Miten oikeasti voi yhdistää kaiken, lapset työn, vapaa- ajan
Nyt joku kirjoitti, että on 3 lasta ja yli 30 eikä saa töitä.
No, ne joilla ei ollut lapsia nuorena halusi opinnot päätökseen ja saada työpaikan. Yliopisto opinnoissa kestää helposti 6 vuotta ja siinä samalla joku vauva rumba, niin ei varmasti ainakaan edistä opintoja. Vauva vaatii läsnäoloa ja samoin yliopiston kurssit.
Usein joutui lukemaan paksuja opuksia ja jos siinä välissä vauva parkuu, niin en sanoisi, että kovin hyvin pystyy opintoihin panostamaan saatika työpaikkaan.
Työpaikka vaatii läsnöoloa niinkuin myös pieni lapsi, niin onko se sitten oikein, että lapsi raijataan päiväkotiin 1 vuotiaana.
Se voi olla aika kynnys saada työpaikkaa lapsikatraan kanssa ilman työkokemusta kun ei niitä paikkoja saa nekään, joilla sitä on.
Jostain joutuu aina tinkimään.
Miten voi yhtäaikaa saada kaiken, lapset, työpaikan, työkokemuksen, naps vain.
Ja miten nuo kaikki voi vielä yhdistää arjessa.
Eikö siinä tule tunne aamulla kun lapsi haraa vastaan ja itse miettii, että pitäisi olla kohta töissä. Aina vain, että pitäisi olla jossain muualla kuin on.
Kommentit (3)
No nythän se juuri ,joka valitti, että 30 eikä pääse töihin, kun on lapset. Siinähän voi vierähtää tovi, kun pyrkii haastatteluihin ja yrittää kalastella määräaikaisuuksia.
Siitä sai käsityksen, että työpaikka pitäs napsahtaa välittömästi, kun lapset pykätty. Ja työkokemus samoin.
Eihän se voi mennä noin, kun yleensä mentiin ensin kesäharjoittelijaksi, tehtiin sijaisuuksia, ja ehkä sitten sai vakityöpaikan.
Miksinlapsikatraan kanssa pitäisi päästä ohi tuosta vaiheesta. Ensin hakemaan korkeakouluharjottelupaikkaa ja sitten mahdollista työpaikkaa olisi oikea tie maisterille.
Useimmat joutuvat käymään monissa haastatteluissa ja ei välttämättä vakipaikka aukea edes silloinkaan.
Ylipäätään elämässä on paljon asioita, jotka joko poissulkevat tai vaikeuttavat toisiaan. Ei voi syödä ihan mitä tahansa jos haluaa pysyä hoikkana, ei voi maata vain sohvalla jos haluaa pysyä hyväkuntoisena jne jne. Aika on yksi niistä hyödykkeistä, joita ei saa edes rahalla lisää. On siis ihan luonnollista, ettei kenelläkään riitä aika (eikä usein energiakaan) ihan mihin tahansa ja kaikkeen mahdolliseen.
En ymmärrä mistä tämä ajatus edes tulee, että ihmiset kuvittelevan heillä olevan "oikeus" kaikkeen maailmassa, ja sitten hirveä vääryys on tapahtunut jos jotkin valinnat hankaloittavatkin toisia valintoja. "OMG maailma ei antanutkaan kaikkea mitä halusin, ketä syytän!?!?!"
Miten voi yhtäaikaa saada kaiken, lapset, työpaikan, työkokemuksen, naps vain.
- Miksi noi kaikki pitäisi saada yhtä aikaa?