Mies ei koskaan kysy elämästäni mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat 40-vuotiaita, joten elettyä elämää on molemmilla takana aika paljon. Siis ennen tapaamistamme. Jos joskus mainitsen elämästäni ennen häntä niin hän vaihtaa puheenaihetta (olen ollut naimisissa vuosia sitten, ja elämästäni tuon avioliiton aikana en ilmeisesti saisi mainita mitään, vaikka siihen ajanjaksoon kuuluu valtavan paljon omaa elämääni mikä ei ex-mieheeni liity). Ihan kuin minua ei olisi saanut olla olemassa ennen tapaamistamme. Hän on ollut pitkässä avoliitossa, mutta ei halua itse puhua siitä. Tiedän hänen menneisyydestään kuitenkin aika paljon hänen ystäviensä kertomana. Ap.

Ystävien kautta? Ei hyvä idea ollenkaan.... Ystävien kanssa juoruilla hänestä selän takana.

- Eikö ole normaalia puhua ystävien kesken, mitä parisuhteeseen sanosinko yleisesti kuuluu? - Tietysti kaikki parisuhteessa jaetut asiat kuuluvat vain ja ainoastaan parin keskinäisiin juttuihin ja salaisuuksiin. Mutta yleisellä tasolla on minusta hyvä, etten sanoisi hieman myös toivottavaa jos taikun voi jakaa asioita, jotka kuuluvat omaan elämään. Ja jos elää parisuhteessa, niin osa "parisuhde-elosta" kuuluu tähän alueeseen.

Olisi jotenkin erikoistaa, jos saisi kuulla vasta vuosia, ellei peräti vuosikymmeniä myöhemmin, että ystävä elää tai on elänyt parisuhteessa. Ystävät voivat auttaa näkemään ja hahmottamaan sellaisia asioita, joille henkilö on itse sokea tai ylipäätään antaa kumppanista rikkaamman kokonaiskuvan. - Samalla on tietysti muistettava, että jokainen puhuu vain omasta puolestaan. - Ja kuten sanottu kaikki parisuhteen asiat eivät kuulu ulkopuolisille, mutta myös toisipäin kaikkia ystävien kanssa jaettu ei kuulu omalle kumppanille.       

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat 40-vuotiaita, joten elettyä elämää on molemmilla takana aika paljon. Siis ennen tapaamistamme. Jos joskus mainitsen elämästäni ennen häntä niin hän vaihtaa puheenaihetta (olen ollut naimisissa vuosia sitten, ja elämästäni tuon avioliiton aikana en ilmeisesti saisi mainita mitään, vaikka siihen ajanjaksoon kuuluu valtavan paljon omaa elämääni mikä ei ex-mieheeni liity). Ihan kuin minua ei olisi saanut olla olemassa ennen tapaamistamme. Hän on ollut pitkässä avoliitossa, mutta ei halua itse puhua siitä. Tiedän hänen menneisyydestään kuitenkin aika paljon hänen ystäviensä kertomana. Ap.

Ystävien kautta? Ei hyvä idea ollenkaan.... Ystävien kanssa juoruilla hänestä selän takana.

- Eikö ole normaalia puhua ystävien kesken, mitä parisuhteeseen sanosinko yleisesti kuuluu? - Tietysti kaikki parisuhteessa jaetut asiat kuuluvat vain ja ainoastaan parin keskinäisiin juttuihin ja salaisuuksiin. Mutta yleisellä tasolla on minusta hyvä, etten sanoisi hieman myös toivottavaa jos taikun voi jakaa asioita, jotka kuuluvat omaan elämään. Ja jos elää parisuhteessa, niin osa "parisuhde-elosta" kuuluu tähän alueeseen.

Olisi jotenkin erikoistaa, jos saisi kuulla vasta vuosia, ellei peräti vuosikymmeniä myöhemmin, että ystävä elää tai on elänyt parisuhteessa. Ystävät voivat auttaa näkemään ja hahmottamaan sellaisia asioita, joille henkilö on itse sokea tai ylipäätään antaa kumppanista rikkaamman kokonaiskuvan. - Samalla on tietysti muistettava, että jokainen puhuu vain omasta puolestaan. - Ja kuten sanottu kaikki parisuhteen asiat eivät kuulu ulkopuolisille, mutta myös toisipäin kaikkia ystävien kanssa jaettu ei kuulu omalle kumppanille.       

En minä keskustele mieheni ystävien kanssa miehen elämästä tai hänen menneisyydestään eikä hän minun ystävien kanssa minusta. En ole kuullut et monikaan toimis noin

....En minä keskustele mieheni ystävien kanssa miehen elämästä tai hänen menneisyydestään eikä hän minun ystävien kanssa minusta. En ole kuullut et monikaan toimis noin[/quote]

- Ei puheenaiheena varsinaisesti tarvitse olla kummankaan elämä tai aiempi elämä. Enemmän toinen tulee -jos tulee- keskustellessa esiin satunniasesti ja monesti vain sattumalta ja osana muuta -yleistä- keskustelua. On sekin vavivaannuttavaa kuunneltavaa, kun vastavuoroisesti osa vierittää kaiken toimintansa kokonaan toisten kautta tapahtuvaksi aivan kuin ei omaisi lainkaan omaa elämää tai mielpiteitä lainkaan. 

Siis miks suurin osa tuomitsee sen miehen ap:n kertomusten perusteella kylmäksi ja tunteettomaksi mieheksi joka ei muka välitä aloittajasta ollenkaan? Ainakin omien kokemuksieni mukaan miehistä (ja tunnen todella monia miehiä ihan vain ystävänä) ovat loppujen lopuksi vain sen verran yksinkertaisia, että keskittyvät yhteen asiaan kerrallaan. Toinen on siinä vierellä ja hyvä niin, yhdessäolo merkitsee rakastavalle, mutta yksinkertaiselle miehelle enemmän.

Uskon että apn mies rakastaa naistaan hyvin paljon, ei vain ole sen verran tunteellinen että ottaisi muita huomioon niin paljoa. Ja se on mielestäni ihan ok. :)

T. Oma mies samanlainen mutta kaikki muu hänessä ihanaa

Kiitos näistä kaikista näkökulmista. Minä ajattelen, että jos ja kun (valitettavasti) puoliso ei ole kiinnostunut minun kuulumisista, niin hän ei välitä minusta. Hän lähettää minulle mökille lyhyen viestin, jossa on joku asia tai pyyntö tai kysymys, mutta ei mitään, että miten sinulla menee siellä mökillä tms. Minulla on terveysongelmia ja liikun rollaattorilla, mutta hän ei kysy minulta mitään. Siitä tulee surullinen olo.

Se on minusta aika poikkeavaa, että joku mies jaksaa kuunnella ja keskustella naisen kanssa pitkään kaikesta maan ja taivaan välillä. En ole koskaan tavannut sellaista miestä. Aviomieheni ei juurikaan kysele minulta mitään, enkä minäkään taida kysellä häneltä. Ei kyselty edes alkuaikoina tavatessamme, silloin pääasiassa oli fyysinen kemia. Ajattelen, että jos keskustelu on keskiössä miehen kanssa, niin se kemia ehkä puuttuu.

N52

Vierailija kirjoitti:

Kuin minun suustani.

Mieheni ei ole pätkääkään kiinnostunut elämästäni. Hän ei koskaan kysele kuulumisiani. Häntä ei kiinnosta tulevaisuuden suunnitelmani, mielipiteeni, haaveeni tai unelmani. Jos yritän kertoa mitä päivääni on kuulunut tai mitä minulle on tapahtunut, hän huokailee ja sanoo joskus jopa suoraan, ettei häntä kiinnosta.

Arvatenkin tämä vaikuttaa suhteeseemme paljon. Olen hyvin onneton suhteessamme, samoin mies. Olen usein pyytänyt häntä huomioimaan minua enemmän, mutta ei häntä vain kiinnosta. Jos minä yritän kysellä hänen elämästään, hän tuhahtaa, ettei kuulu minulle ja ei ole mitään kerrottavaa.

Silti aina kun otetaan eroaminen puheeksi, mies tsemppaa ja jaksaa osoittaa hetken huomiota minuun. Ei kuulema halua erota, mutta käytöksensä kertoo toista. En todellakaan tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Yhdessä ollaan oltu yli 5 vuotta ja tilanne on ensimmäistä puolta vuotta lukuun ottamatta ollut tämä. Tuntuu, että elämä menee hukkaan ihmisen rinnalla, jolla ei kai kauheasti kiinnosta.

Edellinen kumppanini oli kuin tämän nykyisen vastakohta. Hän oli hyvin kiltti, empaattinen ja toisista ihmisistä välittävä. Toisaalta hän petti, nykyinen mieheni ei.

Miten sä yrität puhua noista haaveista ja unelmista etc? Ihan vaan istutte sohvalla ja pitäisi yhtökkiä keskustella jostain ihan asiaan liittymättömistä haaveista? Vai niin, että esim telkkarista tulee uutinen asumismuodoista ja kommentoit sitä sanomalla, että haluaisit asua okt:ssa ja mies kommentoi siiheb, että ei kiinnosta? En ihan hahmota tätä tilannetta näihib keskusteluihin liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä kaikista näkökulmista. Minä ajattelen, että jos ja kun (valitettavasti) puoliso ei ole kiinnostunut minun kuulumisista, niin hän ei välitä minusta. Hän lähettää minulle mökille lyhyen viestin, jossa on joku asia tai pyyntö tai kysymys, mutta ei mitään, että miten sinulla menee siellä mökillä tms. Minulla on terveysongelmia ja liikun rollaattorilla, mutta hän ei kysy minulta mitään. Siitä tulee surullinen olo.

Me ollaan mökillä usein eri aikoihin miehen kanssa, mutta ei ole kyselty tuollaista, että miten pärjäät/menee. Lähinnä jos ollaan silloin edes yhteydessä, niin sillä lailla, että toinen laittaa vaikka whatsuppiin hauskankuvan koirasta tms. Musta ap:n odotukset eivät ole ihan kaikille tavanomaisia. Ajattelen, että kaverien kanssa keskustellaan syvällisiä ja miehen kanssa pannaan ja eletään arkea.

Kyllähän lähes joka nainen haluaisi olla huomion keskipisteenä ja kaikki pyörisi muutenkin hänen ympärillä sekä haluaisi että kaikki keskustelukin liittyisi häneen. Eli minä minä minä nainen

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lähes joka nainen haluaisi olla huomion keskipisteenä ja kaikki pyörisi muutenkin hänen ympärillä sekä haluaisi että kaikki keskustelukin liittyisi häneen. Eli minä minä minä nainen

Ei ap:n kaltaisissa toiveissa ole kyse huomion keskipisteenä olemisesta, vaan naisilla hyvin yleisestä toiveesta, että parisuhde olisi enemmän henkinen kuin fyysinen. Että mies olisi sielunkimppani, jonka kanssa keskustellaan henkevästi, kun taas mies ehkä haluaa lähinnä seksiä.

Miksi kysyä kun nainen kertoo kysymättäkin?