Mulla on tosi outo ongelma :(
Olemme asuneet yhdessä parisen vuotta. Olemme siis uusioperhe missä molempien lapset on meillä vuoroviikoin.
Yhteen muuttaessa ja jo ennen sitä oli selvää, että meillä on aika erilainen sisustusmaku. Mies tykkää puunvärisistä kalusteista ja minä valkoisista ja vaaleista sisustusjutuista. Minulla oli omakotitalon verran huonekaluja, joista luovuin ihan kaikista yhtä lipastoa lukuunottamatta (ja lasten kalusteet toki). Teimme siis sellaisen kompromissin käsittääkseni, että minä saan kyllä sisustaa mutta niitä valkoisia huonekaluja ei oteta.
Olen saanut sisustuksen mieleisekseni ja iso remonttikin tehtiin sisällä. Mies kertoi kyllä suunnitelleensa, että se pitää tehdä, mutta sanoi aina että odottaa sitä hetkeä,kun siihen muuttaa joku nainen niin tehdään se sitten. Kaikki valittiin yhdessä, mutta toki ne tietysti varmasti enemmän on sellaisia minun ehdotuksiani, mutta kyllä mies on niihin ainakin kovin tyytyväinen tuntunut olevan. Muutenkin aina kehuu tapaani sisustaa ja laittaa kotia.
Olen vähitellen jopa ihan tykästynyt niihin puunvärisiin huonekaluihin ja vaaleilla tekstiileillä jne sellaisella saa säilytettyä sitä kontrastia ja valoisuutta.
Kaikki muu on mielestäni oikein kaunista ja nättiä, mutta missään vaiheessa en ole tykännyt miehen tv-tasosta. Minua häiritsee jotenkin ihan valtavasti se taso,koska se ei vaan kertakaikkiaan sovi muun sisustuksen kanssa yhteen, vaikka asiaa kääntäisi miten päin tahansa.
Kesti varmaan vuoden, että ylipäätään "uskalsin" ottaa esille tämän tv-tason vaihtamisen. Sen jälkeen olen välillä pyydellyt, että katsottaisiin muuta ja olen esittänyt ehdotuksiakin, mutta mies suorastaan suuttuu aina. Olen perustellutkin sillä, että kun olen itse luopunut kuitenkin kaikista huonekaluistani ja ne oli minun mielestäni valtavan kauniita ja silti luovuin,koska ajattelin meidän etsivän kompromissia näihin asioihin. Mies siis sanoo, että se taso on hänen mielestään nätti niin olihan tosiaan minunkin mielestäni ne mun nättejä. Enkä ole edes ehdottanut mitään valkoista tasoa sinne,koska sen paremmin sekään ei sopisi siihen sisustukseen kuin tuo nykyinenkään.
Typeryyksissäni menin taas tänään viestissä mainitsemaan ihan kauniisti, että olisiko mies niin kiltti, että tulisi niitä katsomaan ja hän suuttui välittömästi.
En tiedä mitä tämä on. Ihan käsittämätöntä, että näin pienestä asiasta on tullut näin suuri. Asia vaivaa mua jo nyt ihan kohtuuttoman paljon ja sekin vaivaa, että on outoa että hädintuskin uskallan kysyä tuommoisesta asiasta minkä pitäisi olla ihan keskusteltavissa oleva juttu. Ja olettaisin, että jos se taso on niiin hirveän tärkeä niin voisi kuitenkin ajatella, että yhdessä katsottaisiin mikä olisi molempien mielestä kiva. Vai onko tämä sitä, että mies on vaan päättänyt ettei muuta mieltään,vaikka mitä tulisi.
Oikeasti siis ihmisillä on oikeitakin ongelmia parisuhteissa ja minä itken täällä keskellä työpäivää jotain huonekalua.
Kommentit (26)
Toisen käytökseen on vaikea vaikuttaa, omaan paljon helpompi.
Meilläkin on yksi miehen vanha esine joka rikkoo kokonaisuuden, mutta siinäpä rikkoo. En jaksa periaatteesta lähteä siitä tappelemaan. En kuintekin ole missään nyrkin ja hellan välillä kotiarestissa : D Arjen pienet teot kuintekin se kokonaisuus joka merkitsee.
No sanot miehelle, että sinä naisena haluat päättää kotisi sisustuksesta ja jos miehesi toivoo, että kyseinen talo on kotisi, niin silloin sen sisustus on myös sinun käsialaasi tästä eteenpäin.
Jos mies haluaa tässä asiassa dominoida, niin sano, että jättäisi naisten hommat naisille ja kokeilisi dominoida hieman miehekkäämmin vaikka makkarin puolella niin ei tarvitse emännän tontille tulla tunkemaan sisustusasioihin nenäänsä.
Jos koko elämä on sisustusta ja siivoamista niin aika vähän on korvien välissä. Mikä taho sinua ohjaa elämässäsi? Sisustuslehtikö? Tuo lässytyksen määrä ja itsensä vakuuttelu... huhhuh. Se mikä miestäsi ripoo, on se, että olet täysin aivopesty. Aivopesty siihen että kaiken kuuluu tulla samalta valmistajalta/tuottajalta että kaikki näyttää samalta, että SINÄ RIKASTUTAT JOTAIN FIRMAA!!!!!! ts. mainoksen uhri
Vierailija kirjoitti:
Tuon asian alla on varmaankin tunteita, joista ette uskalla toisillenne avautua - tai edes itsellenne. Miettisin mitä asiassa oikeasti on taustalla?
Samaa mieltä tämän kanssa. Mies kokee että hänen elämä on muutettu ja otettu haltuun? Ihan kaikki muuttuu tunnistamattomaksi? Ei hän osaa ehkä ajatella että ap muutti ihan kaiken. Mies on siinä kohtaa ikään kuin päässyt helpolla eikä ole tietoisesti joutunut hylkäämään entistä kotia. Nyt se oivallus tulee hänelle jälkijunassa.
Jotain slvitystä vaativaa syvempää ongelmaa tässä on.
Eri asiat on eri ihmisille tärkeitä. Minä nautin siitä, että kotona on kaunista ja ihan kaikessa katson sitä, että asiat sopii yhteen. En tykkää vaatettaa itseäni tai lapsia niin, että värit ei sovi toisiinsa tai kengät asuun. Olen kotona tosi paljon ja tykkään ihan harrastuksekseni laitella kotia kauniiksi. Minä myös siivoan. Meillä on ihan tosi siistiä aina.
Monille on tosi tärkeää esimerkiksi millaisella autolla ajaa. Itselleni riittää,kun on pyörät ja ratti ja polttoainetta. Ja sen verran, että voin luottaa siihen ettei tarvi joka aamu ihmetellä, että lähteekö tämä tänään käyntiin. Ja joo mulla on kyllä hyvä auto, mutta se ei silti ole mulle oikeasti mikään tärkeä asia.
Mies sanoo, että tykkää tosi paljon siitä, että olen sellainen naisellinen nainen ja pukeudun viehättävästi ja laittaudun. Mutta se on osa minua ja osa kokonaisuutta, että myös kotini on jatkumo sille, että rakastan kauniita ja yhteensopivia asioita. Mun sielu lepää siinä,kun asiat sointuu keskenään. Se on mun juttuni ja harrastuskin.
Noh... pääasia että se mies ei nyt olisi vihainen,vaikka otin asian taas puheeksi. :( Ainakin lähetti suukkoja whatsapissa jo tuon jälkeen. Yritän taas antaa asian olla ja kestää sen,vaikka se taso siellä nurkassa huutaa mulle koko ajan.