Lue keskustelun säännöt.
Kirjastot tuhlaa rahaa
30.01.2017 |
Kirjastojen menot ovat epätasapainossa, sanoo Suomalaisen tieteellisen kirjastoseuran puheenjohtaja Jarmo Saarti. Viime vuonna henkilöstökulut nielaisivat 54 prosenttia kirjastojen toimintakuluista. Tilat veivät 21 prosenttia. Häntäpäässä tulivat aineistokulut, jotka olivat 12 prosenttia.
Saartin mielestä henkilöstö- ja aineistokustannusten suhde on vääristynyt. Hänen kokemuksensa mukaan näiden kulujen pitäisi olla yhtä suuret, jotta toiminta olisi tasapainossa. Itä-Suomen yliopiston kirjastossa, jota Saarti johtaa, on tässä onnistuttu.
– Jos resurssit eivät lisäänny, niitä pitää ohjata sinne, mikä on kirjaston tärkein tehtävä. Jos suhdeluvut ovat tuollaiset, minä lähtisin kirjaston johtajana miettimään, pitääkö tehdä henkilöstösaneerausta, Saarti toteaa.
Hänen mielestään kirjastoala heikentää omaa tilannettaan sitä mukaa, mitä enemmän rahaa siirretään aineistosta seiniin ja palkkoihin.
– Kun katsoo eniten lainattujen tilastoa, niin uusinta aineistoa lainataan. Jos ei ole varaa ostaa sitä määrää, jonka porukka haluaa lukea, se näkyy selvästi. Minulle oli hämmästyksen aihe, että yleisten kirjastojen määrärahat eivät ole vähentyneet, joten hyvä kysymys on, mihin rahat menevät. Tietysti pitää ottaa huomioon inflaatio, tilakustannusten nousu ja nousevat palkat.
Kommentit (14)
Kehitystrendi on myös kohti isompia yksiköitä.
– Toisaalta tarvitaan pieniä lähikirjastoja, mutta kirjastoala itse haluaa myös paremmin resursoituja isoja kirjastoja. Niissä voi olla kaikenlaista sellaista, mitä pienissä kirjastoissa ei voi, Relander toteaa.
Esimerkkeinä hän mainitsee kirjastoja, joissa on videoeditointitiloja, 3D-printteri tai hyvät pelimahdollisuudet.
Jarmo Saartia keskittymistrendi puolestaan mietityttää. Kirjastot ovat harvoja julkisia tiloja, joita Suomesta vielä löytyy. Jos lähikirjastoja suljetaan, yhteisön lähitila katoaa.
Lisäksi Saarti kritisoi, että talouteen keskittyvä isojen yksiköiden julkisjohtaminen on kääntänyt keskustelun palveluiden kehittämisestä säästämiseen.
– Se on ollut iso muutos. Suomen alkuvaiheissa kehitettiin maata ja sen sivistyslaitoksia, vaikka oltiin köyhiä. Nyt kun ollaan rikkaita, ei muka ole varaa.
Akateemisissa kirjastoissa henkilökunnan merkittäväksi tehtäväksi on muodostunut opettaminen ja osaamisen kehittäminen. E-tietokannoissa nimikkeiden määrä nousee nopeasti miljooniin, joten niitä täytyy osata käyttää tehokkaasti. Vastaavaa opetusta Saarti toivoo yleisen kirjaston puolelle.
Lisäksi kirjastojen ei tarvitse hänestä tyytyä passiiviseen e-aineistojen ostamiseen. Rooli voi olla myös aktiivinen esimerkiksi kirjallisuustietokantoja kokoamalla.
– Jos henkilökunnalle ei keksitä aktiivista roolia, silloin on saneeraamisen paikka. Oma mielipiteeni on, että opettajan, ohjaajan, kulttuurityöntekijän ja kasvattajan rooli olisi se, mihin kannattaisi siirtyä.
Myös Relanderin mukaan kirjastoammattilaisten tehtävät laajenevat jatkossa.
– Tarvitsemme yhä enemmän digiosaajia ja sellaisia ihmisiä, joiden ammattitaito on tapahtumajärjestämisessä ja tuottamisessa.
Kirjastojen tapahtumajärjestäminen onkin kasvanut voimakkaasti. Vuonna 2012 tapahtumia järjestettiin koko maan kirjastoissa noin 23 300 kappaletta, ja kaksi vuotta myöhemmin luku oli jo 32 100. Tapahtumia on tilastoitu vain kolmen vuoden ajan.
– Kirjastojen palvelupaketti monipuolistuu. Meillä on jo kirjastoja, joissa puolet käynneistä liittyy johonkin muuhun kuin aineiston lainaamiseen, Relander kertoo.
Saarti pohtii, onko kunnallinen kirjasto muuttumassa tapahtumakeskukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
– Minulla ei ole moraalista kantaa siihen, mutta tällainen muutos on tapahtumassa.
Kulttuuritapahtumien kasvun lisäksi kirjastojen monipuolistuvasta palvelusta löytyy joissain kunnissa sosiaali- ja terveystoimeen liittyvää neuvontaa. Etenkin pikkukunnissa sivistystoimi tekee tiivistä yhteistyötä kirjastojen kanssa. Kirjojen, lehtien, musiikin ja elokuvien lisäksi monista kirjastoista voi lainata esimerkiksi sauvakävelysauvoja ja porakoneita.
Relanderin mukaan kirjastot ovat Pohjoismaissa yhä enemmän osa kansalaistoimintaa, ja niissä järjestetään paljon esimerkiksi keskustelutilaisuuksia. Hän uskoo tämän kehityksen tulevan myös Suomeen.
Kirjojen lainaaminen on silti edelleen kirjastojen selvästi eniten käytetty palvelu. Kokonaislainaus on kuitenkin pudonnut koko maassa huomattavasti. Saarti myöntää, että 5–10 vuoden aikana näkyvä pudotus on jo tilastollisesti merkittävää.
Asiaa ei ole tutkittu. Yksi syy lainaamisen vähenemiseen on kuitenkin koventunut kilpailu ihmisten ajankäytöstä. Saartin hypoteesi on, että lainausmäärän putoamiseen vaikuttavat myös pidentyvät matkat kirjastoihin lähikirjastojen sulkemisen myötä sekä aineiston hankintaan kohdistuvat säästöt.
Relander taas huomauttaa, että Suomessa kirjastokäyntien ja lainojen määrät ovat maailman huippua.
– Lainaaminen on pudonnut ällistyttävän vähän, kun ottaa huomioon, minkälainen kulttuuri- ja viihdetarjonta on ilmaantunut parissa vuosikymmenessä kaikkien saataville. Vastustan ankarasti tulkintaa, että kirjastot olisivat laskukierteessä. Kyllä ne ovat kovassa iskussa.’
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/Lähtisin-miettimään-pitääkö-tehdä-…
Kun säästetään henkilöstöstä meillä on kirjastoja, joihin ei pääse kun ei ole henkilöstöä pitämään niitä auki. Täyttä idiotiaa.
Nykyisin ainakin Turussa kirjasto saa käyttää myöhästymismaksutuotot aineistohankintoihin. Ennen ne vaan imaistiin kaupungin budjettiin korvamerkitsemättä niitä kirjastolle. Hyvä tapaa tukea paikallista kirjastoa on pitää kirjat yli ajan ja maksaa myöhästymismaksua.
Vierailija kirjoitti:
Kun säästetään henkilöstöstä meillä on kirjastoja, joihin ei pääse kun ei ole henkilöstöä pitämään niitä auki. Täyttä idiotiaa.
Yksi henkilö riittää kirjastoon pitämään sen auki. Se voi olla vaikka vartija.
Nyt siellä on toista kymmentä henkilöä per kirjasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on olemassa jo ruokakauppoja jossa ei ole henkilökuntaa niin miksi samaa ei tehdä kirjastoille täällä?
Vierailija kirjoitti:
Kun säästetään henkilöstöstä meillä on kirjastoja, joihin ei pääse kun ei ole henkilöstöä pitämään niitä auki. Täyttä idiotiaa.
Hämeenlinnassa joissakin kirjastoissa on mahdollisuus itsepalveluun. Eli siis itsepalvelukirjastokortin haltijoilla on mahdollisuus päästä kirjastoon myös sellaisina aikoina, kun siellä ei ole henkilökuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiseksi lopetetaan rahan tuhlaaminen tietokoneisiin joilla ala-asteikäiset istuvat pelaamassa ja kävelysauvoihin ym. Varsinkin noille tietokoneille ei ole mitään todellista tarvetta kun jokaisella jollei muuta niin tabletti. Kakarat voivat pelata verkossa kotonaankin.
Vierailija kirjoitti:
Kun on olemassa jo ruokakauppoja jossa ei ole henkilökuntaa niin miksi samaa ei tehdä kirjastoille täällä?
Ruokakauppa ilman henkilökuntaa:
Ruotsin tyyli: http://yle.fi/uutiset/3-8709190
Yhdysvaltojen tyyli: http://www.iltasanomat.fi/digitoday/art-2000005000790.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi lopetetaan rahan tuhlaaminen tietokoneisiin joilla ala-asteikäiset istuvat pelaamassa ja kävelysauvoihin ym. Varsinkin noille tietokoneille ei ole mitään todellista tarvetta kun jokaisella jollei muuta niin tabletti. Kakarat voivat pelata verkossa kotonaankin.
Täysin samaa mieltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun säästetään henkilöstöstä meillä on kirjastoja, joihin ei pääse kun ei ole henkilöstöä pitämään niitä auki. Täyttä idiotiaa.
Hämeenlinnassa joissakin kirjastoissa on mahdollisuus itsepalveluun. Eli siis itsepalvelukirjastokortin haltijoilla on mahdollisuus päästä kirjastoon myös sellaisina aikoina, kun siellä ei ole henkilökuntaa.
Juuri näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kirjastossa kaiken maailman liikuntavälinelainausta, mediaihmistä, opasta ja ohjaajaa. Perinteistä kirjastonhoitajaa saa hakea suurennuslasilla. Niihin uusiin hommiin se raha menee.
Itä-Suomen yliopiston kirjasto nyt on fyysisen aineiston osalta ihan surkea. Suosituimpia kirjoja vain muutama kappale ja aina kaikki lainassa, joten ainakaan opiskelijoiden tarpeita tuo kirjasto ei täytä. Ihmetyttää mitä henkseleitä tuo Saarti oikein paukuttelee. Ap:n viestistä ei käynyt ilmi. Ehkä ne rahat on laitettu tutkijoiden itkemiin kirjoihin ja annettu samalla kenkää henkilökunnalle.
Kirjastot ovat nyt muutenkin suurten kysymysten äärellä. Seuraavat kymmenen vuotta muuttavat huomattavasti suomalaisten kirjastojen toimintaa, arvelevat Saarti sekä Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander.
Muutos näkyy lainattavassa aineistossa, joka on muuttumassa sähköiseksi, henkilökunnan tehtävissä, kirjastoissa tiloina ja kirjaston roolissa. Mitä kaikkea tulevaisuuden kirjasto on?
Saarti ja Relander ovat toimittaneet artikkelikokoelman Kirjaston kuolema, joka ilmestyy lähiaikoina. Tarve kirjaan syntyi kirjastojen meneillään olevasta muutosvaiheesta.
– Kirjasto on ollut ilmaa, jota hengitetään ja jonka olemassaolo huomataan vasta, kun se loppuu. Me haluamme, että ihmiset puhuvat kirjastoista, Relander sanoo.
Ammoisina aikoina kirjastot olivat paikkoja joihin tultiin lukemaan. Jatkossa kirjasto ei ole enää paikka, missä ollaan vain hiljaa, vaan se on paikka, mihin voi tulla myös puhumaan, Relander sanoo. Tämä vaatii uudenlaista tilasuunnittelua.