Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä kotiäitiydestä?
24.01.2017 |
Tänään luennolla opettaja kommentoi ivallisesti, että voitteko uskoa Euroopassakin on maita joissa kotirouvuus on yleistä!
Mistä tällainen asenne johtuu? Mielestäni kotiäiti ansaitsee yhtä isot kiitokset kuin uraäiti. Voin kuvitella, että joskus voi olla jopa vielä vaikeampaa olla kotona "töissä", kuin jossain oikeassa yrityksessä, etenkin jos on niit lapsia. Jos vaikka minä päätän tulevaisuudessa jäädä kotiin, saanko osakseni silmen pyörittelyä ja huokailua alistumisesta/laiskuudesta?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikoo olla kotiäiti niin kyllä se on sitten tehtävä ns. oikein. Ei istuta esim. koneella päivät ja lapset menee siinä sivussa. Silloin kotiäiti voi olla todella arvostettu.
Mikäs kontrollifriikki sinä olet sanomaan mikä on kullekin oikea tapa kasvattaa lapsensa ja hoitaa kotinsa? Eiköhän se työnantaja ole se oma perhe etkä sinä.
Mitä järkeä siinä olisi että isä töissä, äiti makaa sohvalla ja lapset töllöttävät telkkaria. Kenen mielestä se voi mitenkään olla oikea tapa kasvattaa lapsia, nimenomaan lasten kannalta.
No niin. Sinullahan se sädekehä kiiltää vaikka täällä roikutkin. Saako kysyä mikä antaa sinulle aseman arvostella toisten kotielämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kotiäiti vai kotirouva? Jälkimmäisellä ei tarvitse olla lapsia.
Yksi tuttu oli lasten kanssa kotona jotain 7-8 vuotta. Oli sellainen ammatti, johon pystyi hyvin palaamaan tauon jälkeenkin.
Mielestäni on ihan hyvä, jos voi olla kotona lasten kanssa vaikka siihen asti, kun lapset on koulussa, mutta mites sitten myöhemmin?
Eläkeikä Suomessa on 65 vuoden paikkeilla. Lapset on yleensä tehty 40-v. mennessä, keskimäärin aiemmin. Jos nyt ajatellaan, että lapset on tehty 35-v. mennessä (lähipiirissäni keskimäärin on), niin äiti on alle 50-v. siinä vaiheessa kun jo nuorimmatkin on teinejä.
Jotenkin luulisi noin 40-65-vuotiaiden naisten haluavan tehdä muutakin kuin olla "kotirouvana". Tietysti voi olla ahkera ja tehdä kotitöitä, mutta onko sekään hyvä asia? Miehen ja lastenkin kuuluu tehdä kotitöitä. Pikkulapset tarvitsevat hoitoa, mutta kouluikäiselle ja teinille on jopa haittaa siitä, jos joku "Bree van de Kamp" passaa ruuan nenän eteen ja petaa sängyt ja siivoaa huoneet eikä itse opi ottamaan vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikuiset kotiäidit ovat pahimpia lompakkoloisia ja vähän yksinkertaisia kapasiteetiltaan.
Jaaha. Puhutkos itse seitsemää kieltä ja miehesi työn vuoksi seurustelet sujuvasti huippujohtajien ja valtionpäämiesten kanssa näillä kielillä ajankohtaisista asioista osallistuessasi erinäisille matkoille ja illallisille? Minä lompakkoloisena ja yksinkertaisella kapasiteetillani selviän näistä mainiosti.
Terv. Ikuinen kotiäiti
Ja kun eroatte roolisi ja identiteettisi on ????
Mikä itselläsi erotessa? Vieläkin tyhmyri? Koska ei se mies sitä identiteettiä sulle luo, eikä kotiäiti niistä lapsista eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikuiset kotiäidit ovat pahimpia lompakkoloisia ja vähän yksinkertaisia kapasiteetiltaan.
Jaaha. Puhutkos itse seitsemää kieltä ja miehesi työn vuoksi seurustelet sujuvasti huippujohtajien ja valtionpäämiesten kanssa näillä kielillä ajankohtaisista asioista osallistuessasi erinäisille matkoille ja illallisille? Minä lompakkoloisena ja yksinkertaisella kapasiteetillani selviän näistä mainiosti.
Terv. Ikuinen kotiäiti
Ja kun eroatte roolisi ja identiteettisi on ????
En näe mitään syytä, miksi pitkän ja onnellisen avioliiton jälkeen eroaisimme?
Mutta jos näin kävisi, jatkaisin sitä omaa elämääni, jota muutenkin elän: opiskelen koko ajan kieliä, pidän itseni ajan tasalla maailmanmenon suhteen, harrastan paljon ja monia asioita, tapaan ystäviäni, matkustelen, teen vapaaehtoistyötä, hoidan kolmea kotia ja puutarhaa (ehkä eron sattuessa vain yhtä tai kahta...) jne. Vielä ei aika ole ehtinyt pitkäksi tulla, enhän edes ehtisi käydä töisdä 😃
Terv. Ikuinen kotiäiti
Arvostan edustuspuolisoita jos heillä itsellään myös jotain annettavaa, esimerkiksi Tarja Halosen puoliso Pentti Arajärvi oli hyvä esimerkki, hoiti osa-aikaisesti professuuria puolison tehtävien ohessa. Servettien viikkaajat ja small talkkia monella kielellä puhuvat koristeet taitavat olla mennyttä aikaa.
Ei onneksi tarvitse servettejä viikata (paitsi ne, mitä käytämme päivittäin itse), ne tehtävät on ulkoistettu.
Ja arvostuskin tulee ihan muualta kuin sinulta.
Mutta joo, lopetan, tällä palstalla eletään niin täysin erilaista elämää kuin omani, kuinkahan tänne oikein eksyin?
Terv. Ikuinen kotiäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikuiset kotiäidit ovat pahimpia lompakkoloisia ja vähän yksinkertaisia kapasiteetiltaan.
Jaaha. Puhutkos itse seitsemää kieltä ja miehesi työn vuoksi seurustelet sujuvasti huippujohtajien ja valtionpäämiesten kanssa näillä kielillä ajankohtaisista asioista osallistuessasi erinäisille matkoille ja illallisille? Minä lompakkoloisena ja yksinkertaisella kapasiteetillani selviän näistä mainiosti.
Terv. Ikuinen kotiäiti
Ja kun eroatte roolisi ja identiteettisi on ????
Mikä itselläsi erotessa? Vieläkin tyhmyri? Koska ei se mies sitä identiteettiä sulle luo, eikä kotiäiti niistä lapsista eroa.
Identiteetti yleensä muotoutuu koulutuksen, työn ja ihmissuhteiden avulla. Jos ei ole koulutusta eikä työtä, ja se ystävä/tuttavaverkostokin on muodostunut miehen työn ympärille on kotirouva varmasti aika tyhjän päällä erotessaan. Hyvä esimerkki oli ruotsin tv:ssä ohjelmassa ensitreffit alttarilla. Siinä paremmin nainut - ja selkeästi rahaa erossa saanut nainen etsi kumppania. Asiantuntijat näkivät naisen kuten minäkin näkisin: kouluttamaton, keski-ikäinen nainen. Parittivat raksalla työskentelevän mukavan keski-ikäisen miehen kanssa. Rouva sai sätkyn: ei ollut varmaan ymmärtänyt olevansa paperilla ihan samanlainen kuin tuo mies, luonnossa osoittautui huomattavasti miestä epämiellyttävämmäksi, ylpeäksi (kun oli rahaa kerran nainut), jäykäksi ja huumorintajuttomaksi, sääliksi kävi tuota rehtiä, huumorintajuista miestä (ja liitto ei kestänyt edes ohjelmasarjan loppuun).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikuiset kotiäidit ovat pahimpia lompakkoloisia ja vähän yksinkertaisia kapasiteetiltaan.
Jaaha. Puhutkos itse seitsemää kieltä ja miehesi työn vuoksi seurustelet sujuvasti huippujohtajien ja valtionpäämiesten kanssa näillä kielillä ajankohtaisista asioista osallistuessasi erinäisille matkoille ja illallisille? Minä lompakkoloisena ja yksinkertaisella kapasiteetillani selviän näistä mainiosti.
Terv. Ikuinen kotiäiti
Ja kun eroatte roolisi ja identiteettisi on ????
Mikä itselläsi erotessa? Vieläkin tyhmyri? Koska ei se mies sitä identiteettiä sulle luo, eikä kotiäiti niistä lapsista eroa.
Identiteetti yleensä muotoutuu koulutuksen, työn ja ihmissuhteiden avulla. Jos ei ole koulutusta eikä työtä, ja se ystävä/tuttavaverkostokin on muodostunut miehen työn ympärille on kotirouva varmasti aika tyhjän päällä erotessaan. Hyvä esimerkki oli ruotsin tv:ssä ohjelmassa ensitreffit alttarilla. Siinä paremmin nainut - ja selkeästi rahaa erossa saanut nainen etsi kumppania. Asiantuntijat näkivät naisen kuten minäkin näkisin: kouluttamaton, keski-ikäinen nainen. Parittivat raksalla työskentelevän mukavan keski-ikäisen miehen kanssa. Rouva sai sätkyn: ei ollut varmaan ymmärtänyt olevansa paperilla ihan samanlainen kuin tuo mies, luonnossa osoittautui huomattavasti miestä epämiellyttävämmäksi, ylpeäksi (kun oli rahaa kerran nainut), jäykäksi ja huumorintajuttomaksi, sääliksi kävi tuota rehtiä, huumorintajuista miestä (ja liitto ei kestänyt edes ohjelmasarjan loppuun).
Kaiketi sillä kotirouvalla/kotiäidillä on myös omia harrastuksia ja vanhoja kavereita/ystäviä jotka on tavannut vaikkapa lasten muskarissa.
Oikeasti, jotenkin kummallista että kuvitellaan sen kotiäidin/kotirouvan elämän pyörivän vain ja ainoastaan lasten, kodin ja miehen ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikuiset kotiäidit ovat pahimpia lompakkoloisia ja vähän yksinkertaisia kapasiteetiltaan.
Jaaha. Puhutkos itse seitsemää kieltä ja miehesi työn vuoksi seurustelet sujuvasti huippujohtajien ja valtionpäämiesten kanssa näillä kielillä ajankohtaisista asioista osallistuessasi erinäisille matkoille ja illallisille? Minä lompakkoloisena ja yksinkertaisella kapasiteetillani selviän näistä mainiosti.
Terv. Ikuinen kotiäiti
Ja kun eroatte roolisi ja identiteettisi on ????
Mikä itselläsi erotessa? Vieläkin tyhmyri? Koska ei se mies sitä identiteettiä sulle luo, eikä kotiäiti niistä lapsista eroa.
Identiteetti yleensä muotoutuu koulutuksen, työn ja ihmissuhteiden avulla. Jos ei ole koulutusta eikä työtä, ja se ystävä/tuttavaverkostokin on muodostunut miehen työn ympärille on kotirouva varmasti aika tyhjän päällä erotessaan. Hyvä esimerkki oli ruotsin tv:ssä ohjelmassa ensitreffit alttarilla. Siinä paremmin nainut - ja selkeästi rahaa erossa saanut nainen etsi kumppania. Asiantuntijat näkivät naisen kuten minäkin näkisin: kouluttamaton, keski-ikäinen nainen. Parittivat raksalla työskentelevän mukavan keski-ikäisen miehen kanssa. Rouva sai sätkyn: ei ollut varmaan ymmärtänyt olevansa paperilla ihan samanlainen kuin tuo mies, luonnossa osoittautui huomattavasti miestä epämiellyttävämmäksi, ylpeäksi (kun oli rahaa kerran nainut), jäykäksi ja huumorintajuttomaksi, sääliksi kävi tuota rehtiä, huumorintajuista miestä (ja liitto ei kestänyt edes ohjelmasarjan loppuun).
Kaiketi sillä kotirouvalla/kotiäidillä on myös omia harrastuksia ja vanhoja kavereita/ystäviä jotka on tavannut vaikkapa lasten muskarissa.
Oikeasti, jotenkin kummallista että kuvitellaan sen kotiäidin/kotirouvan elämän pyörivän vain ja ainoastaan lasten, kodin ja miehen ympärillä.
No täällä pyörinyt edustusrouva tuntui hyvin voimakkaasti kokevan työkseen tuon edustamisen. Entä kun ero tulee, mollin sivuilla ei taida löytyä paikkoja tuollaisella nimikkeellä? Ja kyllä tuo vanhakantainen kotirouva ajattelu lähtee paljolti siitä, että nainen "uhrautuu" miehen uran vuoksi, huolehtii arjesta niin, että mies voi keskittyä työhönsä. Kun sen ei enää nykyään tarvitse noin olla, minäkin naisena olen tehnyt uran ja saanut perheen ilman kotiherraa. Mutta jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, en voi ymmärtää kotiäitejä/-rouvia. En arvosta heitä, enkä halua heidän kanssaan olla tekemisissä. Lapset tarvitsee kotihoitoa vain hyvin pieninä ja mielestäni vanhempien pitää tämä kotona oleva uhrautumisaika jakaa tasapuolisesti. Ei vain naisten uran tule kärsiä kotona makaamisesta. Olin itse kotona 6kk ja kyllä se kotona olo oli verrattavissa lomaan. Vähän kotitöitä ja kahvilla istumista. Kävin samalla avoimessa yliopistossa kursseilla, etten täysin hyppinyt seinille tylsistyessä. En voi mitenkään ymmärtää naisia, jotka eivät halua kehittyä ja haastaa itseään. Minä en ole kenenkään (miehen) palvelija. Onneksi jokainen voi itse valita tapansa ja elää ja kaverinsa myös.
Olen sitä mieltä että jokainen perhe voi tehdä sen ratkaisun, joka heistä tuntuu parhaalta ja joka heille parhaiten sopii. Jos yhden ihmisen eli tässä tapauksessa miehen palkka riittää koko perheen elättämiseen ja kotiäidin eläketurvaan, ja äiti haluaa olla kotiäiti, niin eihän siinä ole mitään pahaa tai negatiivista. Itse en jaksaisi olla kotiäiti koska en ole yhtään sellainen palveluhenkinen ihminen, että jaksaisin perhettäni tai varsinkaan aikuista miestä passata. Mutta meitä on niin monenlaisia. Joillekin se varmasti sopii ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että jokainen perhe voi tehdä sen ratkaisun, joka heistä tuntuu parhaalta ja joka heille parhaiten sopii. Jos yhden ihmisen eli tässä tapauksessa miehen palkka riittää koko perheen elättämiseen ja kotiäidin eläketurvaan, ja äiti haluaa olla kotiäiti, niin eihän siinä ole mitään pahaa tai negatiivista. Itse en jaksaisi olla kotiäiti koska en ole yhtään sellainen palveluhenkinen ihminen, että jaksaisin perhettäni tai varsinkaan aikuista miestä passata. Mutta meitä on niin monenlaisia. Joillekin se varmasti sopii ihan hyvin.
Kun kotiäitejä ja koti-isiä olisi yhtä paljon niin mulla ei olisi mitään ongelmaa. Äidit kotona 3+ vuotta on yhteiskunnallinen ongelma, tasa-arvo, eläkekertymät, työllistyminen, malli lapsille...
Miksi täällä aina otetaan lähtökohdaksi se, että ero tulee?
Jospa se kuitenkin on niin, että kun puolisot ovat yhdessä tehneet päätöksen siitä mikä kullekin parille on parasta, on se sitten molemmat töissä tai toinen kotona, ei tarvitse erota, koska molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä?
Luulisin, että helpommin se ero tulee, kun molemmat paahtavat uraa, tuskin ehtivät toista nähdä ja riitelevät siitä kenen vuoro on hakea lapset, kuka hoitaa, kun ne ovat sairaana, ja kenen vuoro viedä roskapussi/siivota tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina otetaan lähtökohdaksi se, että ero tulee?
Jospa se kuitenkin on niin, että kun puolisot ovat yhdessä tehneet päätöksen siitä mikä kullekin parille on parasta, on se sitten molemmat töissä tai toinen kotona, ei tarvitse erota, koska molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä?
Luulisin, että helpommin se ero tulee, kun molemmat paahtavat uraa, tuskin ehtivät toista nähdä ja riitelevät siitä kenen vuoro on hakea lapset, kuka hoitaa, kun ne ovat sairaana, ja kenen vuoro viedä roskapussi/siivota tms.
No millainen malli lapsille opetetaan kun se äiti vie roskapussit ja hakee lapset, isi touhuaa omiaan? Nykyiset uraihmiset, miehetkin haluavat satsata perheeseen. Jos noita valintoja tehtäisiinkin tasa-arvoisesti molemmin päin yhtä paljon niin OK, mutta edustusvaimo tai kouluttamaton kotiäitiasenne ei oikein tulevaisuuden yhteiskuntaan istu - sellaisen mallinko kotiäidit haluavat lapsilleen siirtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina otetaan lähtökohdaksi se, että ero tulee?
Jospa se kuitenkin on niin, että kun puolisot ovat yhdessä tehneet päätöksen siitä mikä kullekin parille on parasta, on se sitten molemmat töissä tai toinen kotona, ei tarvitse erota, koska molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä?
Luulisin, että helpommin se ero tulee, kun molemmat paahtavat uraa, tuskin ehtivät toista nähdä ja riitelevät siitä kenen vuoro on hakea lapset, kuka hoitaa, kun ne ovat sairaana, ja kenen vuoro viedä roskapussi/siivota tms.No millainen malli lapsille opetetaan kun se äiti vie roskapussit ja hakee lapset, isi touhuaa omiaan? Nykyiset uraihmiset, miehetkin haluavat satsata perheeseen. Jos noita valintoja tehtäisiinkin tasa-arvoisesti molemmin päin yhtä paljon niin OK, mutta edustusvaimo tai kouluttamaton kotiäitiasenne ei oikein tulevaisuuden yhteiskuntaan istu - sellaisen mallinko kotiäidit haluavat lapsilleen siirtää?
Ei kotiäidin tarvitse olla kouluttamaton. Ystäväni oli opettajana yliopistolla, sitten muuttivat miehen työn perässä ulkomaille ja äiti jäi kotiin, kuljetti lapsia kouluun ja huolehti kaikista käytännön asioista miehen tehdessä pitkää päivää ja reissatessa työmatkoja. Lapset suorittivat IB-tutkinnon, osa ulkomailla, osa Suomessa perheen palattua kotimaahan. Äiti jatkoi kotiäitinä, hoiteli perhettään, kotia ja hevostaan. Kaikki lapset lähtivät ulkomaille yliopistoihin, että sellainen malli lapsilla.
Taitaa olla enemmänkin niin, että kun on hyvä koulutus ja vahva usko itseensä, uskaltaa tehdä poikkeavia valintoja ja saavuttaa enemmän kuin tavan tallaaja. Ja kasvattaa lapsensakin siihen, että ensin hankitaan hyvä koulutus ja sitten on varaa tehdä valintoja. Kyllä minä ainakin nostan hattua ystävälleni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina otetaan lähtökohdaksi se, että ero tulee?
Jospa se kuitenkin on niin, että kun puolisot ovat yhdessä tehneet päätöksen siitä mikä kullekin parille on parasta, on se sitten molemmat töissä tai toinen kotona, ei tarvitse erota, koska molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä?
Luulisin, että helpommin se ero tulee, kun molemmat paahtavat uraa, tuskin ehtivät toista nähdä ja riitelevät siitä kenen vuoro on hakea lapset, kuka hoitaa, kun ne ovat sairaana, ja kenen vuoro viedä roskapussi/siivota tms.No millainen malli lapsille opetetaan kun se äiti vie roskapussit ja hakee lapset, isi touhuaa omiaan? Nykyiset uraihmiset, miehetkin haluavat satsata perheeseen. Jos noita valintoja tehtäisiinkin tasa-arvoisesti molemmin päin yhtä paljon niin OK, mutta edustusvaimo tai kouluttamaton kotiäitiasenne ei oikein tulevaisuuden yhteiskuntaan istu - sellaisen mallinko kotiäidit haluavat lapsilleen siirtää?
Ei kotiäidin tarvitse olla kouluttamaton. Ystäväni oli opettajana yliopistolla, sitten muuttivat miehen työn perässä ulkomaille ja äiti jäi kotiin, kuljetti lapsia kouluun ja huolehti kaikista käytännön asioista miehen tehdessä pitkää päivää ja reissatessa työmatkoja. Lapset suorittivat IB-tutkinnon, osa ulkomailla, osa Suomessa perheen palattua kotimaahan. Äiti jatkoi kotiäitinä, hoiteli perhettään, kotia ja hevostaan. Kaikki lapset lähtivät ulkomaille yliopistoihin, että sellainen malli lapsilla.
Taitaa olla enemmänkin niin, että kun on hyvä koulutus ja vahva usko itseensä, uskaltaa tehdä poikkeavia valintoja ja saavuttaa enemmän kuin tavan tallaaja. Ja kasvattaa lapsensakin siihen, että ensin hankitaan hyvä koulutus ja sitten on varaa tehdä valintoja. Kyllä minä ainakin nostan hattua ystävälleni!
Oma tutkijanura vaihtui hevosenhoitoon? Käy se niinkin, tosin eläinhoitajakoulutus kotiäidille olisi ollut yhteiskunnalle halvempi vaihtoehto kuin yliopistotutkinnot. Mutta jokainen tavallaan, toivottavasti kuitenkin suurin osa kalliin koulutuksen hankkineista ei vapaaehtoisesti ammattiaan jättäisi.
Kyllä minä tunnen monia kotiäitien lapsia, joista on tullut vaikka mitä: opettajia, lääkäreitä, hautausurakoitsijoita.. siis ihan laidasta laitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tunnen monia kotiäitien lapsia, joista on tullut vaikka mitä: opettajia, lääkäreitä, hautausurakoitsijoita.. siis ihan laidasta laitaan.
Sitähän ei jankka usko, koska jankka on päättänyt että heistä tulee pummeja ja niin se vaan nyt on koska jankka niin sanoo.
Olin kotiäitinä yli kymmenen vuotta. Lapsia meillä on viisi. Koin, että lapseni saivat parhaan mahdollisen lapsuuden ollessani kotona, koska myös itse pidin kotiäitinä olosta valtavasti. Eri asia olisi ollut, jos olisin ollut työelämään haluava koko ajan. Tällä hetkellä olen työelämässä ja onnellinen ja ylpeä lapsistani. Minulle kotiäitiys sopi, kaikille ei.
Vierailija kirjoitti:
Ikuiset kotiäidit ovat pahimpia lompakkoloisia ja vähän yksinkertaisia kapasiteetiltaan.
😂
Haistan kateuden, harvalla on varaa olla kotirouva ;)
Moni työ ei paljon kapasiteettia vaadi ja sitä kapasiteettia voi käyttää ihan kotirouvanakin. Tuntemani kotirouvat eivät kyllä ole kapasiteetiltaan yksinkertaisia, oikeastaan päinvastoin ja perheen tulot ovat sitä luokkaa, että ei tarvitse käydä töissä, joten miksi pitäisi.
Joillekin varmasti sopii, mutta pitää olla muuten aktiivinen elämä ja olla organisointitaitoinen ja innostava ihminen, keksiä erilaisia projekteja ja puuhaa itselleen. Työ on siinä mielessä helpompi kun annetaan valmiiksi hommat, mitkä pitää hoitaa.
Itsestäni ei taitaisi olla kotirouvaksi.
Hoitovapaalaiset tietysti asia erikseen, kannatan alle 3-veen kotihoitoa ehdottomasti (kuten kaikki asiantuntijatkin ja tutkimukset puoltavat), mutta hehän ei varsinaisesti ole mitään kotirouvia.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että jokainen perhe voi tehdä sen ratkaisun, joka heistä tuntuu parhaalta ja joka heille parhaiten sopii. Jos yhden ihmisen eli tässä tapauksessa miehen palkka riittää koko perheen elättämiseen ja kotiäidin eläketurvaan, ja äiti haluaa olla kotiäiti, niin eihän siinä ole mitään pahaa tai negatiivista. Itse en jaksaisi olla kotiäiti koska en ole yhtään sellainen palveluhenkinen ihminen, että jaksaisin perhettäni tai varsinkaan aikuista miestä passata. Mutta meitä on niin monenlaisia. Joillekin se varmasti sopii ihan hyvin.
Mitä sinä oikein kuvittelet että kotiäiti tekevät silloin kun mieskin on kotona? :D odottavat käskyjä? Öö ei. En minä ainakaan miestäni "passaa" ihan elämme nii kuin tasavertaiset ihmiset.
Mitä järkeä siinä olisi että isä töissä, äiti makaa sohvalla ja lapset töllöttävät telkkaria. Kenen mielestä se voi mitenkään olla oikea tapa kasvattaa lapsia, nimenomaan lasten kannalta.