Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu "tittelintärkeys" - puheenaihekin unohtuu kun tittelit tulee mukaan
28.01.2017 |
Miksi joillekuille on ensiarvoisen tärkeää, mitä joku on opiskellut/tekee työkseen/millaisesta suvusta on? Toki ymmärrän, että asian voi mainita, mutta jos puheena on vaikkapa jonkun talonrakennus ja siitä erehtyy mainitsemaan esim. että kuinka hienolla paikalla talo onkaan, tittelintärkeä alkaa muistella, mitä se talon isännän isä tekikään työkseen tai millainen tutkinto talon isännällä onkaan tai millainen mahtisuku vaimolla onkaan. Siis asioita, joilla ei ole mitään tekemistä rakenteilla olevan talon kanssa. Ihan yhtä hieno talo se on, rakentaa sitä sitten trukkikuski tai dippainssi. Tai on suku täynnä akateemisia tai siivoojia.
Onko tämä jokin maalainen ilmiö mallia tuppukylä? Tekeekö tätä yleisesti ihmiset kaikissa ikäryhmissä vai onko tämä jokin varttuneemman kansanosan harrastus? On nimittäin aika turhauttavaa puhua mistään, on se sitten vaikka "näin naapurin lissun kaupassa", ilman että alkaa sukuselvitys lissusta.
Kommentit (16)
Minusta tuo on tyypillistä eläkeikäisille maalaisille.
Minun äitinikin puhuu ystävästään esimerkiksi lääkärin rouvana. Minusta se on huvittavaa. Nuorena, kun aloin seurustelemaan, se kysyi, mitä tyttöystäväni vanhemmat tekevät. Myöhemmin ensimmäinen kysymys oli, mitä naisystäväni ovat ammatiltaan tai koulutukseltaan. Vastasin aina vuoronperään, että parturikampaaja tai lähihoitaja, vaikka olisi ollut tohtori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta kyllä huvittaa kun isoäiti (80) laittaa mun isälle (60) vaikkapa korttia tulemaan niin aina lukee kuoressa "insinööri Erkki Esimerkki". Mulle riittääkin sitten pelkkä nimi kun olen kouluja käymätön.
Älä vähättele itseäsi. Olet sentään insinööri Esimerkin tytär , joten 40 vuotta sitten olisit päässyt tekemään insinöörin töitä firmaan jossa isäsi on töissä.
Meillä ei ole sellaista rouva, herra, neiti kulttuuria. Ja täällä maalla se menee kyllä niin että talon nimi määrittää miten ihmistä kutsutaan. Joku voi olla nimeltään Antero Kaikkonen, mutta jos talon nimi on aina ollut Väisälä, kutsutaan henkilöä Väisälän Anteroksi ti Väisälän Antiksi. Minä itse olen sellainen joka kotikylällä tunnetaan synnyinkotini nimellä, tällä kylällä jolla asun puolestaan jostain syystä appivanhempien talon mukaan. Mutta se on ikiaikainen tapa.
Tässähän parhautta on se, että yleensä kuulijat eivät edes tiedä saati tunne näitä talonrakentajien ja lissujen sukulaisia vuosikymmenien takaa, joten kiinnostavuus on aika vähäinen. Ja nykyaikana se, että joku on insinööri tai maisteri, on tavallista, joten ohhoh-arvokaan ei kummoinen ole.
Ilmiönä tuo kuulostaa juurikin maaseudulta ja vanhoilta ihmisiltä. Osa on sellaisia, että kertoessaan mistä tahansa ihmisestä mitä tahansa, ihmiseen liitetään itse asiaa perusteellinen selvitys siitä, mitä on tehnyt ja mistä on kotoisin. "Olin samaan aikaan verotoimistossa senjasen kanssa, sehän luki nuorena insinööriksi ja meni ulkomaille töihin, tuli takaisin ja meni sitten naimisiin senjasen talon tyttären kanssa, niinjaniin monta hehtaaria maata oli siellä talossa, saivat sitten x lasta ja pojasta tuli maisteri ja tytär meni naimisiin sellaisenjatällaisen yrittäjän kanssa ja kallis autokin sillä oli vielä muutama vuosi sitten". Tässä vaiheessa kuulija ei enää tiedä, kenellä oli kallis auto ja kuka meni naimisiin kenen kanssa ja itse asiassa koko asian kertomisen syykin on epäselvä. Kertoa olleensa verotoimistossa jonkun kuulijalle vieraan sukuselvitetyn kanssa? Miksi koko tarina piti kertoa jos siellä verotoimistossa ei tapahtunut muuta kuin että siellä samaan aikaan oli joku? Ja sitten ollaan kauhean harmistuneita, kun ei muisteta tarkkaan mitä se vaimo tekikään työkseen, vaikka sillä ei ole mitään väliä.
Ilmeisesti tittelit ovat tehneet vaikutuksen kertojaan itseensä ja hän olettaa niiden tekevän vaikutuksen kuulijaankin, koska onhan se nyt hienoa olla samaan aikaan verotoimistossa insinöörin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta kyllä huvittaa kun isoäiti (80) laittaa mun isälle (60) vaikkapa korttia tulemaan niin aina lukee kuoressa "insinööri Erkki Esimerkki". Mulle riittääkin sitten pelkkä nimi kun olen kouluja käymätön.
Ajattele jos se laittaisi sun korttiin "Insinöörin tytär" ja nimi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole sellaista rouva, herra, neiti kulttuuria. Ja täällä maalla se menee kyllä niin että talon nimi määrittää miten ihmistä kutsutaan. Joku voi olla nimeltään Antero Kaikkonen, mutta jos talon nimi on aina ollut Väisälä, kutsutaan henkilöä Väisälän Anteroksi ti Väisälän Antiksi. Minä itse olen sellainen joka kotikylällä tunnetaan synnyinkotini nimellä, tällä kylällä jolla asun puolestaan jostain syystä appivanhempien talon mukaan. Mutta se on ikiaikainen tapa.
Joojoo, mutta jos anteron poika lähtee muualle ja rakentaa hienoa taloa taajamaan, kyllä sitä taloa voi ihastella ilman että anterosta ja sen talosta maalla pidetään puolen tunnin esitelmä. Ei siellä anteron pojan asuinpaikkakunnalla anteron suku ole tunnettu ja anteron poikakin tunnetaan ihan oma itsenään, ei vain "anteron poikana".
Tässä maalla yleisessä ilmiössä minä ihmettelen eniten sitä, että mitä itsetunnon kohotusta siitä voi kukaan saada että on ollut samalla luokalla jonkun menestyjän kanssa tai samalta kylältä on kotoisin joku julkimo. Eihän se minua luokkatoveria sen "hienommaksi" tee jos kersana viereisessä pulpettirivissä on istunut joku tunnettu yritysjohtaja tai jos joku tv-tähti on kotoisin samalta paikkakunnalta. Ja niin vain näitä rummutetaan naama loistaen, että on se vaan hienoa joo-o ja myhäillään vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta kyllä huvittaa kun isoäiti (80) laittaa mun isälle (60) vaikkapa korttia tulemaan niin aina lukee kuoressa "insinööri Erkki Esimerkki". Mulle riittääkin sitten pelkkä nimi kun olen kouluja käymätön.
Ajattele jos se laittaisi sun korttiin "Insinöörin tytär" ja nimi :D
MIKSEN OLE HUOMAUTTANUT HÄNELLE?! xDDDDDDDDDD
Insinöörin tytär Essi Esimerkki
Maaseudulla on tätä. Ja sitten on ihasteltava, kuinka jollakulla on varaa vaikka mihin, koska kumminkaimanserkunvaari oli insinööri. Vaikka pari edellistä sukupolvea olisivat millaisia sosiaalipummeja ja kaljasieppoja, sinnikkäästi heihin liitetään paremman väen leima ja varakkuus, koska suvussa on ollut insinööri.
Ei siitä kovin kauaa ole kun pienillä paikkakunnilla riitti vaikka mihin hommaan pätevyydeksi se, että suvussa oli joku insinööri tai muu vanhan agraariyhteiskunnan arvossapitämä titteli. Kun on sen jonkun tytär tai poika tai tyttärenpoika, niin kyllähän se nyt hommat osaa kun sen suvussa oli aikanaan se insinööri.
Kaupunkiperheissä taas jonkun koulutus ja tittelit sivuutetaan "aha". Ei siitä, että suvun nuorimmaisesta tuli maisteri, mitään kohua kehitellä saati että joka käänteessä mainittaisiin, että "meidän pera siis se maisteri kröhöm", jota puhetapaa kuulee vieläkin maaseudulla. Ja siis joka kerta kun mainitaan pera, mainitaan myös, että siis se maisteri :DDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä maalla yleisessä ilmiössä minä ihmettelen eniten sitä, että mitä itsetunnon kohotusta siitä voi kukaan saada että on ollut samalla luokalla jonkun menestyjän kanssa tai samalta kylältä on kotoisin joku julkimo. Eihän se minua luokkatoveria sen "hienommaksi" tee jos kersana viereisessä pulpettirivissä on istunut joku tunnettu yritysjohtaja tai jos joku tv-tähti on kotoisin samalta paikkakunnalta. Ja niin vain näitä rummutetaan naama loistaen, että on se vaan hienoa joo-o ja myhäillään vähän.
Puhuja on kotoisin Takaperähikiältä ja juuri valittu missi/laulukilpailun voittaja/pääjohtaja/votevö on myös kotoisin Takaperähikiältä, jota sitten innoissan riennetään kertomaan, kuinka sekin on täältä kotoisin. Ja oikein onnellisen näköisenä, iloisella äänellä, niinkuin se olisi hyvä uutinen itselle. Että joku on kotoisin samalta paikkakunnalta. Siis mitähäh.
En kyllä pysty ymmärtämään, mutta tuollaisia ihmisiä oikeasti on. Jos edes olisi tuttava kyseisen henkilön kanssa niin voisi kehua, että just käytiin kahvilla sen kanssa, mutta kun nämä eivät edes tervehdysasteella ole ja silti ollaan niin innoissaan ja iloissaan, kun oikein samalta paikkakunnalta ollaan.
Kaikki suomalaiset on juntteja, joidenkin tarve päästä junttiudesta eroon on kova, mutta sisimmään hän tietää olevansa juntti, esittipä hän mitä tahansa.
Arska
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sellaisia naisiakin nykypäivänä vielä, että kehuskellaan miehen koulutuksella tai tittelillä. Toimitusjohtajuudella kehuskellaan vaikka kyseinen firma olisi miehen oma ja tienaisi alle minimipalkan. Tai joku päällikkö, provikkapalkalla myy puhelimessa ties mitä kaupaksi menemätöntä.
Sehän on se ja sama, mikä on miehen koulutus ja titteli jos sillä on suuret tulot. Tonkikoon vaikka viemäreitä, jos on hyvä liksa. On se hienoa kravatissa ja puvussa pönöttää kun naapurin haalarimies kiskoo moninkertaista palkkaa.
Maalla asuvat tai maalta lähtöisin olevat vanhemmat ihmiset tuollaisesta innostuu. Niiden nuoruudessa kansakoulun jälkeinen koulutus ei ollut itsestäänselvää niinkuin nykyään, joten esim. insinööri oli hieno ja harvinainen tutkinto, kuten tutkinnot ylipäätään. Ei koulutus ole mikään vanha asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ihan suomalainen piirre. Saksassa asuessani nimeni edessä oli tohtorin titteli ihan peruspostissakin. Edes työkaverit Suomessa ei tiedä minun titteleitä.
Joillekin tuo "maisterismi" on vaan niin tärkeä itsetunnon kannalta. Minulle ne pari "korkeakoulutitteliä" ovat vain uskottavuuden vuoksi, vaikka mentaliteetiltani olen enemmänkin "vähän koulutetumpi arska" enkä sen kummepaa.
Monella koulutetulla kollegalla tuntuu menevän pulla kurkkuun kun sanon että minulle on aivan sama mikä tittelini on, kunhan vaan osaan ne asiat mitkä itse haluan osata.
En tiedä, mutta kyllä huvittaa kun isoäiti (80) laittaa mun isälle (60) vaikkapa korttia tulemaan niin aina lukee kuoressa "insinööri Erkki Esimerkki". Mulle riittääkin sitten pelkkä nimi kun olen kouluja käymätön.