarat hujan hajan, mikään tavara ei näytä olevan paikallaan, lasten leikkikaluja joka puolella, lemmikkieläimien paskaakin voi olla lattialla jne. Missään ei näy jälkiä, että olisi joskus jotain siivottu. Harrastuksia kyllä tavallisesti riittää, mutta kotona ei tehdä mitään; ainakin somessa kuluu aikaa kovasti.
Itse poikamiehenä siivosin opiskelija- ja myöhemmin omaa asuntoani/huonetta väh. 2 vkon välein kunnolla enkä jättänyt tavaroitani niille sijoille vaan laitoin ne sinne minne ne kuuluu. Vaimon ja lasten tullessa kuvioihin varsinkin vaimoni hoiti siivoukset myös hyvin säntillisesti huolimatta työpäivistä, kestävyysliikuntaharrastuksesta ja muista menoista huolimatta... niin, vaimoni on Itä-Euroopasta noin sivuhuomautuksena. Koskaan ei kotimme ole ollut mikään jätekasa. Mikään aika elämässä, pienet lapset ym. , ei ole vaikuttanut perussiisteyteen.
Onko nykyään elämän hallinta ja vaatimukset menneet yli ja kaiken on oltava ulospäin aktiivista ja esittelykelpoista? Miten ihmiset viihtyy moisissa sotkukeitaissa? Noinhan saa asunnotkin nopeasti pilalle.
Kommentit (32)
Ei ole,itse 40v suurperheen äiti ja talo aina siisti,jokaiselle tavaralle oma paikka ja koko perhe vie tavarat paikoilleen,tehtiin suursiivous,lahjoitettiiin 1000vaatetta ja tavaraa pois.veljeni myös suurperheellinen ja aina ollut siisti koti,hänkin suurperheellinen.
Yksi syy voi olla siinä että ihmiset joutuu asumaan niin ahtaasti mutta toisaalta tavaraa on tosi paljon. Minäkin luulin että vika on minussa ja miehessäni kun tuntui että meidän pieni asunto ei koskaan meinannut pysyä siistinä vaikka kuinka yritti aina uudelleen ja uudelleen järjestää.
Sitten me asuttiinkin yksi kesä ihan kunnon oikeassa omakotitalossa jossa oli paljon huoneita ja oikeasti säilytystilaa ja avaraa. Siellä ei sitten millään saanut aikaiseksi syntymään sotkuista vaikutelmaa vaikka ei olisi viikkoon siivonnut! Se kyllä pisti ajattelemaan asiaa uudelta kantilta. Toivottavasti saataisiin joskus mahdollisuus asua vakituisesti sellaisessa.
Eiköhän tämä provo ole, mutta vastaan silti. Meillä oli siistiä siihen asti kunnes menin esikoisen hoitovapaan jälkeen. Likaista ei ole, imuroin, pesen kylppäreitä ja keittiötä säännöllisesti, mutta epäjärjestystä on usein. Ei jaksa, ei viitsi, ei kiinnosta. Kotitöihin menee jo nyt riittävästi aikaa.
Suurperheen äiti kirjoitti:
Ei ole,itse 40v suurperheen äiti ja talo aina siisti,jokaiselle tavaralle oma paikka ja koko perhe vie tavarat paikoilleen,tehtiin suursiivous,lahjoitettiiin 1000vaatetta ja tavaraa pois.veljeni myös suurperheellinen ja aina ollut siisti koti,hänkin suurperheellinen.
Pitää jonkin verran paikkansa; suurperheissä nimenomaan lapset ovat tottuneita mm. siivoukseen ja muuhun kotityöhön mm. lestojen kotona suuresta lapsimäärästä huolimatta, jaksetaan tätäkin asiaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä provo ole, mutta vastaan silti. Meillä oli siistiä siihen asti kunnes menin esikoisen hoitovapaan jälkeen. Likaista ei ole, imuroin, pesen kylppäreitä ja keittiötä säännöllisesti, mutta epäjärjestystä on usein. Ei jaksa, ei viitsi, ei kiinnosta. Kotitöihin menee jo nyt riittävästi aikaa.
Sitä minäkin, ei jaksa, ei viitsi. Ja ajankäyttö on siirtynyt muihin touhuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein tuossa ikäryhmässä näkee perheitä, joiden talo on kuin kaatopaikka ja hirmumyrskyn jäljet yhteensä.
Omia ja lasten vaatteita on joka puolella lattialla, yhtäkään sänkyä ei ole pedattu, tavarat hujan hajan, mikään tavara ei näytä olevan paikallaan, lasten leikkikaluja joka puolella, lemmikkieläimien paskaakin voi olla lattialla jne. Missään ei näy jälkiä, että olisi joskus jotain siivottu. Harrastuksia kyllä tavallisesti riittää, mutta kotona ei tehdä mitään; ainakin somessa kuluu aikaa kovasti.
Itse poikamiehenä siivosin opiskelija- ja myöhemmin omaa asuntoani/huonetta väh. 2 vkon välein kunnolla enkä jättänyt tavaroitani niille sijoille vaan laitoin ne sinne minne ne kuuluu. Vaimon ja lasten tullessa kuvioihin varsinkin vaimoni hoiti siivoukset myös hyvin säntillisesti huolimatta työpäivistä, kestävyysliikuntaharrastuksesta ja muista menoista huolimatta... niin, vaimoni on Itä-Euroopasta noin sivuhuomautuksena. Koskaan ei kotimme ole ollut mikään jätekasa. Mikään aika elämässä, pienet lapset ym. , ei ole vaikuttanut perussiisteyteen.
Onko nykyään elämän hallinta ja vaatimukset menneet yli ja kaiken on oltava ulospäin aktiivista ja esittelykelpoista? Miten ihmiset viihtyy moisissa sotkukeitaissa? Noinhan saa asunnotkin nopeasti pilalle.
Sä et ole tainnut koskaan nähdä itä-eurooppalaista kotia 😂😂😂
Keksi parempi provo.
Aika paljon. Ja harvoin elävät paskaisessa kämpässä.
Sit sä oot nähnyt eri itä-eurooppaa kuin minä.
Itse koen itä-euroopan kodit rentouttaviksi sillä niissä ei sisusteta eikä siivota yhtä tiukkapipoisesti kuin Suomessa.
Preferoivat muita asioita ja arvottavat vapaa-aikaansa muulla tekemisellä? Esimerkiksi mieheni äiti on aina ollut todella tarkka siitä, että koti on tiptop, myös lastensa ollessa pieniä. Oli aika tyypillistä sen aikakauden naisille. Toisaalta jostain se siivoamiseen mennyt aika oli pois, ja heidän tapauksessaan se oli esim. lasten harrastuksista. Mies kulki yksin harrastuksiin eikä kentän laidalla tai taustatiimissä seissyt äitejä. Meidän perhe on taas arki-iltoina siellä kentän laidalla, en jää kotiin siivoamaan muun perheen harrastaessa. Ylitöihin kyllä saatan jäädä, oma äitini tai anoppi ei koskaan. Kaikilla on ne samat 24h päivässä käytettävänä, kyse on valinnoista. Minä olen aktiivisesti valinnut lapset, työt ja harrastukset ohi tiptop-kodin. En usko harmittelevani aikanaan sitä kuolinvuoteellani, etten siivonnut lasten ollessa pieniä enemmän. Enköhän kadu sitten ihan muita asioita.
Kyse on totta tosiaan ajankäytöistä ja valinnoista. Ja viitsimisestä/osaamisesta. Siivooja kävi just tänään ja on tosi siistiä. Kiitos.
Mulla ainakin masennuskausina siivoukset jää tekemättä. Eli tavaroita on ympäriinsä, pyykit pesemättä tai vähintäänkin viikkaamatta. Sitten taas puunaan välillä jopa pakkomielteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Preferoivat muita asioita ja arvottavat vapaa-aikaansa muulla tekemisellä? Esimerkiksi mieheni äiti on aina ollut todella tarkka siitä, että koti on tiptop, myös lastensa ollessa pieniä. Oli aika tyypillistä sen aikakauden naisille. Toisaalta jostain se siivoamiseen mennyt aika oli pois, ja heidän tapauksessaan se oli esim. lasten harrastuksista. Mies kulki yksin harrastuksiin eikä kentän laidalla tai taustatiimissä seissyt äitejä. Meidän perhe on taas arki-iltoina siellä kentän laidalla, en jää kotiin siivoamaan muun perheen harrastaessa. Ylitöihin kyllä saatan jäädä, oma äitini tai anoppi ei koskaan. Kaikilla on ne samat 24h päivässä käytettävänä, kyse on valinnoista. Minä olen aktiivisesti valinnut lapset, työt ja harrastukset ohi tiptop-kodin. En usko harmittelevani aikanaan sitä kuolinvuoteellani, etten siivonnut lasten ollessa pieniä enemmän. Enköhän kadu sitten ihan muita asioita.
Sama. On tärkeämpää tekemistä.
Me tehdään miehen kanssa molemmat vaativaa asiantuntijatyötä. Vuoroiltoina ollaan pidempään töissä, ja toinen hoitaa lapset, koiran, ruoan ja harrastuskuskaukset. Sitten kun ollaan molemmat kotona, ei enää jaksa siivota. Viikonloppuisin taas tehdään mieluummin asioita koko perhe yhdessä, kuin kovin tehokasta siivousta. Jos lapset "auttaa", niin jälkeä syntyy huomattavasti hitaammin kuin yksin tehdessä.
Vieraita ei juuri käy, lähinnä omat ja lasten kaverit. Heillä on ihan yhtä sotkuista kuin meillekin. Silloin panostetaan siivoukseen, kun esim. isovanhemmat tulee kylään ehkä n. kerran kahdessa kuukaudessa.
Ollaan aina välillä mietitty siivoojan palkkaamista, mutta toistaiseksi sille rahalle on ollut muuta käyttöä.
Aika paljon. Ja harvoin elävät paskaisessa kämpässä.