Kivaa kun

Poikaystävä on alkanut ilkeäksi minulle. Purkaa rahaongelmansa minuun ja vihoittelee, että tuli joskus tuhlattua minuun rahaa. Eli toisin sanoen yhteisiin ruokiin ja menoihin. Mitään luksuslahjoja en ole saanut, ja mitä hemmettiä sitten vaikka olisinkin? Ei poikaystävän rahatilanne ole millään tavoin minun syytäni!

Minulla oli ennen paha tapa uhkailla erolla, kun menetin hermoni enkä tiennyt miten saisin poikaystävän heräämään todellisuuteen. Tajusin ja tajuan kuitenkin, kuinka väärin ja törkeää sellainen uhkailu on, joten pyrin kovasti eroon siitä. Nyt poikaystävä on sitten puolestaan aloittanut tuollaisen uhkailun. Hän saattaa sanoa, että suhde oli tässä, ja jos vaikenen niin muutaman tunnin sisällä tulee perään viestiä... Poikaystävä saattaa "jättää" minut ja silti sanoa minua kullaksi heti perään. Eh... Tiedän kyllä muuttuneeni, ja tiedän miten epäluuloinen poikaystävä on sen takia. Kaikenlaista epäilyä, vaikka olen oikeasti rehellinen ja uskollinen. Enää minun ei tarvitse väkisin yrittää rajoittaa esim. viestittelyä poikaystävälle, koska minulla ei ole enää mitään vaikeuksia olla hiljaa pitkiäkin aikoja. Emme ole nähneet varmaan pariin viikkoon (kyllä, ajantajuni on jo kadonnut), ihan vain koska minä olen halunnut mietiskellä ja olla omissa oloissani. Tiedän rakastavani poikaystävää, mutta käyttäydyn hyvin välinpitämättömästi nykyään. En osaa enää luottaa poikaystävään samalla tavalla kuin aiemmin. Luotto ei ole kokonaan mennyt, mutta vähentynyt tuon ihmeellisen pelleilyn johdosta. Kivaa tämä elämä.