päiväkoti harjoittelu: ilkeät työntekijät

Mikä päiväkoti? Missä kaupungissa?

Vierailija kirjoitti:

Teinit menkää demiin!! Tää on mammojen palsta

Tää on aihe vapaa- palsta?

Minäkin olen ollut töissä päiväkodissa, jossa kaksi päiväkodin hoitajaa kiusasi paikan emäntänä toimivaa rouvaa. Kiusattu nainen oli aivan itkun partaalla jatkuvasti. Meni hieman usko päiväkoteihin sillä työkeikalla (kesti 1kk ajan). 🙁

Vierailija kirjoitti:

Niiltä päiväkodin työntekijöiltä -suorittavalla tasolla siis - ei ole kysytty, että haluavatko yhden holhottavan lisää. Voin hyvin kuvitella, miten itseänikin alkaisi nyppiä, jos jatkuvaan pitäisi ohjata ja opastaa jotain opiskelijaa, etenkin ilman ylimääräistä palkanlisää siitä hommasta. Se kun on työtä siinä muun työn ohessa. Onneks ei ole ikinä tarvinnut raahata mitään 'harjoittelijaa' mukanaan. Tokihan asia ei ole sinun vikasi henkilökohtaisesti. Joten älä ota sitä henkilökohtaisesti.

Saavat siitä kyllä ohjauskorvauksen eli ylimääräistä rahaa

-ap

Voi että! Mikä siinä onkin, että pahimmat päiväkodit ovat kaikki samanlaisia? Itselläni on juuri samanlaisia kokemuksia, ja tiedän että lapsista ja heidän vanhemmistaan pahan puhumisen lisäksi minustakin puhuttiin, kun en ollut samassa huoneessa. Olin tosin sijainen, enkä harjoittelija. Tein parhaani, ja vaikka minulla ei varsinaisesti pätevyyttä tehtävään ollut (olen sosionomi), omasta mielestäni suoriuduin olosuhteisiin nähden hyvin. Ja olosuhteilla tarkoitan sitä, että työtehtävissä tai käytännöissä ei pahemmin neuvottu, vaikka olin ensimmäistä päivää kyseisessä päiväkodissa töissä.

Kaikista eniten perseestä olivat keski-ikäiset lastentarhanopettajat, jotka olivat jo niin työhönsä ja elämäänsä kyllästyneitä, etteivät jaksaneet muuta kuin istua perseellään, komentaa lapsia, juoruta ja kärtytä. Vakituiset lto:t suhtautuivat sijaisiin ylimielisesti (ei olisi ollut varaa, koska sijaisista huutava pula), lähes nauroivat jos kysyi neuvoa tai sitten vastasivat ivalliseen sävyyn. Useimmat lastenhoitajat olivat mukavia. Myös toiset sijaiset ja harjoittelijat olivat mukavia. Ilman heitä en olisi jaksanut olla siellä töissä.

Mietin vaan, että vaikka oma työ onkin kohtuuttoman kuormittavaa ja muutenkin byrokratialla pilattu, miksi pitää tieten tahtoen olla pahansuopa uusia ihmisiä kohtaan? Ymmärrän, että voi olla rasittavaa, että henkilökunta vaihtelee niin paljon ja kaikille pitää kertoa samat asiat uudestaan, mutta mitä siinä häviää, jos on toiselle ihmiselle kiva? Varsinkin tämä harjoittelijoiden sorsiminen - siinähän vaan kustaan omaan nilkkaan! Sillä paikkakunnalla missä itse olen töissä oli koko ajan pulaa sijaisista ja vakituisistakin työntekijöistä. Ei varmasti huvita harjoittelijan mennä sijaistamaan tuollaiseen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu on kokemuksia. Lasten päiväuniaikaan olin puhelimella ja muut työntekijät kahvilla juoruumassa, niin valituksia tuli siitäkin. Miksen saisi tauolla tehdä mitä haluan??

Juu mullakaan ei oo taukoja YHTÄÄN! Koska kun lapset nukkuu, mulla on kuulemma koko se aika jotain tekemistä. Kivaa.

-ap

Meillä se aika oli juurikin taukoa, mutta se olisi silti pitänyt kuluttaa niinkuin muut työntekijät halusivat että sen kulutan. Onneksi se paska on ohi. Olivat myös ilkeitä lapsille :( joku vahingossa tiputti ruokapöydässä jotain kun vasta opetteli niin "katso nyt matti mitä teit!! Jaha taitaa olla satuhetki peruttu kaikilta kun Matti nyt tiputti perunaa lattialle!" vahingossa tiputti raasu.. Tuo harjoittelu tosiaan sai minut miettimään uskallanko ikinä pistää omia lapsia mihinkään päiväkotiin.

Joo tuolla sanottiin puhevikaiselle lapselle : "ole hiljaa kun mä en saa mitään selvää mitä sä sanot!!" Raukka vaan oli sen jälkeen hiljaa

Jatkoa edelliseen: Minulla on useita ystäviä, jotka ovat sosionomiopintojen yhteydessä hommanneet lto:n pätevyyden. He olivat luonnollisesti siis suurimman osan harjotteluista päiväkodeissa. Osalla oli aivan mahtavia kokemuksia, mutta lähes joka työpaikkaan mahtui juuri tuollaista paskaapuhuvaa 1-3 persenaamaa, huonolla tuurilla lähes koko työyhteisö oli yhtä persenaamaa. Ja todella ilkeitä harjoittelijoille. Ja oletettin, että harjoittelijan pitää osata kaikki heti täydellisesti. Vittuiltiin, jos teki jonkun asian toisin, kuin työyhteisössä oli totuttu (ja josta ei oltu kerrottu harjoittelijalle). 

Minä olen kans ollut päiväkodissa. Tauoilla siellä haukuttiin lapset ja vanhemmat. Juoruttiin heidän perhe elämistään. Vaatetus oli aina huonoa yms.

En ollut hoitajana vaan siivojan sijaisena. Järkytti silti.

Vierailija kirjoitti:

Teinit menkää demiin!! Tää on mammojen palsta

Mitä yrität?

Mistä näitä tällaisia työntekijöitä sikiää! Kuulostaa kamalalta. Olen itse lto päiväkodissa ja opiskelijat ovat aina tervetulleita meille. He tuovat tullessaan uusia tuulia ja ovat myös iso apu monessa asiassa. Yleensä opiskelijat ovat motivoituneita. Vain pari kertaa vuosien aikana on meillä ollut opiskelijoita, joita ei työ päiväkodissa tuntunut millään kiinnostavan. Pidän hyvin tärkeänä opiskelijan perehdyttämistä. Meillä kyllä opiskelijat ovatkin viihtyneet ja haluaisivat töihin meille. Tässäkin asiassa vanha viisaus pätee: tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Mistä näitä hirmupaikkoja löytyy? o_0

Itse sijaistan keikkatyönä eri päiväkodeissa, eikä yhdessäkään ole ollut asiatonta käytöstä. Että lohduttaudu, että hyviä paikkoja myös löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Voi että! Mikä siinä onkin, että pahimmat päiväkodit ovat kaikki samanlaisia? Itselläni on juuri samanlaisia kokemuksia, ja tiedän että lapsista ja heidän vanhemmistaan pahan puhumisen lisäksi minustakin puhuttiin, kun en ollut samassa huoneessa. Olin tosin sijainen, enkä harjoittelija. Tein parhaani, ja vaikka minulla ei varsinaisesti pätevyyttä tehtävään ollut (olen sosionomi), omasta mielestäni suoriuduin olosuhteisiin nähden hyvin. Ja olosuhteilla tarkoitan sitä, että työtehtävissä tai käytännöissä ei pahemmin neuvottu, vaikka olin ensimmäistä päivää kyseisessä päiväkodissa töissä.

Kaikista eniten perseestä olivat keski-ikäiset lastentarhanopettajat, jotka olivat jo niin työhönsä ja elämäänsä kyllästyneitä, etteivät jaksaneet muuta kuin istua perseellään, komentaa lapsia, juoruta ja kärtytä. Vakituiset lto:t suhtautuivat sijaisiin ylimielisesti (ei olisi ollut varaa, koska sijaisista huutava pula), lähes nauroivat jos kysyi neuvoa tai sitten vastasivat ivalliseen sävyyn. Useimmat lastenhoitajat olivat mukavia. Myös toiset sijaiset ja harjoittelijat olivat mukavia. Ilman heitä en olisi jaksanut olla siellä töissä.

Mietin vaan, että vaikka oma työ onkin kohtuuttoman kuormittavaa ja muutenkin byrokratialla pilattu, miksi pitää tieten tahtoen olla pahansuopa uusia ihmisiä kohtaan? Ymmärrän, että voi olla rasittavaa, että henkilökunta vaihtelee niin paljon ja kaikille pitää kertoa samat asiat uudestaan, mutta mitä siinä häviää, jos on toiselle ihmiselle kiva? Varsinkin tämä harjoittelijoiden sorsiminen - siinähän vaan kustaan omaan nilkkaan! Sillä paikkakunnalla missä itse olen töissä oli koko ajan pulaa sijaisista ja vakituisistakin työntekijöistä. Ei varmasti huvita harjoittelijan mennä sijaistamaan tuollaiseen paikkaan.

Pitäisi uskaltaa puuttua tuollaiseen käytökseen. Itse toteaisin tuollaiseen kysymyksestä naureskeluun, että naurattaako sitten kun täällä ei sijaisia enää käy. Keikkalaiset kiertävät kaukaa huonot paikat.

Vierailija kirjoitti:

Niiltä päiväkodin työntekijöiltä -suorittavalla tasolla siis - ei ole kysytty, että haluavatko yhden holhottavan lisää. Voin hyvin kuvitella, miten itseänikin alkaisi nyppiä, jos jatkuvaan pitäisi ohjata ja opastaa jotain opiskelijaa, etenkin ilman ylimääräistä palkanlisää siitä hommasta. Se kun on työtä siinä muun työn ohessa. Onneks ei ole ikinä tarvinnut raahata mitään 'harjoittelijaa' mukanaan. Tokihan asia ei ole sinun vikasi henkilökohtaisesti. Joten älä ota sitä henkilökohtaisesti.

Monesti harjoittelijoita pukataan ylikuormitettujen suorittavan työn tekijöille lisäkuormaksi. Mutta jos sen aiheuttaman vitutuksen purkaa siihen harjoittelijaan on henkinen kapasitetti melko matala. Mikä on kyllä valitettavan yleistä suorittavassa portaassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vastaavanlaisia kokemuksia päiväkodista. Minulle ei annettu edes kahvia, kun muut työntekijät joivat. Olin paljon korkeammin koulutettu kuin ohjaajani, mutta silti hän "opasti" minua ihan lapsellisissakin asioissa, kuten miten vauvan pylly pestään. (Itselläni on kolme lasta.) Hoitohenkilökunta juorusi ulkoillessa ringissä  ja minä juoksin joka osaston pienimpien perässä, kun he olivat menossa vaarallisiin paikkoihin. Kun tätä oli jatkunut kuukauden, kehtasi ohjaajani sanoa minulle: "Me täällä katsomme ulkoillessa muidenkin osastojen lasten perään..." Sitten hän puoliksi uhkaili minua: "Huomenna se sinun opettajasi tulee täällä käymään..." Hän ei jälkeenpäin kertonut minulle, mitä opettaja on sanonut, hymyili vain arvoituksellisesti. Minä olin siis aikuisopiskelija ja olen aina saanut kaikista työpaikoista huippuhyviä työ- ja harjoittelutodistuksia. Tämä päiväkodin ämmä kirjoitti harjoittelutodistukseeni, että olen epävarma työntekijä ja muutenkin koko todistus oli käsittämätöntä soopaa. Mulla jäi tästä harjoitteluajasta niin ikävät muistot, että puistattaa vieläkin. Tunsin itseni päivä päivältä enemmän alisuoriutujaksi, koska en ollut edes ihminen.

Tuo on kyllä erittäin ikävää jos joutuu harjoittelemaan jonkun todella ikävän tyypin ryhmään, joka on epäreilu arvosteluissaan tai suoraan sanoen ilkeä ihminen joka ei anna mitään arvoa toiselle. Kyllä siinä menee maku ko kasvatusalasta ja toivoo vain että loppuisi koko piinaava harjoitteluaika.

Toisaalta taas jos pääsee fiksuun paikkaan hyvien tyyppien ryhmään saattaa innostua ihan uudella tasolla koko alasta.

Sääli että se tosiaankin on arpapeliä.

Opettajat voisivat keskustella myös tästä näkökulmasta oppilaan kanssa harjoitteluajasta ennen kuin perehtyvät oppilaan saamaan harjoittelun arvosteluun.

Olen kuullut samaa monelta, jotka ovat päiväkodissa harjoittelussa. Ja täytyy kyllä ihmetellä mikä siinä perehdyttämisessä on niin jumalattoman vaikeaa. Kuitenkin päiväkodeissa on harjoittelijoita aika tasaiseen tahtiin.

Mulla (ihan eri ala) on harjoittelija parin vuoden välein. Aina olen ehtinyt suunnitella mistä aloitetaan ja mitä sitten tehdään kun homma jo vähän sujuu. Jopa yllättävä tettiläinen saatiin työn touhuun saman päivän aikana. Raskasta se on, kun toinen vasta opettelee, mutta kaikkien kanssa on homma saatu toimimaan.

Eikö päiväkodeissa muka ole mitään vakisuunnitelmaa, esim 1.pvä tutustuu ryhmään ja tiloihin, leikkii lasten kanssa 2.pv opetellaan pottarinkiin liittyvät asiat.. 21.pv hoitaa pottaringin ja lukee lepohetkellä sekä vahtii unet.