Mies ei koskaan kysy elämästäni mitään.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteeseen kuuluu myös se, että päivittäin sanotaan: minä rakastan sinua. Mikähän siinä on joillakin niin vaikeaa? Vai ollaanko vaan, kun ei yksinkään viitsitä olla?

Ei ei. Mikään päivittäinen hokema ei ainakaan minulle merkitse mitään. Se, että toinen teoillaan ja valinnoillaan osoittaa minut tärkeimmäksi on se juttu. Tokihan sanatkin merkitsee siinä lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Edellinen seurustelusuhteeni oli sellainen, että mies halusi tietää minusta suunnilleen aivan kaiken, kyseli koko ajan. Ja kyseli perheestäni ja työstäni ja menneisyydestäni ja arvoistani ja luonteestani ja ajatuksistani ja lähetti joka päivä työpäivän lopulla tekstarin että miten työpäivä on mennyt tai onko ollut kiva päivä ja aamulla tekstarin että nukuinko hyvin jne. Olen tottunut sellaiseen enkä ymmärrä mistä nyt on kyse. Ap.

Oot siis seukannut aiemmin narsistikontrolloijan kanssa. Tuo kuvaamasi jatkuva kysely ei ole normaalia kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha tällaista on analysoida, että mistä se johtuu.

Se vaan on semmonen tyyppi.

On ihmisiä, jotka eivät koskaan kysy keneltäkään mitään. Joskus ne on sellaisia, jotka kyllä puhuvat mielellään itsestään ja kertovat omat kuulumisensa. Joskus ne on sellaisia, että ne eivät kysy muilta eivätkä puhu itsestään.

Onneksi olkoon, olet siis valinnut mieheksesi ihmisen, jolla ei ole sen vertaa sosiaalisia taitoja, että ymmärtäisi, että ei aina tarvitse olla edes aidosti kiinnostunut toisen elämästä - vaan että toisen kuulumisten kyseleminen kuuluu ihmissuhteisiin.

Miksi ihmeessä olet menossa sen kanssa naimisiin? Kai ymmärrät, ettei mies muutu? Jos asia jo nyt häiritsee sinua niin miten teidän käy 10 vuoden päästä?

Suhteen alussa se kysyi aina päivän kuulumiset minulta, mutta nyt kun jaamme arjen niin ei enää kysy, ehkä olen muuttunut liian "vakikalusteeksi". Olen menossa naimisiin, koska hänessä ja suhteessamme on paljon hyvää, ja rakastan häntä. Mutta olen äskettäin alkanut miettimään tällaisia asioita kuten tämä aloitukseni. En tiedä onko se normaalia hääpaniikkia vai mitä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Siis esimerkiksi miten päivä meni, mitä kuuluu, mitä odotan kesälomalta, millaista oli kun olin lapsi jne.. Tai mistä haaveilen, mitä pelkään jne.. Tai jos olin kavereiden kanssa ulkona, ei kysy että oliko kivaa tms. Juttelemme kyllä paljon ja meillä on paljon läheisyyttä ja mies haluaa edetä suhteessamme ja selkeästi rakastaa. Mutta ihmettelen miksi ei kysy elämästäni koskaan mitään. Kerron kyllä monesti oma-aloitteisesti. Mutta olisi kiva jos joskus edes sanoisi että kulta millainen päivä oli töissä tai nukuitko hyvin tai edes jotain. Olenko ainoa tällaisessa tilanteessa? Ja miksi se ei kysy? En ole itseltään saanut vastausta asiaan.

Ei kukaan tuollaista turhanpäiväistä lässyttämistä jaksa. Sitten kysytään jos on jotain asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esimerkiksi miten päivä meni, mitä kuuluu, mitä odotan kesälomalta, millaista oli kun olin lapsi jne.. Tai mistä haaveilen, mitä pelkään jne.. Tai jos olin kavereiden kanssa ulkona, ei kysy että oliko kivaa tms. Juttelemme kyllä paljon ja meillä on paljon läheisyyttä ja mies haluaa edetä suhteessamme ja selkeästi rakastaa. Mutta ihmettelen miksi ei kysy elämästäni koskaan mitään. Kerron kyllä monesti oma-aloitteisesti. Mutta olisi kiva jos joskus edes sanoisi että kulta millainen päivä oli töissä tai nukuitko hyvin tai edes jotain. Olenko ainoa tällaisessa tilanteessa? Ja miksi se ei kysy? En ole itseltään saanut vastausta asiaan.

Ei kukaan tuollaista turhanpäiväistä lässyttämistä jaksa. Sitten kysytään jos on jotain asiaa.

No mistä sinun mielestä sitten se henkinen yhteys muodostuu jos ei tuosta?

Kysyin mieheltäni mielipidettä. Hän oletti, että tämä on luonteenpiirrekysymys. Kysyin, että voiko olla, ettei mies vain ole tarpeeksi rakastunut. Mies vastasi, että voi. Hän lisäsi myös, että mahdollisesti ap itse kertoo oma-aloitteisesti niin paljon, ettei mies tunne tarvetta kysyä lisää.

Ahdistavaa tuollainen kysely olisi. Toinen kertoi jos on mielessä jotain. Miten voit ja nukuitko hyvin tulee kysyttyä silloin kun toisella on ollut flunssaa tai unettomia öitä. Työpäivästä tai baari-illasta kaverin kanssa puhutaan oma-aloitteisesti. Toki kun puheenaihe on annettu voi kysellä tarkentavia kysymyksiä.

45+ ja 17v yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Kysyin mieheltäni mielipidettä. Hän oletti, että tämä on luonteenpiirrekysymys. Kysyin, että voiko olla, ettei mies vain ole tarpeeksi rakastunut. Mies vastasi, että voi. Hän lisäsi myös, että mahdollisesti ap itse kertoo oma-aloitteisesti niin paljon, ettei mies tunne tarvetta kysyä lisää.

Tätä minäkin arvelen syyksi, eli ap kalkattaa kaiken ja vähän enemmänkin ilman kyselemisiä ja miesrukka ei saa sanaa suustaan. Ap varmasti myös utelee mieheltä kaikkea, palaa miehen sanomisiin puolenkymmentä kertaa ja jaarittelee ehkä kaikkien muidenkin kanssa niin laveasti, että mies katsoo parhaaksi olla hiljaa.

Minulla samanlainen mies. Olen asiaa häneltä itseltään joskus kysynyt ja hän on sanonut että olettaa minun oma-aloitteisesti kertovan kuulumiseni (minkä teenkin). Muutenkin keskustelemme paljon asioista, vaikka nykyään keskustelu henkilökohtaisella tasolla kohdistuu lähinnä lapsiin ja heidän asioihin. Olen ajatellut, että se kuuluu asiaan kun on lapsia. Kyllä me edelleen tunnumme jakavan melko pitkälti saman arvomaailman ja meillä on esim. lasten kasvatuksessa ja talouden pyörittämisessä yhteiset intressit. Arki toimii erittäin hyvin, mutta välillä silti tuntuu kurjalta ettei mies tunnu olevan minusta itsestäni kovin kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin mieheltäni mielipidettä. Hän oletti, että tämä on luonteenpiirrekysymys. Kysyin, että voiko olla, ettei mies vain ole tarpeeksi rakastunut. Mies vastasi, että voi. Hän lisäsi myös, että mahdollisesti ap itse kertoo oma-aloitteisesti niin paljon, ettei mies tunne tarvetta kysyä lisää.

Tätä minäkin arvelen syyksi, eli ap kalkattaa kaiken ja vähän enemmänkin ilman kyselemisiä ja miesrukka ei saa sanaa suustaan. Ap varmasti myös utelee mieheltä kaikkea, palaa miehen sanomisiin puolenkymmentä kertaa ja jaarittelee ehkä kaikkien muidenkin kanssa niin laveasti, että mies katsoo parhaaksi olla hiljaa.

Jaa no olen kyllä kieltämättä puhelias, vaikka en kalkattava. Mutta kerron siis oma-aloitteisesti paljon. Kyllä minun kanssa silti suunvuoron saa jos yhtään haluaa. Ap.

Kuin minun suustani.

Mieheni ei ole pätkääkään kiinnostunut elämästäni. Hän ei koskaan kysele kuulumisiani. Häntä ei kiinnosta tulevaisuuden suunnitelmani, mielipiteeni, haaveeni tai unelmani. Jos yritän kertoa mitä päivääni on kuulunut tai mitä minulle on tapahtunut, hän huokailee ja sanoo joskus jopa suoraan, ettei häntä kiinnosta.

Arvatenkin tämä vaikuttaa suhteeseemme paljon. Olen hyvin onneton suhteessamme, samoin mies. Olen usein pyytänyt häntä huomioimaan minua enemmän, mutta ei häntä vain kiinnosta. Jos minä yritän kysellä hänen elämästään, hän tuhahtaa, ettei kuulu minulle ja ei ole mitään kerrottavaa.

Silti aina kun otetaan eroaminen puheeksi, mies tsemppaa ja jaksaa osoittaa hetken huomiota minuun. Ei kuulema halua erota, mutta käytöksensä kertoo toista. En todellakaan tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Yhdessä ollaan oltu yli 5 vuotta ja tilanne on ensimmäistä puolta vuotta lukuun ottamatta ollut tämä. Tuntuu, että elämä menee hukkaan ihmisen rinnalla, jolla ei kai kauheasti kiinnosta.

Edellinen kumppanini oli kuin tämän nykyisen vastakohta. Hän oli hyvin kiltti, empaattinen ja toisista ihmisistä välittävä. Toisaalta hän petti, nykyinen mieheni ei.

Kuulostaa mun eksältä. Kyllä ymmärsin vähitellen, ettei hän ollut minusta kiinnostunut lopulta oikein millään tavalla, vaikka muuta väitti.

Tuo huono itsetunto ja kelpaamattomuus kuultiin monta kertaa. Se oli vuosia miehelle syy käpertyä omaan itseensä ja olla kiinnostumatta muista. Hän oli omasta mielestään "liian kiltti", mutta tosiasiassa sääteli perheen elämää omilla pinttyneillä tavoillaa ja joustamattomuudellaan todella ikävästi. Esim. kun mies ei välittänyt seksistä - sitä ei siis ollut, koska hän ei harrastanut kohteliaisuuksia ja kehuja, niitä ei kuullut koskaan, koska hän valvoi myöhään ja nukkui pitkään, ei voitu perheen kesken tehdä mitään aamupäivisin, hän oli sitä mieltä, että oma palkka kuuluu hänelle itselleen, jäivät muun perheen tarpeet minun vastuulleni jne.

Lähdin, kohta miehellä oli jo uusi.

Vierailija kirjoitti:

Et ole hänen unelmiensa nainen, siitä tuo kiinnostumattomuus kertoo. Hän on kanssasi, koska se on kuitenkin yksinelämistä parempi vaihtoehto. Hän elää ikään kuin erillistaloudessa suhteessa, koettaa mahdollisimman paljon estää sinua pääsemästä ihon alle.

Melko kauheaa näin sanottuna, mutta monissa suhteissa tilanne on tämä. Eivät ihmiset aina suuresta tai edes pienestä rakkaudesta ole toistensa kanssa vaan yksinäisyyttä ja sen aiheuttamaan sosiaalista stigmaa paossa. Jos mies olisi todella hulluna sinuun, hän ei tosiaankaan käyttäytyisi noin.

Tää on niin totta!

Seurustelin 4 vuotta naisen kanssa, joka ei koskaan kysynyt päivästäni mitään, eikä muutenkaan ja suhteen lopussa sanoi,ettei ole rakastanut mua oikeen koskaan ja yksinolo pelotti niin paljon,että halusi vain sen takii olla yhdessä.

Yksinkertaisesti ap:lle sanoisin,että miehesi ei ole kiinnostunut sinusta AIDOSTI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole hänen unelmiensa nainen, siitä tuo kiinnostumattomuus kertoo. Hän on kanssasi, koska se on kuitenkin yksinelämistä parempi vaihtoehto. Hän elää ikään kuin erillistaloudessa suhteessa, koettaa mahdollisimman paljon estää sinua pääsemästä ihon alle.

Melko kauheaa näin sanottuna, mutta monissa suhteissa tilanne on tämä. Eivät ihmiset aina suuresta tai edes pienestä rakkaudesta ole toistensa kanssa vaan yksinäisyyttä ja sen aiheuttamaan sosiaalista stigmaa paossa. Jos mies olisi todella hulluna sinuun, hän ei tosiaankaan käyttäytyisi noin.

Tää on niin totta!

Seurustelin 4 vuotta naisen kanssa, joka ei koskaan kysynyt päivästäni mitään, eikä muutenkaan ja suhteen lopussa sanoi,ettei ole rakastanut mua oikeen koskaan ja yksinolo pelotti niin paljon,että halusi vain sen takii olla yhdessä.

Yksinkertaisesti ap:lle sanoisin,että miehesi ei ole kiinnostunut sinusta AIDOSTI.

Ymmärtäisin sen jos kiinnostus lakkaisi ja siksi ei enää kyselisi mitä kuuluu ym. Mutta kun meillä ei ole niin. Mies on juuri kosinut minua (ilman että mitenkään kerjäsin kosimaan), suunnittelee innoissaan häitämme ja muuta tulevaisuuttamme. Ja tosiaan tekee isoja "uhrauksia" eteeni, asioita joita kukaan ei ole vuokseni ikinä tehnyt enkä ystävillenikään heidän puolisot. Minusta on vaikea uskoa, ettei muka rakastaisi minua aidosti. Ainahan sitäpaitsi sanotaan, että mies osoittaa teoillaan rakkauttaan.. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole hänen unelmiensa nainen, siitä tuo kiinnostumattomuus kertoo. Hän on kanssasi, koska se on kuitenkin yksinelämistä parempi vaihtoehto. Hän elää ikään kuin erillistaloudessa suhteessa, koettaa mahdollisimman paljon estää sinua pääsemästä ihon alle.

Melko kauheaa näin sanottuna, mutta monissa suhteissa tilanne on tämä. Eivät ihmiset aina suuresta tai edes pienestä rakkaudesta ole toistensa kanssa vaan yksinäisyyttä ja sen aiheuttamaan sosiaalista stigmaa paossa. Jos mies olisi todella hulluna sinuun, hän ei tosiaankaan käyttäytyisi noin.

Tää on niin totta!

Seurustelin 4 vuotta naisen kanssa, joka ei koskaan kysynyt päivästäni mitään, eikä muutenkaan ja suhteen lopussa sanoi,ettei ole rakastanut mua oikeen koskaan ja yksinolo pelotti niin paljon,että halusi vain sen takii olla yhdessä.

Yksinkertaisesti ap:lle sanoisin,että miehesi ei ole kiinnostunut sinusta AIDOSTI.

Ymmärtäisin sen jos kiinnostus lakkaisi ja siksi ei enää kyselisi mitä kuuluu ym. Mutta kun meillä ei ole niin. Mies on juuri kosinut minua (ilman että mitenkään kerjäsin kosimaan), suunnittelee innoissaan häitämme ja muuta tulevaisuuttamme. Ja tosiaan tekee isoja "uhrauksia" eteeni, asioita joita kukaan ei ole vuokseni ikinä tehnyt enkä ystävillenikään heidän puolisot. Minusta on vaikea uskoa, ettei muka rakastaisi minua aidosti. Ainahan sitäpaitsi sanotaan, että mies osoittaa teoillaan rakkauttaan.. Ap.

Ai että mies suunnittelee innoissaan häitänne? :) Nyt ala juoksemaan ap ja lujaa! Yksikään normaali mies ei suunnittele häitä innoissaan! Jo se, että miestä ei sinun historiasi kiinnosta pätkääkään, on huono juttu. Ja jos hän kääntää puheen aina toiseen aiheeseen, kuin yrität vanhoista puhua, niin mikä ihme miehellä oikein on? Pitääkö sinun salata menneisyytesi aina ja ikuisesti...? Huhheijaa.. Juokse.

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua... Naimisissa 25 vuotta. Pari vuotta olimme tosi läheisiä, puhuimme yökaudet ja totesimme, että olemme toistemme sukulaissieluja.

Sitten alkoi arki. Olemme saaneet kolme lasta ja tehneet yhdessä yhtä sun toista. Olemme paljon toistemme seurassa. Mutta puhelemme yhteisistä puuhista, lapsista, työstä. Koskaan mies ei kysy, miltä minusta joku tuntuu. Ja nyt olen myös itse lakannut kysymästä, kun huomaan, että hän ahdistuu kyselystä. Hän ei halua yleisesti ottaenkaan paljon muistella. Hän sanoo, että haluaa elää tätä hetkeä. Minusta tuntuu, että yhteinen elämämme jotenkin häviää, jos sitä ei muistella.

En tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Normaali pitkä avioliitto? Normaali suomalainen mies?

Olet muuttunut hänenkin äidikseen. Tai siis tuskin olet kun kerran kaipaat kadonnutta yhteyttä, mutta mies on muuttunut yhdeksi lapsista. Hän hätkähtää, koska on noloa kertoa äidille ydinajatuksiaan. Ehkäpä ne ovat niin pahasti muualla, että mies tuntee omatuntonsa pistelevän, kun teillä on tilanne, joka paljastaa miten kauas hän on ajautunut.

Tai sitten hänen omassa elämäntarinassaan on niin paljon häpeää nousemassa pintaan, että hän yrittää painaa kannen takaisin kiinni ja istua päälle. Tai sitten vain hän on menettänyt nuoruuden joustavuutensa ja rakastuneisuus ei pakota häntä enää laulamaan. Nyt hän on muuttunut kopioksi möllistä isästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä suhde? Kuulostaa samalta kuin eksäni. Hän oli kiinnostunut minusta vain hormonihimoissaan ja parin vuoden jälkeen ei enää senkään vertaa, joten erosimme. Nykyinen on kiinnostunut minusta myös ihmisenä eikä pelkästään hauskana/nättinä/seksikkäänä seurana.

Kolme vuotta ollaan oltu yhdessä, asuttu kaksi vuotta saman katon alla. Tämä suhde ei kyllä perustu mitenkään ensisijaisesti seksiin, vaikka seksistä tykkäänkin, enkä koe olevani hänelle mikään näyttelyesine myöskään. Hän ei itse kovin mielellään kerro esim lapsuudestaan mitään vaikka kuinka kysyisin. Ap. 

No ni.. eikö tuo jo selitä hänen käyttäytymistään? Ei kaikille ole luontaista tuollainen. Jokainen tulis kuitenkin hyväksyä sellaisena kuin on. Jos hän aina ollut tuollainen, ni et sä voi toista muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miehesi tällä kysymättömyydellä tarkoita mtn pahaa,hän on vain sen luontoinen. Seurustelin vuosia naisen kanssa,joka ei myöskään koskaan mitään kuulumisia ja vointia kysellyt,ei myöskään moikkallut, koska ei vaa ollut sen tyyppinen ihminen.

Ihminen (tässä tapauksessa minä) kuitenkin jonkun verran muuttuu jopa tämän kolmen vuoden aikana.. Millä hän sitten tuntee kuka olen jos ei koskaan kysy minusta mitään? Haaveeni ja ajatukseni on nyt vähän erilaisia kuin silloin kun tapasimme.. Mietin välillä että kuvitteleeko hän että olen aina sama kuin tapaamispäivänämme vai eikö häntä kiinnosta kuka ja millainen olen. Ap.

Onko mies aina ollut tuollainen? Jos on, anna olla. En tiedä miks naiset aina katsoo oikeudekseen muuttaa miestä mieleisekseen, vaikka itse on tämän sellaisenaan alunperin valinnut. Voithan toki yrittää keskustella asiasta, mutta kyllä sun on oikeesti vaan tajuttava et mikä on kohtuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat 40-vuotiaita, joten elettyä elämää on molemmilla takana aika paljon. Siis ennen tapaamistamme. Jos joskus mainitsen elämästäni ennen häntä niin hän vaihtaa puheenaihetta (olen ollut naimisissa vuosia sitten, ja elämästäni tuon avioliiton aikana en ilmeisesti saisi mainita mitään, vaikka siihen ajanjaksoon kuuluu valtavan paljon omaa elämääni mikä ei ex-mieheeni liity). Ihan kuin minua ei olisi saanut olla olemassa ennen tapaamistamme. Hän on ollut pitkässä avoliitossa, mutta ei halua itse puhua siitä. Tiedän hänen menneisyydestään kuitenkin aika paljon hänen ystäviensä kertomana. Ap.

Ystävien kautta? Ei hyvä idea ollenkaan.... Ystävien kanssa juoruilla hänestä selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat 40-vuotiaita, joten elettyä elämää on molemmilla takana aika paljon. Siis ennen tapaamistamme. Jos joskus mainitsen elämästäni ennen häntä niin hän vaihtaa puheenaihetta (olen ollut naimisissa vuosia sitten, ja elämästäni tuon avioliiton aikana en ilmeisesti saisi mainita mitään, vaikka siihen ajanjaksoon kuuluu valtavan paljon omaa elämääni mikä ei ex-mieheeni liity). Ihan kuin minua ei olisi saanut olla olemassa ennen tapaamistamme. Hän on ollut pitkässä avoliitossa, mutta ei halua itse puhua siitä. Tiedän hänen menneisyydestään kuitenkin aika paljon hänen ystäviensä kertomana. Ap.

Kertooko mies ystävilleen asioita vai onko ne jutut ystävien tulkintaa asioista?