Mikä on asia, jonka tajusit vasta sitten, kun muutit yksinään asumaan ensimmäistä kertaa?

Minulle ei tullut mikään yllätyksenä, vaikka äiti toistuvasti varoitteli "sitten kun muutat niin tajuat etteivät tuotteet vaan ilmesty kaappiin!" no enkai minä nyt mikään ääliö ole :D sama siivoomisen kanssa, äiti sanoi "huomaat kun muutat mikä homma Siivoamisessa on!" no eihän ole. Jos olen väsynyt ei juuri silloin tarvi siivota. Paljon rennompi kuin kotona asuessa, jolloin oli siivouspäivä ja silloin siivottiin vaikka mikä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Mun kämppis aikanaan nauroi äidilleen, miten hassua on, kun silitän tyynyliinat. Äitinsä sanoi, että niin hänkin on aina tehnyt. Ystäväni nukkunut 20vuotta silitetyissä lakanoissa tajuamatta. Minä sentään silitin vain tyynyliinat.

Olet kuitenkin hieman parempi, koska silität.

Sinkkumies

Minun piti opetella kaikki itse. Ruuanlaitto, pyykinpesu, laskujen maksaminen, hintojen opettelu. Minua ei ollut kotona koskaan otettu tuollaisiin mukaan. Olin haka vain siivoamisessa.

Onneksi en ollut silloinkaan kova tuhlaamaan, joten ongelmia rahankäytössä ei tullut. Olen aina osannut elää suu säkkiä myöten, ehkä se oppi sitten jotenkin tuli kotoa opittua kuitenkin. Tee työtä ja säästä, siinä kotini henki.

Uutena asiana tuli myös se, että jotkut ihan oikeasti käyvät suihkussa useammin kuin kerran viikossa. Niin minäkin sitten aloin käydä.

Vuokrasopimuksen, sähkösopimuksen ja puhelinliittymäsopimuksen tekeminen olivat myös ihan uusia juttuja minulle.

Miten mielellään sitä siivoaa, kun ei tarvitse kenenkään muun sotkuihin koskea ja kaikki paikat pysyvät siisteinä niin kauan kuin itse päätän ja haluan. Päätän ja kannan vastuun itse ihan kaikesta :-)

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kukaan ollut opettanut säästämään rahaa, tai yleensäkään käyttämään rahaa. Kun muutin omilleni, sain töitä ja palkka oli ok mutta tuhlasin aina kaiken. Onneksi en sentään velkaa tehnyt mutta en säästänyt mitään. Sitten hajosikin yllättäen pesukone ja puhelin samaan aikaan, lisäksi tuli isot laskut hammaslääkäristä ja olin pulassa. Ymmärsin että olisin aiemmin pystynyt säästämään hätätapausten varalle rahaa mutta olin ostellut kalliita vaatteita yms. No nykyään osaan säästää.

Menee se oppi tyhmempäänkin päähän. Itsehän olen aina ollut säästäväinen.

Sinkkumies

Jouduin opettelemaan miten perunat keitetään.

Sinkkumies

Sen miten ihanaa on asua omassa kämpässä eikä tarvitse tehdä muiden töitä, saa siivota vain omat sotkunsa ja maksaa omat laskunsa, päättää ihan itse mitä syö jne. Äiti yritti vielä kuukausikaupalla muuton jälkeen maksattaa minulla omia ja nuoremman sisarukseni puhelinlaskuja, mutta totesin että voivat kääriä ne rullalle, käytän omat rahat omiin laskuihini. Nyt olen jo asunut vuosikausia poissa kotoa, samoin sisarukseni, ja äiti valittelee kun ei ole seuraa eikä kukaan siivoa ym. Tiskikoneen hankki vasta kun meistä viimeinen muutti, viikottaiset siivoukset ovat jääneet kun lähdimme jne. Olin pelännyt muuttoa koska äiti aina totesi että aikuisen elämä on kieltäytymisiä ja säästämistä ja stressiä, mutta eipä vaan ole: on rentoa ja mielettömän hienoa. Saa joka päivä syödäkseen, koska äiti saattoi päättää että tänään ei tehdä ruokaa, ja siinä on niin nälkä että vatsa vääntää kippuraan eikä kaapissa ole edes voita tai leipää. Nyt saa syödä joka päivä, kun itse maksan ja teen.

Niiin, kyllähän hän opetti arvostamaan rahaa. Pidättivät isän kanssa kesälomapalkoistamme neljä viidesosaa kunnes muutimme pois. Ei pitänyt vain siivota omaa huonetta, viedä roskapussia tai tiskata käsin: piti siivota koko talo joka viikko ja lisäksi aina kun äidille tuli vieraita (yleensä joka viikko), piti tehdä pihatöitä, siivota äidin naisporukan juhlien jälkiä, eron jälkeen kuunnella äidin poikakaverin uhkailuja ja katsella kun isä "seurusteli" ikäiseni tytön kanssa...

On niin ihanaa olla aikuinen!

Vierailija kirjoitti:

Unohdin ostaa vessapaperia :o

Minä ostin tarkanmarkan miehenä keskikokoisen pyyhkeen, olisiko ollut 50 cm x 100 cm ja käytin käsisuihkua. Olin köyhä.

Sinkkumies

Alussa en katsonut ruoan enkä netin hintaa,nyt on tarkka budjetti ja säästän reilusti rahaa.

Hygieniatuotteiden ja ruuan hinta järkytti. Äitikin muistaa, kuinka joskus kauhistelin terveyssiteiden hintaa :D Myös yksinäisyys iltaisin tuli yllätyksenä aluksi. Muistan, kun katsoin yksin leffaa pienessä yksiössäni ja mietin miten kiva olisi jos olisi vieressä äiti tai sisko, jolle jutella. Tiskaaminen oli kamalaa, kun oli aina ennen elänyt tiskikoneen kanssa.

Miten puuduttavia ja uuvuttaviakin arjen rutiinit voivat ollakaan. Olin toki tehnyt kotitöitä lapsuudenkodissani, mutta en ollut niistä päävastuussa. Silloin tuntui, että elämä on opiskelun ulkopuolella vaan pyykinpesua, imurointia, kauppareissuja ja ruuanlaittoa plus tiskausta. Oli myös muistettava esim. maksaa laskut ajallaan, täyttää hakemuksia sekä ilmoituksia, ostaa kahvia, särkylääkkeitä, hammastahnaa, tiskiliinoja ja oivariinia yms. asioita, joita ennen löytyi aina automaattisesti. Ja miten ihanaa onkaan mennä vieläkin melkein nelikymppisenä vanhemmille, jossa saa itse olla välillä "huolenpidon" kohteena :)

Vierailija kirjoitti:

Sen miten ihanaa on asua omassa kämpässä eikä tarvitse tehdä muiden töitä, saa siivota vain omat sotkunsa ja maksaa omat laskunsa, päättää ihan itse mitä syö jne. Äiti yritti vielä kuukausikaupalla muuton jälkeen maksattaa minulla omia ja nuoremman sisarukseni puhelinlaskuja, mutta totesin että voivat kääriä ne rullalle, käytän omat rahat omiin laskuihini. Nyt olen jo asunut vuosikausia poissa kotoa, samoin sisarukseni, ja äiti valittelee kun ei ole seuraa eikä kukaan siivoa ym. Tiskikoneen hankki vasta kun meistä viimeinen muutti, viikottaiset siivoukset ovat jääneet kun lähdimme jne. Olin pelännyt muuttoa koska äiti aina totesi että aikuisen elämä on kieltäytymisiä ja säästämistä ja stressiä, mutta eipä vaan ole: on rentoa ja mielettömän hienoa. Saa joka päivä syödäkseen, koska äiti saattoi päättää että tänään ei tehdä ruokaa, ja siinä on niin nälkä että vatsa vääntää kippuraan eikä kaapissa ole edes voita tai leipää. Nyt saa syödä joka päivä, kun itse maksan ja teen.

Niiin, kyllähän hän opetti arvostamaan rahaa. Pidättivät isän kanssa kesälomapalkoistamme neljä viidesosaa kunnes muutimme pois. Ei pitänyt vain siivota omaa huonetta, viedä roskapussia tai tiskata käsin: piti siivota koko talo joka viikko ja lisäksi aina kun äidille tuli vieraita (yleensä joka viikko), piti tehdä pihatöitä, siivota äidin naisporukan juhlien jälkiä, eron jälkeen kuunnella äidin poikakaverin uhkailuja ja katsella kun isä "seurusteli" ikäiseni tytön kanssa...

On niin ihanaa olla aikuinen!

Siis päivän syömättä vai?

Että ennen kaikkea kannattaa maksaa se vuokra ennen kun ostaa tai maksaa yhtään mitään muuta vaikka olisi kuinka masennuksen syövereissä, laskut ei katoa vaikka ne kaikki piilottaisi kaappiin aina.... Kerrytin 19 vuotiaana monen tonnin velan ja meni tietysti luottotiedot moneksi vuodeksi, isä pelasti minut päivää ennen häätöä ja kyllä opin siitä jäätävästä paniikista ja itkusta kun ulosottotäti soitteli että huomenna tullaan kantamaan kamat pihalle. Säästyin häädöltä kun isä kuittasi koko velan ja maksoi uuden takuuvuokran, tosin myös sanoi että ensi kerralla asut sitten taivasalla, toista kertaa en pelasta. Sen jälkeen olen maksanut päivälleen kaiken aina.

Minä olin euforisessa tilassa ainakin viikon, kun olin muuttanut omilleni vanhempien luota 17-vuotiaana. Muutin Helsingin esikaupungista Punavuoreen, jota silloin kyllä sanottiin useimmiten Rööperiksi. Ei ollut mikään hipsterien asuttama trendialue vielä silloin. Noi käytännön asiat eivät tuottaneet enää paljoa vaikeuksia, kun olin hoitanut itsenäisesti asioita jo aiemmin muun muassa kesäisin, kun vanhemmat olivat pari kuukautta mökillä. Itse olin kesätöissä.

Olin joutunut huolehtimaan aikuisten asioista jo lapsena, niin ei oikeastaan mikään, lähinnä se että sai olla miten halusi. Lapsuudenkotiin en ole kaivannut juuri siksi, että siellä ei ollut turvallinen ja rakastettu olo. 

Että sellainen asia kuin elämänhallinta on olemassa. Laskut voi maksaa ajallaan, rahaa voi säästää, tavaroille voi olla omat paikat, siisteys ei vaadi niska limassa vääntämistä kun siivoaa saman tien omat jälkensä, vessapaperia voi ostaa ennen kuin se loppuu, jne, jne..

Vierailija kirjoitti:

Että nakkeja voi lämmittää pannulla, kun ei ollut mikroa. Muistan, sen hämmennyksen tunteen vieläkin, e meni kuin aivot alkoi taas toimia.

Tuli hetkeksi blondi olo :D

Mulle taas se hämmennys että maitovastiketta voi lämmittää mikrossa (kaverin vauva) meillä kun ei ollut mikroa.

Tuli yllätyksenä että vuokrakämpässä ei ollut edes kattolamppua, saati sähköä, ennen kuin ne itse sinne hommasin. Olin siihen asti asunut aina alivuokralla eikä minulla ollut omaa sähkösopimusta.

Tuli vähän yllätyksenä että kotoa ei kukaan soitellut perään kuinka pärjään, eikä tullut käymään luonani. Heillä oli kuitenkin auto, puolen tunnin matka, ja kävivät paikkakunnalla kyllä muilla kylässä sekä viikoittain ostoksilla. Mutta olin vain sijoituslapsi, olivat sitten ehkä vain helpottuneita että pääsivät eroon.

Tuli myös yllätyksenä etten saanut mitään tarvikkeita tai vanhoja kalusteita mukaan, omista säästöistä piti ostaa yksi kuppi ja lautanen, ja vaatteet muutin muovikassissa.

Olin haaveillut omilleni muuttamisesta jo niin kauan, että olin ehtinyt varautua lähes kaikkeen, eikä mikään käytännön asia tullut yllätyksenä. Lähinnä opin, että sellainen jatkuva tiptop -tarkka siivoaminen on lähinnä turhaa ajan hukkaamista.