Siivouspäivän jälkeiset
Nyt kun lapset nukkuu, mulla on taas morkkis... Olen ärjynyt ja karjunut muksuille lähes koko päivän. Kun pitäis joskus siivota, ja yleesä silloin kun pitäisi siivota, mies on jossain muualla ja hommat kaatuu mun niskaan ja kakrut on olevinaan tiellä ja muutenkin olen pahalla tuulella.
Mutta se armas aviomieheni... Mies oli alunperin ihan kotitalouskykyinen, mutta sen jälkeen kun lapset syntyi, homma ei ole toiminut. Olen yrittänyt puhua, että sovittaisiin pelisäännöistä, ettei huusholli pääsisi edes näin räjähtäneeseen jamaan, mutta mies ei halua mitään ohjelmallista. Sen mielestä on ihan totta, että jotain tarttis tehdä, mutta mitään se ei ole kumminkaan valmis tekemään. Tarkoitan sellaisia asioita, että vietäis astiat koneeseen kun on syöty, pestäis kattilat saman tien, pedattais sänky aamulla jne jne. Mies ei siis koskaan tee mitään tuollaista, sanoo että illalla sitten, mutta kun illalla se menee joko nukkumaan lasten kanssa tai lepää sohvalla! Joten minä siivoan kaikkien jäljet iltaisin, kun muut nukkuvat. Tai en siivoa, jos en ehdi tai jos olen itse väsynyt ja haluan nukkumaan.
Olen tahallisesti jättänyt koskematta miehen ympäriinsä levittämiin kamoihin. Meillä on mm. pöydällä miehen JUHANNUKSENA kattilaan jättämä ruuanjämä. En edes tahdo tietää mitä kannen alta löytyy. Sen sukkia on jokaisen huoneen nurkassa, vasara on ollut kaksi viikkoa keskellä keittiön pöytää. Ei sitä häiritse, ei se edes huomaa.
Olen aika täydellisen vittuuntunut tähän "työnjakoon", teen päivisin palkkatyöt ja iltaisin kotityöt ja lisäksi vielä isommat siivoukset aina yksin. Mies ei oma-aloitteisesti tajua tehdä mitään ja minusta on ärsyttävää olla joku siivouskenraali ja komentaa aikuista ihmistä hommiin. Varsinkin kun jos sanon, että puistele matot, niin yleensä sillä on just joku muu tärkeämpi juttu ja joo kohta hän puistelee, ja niin ne matot jää puistelematta. Ja sitten se ihmettelee, miksi olen niin pirun pahalla tuulella.
Niin että en minä tajua mitä tässä pitäis tehdä. Ehkä jättää siivoamatta kokonaan, sitten toteutuis tasa-arvo kotitöissä. Jos mies edes voisi ottaa lapset mukaansa jonnekin, että saisin siivota rauhassa, mutta ei edes sitä.
Kommentit (3)
Voisit rauhallisesti kertoa miehellesi, että et jaksa työpäivän jälkeen aloitta toista työpäivää kotona. Olisi helppoa hoitaa kotia yhdessä miehen kanssa jakaen vastuuta, mutta jos hänkään ei "jaksa", niin ainoa vaihtoehto taitaa olla palkattu apu. Sen te maksaisitte yhdessä puoliksi. Tämähän on siis oikeasti vaihtoehto teidän tilanteeseen, mutta myöskin voi toimia herätteenä miehellesi. Onko hän valmis päästämään vieraan ihmisen siivoamaan omaa kotiaan ja vielä maksamaan siitä. Siinähän hieman purtavaa...
Mutta minä en ole siitä ajatuksesta kauhean innoissani. Kaikki levällään olevat tavarat pitäisi kuitenkin itse kerätä paikoilleen ja siitä meidän siivo eniten koostuu. Jos ei oiskaan muuta kuin imuroida ja mopata, mutta kun puoli päivää kuluu siihen, että saa talon sellaiseen kuntoon, että täällä mahtuu siivoamaan! Lisäksi kaikki pyykkihommat yms. on myös mun hommia. Mies kyllä yleensä tekee iltaruuan, mutta siinäpä sen osallistuminen sitten onkin. Mun hommiksi jää kokkauksen jälkien siivoaminen...
Olen minä yrittänyt tästä puhua miehelle useaankin otteeseen, mutta sen mielestä lähinnä valitan turhasta. Omasta mielestään hän osallistuu ihan yhtä paljon.
ap
Eihän siinä ole mitään järkeä, että kun 2 aikuista asuu saman katon alla niin vain toinen osallistuu kotitöihin. Tasa- Arvo kunniaan! Ehdotan, että juttelet miehesi kanssa asiallisesti/ rauhassa tilanteesta. Sanot, että olet väsynyt tähän kaikkeen.
Voimia sinulle!