Tulevaisuus ahdistaa
Ahdistaa ajatella sitä, että koko ajan vanhenee, entä jos mitään hienoa ei ehdi siinä välissä tapahtua? Ahdistaa ajatella esimerkiksi parisuhdetta, lapsia, työnteon jatkumista, vanhuksena olemista... Tuntuu, että kaikki on ohi ennen kuin ehtii edes alkaa? Tuntuuko kenestäkään muusta tältä?
Kommentit (6)
Tulevaisuus? Mikä tulevaisuus?
Muuttujia on yksinkertaisesti liikaa.
Minua enemmänkin ahdistaa ehdinkö tehdä ikäni puitteissa kaikkea. Tai voinko tehdä.
Täytän parin kuukauden päästä 32v. ja esim. pukeutumiseni (gootti) ei olisi laisinkaan (kuulemma) sopivaa ikäiselleni. No entäs kun täytän vaikka 48v. Saan varmaan vielä enemmän kommenttia asian tiimoilta. Eihän sitä toki tiedä vaikka vaatemakuni yms. muuttuisivat ennen sitä mutta veikkaan että ei. En ole gootti vain ulkonäöltäni, olen sitä myös sisältä. Tämä on elämäntapa, ei vain vaatetyyli.
Tai entäs lempiharrastukseni larppaaminen. Tämäkin "sallitaan" lähinnä nuorille.
Tai harras toiveeni opetella keskiaikaista taistelua. Rohan-talleilla opetettaisiin sitä mutta tällä hetkellä välimatka on ihan mahdoton sille. Mutta ehkä myöhemmin? Kaiketi olisin siihen jo monen mielestä liian vanha. Tai olisin jo nyt. Pitäisi sitä olla henkevämpiä toiveita ja harrastuksia.
Vanheneminen pelottaa juuri sen takia että että ne asiat, joista pidän, ovat aina vain kauempana minusta. Kun tietyn ikäisenä pitäisi olla sitä ja sitä ja muut asiat ovat haihattelua.
WraithTodd kirjoitti:
Minua enemmänkin ahdistaa ehdinkö tehdä ikäni puitteissa kaikkea. Tai voinko tehdä.
Täytän parin kuukauden päästä 32v. ja esim. pukeutumiseni (gootti) ei olisi laisinkaan (kuulemma) sopivaa ikäiselleni. No entäs kun täytän vaikka 48v. Saan varmaan vielä enemmän kommenttia asian tiimoilta. Eihän sitä toki tiedä vaikka vaatemakuni yms. muuttuisivat ennen sitä mutta veikkaan että ei. En ole gootti vain ulkonäöltäni, olen sitä myös sisältä. Tämä on elämäntapa, ei vain vaatetyyli.
Tai entäs lempiharrastukseni larppaaminen. Tämäkin "sallitaan" lähinnä nuorille.
Tai harras toiveeni opetella keskiaikaista taistelua. Rohan-talleilla opetettaisiin sitä mutta tällä hetkellä välimatka on ihan mahdoton sille. Mutta ehkä myöhemmin? Kaiketi olisin siihen jo monen mielestä liian vanha. Tai olisin jo nyt. Pitäisi sitä olla henkevämpiä toiveita ja harrastuksia.
Vanheneminen pelottaa juuri sen takia että että ne asiat, joista pidän, ovat aina vain kauempana minusta. Kun tietyn ikäisenä pitäisi olla sitä ja sitä ja muut asiat ovat haihattelua.
Tälle asialle löytyy virallinen termikin: Kehityskaari.
Kokonainen psykologian haarakin tutkii tätä ilmiötä - valitettavasti mitään hirveän poikkeavaa ei ole löytynyt.
WraithTodd kirjoitti:
Minua enemmänkin ahdistaa ehdinkö tehdä ikäni puitteissa kaikkea. Tai voinko tehdä.
Täytän parin kuukauden päästä 32v. ja esim. pukeutumiseni (gootti) ei olisi laisinkaan (kuulemma) sopivaa ikäiselleni. No entäs kun täytän vaikka 48v. Saan varmaan vielä enemmän kommenttia asian tiimoilta. Eihän sitä toki tiedä vaikka vaatemakuni yms. muuttuisivat ennen sitä mutta veikkaan että ei. En ole gootti vain ulkonäöltäni, olen sitä myös sisältä. Tämä on elämäntapa, ei vain vaatetyyli.
Tai entäs lempiharrastukseni larppaaminen. Tämäkin "sallitaan" lähinnä nuorille.
Tai harras toiveeni opetella keskiaikaista taistelua. Rohan-talleilla opetettaisiin sitä mutta tällä hetkellä välimatka on ihan mahdoton sille. Mutta ehkä myöhemmin? Kaiketi olisin siihen jo monen mielestä liian vanha. Tai olisin jo nyt. Pitäisi sitä olla henkevämpiä toiveita ja harrastuksia.
Vanheneminen pelottaa juuri sen takia että että ne asiat, joista pidän, ovat aina vain kauempana minusta. Kun tietyn ikäisenä pitäisi olla sitä ja sitä ja muut asiat ovat haihattelua.
Niin kuka tuommoista käyttäytymistä vaatii? Oikeasti? Vai onkohan kyseessä sittenkin vain omat päähänpinttymäsi siitä, millaista elämän "kuuluisi" olla.
Olen itse 50+ v. ja harrastan juttua, joka yleensä mielletään nuorten poikien harrastukseksi. Kukaan ei ole minulle vielä sanonut, etten voisi ikäni takia harrastustani harrastaa. :)
Ryhmäpaine. Homogenisaatio. Viholliset sisällä ja ulkona.
Kaikki kietoutuneina normaaliuden ja luonnollisuuden käsitteisiin.
? Ei oikein. Parisuhde on ainoastaan positiivinen asia, kunhan valitsee kumppanin jonka kanssa tulee toimeen. Lapsia tuskin tulen enää saamaan. Töitä en varmaan enää joudu tekemään. Vanhuus ei varsinaisesti ahdista. Ainut mikä välillä ahdistaa on yksinäisyys.