mistä lainaa sairaudenhoitokuluja varten?

Ei sairaudenhoitokuluihin oteta lainaa. Niihin haetaan toimeentulotukea. Jos mennään yksityiselle, pyydetään riittävän  pitkä maksuaika.

Julkisella puolella laskuihin ei missään nimessä kannata ottaa kallista lainaa, joka vanhentuu 20 vuodessa vaan antaa laskujen mennä perintään ja vaikka ulosottoon. Ne vanhentuvat lopullisesti 5 vuodessa ja ovat ulosottokelpoisia ilman oikeuden päätöstä, joten niihin ei tule suuria lisäkuluja.

Psykopterapia ei ole mikään ihmehoito ja jos julkinen puoli ei anna sille rahoitusta niin se tarkoittaa sitä, että he ei näe siihen syytä koska et tule paranemaan. Tämä arvio ei tietenkään ole aina oikea, poikkeuksiakin on mutta nekin on toipuneet ihan ilman terapiassa käyntiä työkykyisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Aika ilkeä kommentti. Hoito on ollut toimivaa ja asiallista ja tämän hoidon myötä tulen parantumaan. En odotakaan, että joku muu minut parantaa, vaan odotan, että saan hoitoa sairauteeni. Ei syöpäsairatakaan vaadita itse parantamaan itseään. Terapia on pitkä prosessi ja koska oma sairauteni on kestänyt vuosia on hyvin vaikea, niin tietenkään se ei hetkessä paranen. Terapeutin avulla olen pystynyt soveltamaan asioita käytäntöön, mutta en vielä riittävästi, koska terapia ei ole jatkunut tarpeeksi kauan,

On naiivia luulla, että Suomessa kaikki saisivat toimivaa hoitoa psyykkiseen sairauteensa. Vaikka sairaus olisi kuinka paha ja vaikka hoito olisi ollut kuinka toimivaa, ei sitä välttämättä jatketa esim rahoittajan käytäntöjen tai muun tavan vuoksi. Sairauden hoitoa ei siis aina todellakaan evätä potilaasta, kuntoutuksesta tai sairaudesta johtuvista syystä vaan ennemmin siitä syystä, miten on tapana toimia rahoutuksen kanssa jne.

Koska yhteiskunnan rahoitusta en nyt saa, niin joudun ottamaan lainaa, jotta pääsen takaisin työkykyiseksi. En kaipaa vittuilua tilanteestani, sairauden kanssa olen jo niin tiukilla, että pysyn hädin tuskin hengissä.

ap

Psyykkinen sairaus on sairaus joka on elinikäinen siitä ei parane, vaikka miten kävisit terapiassa. Voit tulla korkeintaan kyvykkääksi elämään arkea. Trauma ei myöskään parane koska ei ole sairaus, mutta sen kanssa pystyy elämään niin että se ei vaikuta arkeen ja kykenee pääsemään takaisin työelämään. Ja kyllä siinä monelle psyykkisesti sairaalle käy niin että on alle 30 vuotiaana työkyvytön lopun elämäänsä.

Ystäväni sairastui kurkkusyöpään. Sädehoidolla saatiin syöpä kuriin ja samalla tuhoutui suun ja kurkun lihaksistoa.

Hänen on vaikea puhua ymmärrettävästi ja nielemisreaktiota éi oikeastaan ole. Käytännössä hän kuihtuu energian puutteeseen. Laihtuu silmissä. Ihon värin muuttunut tuhkaksi. Ikään kuin verisuonisto näkyisi ihon läpi.. kaikki ihan lommollaan.

Tässä ollaan kaveriporukalla viety eteenpäin. Hänellä itsellään ei ole taistelun halua jäljellä.

Saatiin viimein hänelle fyssari, joka auttaa kurkkujumppaan. Myös nenämaharuokinta, että saa energiaa.

Tämä kaikki luonnollisesti maksaa. Alkuun maksoimme kaveriporukalla. Käytiin ostamassa laatikottain ravintoliuosta.

Sitten alkoi jo entisestään vähät tuet vähentyä. Hänellä oli kuulemma tuloja, kun porukalla autettiin.

Meilahdessa oli pari sossua, jotka kuuntelivat tarinan rauhassa ja sitten alkoikin tapahtua. Sisuuntuivat, ettei voi näin, että sivistysvaltiossa sairas ( ihminen) jätetään nälkäkuolemaan!

Niinpä. He sitten soittelivat kaikkialle. Jo alkoi tukiverkosto avautumaan. Nuo ovat nyt viikottain yhteyksissä kaverin sossuun, että saa ne liokset ilman natinoita.

Kaveri näyttää taas hyvältä. Elinvoimaisemmalta. On saanut energiaa ja nauttii taas elämästä. Pelkää kuitenkin koko ajan, että milloin rahahanat taas laitetaan kiinni.

Tsemppiä sulle ap. Yritä saada jostain itsellesi taisteleva sossu. Tai voisiko sun terapeutti soitella sun puolestas? Tai joku läheinen?

Onkohan mahdollista saada vaikka täydentävää toimeentulotukea lääkärin ja terapeutin puoltavalla lausunnolla? Varmaan sosiaalitoimessa on jonkinlainen neuvonta, mistä voisi kysyä onko mahdollista saada jonkinlaista lainaa, jos suoraa tukea ei saa? Mutta ihan ensimmäiseksi kannattaa varmaan varata lääkäriltä aika, ja mukaan lausunto terapeutilta, jos ei ole mahdollista että terapeutti osallistuu neuvotteluun. Jos terapeutti on samaa mieltä, että tavoitteita ei vielä ole saavutettu, ja hyötyisit terapian jatkamisesta kuntoutumisen kannalta ratkaisevasti, voi lääkäri tehdä lausunnon kelaan terapian hakemiseksi vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Vai onko siis nyt nimenomaan näin tehty, ja tällä on jokin takaraja, eikä jatkon hakeminen ole mahdollista? Onko sairaanhoitopiirissäsi siinä tapauksessa ehkä mahdollista hakea ostopalveluna jatkoa lääkärin lausunnolla? Selvittele näitä mahdollisuuksia lääkäriltäsi, ja jos hoitotahollasi on käytettävissä oma sosiaalityöntekijä, hän osaa varmaan auttaa jos on mahdollista hakea jonkinlaista tukea tai lainaa sosiaalitoimenkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ilkeä kommentti. Hoito on ollut toimivaa ja asiallista ja tämän hoidon myötä tulen parantumaan. En odotakaan, että joku muu minut parantaa, vaan odotan, että saan hoitoa sairauteeni. Ei syöpäsairatakaan vaadita itse parantamaan itseään. Terapia on pitkä prosessi ja koska oma sairauteni on kestänyt vuosia on hyvin vaikea, niin tietenkään se ei hetkessä paranen. Terapeutin avulla olen pystynyt soveltamaan asioita käytäntöön, mutta en vielä riittävästi, koska terapia ei ole jatkunut tarpeeksi kauan,

On naiivia luulla, että Suomessa kaikki saisivat toimivaa hoitoa psyykkiseen sairauteensa. Vaikka sairaus olisi kuinka paha ja vaikka hoito olisi ollut kuinka toimivaa, ei sitä välttämättä jatketa esim rahoittajan käytäntöjen tai muun tavan vuoksi. Sairauden hoitoa ei siis aina todellakaan evätä potilaasta, kuntoutuksesta tai sairaudesta johtuvista syystä vaan ennemmin siitä syystä, miten on tapana toimia rahoutuksen kanssa jne.

Koska yhteiskunnan rahoitusta en nyt saa, niin joudun ottamaan lainaa, jotta pääsen takaisin työkykyiseksi. En kaipaa vittuilua tilanteestani, sairauden kanssa olen jo niin tiukilla, että pysyn hädin tuskin hengissä.

ap

Psyykkinen sairaus on sairaus joka on elinikäinen siitä ei parane, vaikka miten kävisit terapiassa. Voit tulla korkeintaan kyvykkääksi elämään arkea. Trauma ei myöskään parane koska ei ole sairaus, mutta sen kanssa pystyy elämään niin että se ei vaikuta arkeen ja kykenee pääsemään takaisin työelämään. Ja kyllä siinä monelle psyykkisesti sairaalle käy niin että on alle 30 vuotiaana työkyvytön lopun elämäänsä.

Riippuu sairaudesta parantuuko täysin vai ei. Ja myös hoidosta. Ja joo, moni nuori jää työkyvyttömäksi, mutta todella monelle käy näin juuri siksi, että hoitoa ei saa! Sehän se vasta yhteiskunnan (ja yksilön) kannalta hölmöä on, että hoidetaan ensin kalliisti, ja sitten jätetäänkin hoito kesken, jolloin hyötyä ei saada.

Onko muilla tietoa miksi et saa julkishuollosta oikeaa korjausta kun tapaturma toisen aiheuttamana vei puolet leegoista siis operaatiossa nyt velkarahalla 19 tuntia eilisestä lähtien. Kai tämä sairaudenhoitokuluiksi lasketaan.. ?