Lue keskustelun säännöt.
Nuoruuden meikki- ja pukeutumistyyliin jämähtäminen - MIKSI? (vol 2)
30.01.2017 |
Miksi ulkonäkökeskeinen ihminen päättää pitäytyä lammaspermanentissa, helmiäishuulipunassa tai muissa menneisyyden trendeissä? Jos kerran ulkonäkö kiinnostaa ja huomiota haetaan esim. somepostauksilla, miksi tehdä itsestään lähinnä oudon näköinen?
Tässä aloituksessa EI ole tarkoituksena se, että kaikki alkaisivat ulkonäkökeskeisiksi tai pitäisikään - jos oman näköinen elämä on sellaista, että ulkonäkö ei kiinnosta, hyvä sinulle, jatka samaan malliin. Vastauksia ja kommentteja toivon nimenomaan siihen liittyen, että ulkonäköön kiinnitetään paljon huomiota ja sitä haetaan aktiivisesti samalla näyttäen siltä, että aikakone toi 20 vuoden takaa. Millaisia esimerkkejä olette nähneet? Ja näin tekevät; miksi?
Vol. 2 piti aloittaa siksi, että edellinen aloitukseni poistettiin. Asialla oli täällä päivystävä trolli joka "kostaa" kaikille sen, että hänen viestejään moderoidaan (on ollut useammassa ketjussa tilittämässä asiaa). Itse en ole täällä koko aikaa, niin jäi sitten oma ketju lukematta lähes kokonaan...
Kommentit (57)
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös jokainen saa pukeutua ihan omalla tyylillä, oli se sitten vaikka "nuoruuden meikki- ja pukeutumistyyli?
Saa tottakai. Mutta jos hakee uskottavuutta, on turha sitten itkeä.
Jos pukeudut lutkaksi, sinua pidetään lutkana. Jos pukeudut pelleksi, sinua pidetään pellenä.
Jos pukeudut kylähulluksi, sinua pidetään kylähulluna.
Näin se vaan menee.
Kyky nähdä itsensä toisten silmin on sosiaalista älyä.
Ja kyky olla piittaamatta siitä, on vahvuutta ja henkistä kanttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi jämähtänyt kuin trendipelle, jolta oma maku puuttuu kokonaan, ja siksi se seuraa muotia.
Apua, tulee mieleen anoppini. Sai lapsen vuonna 1983, seitsemäntoista vuotiaana ja meikatessa näyttää aikamatkaajalta.
Ripsiväriä, silmät on rajattu pikimustalla kajal kynällä, vain alaluomet,ne kosteat sisäpuolet ja reilusti myös yli.
Huulet rajattu ruskealla, huulipuna vaaleanpunainen. Kulmille ei ole tehty mitään, ne on ihan vaalet. Näyttää säikähtäneelle pöllölle.
En ole jämähtänyt vaan löytänyt uudelleen. (1980-90-luvun pukeutuminen. )
Olen jämähtäny ja osin ylpeä siitä. En todennäköisesti olisi uskonut 19 vuotiaana, että saattaisin mahtua vielä 20 vuotta myöhemmin useampaan tuolloin hankkimaani vaatteeseen... Eivät kaikki tuolloin hankkimani ja edelleen käytössäni toisinaan oleva vaatteeni ole kauniita vintage aarteita mutta tilannetajun rajoissa omasta mielestäni ihan toimivia ja käyttökuntoisia. Mutta kulutuskeskeinen kulttuurimme ja he, jotka saavat elantonsa myymällä ja tuottamalla uusia vaatteita varmasi näkevät punaista. Katsos muodit ja trendit muuttuu vaan hyvä oma tyyli voi olla ikuista, tai ainakin kestävämpää. Kertakäyttö kulutus-kulttuuri ei ole minua varten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muoti yleensä kiertää ympyrää, joten he ovat vaan valmistautuneita seuraavaan tulemiseen. :D
Tämä. Billie Eilish(?) pukeutuu kuin minä 14 vuotiaana 😅
koska ei ole varaa eikä aikaa miettiä asiaa, eikä muutenkaan pysy trendien perässä enää. Lisäksi kaikki uusi tuntuu sopivan nuoremmille paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alakajali(alaripsien alla iholla)t terävällä kokkareisella jäljellä ehkä pahimmat, sitten juurikaan muuta meikkiä ei ole. Muutenkin sellainen piirretty jälki (ei mikään smokey eyes) ryppyisillä luomilla on vaan aika kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossakin muutosleikkiohjelmassa keskusteltiin siitä, että ihmiset jämähtävät tietynlaiseen meikkaus- ja kampaustyyliin, koska silloin kun ne ovat olleet muotia he ovat olleet itse ns. kauneimmillaan omasta mielestään. Eli 70-luvun nuoret aikuiset pitävät edelleen Farrah Fawcett -kampauksiaan, 80-luvun aikuiset taas vetävät niitä sähkönsiniä silmärajauksia, 90-luvulla hehkeimmillään olleet tykkäävät otsatukkaheittiksistä jne. Eli kun et siihen tiettyyn aikaan (johon olet jämähtänyt) ole enää ollut mikään teini, joka nyt tykkää kokeilla vähän kaikkea ja sitten vaihtaa toiseen trendiin, vaan jo aikuinen, joka ajattelee löytäneensä sen itselleen parhaiten sopivan tyylin, niin sitä sitten jää toteuttamaan automaattisesti. Ei tajua, että se tyyli näyttää muiden silmissä todella vanhentuneelta.
Minä veikkaan tätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on varmaan aika yleinen ilmiö; samalla tavalla nuoruuden musiikkimaku jää usein "päälle" ja iso osa ihmisistä tykkää kuunnella just sitä musiikin tyylilajia joka omassa nuoruudessa oli muotia / mitä muuten nuorena itse kuunteli. Nuorempien, tämän päivän trendeissä elävien ihmisten mielestä se tietty tuntuu ja näyttää hassulta.
Pukeutumisessa ja meikkaamisessa ei välttämättä tule edes ajatelleeksi että joku juttu on vanhaa muotia. kunhan vaan kampaa / meikkaa sillä tavalla mikä itsestä tuntuu kivalta, tai pukeutuu sellaisiin vaatteisiin mistä itse tykkää. Sitten sitä vaan kauhistelee kun huomaa ettei kaupasta tahdo enää löytyä "kunnon vaatteita" eli niitä lempivaatteita jotka oli muotia 15 vuotta sitten. :)
Musiikkimaku kehittyy nuoruudessa. Tämä on ihan tutkittu tieto. Toki vanhempana musiikkimaku yleensä laajenee, mutta yleensä ne levyt joista nuorena piti, eivät muutu vanhempanakaan huonoiksi.
Toki jos on musiikkia vain muodin vuoksi kuunnellut, niin silloin asia erikseen. Silloinhan ihminen ei ole koskaan kyseisestä musiikista oikeasti pitänytkään.
Oliko ap varma, että kyse oli permanentista eikä luonnonkiharasta tukasta... Näin luonnostaan kiharatukkaisena on monesti luultu, että kiharat on laitettu. Vähän rasittavaa. Ei kannata tehdä oletuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ketjuun on eksynyt muutama 90-luvun tms. muotiin kiintynyt, joita aihe kuohuttaa. :D Samalla vaivalla voisi kertoa, eikö se häiritse, että näyttää hassulta, jos kerran vastailee. :)
Eihän nuorempiakaan häiritse yhtään se, että he näyttävät naurettavilta poskipunalla meikattuine naamoineen ja miespuoliset 70-luvun kalapuikkoviiksineen.
Vierailija kirjoitti:
Olen jämähtäny ja osin ylpeä siitä. En todennäköisesti olisi uskonut 19 vuotiaana, että saattaisin mahtua vielä 20 vuotta myöhemmin useampaan tuolloin hankkimaani vaatteeseen... Eivät kaikki tuolloin hankkimani ja edelleen käytössäni toisinaan oleva vaatteeni ole kauniita vintage aarteita mutta tilannetajun rajoissa omasta mielestäni ihan toimivia ja käyttökuntoisia. Mutta kulutuskeskeinen kulttuurimme ja he, jotka saavat elantonsa myymällä ja tuottamalla uusia vaatteita varmasi näkevät punaista. Katsos muodit ja trendit muuttuu vaan hyvä oma tyyli voi olla ikuista, tai ainakin kestävämpää. Kertakäyttö kulutus-kulttuuri ei ole minua varten
Ihmiset, jotka ovat oman tyylinsä löytäneet, ovat usein kaikista tyylikkäimpiä. Tietävät tarkkaan mikä heidän päälleen sopii ja "omissa nahoissaan" oleminen tekee ihmisestä itsevarmemman.
Tyylini on aina pysynyt suurin piirtein samana. Toki se hieman päivittyy, mutta pääpiirteittäin olen aina pukeutunut samalla tavalla.
Vaatteet ovat aina merkinneet minulle paljon. Jo lapsena halusin päälleni lempipaidan tai muuten saattoi päivä mennä pilalle. Tyylini ei edusta mitään vuosikymmentä vaan on sekasotku kaikkea. Tai ajaton.
Ihminen saattaa jämähtää sen aikakauden tyyliin, jolloin on kokenut itsensä kauneimmaksi, tai ollut muuten itseensä ja/tai elämäänsä tyytyväisin.