Itkeekö muidenkin lapset jatkuvasti?

Eikö?

Meillä on hyvin samanikäinen tyttö, eikä se nyt ihan koko aikaa itke. Mutta pinna katkeaa kyllä helposti, jos kaikki ei mene niin kuin lapsi tahtoisi, ei osaa jotain tai kielletään. Välillä selvästi huomaa, ettei lapsi oikein itsekään tiedä, mitä haluaisi, mutta nykytilakaan ei ole hyvä. Tyttö ei puhu vielä juuri mitään, joten jonkin verran jaksan ehdotella ja tarjota vaihtoehtoja, jos vaikka taustalla olisi oikeasti joku mieliteko, mutta jos mikään ei tunnu kelpaavan, sitten otan sen vain yleisenä kiukkuamisena ja harmituksena.

Auttaisiko ennakointi edes joihinkin itkuihin. Ennakoi lapsen nälkä, sillä vältyy jo muutama itku. Onko lapsi yliväsyt, se selittäisi päiväuni ja iltauni itkun. Auttaisiko aamuitkuun se, että peset lapsen hampaat sängyssä ja puet lapsen sängyssä, jotta hän saa rauhassa herätellä itseään siinä aamupuuhien lomassa. Voit myös kokeilla lohtupehmokaveria tai riepua lapselle siirtymätilanteisiin. Sylittelyn ja silittelyn lisääminen saattaa myös auttaa.

Mulla on nyt tuollainen hoitolapsi. On kyllä rasittavaa, mutta päivä kerrallaan mennään. Aina se on päivän vanhempi ja kyllä ne itkut vähitellen loppuu. 

Meillä lapsen kitisee, jos on nälkäinen. Aamupala sujui hyvin niin kauan, kun imetin aamulla ensimmäiseksi, mutta imetyksen loputtua lapsi on liian nälkäinen alkaakseen syömään ja kunhan jollain konstilla saa hieman ruokaa tai maitoa häneen niin mieli paranee ja syö hyvillä mielin loppuun. Pitää vaan taiteilla, että saadaan syöminen alkuun.

Te vanhemmat ootte kyllä jotain ihmeotuksia. Jos joutuisin päivät pitkät kuuntelemaan lapsen kitinää, vaihtaisin nimeä ja karkaisin merille enkä tulisi takaisin. Mutta te vaan porskutatte, vaikka välillä ottaa päähän. Jestas.

Täällä saman ikäinen itkuraivoaja :) on kyllä ärsyttävää, mutta ehkä se isompi uhma on sitten tulevaisuudessa pienempi tai edes helpompi kestää, toivottavasti ;)

Joskus harvoin jos lapsen saa ilman huutoa vessaan asti tekee mieli heti mitata kuume, että nyt se on varmasti kipee.. huutaa myös jos ei osaa jotain eikä heti auteta, ja heti perään kun autetaan niin sitä ettei häntä nyt ois saanu auttaa, ehkä helpottaa kun lapsi oppii puhumaan.

Mulla oli poika pienenä juuri tuollainen. Itki jatkuvasti ja hermot menee edelleen (7v) todella helposti. Ei siihen auttanut mikään, pakko vaan pysyä tyynenä tai jos oma pinna tiukassa, niin mennä hetkeksi pois tilanteesta. Voimia!

Pienellä lapsella on vähän keinoja kommunikoida. Itku on usein sitä, että lapsi ei saa sellaista huomiota, jota kaipaa.

Neuvoja: Älä hermostu itkutilanteisssa. Pysyttele itse ihan rauhallisena ja tyynenä ja yritä suunnata lapsen huomio johonkin mukavaan. Ulos lähtemisiä ja muita siirtymätilanteita helpottaa, kun kerrot niistä lapselle etukäteen, niin ei tule yllätyksenä. Tyyliin, "no niin, nyt me mennään vaihtamaan vaippaa ja pukemaan päälle ja sitten lähdetään ulos puistoon".

Nälkä- ja väsyitkut on sitten erikseen. Niitä ei oikeastaan pitäisi päivittäin esiintyä, koska silloin se kertoo siitä, lapsi ei saa riittävästi ja/tai oikeaan aikaan unta. (Muistathan pitää myös omasta jaksamisestasi huolta? Oletko varma, ettei lapsi reagoi väsyneeseen äitiin?)

Tuon ikäisellä ei ole vielä oikeaa uhmaa, mutta jos on ihan selkeitä kiukkukohtauksia, jotka ei siis johdu nälästä eikä väsymisestä niin kannattaa kokeilla huumoria.

Vauvat ja lapset on kyllä erilaisia ja itkuherkkyys vaihtelee paljonkin. Meillä kaksoset ja toinen on itkenyt vauvasta asti paljon enemmän kuin toinen. Mammalomalla rasitti, kun toinen oli rauhassa ja toinen piti huutokonserttejaan vähän väliä. Nyt muutamia vuosia myöhemminkin huomaa samansuuntaisia eroja temperamenteissa ja käytöksessä, mutta onneksi tilanne mennyt parempaan suuntaan. Eipä sille paljonkaan voi mitään tehdä, pitää vaan jaksaa. Korvatulppia/kuulokkeitakin voi kokeilla :)

Lapset on myös erilaisia luonteeltaan. Toiset vaan on jotenkin myönteisempiä ja vähemmän itkuherkkiä. Ihan kauheasti niitä ei kannata vertailla keskenään.

Oletko ap kysynyt omalta äidiltäsi, minkälainen olit itse vauvana?

Toiset on vaan vaativampia kuin toiset.. suurempi tarvitsevuus sylille, läheisyydelle ym. Ja kaiken muutoksen /uuden kokeminen voi itkettää herkempiä enemmän kuin sellaista joka ei ole millänsäkään mistään. Voimia!

En ole kysynyt. Mun äidiltä ei voi yhtään tietää onko vastaukset todellisia. Se elää sellaisessa kuplassa...

Kiitos kaikille vastauksista.

Edellisiin tiedoksi, että juu lapsi saa paljon syliä ja isäkin aktiivisesti mukana. Aina kerron kun jotain tapahtuu (esim. mennään ulos ym.) mutta ei se auta. Toki joskus ihan kivastikin menee joku siirtymä mutta yleensä ei... 

Vauva itkee nälkäänsä, sairaana, väsyneenä, 

Juuri tässä omaa 1v 5kk lasta nukutin ja jäin tähän pinniksen viereen hengähtämään. Kova on huutamaan ja ollut 3kk lähtien. Joka asiasta pitää huutaa, ja huuto on niin kova, että kuulo menee. Virikkeitä on, tilanteet sanoitetaan, sylitellään, leikitään. Ja niin vaan tänäänkin lensi maitomuki lattialle, ruoka ei maistunut. Lapsi itki vieressä, kun siivosin maidot lattialta ja itkin minäkin. Väsyn tosi paljon sellaisen huutokohtauksen jälkeen. Just kun siitä selviää, alkaa uusi huuto.

Lapsi on maailman rakkain, mutta mikä sitä vaivaa? Pelkään, että on joku vakava sairaus tmv. Lääkäreissä on juostu, unihoitajien kanssa juteltu. Nytkin pelottaa, että milloin se huuto taas alkaa, uskallanko itse nukkua / nukahtaa ollenkaan. Tämä kun raivoaa päivin öin.

Onneksi on hyviä hetkiä, ilman niitä tämä olisi varmaan jo liian rankkaa. Kun lapsi halaa, painaa päänsä syliini, hupsuttelee, silloin taas jaksaa. Tsemppiä meille!!! Ehkä tämä joskus vuoden, kahden, kolmen (????) päästä helpottaa!

Vierailija kirjoitti:

Vauva itkee nälkäänsä, sairaana, väsyneenä, 

Tai raivosta. Ihan mahdoton raivo pikku asioista ilman sairautta, väsyä ja nälkää ainakin meillä. Pelottaa mennä minnekään, kun raivostuu niin herkästi. Eikä ikää kuin vasta 1,5 v. Hui!