Sanoin miehelleni että hän on sielunkumppanini ja mies sanoi ettei ole koska sellaisia ei olekaan.

Kiva että sä koet tuollaisen sielunkumppaniksesi. Olette varmasti ihana pariskunta.

Enpä ole koskaan tuollaista termiä käyttänyt kellekkään miehelle. Vaikka mieheni kanssa olemmekin sielunkumppaneita. Muuten ollaan kyllä juteltu monesti kuinka oikeita ollaan toisille jne. Usein riittää katse ja tiedetään mitä mieltä toinen on vastaan tulleesta asiasta.

Mies luuli että olet vailla jotain enemmän eikä tajunnut mitä termillä tarkoitat.

Yyh. Tuollainen "miehet eivät puhu" mies. Kierrän kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiva että sä koet tuollaisen sielunkumppaniksesi. Olette varmasti ihana pariskunta.

Oliko sinulla aiheeseen mitään vai kävitkö vain ironisesti tuomitsemassa?

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole koskaan tuollaista termiä käyttänyt kellekkään miehelle. Vaikka mieheni kanssa olemmekin sielunkumppaneita. Muuten ollaan kyllä juteltu monesti kuinka oikeita ollaan toisille jne. Usein riittää katse ja tiedetään mitä mieltä toinen on vastaan tulleesta asiasta.

Kysy sinäkin oletteko sielunkumppaneita ja kerro vastaus. Haluaisin tietää.

Sielunkumppanuus on naisten juttu. Projektio. Alkeispsykologiaa.

No äh, minustakin se on typerä termi, suoraan jostain Harlekiini-romaanista, ja osin taikauskoa.

Toki tuo nyt riippuu vähän sanan määritelmästä, mutta minä olen ymmärtänyt, että sielunkumppanuudessa tarkoitetaan vähän sellaista sielujen sukulaisuutta, välitöntä yhteenkuuluvuutta. Että on vaan yksi ja ainoa sukulaissielu, sielunkumppani, Elämän Rakkaus.

Itse kun en sieluun edes usko, niin katson, että joidenkin ihmisten kanssa vaan tulee taustojen, mielipiteiden ja luonteenpiirteiden samankaltaisuuden takia paremmin toimeen kuin toisten. Ja sellaisen ihmisen kanssa rakkauden ja ajan myötä kasvaa läheiseksi kumppaniksi, muttei siinä sen kummemmasta yliluonnollisesta ole kyse.

Joten ei kannata loukkaantua miehen sanoista, hän nyt ehkä vain vierasti sanaa, ei itse asiaa eli yhteenkuuluvuutta kanssasi, ap.

Mun mies kyllä ymmärtää käsitteen.

Onko tavikselle, joita on monta, helpompi löytää sielunkumppani kuin seksikkäälle ja älykkäälle, joka on eettinen ja sivistynyt, vai ovatko jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat jo heti alusta asti sukulaisia?

Voin sanoa ap., että miehesi ei ole sielunkumppanisi, ellet itse ole täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Mulla sen sijaan oli ihan oikea sielunkumppani. Hän oli sellainen, jolle pystyi puhumaan mistä vaan ja olimme oikeastaan yhtä, kuin yksi ja sama henkilö. Ymmärsimme toisiamme ilman puhettakin ja oli aina niin hyvä olla yhdessä. Kenenkään muun miehen kanssa en ole sellaista yhteyttä löytänyt koskaan.

Onko miehesi vähän autisti jos rupeaa tuosta vänkäämään? :D

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa ap., että miehesi ei ole sielunkumppanisi, ellet itse ole täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Mulla sen sijaan oli ihan oikea sielunkumppani. Hän oli sellainen, jolle pystyi puhumaan mistä vaan ja olimme oikeastaan yhtä, kuin yksi ja sama henkilö. Ymmärsimme toisiamme ilman puhettakin ja oli aina niin hyvä olla yhdessä. Kenenkään muun miehen kanssa en ole sellaista yhteyttä löytänyt koskaan.

Mitä tapahtui? Voiko sellaisen jälkeen enää tyytyä vähempään?

Jokaisella ihmisellä on oikeus vakaumukseensa.

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoi melkein vihaisena että hän on mitä on, sen täytyy riittää. Sanoi ettei ole koskaan kuullut kenenkään miehen puhuvan kahden kesken tai ryhmässä sielunkumppaneista vaikka kaikesta muusta maan ja taivaan välillä kyllä. Ei edes kovimmat pilluhaukat yritä sielunkumppanijuttua vedätyksenä kuulemma.

Onko muilla mies avautunut sielunkumppanuudestaan?

Kuvittelet siis, että missään päin maailmaa ei ole sinulle paremmin sopivaa ihmistä? Tuohan on täysin typerää.

Minun mielestäni sielunkumppani-käsite voi olla parisuhteessa jopa vahingollinen. Sielunkumppanihan jotenkin taianomaisesti ymmärtää sinua ja on "samalla aallonpituudella" kun todellisuudessa olette kaksi erillistä ihmistä joiden tulisi yhdessä tehdä töitä yhteyden ja ymmärryksen saavuttamiseksi.

Itse en koe olevani mieheni sielunkumppani, vaikka olenkin elämänkumppani ja koen, että hän on paras ystäväni.

Puhut menneessä aikamuodossa? Miksi? Menehtyikö hän? Jos niin, olen pahoillani. Mutta jos siitä ei ole kyse... Niin laittaa miettimään, että miksi se sitten "oli" eikä ole tätä päivää... Eikö sittenkään tultu "sielunkumppanuudesta" huolimatta toimeen? Onko tällä ns. sielunkumppanuudelta lopulta merkitystä, kun oikeasti eletään tätä elämää!? Tai onko se vain haihattelua ja uskomusta jostain mitä ei oikeasti ole, muualla kuin elokuvissa ja kirjoissa...

Olen mies ja joskus minäkin ja puolisoni uskoimme löytäneen toisistamme sen sielunkumppanin... Puoliso kyllä käytti sitä sanaa kuvaamaan tunnetta. Itsekään en sitä kieltänyt. No, aikaa on mennyt ja vaikeuksia on ollut ja varsinkin viimeinen puoli vuotta on kyseisen sielunkumppanin kanssa mennyt päin helvettiä. Sekö on sitä sielunkumppanuutta, missä molemmat ymmärtää toisen ilmeistä ja eleistä ihan kaiken... Epäilen... No, mutta kaikesta huolimatta kaikille mukavaa viikonloppua! :) Jospa minäkin löydän viikonlopun aikana jälleen hänen kanssaan sen mystisen yhteyden mikä välillämme on ja ymmärrän sekä tunnen taas kaiken...

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi vähän autisti jos rupeaa tuosta vänkäämään? :D

Mitä miehen olisi pitänyt sanoa? "No totta vitussa kulta!"

Minusta sielunkumppanuudella voi tarkoittaa ihan vain syvää kiintymystä ja sitoutuneisuutta. Ei tarvitse uskoa mihinkään ihkuun maailman ainoaan oikeaan kumppaniin, jonka kanssa elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista.

Vierailija kirjoitti:

Puhut menneessä aikamuodossa? Miksi? Menehtyikö hän? Jos niin, olen pahoillani. Mutta jos siitä ei ole kyse... Niin laittaa miettimään, että miksi se sitten "oli" eikä ole tätä päivää... Eikö sittenkään tultu "sielunkumppanuudesta" huolimatta toimeen? Onko tällä ns. sielunkumppanuudelta lopulta merkitystä, kun oikeasti eletään tätä elämää!? Tai onko se vain haihattelua ja uskomusta jostain mitä ei oikeasti ole, muualla kuin elokuvissa ja kirjoissa...

Olen mies ja joskus minäkin ja puolisoni uskoimme löytäneen toisistamme sen sielunkumppanin... Puoliso kyllä käytti sitä sanaa kuvaamaan tunnetta. Itsekään en sitä kieltänyt. No, aikaa on mennyt ja vaikeuksia on ollut ja varsinkin viimeinen puoli vuotta on kyseisen sielunkumppanin kanssa mennyt päin helvettiä. Sekö on sitä sielunkumppanuutta, missä molemmat ymmärtää toisen ilmeistä ja eleistä ihan kaiken... Epäilen... No, mutta kaikesta huolimatta kaikille mukavaa viikonloppua! :) Jospa minäkin löydän viikonlopun aikana jälleen hänen kanssaan sen mystisen yhteyden mikä välillämme on ja ymmärrän sekä tunnen taas kaiken...

Tämän kommentin tai lähinnä kysymyksen olin tarkoittanut vierailijalle 11.