Lue keskustelun säännöt.
En kestä tätä elämää enää, en jaksa.
28.01.2017 |
Mikä helvetin idea tässä elämässä ja elämisessä on? Pelkkää työtä jossa en edes viihdy mm työnkuvaongelmien ja huonon työilmapiirin vuoksi mutta ei löydy toistakaan työpaikkaa. Kotona kotihommia ja avioliitto joka on vain avioliiton irvikuva, esim.seksiä ollut viimeksi 11kk sitten.
Minä en oikeasti jaksa enää, mutta mitä sillekin voi, ei helvetti yhtään mitään. Ei minusta ole eroa ottamaan, ei olla hyvätuloisia nyttenkään ja sittenhän olisin matalapalkkainen 4kymppinen luuska jossain vuokrayksiössä ties missä. En varmaan löytäisi edes kämppää tästä murrosikäisten lasteni koulun läheltä. Tosin jäisivät varmaan isällensä, minähän olen se tiukkis ruutuaikojen kyttääjä ja hedelmien+salaatin lautaselle tunkija.
EN JAKSA ENÄÄ, en näe missään mitään mieltä.
Kommentit (30)
Oletko masentunut? Saisitko jostain apua? Menkää terapiaan!!
Millaisista asioista pidät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta tuo ulina ja jossittelu. Sun elämä, itse päätät miten sen käytät.
Elämässä ei ole tarkoitusta, toisaalta juuri sinun tehtäväsi on löytää sille tarkoitus. Riko kahleet, tee jotain järkevää!
Kun en JAKSA mitään!!! Ja pakko vaan jaksaa jaksaa jaksaa ja saatana jaksaa.
Ap
Tunnen myös etten enää jaksa. Minulla ja miehelläni on hyvä suhde, mutta ketään muuta minulla ei ole elämässäni eikä mies jaksa kuunnella päivittäin pahaa oloani. Työttömänäkin olen, vaikka olen jo puoli vuotta etsinyt töitä. Elämässä ei ole sisältöä lenkkeilyn lisäksi.
Ei ole mitään syytä herätä aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin toivon takaisin. Mutta kun tunnen ja koen ettei toivoa enää ole, ei ole ollut pitkään aikaan, ei avioliiton parantumisen suhteen, ei työasioiden suhteen, ei oikein minkään suhteen. Jos ei noita lapsia olisi niin....en tiedä.
Velvollisuudentunne pakottaa vain jaksamaan, ja nuo lapset, ei yhtään mikään muu. Miettinyt, että mitäs jos vain joku päivä ns prakaan, luovutan, lopetan tämän helvetin oravanpyörässä pyörimisen palkalla joka ei edes kunnolla riitä. Mutta enhän sitä tee, pitäähän minun olla yhteiskunnan tuottava ja hyödyllinen osa, perheen toinen leiväntuoja jne.
Mutta kun en jaksaisi enää, en yhtään.
Samoja ajatuksia. On hyviäkin päiviä välillä mutta todella usein haluaisin vain kuolla. Olen työpaikalla hyljeksitty, en kuulu porukkaan ollenkaan, tuntuu pahalta. Lapsilla ongelmia, varsinkin vanhemmalla, väsyttää jatkuvat terapiat jotka ei tunnu loppuvan ikinä. Parisuhde on sinänsä hyvä mutta hieman viilenneet välit meilläkin, yhdessä 15 vuotta. En tiedä mikä ahdistaa eniten, koko ajan paha olla. En näe oikein mitään järkeä missään, tekisi mieli vain luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös jaksamaton. Perheasiat on kunnossa, mutta työ ajoi burn outiin. En näe tulevaisuudessa mitään, enkä osaa ratkaista tilannettani mitenkään. Toimeentulo pitäisi jostain saada, mutta en kykene työhöni. Enkä usko että kykenen enää mihinkään työhön. Kaikki työelämä joka alueella on niin kovatahtista raatamista pitkillä päivillä, etten pysty enää. Osaamisalueeni on vaativa, jota ei voi myöskään tehdä osa-aikaisesti. Toiseen työhön vaihtaminen kapean sektorin erikoisalalta ei ole realistista (osaaminen puuttuu) ja ikäkin on jo este.
Päivien päättämistä olen miettinyt minäkin, keino suunnitelmineen on jo olemassa. Elämä on yhtä tuskaa...
Perehtykää ihmiset joogan filosofiaan. Kehitä itsetuntemustasi. Mielemme on uskomaton maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi tarkoitatte varmaan hyvää, mutta hyi helvetti kun kuvottaa nuo yleiset "neuvot" mitä näissä annetaan. Oikeasti kugffnbbmmmmmmmmmmmmmmhhhhh
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi tarkoitatte varmaan hyvää, mutta hyi helvetti kun kuvottaa nuo yleiset "neuvot" mitä näissä annetaan. Oikeasti kugffnbbmmmmmmmmmmmmmmhhhhh
Mitä sitten pitäis sanoa? Ehkä nää jutut kuuluis muutenki ammattilaisten korville, ei toisille mammoille. Masennus "tarttuu."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kyttäät ruutuaikaa? Löysää pipoa, niin stressi helpottaa. Hedelmät on tärkeitä, mutta niitäkin saa syötettyä hyvällä eikä vaan pahalla; esim. hedelmärahkan seassa tai hedelmävartaita.
Onko seksittömyys sun vai puolison vika? Jos oma, niin se lienee korjattavissa. Jos toisen, niin laita deitti-ilmoitus nettiin tai kokeile Tinderiä tai yritä korjata tilanne puhumalla.
Huonoon työhön nyt ei helpostikaan auta muuta kuin etsiä toinen työpaikka. Voisit miettiä, josko alanvaihto helpottaisi. Kouluttautuminen uudelle alalla ei mahdotonta sekään, eikä välttämättä tarvitse kuin kirjastossa käydä.
Ei nämä muutokset välttämättä mitään helppoja ole, mutta ei ehkä kannata vain lillua virran mukana ja toivoa asioiden paranevan ilman omaa aktiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies luulee, että olen "koko ajan vihainen". No, ehkä sitäkin tunnetta koen, mutta ennenkaikkea olen ihan loputtoman surullinen. Ja pikkuhiljaa myös katkeroitunut. Mutta suru on se voimakkain tunne ja olotila. Toivottomuuden lisäksi. Välillä ahdistus. Miten tämä elämä näin meni, ensin lapsuus alkoholin ja väkivallan ikeen alla, sitten nuoruus toisenlaisen väkivallan alla ja koulukiusaamisesta "nauttien", varhaisaikuisuus ihan ok mutta hynttyyt yhteen kovin aikaisin miehen kanssa. Työttömyyttä vuodesta toiseen, seesteisempää kun olin kotiäitinä, taas on/off-tyyliin työelämässä, pysyvän työpaikan menetys itsestä riippumattomista syistä, äidin sairastuminen ja saattohoitaminen, tämä ikävä työpaikka ym mikä nyt on, avioliitto-ongelmat jne.jne
Mulla on voimat loppu, miksi minä silti vain porskutan? Voiko tämä velvollisuudentunne tappaa, kaipa, ja toivottavasti. Mutta jos kuolisin nyt niin kuolisin kokematta suurta intohimoa, kuolisin umpeen muurautuneena ja helvetin surkeana. Säälittävää.
Ap
Samoja tunteita täällä. Elämässä ei ole hirveästi sisältöä. Työtkin loppuvat kohta. Ainakin toistaiseksi jaksan herätä aamulla, päivä kerrallaan tässä mennään. Kovin ruusuiset eivät tulevaisuuden näkymät ole, mut näillä mennää. Ehkä huominen on parempi. Elän kuollakseni.
AP, mitä vikaa on olla matalapalkkainen nelikymppinen luuska vuokrakämpässä. Miksi täällä pitää olla jostain tietystä puusta veistetty. Ei ole pakko olla mitään, voi vaan olla.
Voi kuule, vaikka nukkuisin 10h/yö ja 1-2h päiväunet niin silti väsyttäisi ja olo olisi/on samanlainen. Onnekas sinä jolle asiat noin simppeleitä.
Ap
Tuttua juttua. Kun ei vaan enää jaksa eikä pysty yhtään mihinkään. Elämä on imeny täysin kuiviin.
Ja sitten tulee hyvää tarkoittavia kommentteja kuten tsemppiä, vaihda työtä, ota ero, hanki harrastus.
Tai vähemmän hyvää tarkoittavia, kuten; ei sulla asiat niin huonosti ole; katto päänpäällä, puhtaat vaatteet ja ruokaa.ei monilla ole niitäkään.
Jepjuu.kun elämässä pitäs aina näiden hyväosaisten, kultalusikka suussa syntyneiden mielestä nähdä aina vaan pelkkää hyvää.
Koettakaapa joskus tulla toimeen tonnilla kuussa, elättäen vielä exääkin , vaikeasti masentuneena ja hirveissä veloissa ja löytää vielä siitä jotain hyvää
Hauskintahan tässä paskassa on se, että joutuu rikkomaan kodin kahdelta pieneltä lapselta ollakseen itse onnellinen... Yhtä saatanan paskaa koko elämä. Työ jota vihaa, kamala väsymys ja turtumus. Velat joihin ei voi itse vaikuttaa, jatkuva köyhyys... Koti joka ei pysy kuosissaan ei sitten mitenkään... AAAAARGGH!!!
Sama homma! Aivan done! Tekisi mieli ottaa ja lähteä, mutta ei musta ole siihenkään.