Lue keskustelun säännöt.
Haistattelitko tai kirositko sinä vanhemmillesi?
16.03.2006 |
Tuolla aikaisemmassa ketjussa oli puhe kuinka jotkut murkut haistattelevat ja kiroovat vanhemmilleen.
En siis voi tajuta sellaista. Minä en ikinä puhunut vanhemmilleni tollain, eikä mun murkku-ikäiset lapset puhu mulle sillain.
Siis missä vaiheessa joku äiti sanoo että se on okei puhua tollain kotona?
Kommentit (29)
Sanoin kaikkein pahimmat asiat mitä ikinä keksin öidilleni.
Olemme hyvissä ja läheisissä väleissä silti olleet aina. Minulle murrosikä vain oli ehkä tavallista riehakkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suinkaan käyttänyt v:tä pilkkuna, niin kuin monet tuntuvat/tuntuivat tekevän, mutta tarpeen vaatiessa käytin myös voimasanoja. Teininä niitä tarpeen vaativia tilanteita tosin oli enemmän kuin tänä päivänä. Toisaalta tuolloin oli myös oikeita ongelmia, eikä kaikki yhteenotot tosiaan johtuneet vain teini-iästä.
Eipä kyllä tullut edes mieleen haistatella.
Nyt oma lapseni lähenee murrosikää. Odotan kauhulla että, mitäköhän siitä tulee. Onko yhtä paha kun äidillään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mun poika haistatti ensimmaisen kerran, niin suutuin sille tosissani,
ja nostin sellaisen metelin siitä, ettei ole sen jälkeen edes yrittänyt puhua noin.
Tietää mitä tapahtuu jos puhuu toisen kerran noin.
Eikä se pieni pelko lasta haittaa.
En ole äidilleni haistatellu koskaan, en itse asiassa muista edes käyttäytyneeni huonosti häntä kohtaan.
Alkoholisti-isäni kanssa sen sijaan olen huutanut kurkku suorana, ja tapellut fyysisestikin teini-iässä.
Olen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä aikana jolloin lapsen tukistaminenkin on verrattavissa henkirikokseen, voiko muuta odottaakaan kuin vanhemmilleen haistattelevia lapsia?! Jos kaikki on kotona sallittu niin miksi lapset oppisivat kunnioittamaan vanhempiaan.
Meillä ei muinoin olisi tullut kuuloonkaan että vanhemmilleni olisi puhuttu epäkunnioittavasti. Tämä ei tietenkään tarkoittanut etteikö minulla olisi saanut ollut eriäviä mielipiteitä asioista ja niistä kyllä välillä äänekkäästikkin keskusteltiin ja ne sain vapaasti ilmaista, mutta en todellakaan haistatella.
Rajat on rakkautta ja niitä myöskin aion omien lasten kasvatuksessa noudattaa. Tietenkään en hyväksy lasten kasvattamista millään väkivaltaisella tyylillä, mutta säännöt on oltava perheessä ja vanhemmat on pomoja!
En kuuntele myöskään lapsiltani tai mieheltäni haistatteluja, mun mielestä ne ei vaan kuulu läheisiin ihmissuhteisiin. No ei muutenkaan, mutta varsinkaan läheisimmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään se ei ollut äitini mielestä ok, mutta hän ei oikein osannut käsitellä niitä tilanteita. Yleensä tapeltiin jostakin sellaisesta, että saanko minä mennä johonkin tai ostaa jotakin. Kun äiti kielsi ja rajoitti, minä huusin ja kirosin. Sitten äiti kielsi ja rajoitti vielä enemmän - loputon kierre.
Jälkeenpäin on harmittanut oma käytös, kun en yhtään osannut ajatella asioita kenenkään muun näkökulmasta kuin omastani. Eikä koskaan tullut mieleen, että olisin joskus voinut saada tahtoni läpi, jos olisin pyytänyt fiksusti ja kauniisti :)
Meillä oli hirvittäviä riitoja. Oli vaikea murkkuikä. Se onneksi meni ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toisin kuin joku luulee, minulla ei ollut vapaata kasvatusta. Olin tiukahkossa kurissa kasvanut, kaikin puolin kunnollinen, täydellisyyteen pyrkivä teinityttö, jolle tuli sitten tarve lakata miellyttämästä. Luulisin, että vaikeimpia tapauksia ovat juuri ne, joita pidetään kivoina ja kiltteinä, joilta aina odotetaan hyvää ja kaunista käytöstä sekä menestystä. Jossain vaiheessa näillä ihmisillä naksahtaa, joko murkkuiässä tai sitten myöhemmin.
Kunnes sitten napsahti ja huomasin, että äitiä on kiva järkyttää huudolla ja kiroilulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päätti rikkoa kaikki rajat. Silloin lensi kyllä kaikki pahimmatkin kirosanat. Taisinpa kerran haukkua äitiä h:ksikin.
Ei se kasvatuksesta ole vain kiinni, vaan lapsen luonteesta. Ja murrosikää tarvitaan jotta lapsi voi irtautua oikeasti vanhemmistaan ja alkaa elämään omaa elämäänsä ilman tarvetta miellyttää vanhempiaan vielä 30 vuotiaina.
Mä varmaan olin teininäkin siitä kiltimmästä päästä. Toisaalta oli varminta pitää hyvät välit vanhempiin, muuten olisi menot discoihin ja muihin menoihin loppunut kuin seinään. Maalaistyttönä olin aikalailla äidin kuskaamisten varassa, haistattelemalla ei olisi kuskia löytynyt.
ei ole minkäänlaista kokemusta (vaikeiden) murkkuikäisten kasvatuksesta.
Ei ole minullakaan, mutta itse olin sen verran vaikea silloin, että vanhemmillani ei ollut todellakaan mitään keinoja hillitä minua.
Kyllä se on vanhempien vika jos hyväksyvät tollaisen puheen lapseltaan. Jos lapsi ei ole oppinut kunnioittamaan vanhempiaan jo pienestä pitäen ja rajoja ei ole opetettu, niin se on sitten vanhempien oma syy.
Vaikka olisi kuinka kapinoiva murkku, niin jos kotona on jotain opetettu niin ei kyllä pysty haistattamaan vanhempiaan.
Ja mina puhun omasta kokemuksestani, kirosin äitiäni moneen kertaa, mutta ei tullut edes mieleen sanoa sitä ääneen.
Sama juttu omien murkkujen kanssa nyt.
Vihaisena kyllä joskus sanonut kirosanan. Itse en pidä vihaisena kiroamista niin pahana juttuna. Teenhän niin itsekkin. Haistattelu onkin sitten jo semmoinen juttu mitä en hyväksy tai tule hyväksymään.
Lisäänpä vielä sen, että murkkuikäiseni on opettajalle haistatellut.
Tämä taitaa olla myös auktoriteetti asia..
Ihan OIKEASTI vaikea nuori ei välitä huoritteleeko äitiään tai haistattelee. Nyt ei tulisi mieleenikään.
T:lastenkodista lastenkotiin aikoinaan.
Olen meidän perheen kuopus ja varsinainen rämäpää, aina menoss joka paikkaan jne. Vanhemmat eivät oikeen tykänneet, kun en esim jatkanut peruskoulun jälkeen lukioon, vaikka keskiarvo yläasteella oli 9,5. Vaan menin töihin. Siinä sen 14-16v lensi ärräpäät yms, koska halusin duuniin ja ulkomaille jne. Muut sisarukseni ovat tyyliin lääkäreitä, opettajia ja mä en edes ole käynyt lukioo /2.asteen koulua :D
Mutta asiat helpottui kun mutsi ja faija muutti lopullisesti Jenkkeihin (asuivat ensin siellä mooonta vuotta puoleksi) ja minä omilleen 16-vuotiaana. Ja just kun vanhemmat tai jompi kumpi oli Jenkeissä, niin meillä oli vähän tulehtuneet välit, koska kaipasin ilmeisesti huomiota ja vanhemmilleni oli esim yritys Jenkeissä tärkeämpi toisinaan kun minä, tai niin ainakin kuvittelin silloin.
Mutta se oli sitä teiniaikaa, välit siis tuli normi läheisiksi, kun jokainen sai mitä halusi tuolloin kun muutin omilleni jne.
Se kiroileminen yms oli vaan sitä kapinointia yms. En tarkoittanut olla ilkeä vanhemilleni, mutta teini-iän tunnemyrskyissä v-sanoja lenteli, vaikkei ollut tarkoitus.