Sain esikoisen 20-vuotiaana ja mulla oli kyllä ammatti jo ja työ!

Mutta ei mitään arvostettua ammattia tai työtä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei mitään arvostettua ammattia tai työtä.

Se on sun mielipide. Itse kyllä, ja moni muukin, arvostaa mun ammattia ja työtä. Se on mulle sopivaa, pidän siitä, ja tämänkin alan ihmisiä oikeasti tarvitaan. Ap

Miksi luulet ettei vanhempana hankkineetkin tekisi lastensa kanssa kaikkea tuota? Plus esim matkustelisi kun on hyvä palkka.

Jos olisit ok valintasi kanssa niin et tulisi tänne puolustelemaan sitä.

Koetko että 30v äidit eivät ole tehneet lastensa kanssa kaikkea sitä mitä sinäkin? Oletko jotenkin saanut enemmän kuin muut?

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet ettei vanhempana hankkineetkin tekisi lastensa kanssa kaikkea tuota? Plus esim matkustelisi kun on hyvä palkka.

Mistä rivien välistä luit tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet ettei vanhempana hankkineetkin tekisi lastensa kanssa kaikkea tuota? Plus esim matkustelisi kun on hyvä palkka.

En luule etteivätkö tekisi. Ap

Ihmiset lankeavat stereotypioihin niin helposti. Ja toisaalta, samat asiat voi tehdä eri järjestyksessä.

Mulla meni näin:

22-vuotiaana lukio ja amis käytynä, aviomies, asuntolaina, vakityö ja lapsi

38-vuotiaana yliopisto loppusuoralla, aviomies, ei lainoja, vakityö, nuori

Ja sen pidemmälle en ole vielä päässyt :)

Mä olisin ehkä ollut parempi äiti nuorempana. Jotenkin jumittunut tähän "omaan-aikaan" ja vapauteen, mitä ehti olla ennen lasta.

Ei ikä tee äitiä. Toiset on loistavia nuorena, toiset vanhoina. Jotkut ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit ok valintasi kanssa niin et tulisi tänne puolustelemaan sitä.

Koetko että 30v äidit eivät ole tehneet lastensa kanssa kaikkea sitä mitä sinäkin? Oletko jotenkin saanut enemmän kuin muut?

Mielestäni asian ydin oli se, että ap ei ole saanut mitään vähemmän kuin monet vanhempana lapsensa hankkineet äidit. Ap korjatkoon jos olen väärässä. 

Goog for you! Mitä halusit tällä aloituksellasi kertoa? Se, että sinä olet hyväosainen parikymppinen, ei tarkoita sitä, että kaikilla nuorilla menisi hyvin. Ei edes silloin vaikka yrittäisi. Moni parikymppinen ajelehtii elämässään, moni kolmikymppinenkin sitä vielä tekee. Kiva kuitenkin, että asiat ovat sujuneet kodallasi myönteisesti ja olet tyytyväinen elämääsi. Toivottavasti osaat olla siitä onnellinen ja kiitollinen.

Mielestäni ap on saanut paljon vähemmän kuin vanhemmalla iällä lapsen saaneet. Mutta tämä on makuasia. Mun näkemys on se että ihminen ei kasva täyteen mittaansa ennenkuin on asunut yksin ja matkustanut yksin.

Miksi nuoruuden kaipuu tarkoittaa aina ap:n kaltaisille ihmisille bilettämistä? Aika kapea saa olla elämänkatsomus jos ajattelee että nuoruus on rännäämistä ja baarista toiseen juoksemista.

Joo, ainoa mikä muakin tuossa mietityttää on se että ap ei ilmeisesti ehtinyt elää itsenäistä elämää lainkaan? Lapsuuden kodista suoraan miehen kanssa kimppaan? 

Samoin mun mielestä nuoruuteen pitäisi kuulua myös aika jolloin on täysin itsenäisesti vastuussa elämästään. Monelle on esim. eron hetkellä vaikein asia ollut se että pitää ensimmäisen kerran olla täysin yksin vastuussa kaikesta ja se on tehnyt selviämisestä vaikeampaa.

Hyvä sulle! Tärkeintä elämässä on tehdä valintoja joihin on itse tyytyväinen. Edustan ihan eri ihmistyyppiä kuin ap ja kaltaisensq, joten omat elämänvalintani ovat menneet hyvin eri tavalla. Olen myös tyytyväinen omiini.

Vierailija kirjoitti:

Samoin mun mielestä nuoruuteen pitäisi kuulua myös aika jolloin on täysin itsenäisesti vastuussa elämästään. Monelle on esim. eron hetkellä vaikein asia ollut se että pitää ensimmäisen kerran olla täysin yksin vastuussa kaikesta ja se on tehnyt selviämisestä vaikeampaa.

Toisaalta parisuhteessa ei ole mitään estettä hoitaa asioita yhdessä. Ja vaikka joskus nuorena olisikin yksin ollut vastuussa kaikesta, samoja asioita ei ehkä osaakaan enää jopa vuosikymmenien jälkeen hoitaa itsenäisesti, koska kaikki on muuttunut niin paljon. Että ehkä tähän ei kannata kiinnittää niin paljon huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin mun mielestä nuoruuteen pitäisi kuulua myös aika jolloin on täysin itsenäisesti vastuussa elämästään. Monelle on esim. eron hetkellä vaikein asia ollut se että pitää ensimmäisen kerran olla täysin yksin vastuussa kaikesta ja se on tehnyt selviämisestä vaikeampaa.

Toisaalta parisuhteessa ei ole mitään estettä hoitaa asioita yhdessä. Ja vaikka joskus nuorena olisikin yksin ollut vastuussa kaikesta, samoja asioita ei ehkä osaakaan enää jopa vuosikymmenien jälkeen hoitaa itsenäisesti, koska kaikki on muuttunut niin paljon. Että ehkä tähän ei kannata kiinnittää niin paljon huomiota.

Tämä on typerin kommentti koko ketjussa ja aivan jostain 1800-luvulta. En arvosta yhtään ihmisiä jotka piiloutuvat puolison taakse tai vetoavat siihen että parisuhteessa voidaan sitä ja tätä.

On perusedellytys aikuiseksi kasvamisessa ettö osaa hoitaa itse omat asiansa. Ja opetella ne. Toivottavasti opetat lapsillesi edes alkeet itsenäiseen elämään!

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei mitään arvostettua ammattia tai työtä.

Kaikilla ei pidä kouluttautua korkealle!! Kuka arvostaa mitäkin ammattia. Kaikkia tarvitaan! Ääliö!

Vierailija kirjoitti:

Joo, ainoa mikä muakin tuossa mietityttää on se että ap ei ilmeisesti ehtinyt elää itsenäistä elämää lainkaan? Lapsuuden kodista suoraan miehen kanssa kimppaan? 

Kyllä joo lapsuudenkodista suoraan miehen kanssa yksiin asumaan 18-vuotiaana jo. Oli kiva yhdessä harjoitella aikuista elämää ilman vanhempia. Yhdessä olimme n. 4 v ennen esikoisen syntymää.

Ymmärrän toki niitäkin jotka haluavat nuorena keskittyä itseensä ja sitten vasta perhe. Itselläni oli taas jo hyvin nuorena suuri hoivavietti ja vauvakuume ja läheisyydentarve miehen kanssa myös. En olisi halunnut asua ypöyksin.

Olen käytännön ihminen ja nykyään asumme itse remppaamassamme vanhassa omakotitalossa (perhe on pysynyt alkuperäisenä ydinperheenä). Mies on lähivuosina ollut välillä pitkiäkin aikoja reissussa töidensä takia joten pärjäisin kyllä mainiosti yksinkin, ihan varmasti.

Tältä palstalta olen lukenut viestejä miten "20-vuotias ei sitä ja tätä ja tota" ja halusin vain kertoa oman tarinani. Itselleni nuorena lasten saanti on ollut paras asia elämässäni. Joten. Halusin kait vain kertoa että aina ei mene pieleen kun "parikymppiset alkavat leikkiä kotia".

Ja vaikka näin on sopinut mulle niin moni muu ei olisi tietysti tällaisesta elämästä pitänyt. Eikä tarvitsekaan. Mielestäni ei kannata liikaa verrata itseään muihin ja leimata muiden ratkaisuja vailla parempaa tietoa.

Mutta mukavaa lauantaita, nuoret ja vanhemmat äidit ja isät sekä lapsettomat! :) Kaikkien meidän elämässä on varmasti niitä hyviä puolia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin mun mielestä nuoruuteen pitäisi kuulua myös aika jolloin on täysin itsenäisesti vastuussa elämästään. Monelle on esim. eron hetkellä vaikein asia ollut se että pitää ensimmäisen kerran olla täysin yksin vastuussa kaikesta ja se on tehnyt selviämisestä vaikeampaa.

Toisaalta parisuhteessa ei ole mitään estettä hoitaa asioita yhdessä. Ja vaikka joskus nuorena olisikin yksin ollut vastuussa kaikesta, samoja asioita ei ehkä osaakaan enää jopa vuosikymmenien jälkeen hoitaa itsenäisesti, koska kaikki on muuttunut niin paljon. Että ehkä tähän ei kannata kiinnittää niin paljon huomiota.

Tämä on typerin kommentti koko ketjussa ja aivan jostain 1800-luvulta. En arvosta yhtään ihmisiä jotka piiloutuvat puolison taakse tai vetoavat siihen että parisuhteessa voidaan sitä ja tätä.

On perusedellytys aikuiseksi kasvamisessa ettö osaa hoitaa itse omat asiansa. Ja opetella ne. Toivottavasti opetat lapsillesi edes alkeet itsenäiseen elämään!

Otan esimerkiksi 50+ äitini, joka asui nuorena vuosia yksin ja selviytyi kaikesta itsenäisesti. Esimerkiksi pankkiasioitaan hän on hoitanut itse viimeksi kai 90-luvulla, ja eron tullessa tai isän estyessä hoitamasta asioita äiti olisi aivan hukassa verkkopankin, e-laskujen sun muiden kanssa. Isä hoitaa äidin puolesta myös kaikki muutkin mahdolliset viralliset asiat, joten äidillä ei ole mitään käsitystä siitä kuinka asioita 2010-luvulla hoidetaan. Jos he nyt eroaisivat, mitä hyötyä äidille olisi siitä, että hän on 80- ja 90-luvulla pärjännyt itsenäisesti? Mitä muuta typerää tässä on kuin se, että vanhempani ovat jostain syystä päättäneet tehdä tällaisen työnjaon? Eivät muuten suinkaan ole ainoita, joilla on sama työnjako.

Eli se, että joskus on pärjännyt, ei todellakaan tarkoita, että pärjäisi tulevaisuudessa, koska käytännöt muuttuvat niin nopeasti.