Miten isovanhempasi söivät ja treenasivat?

Isomummo eli 102-v. Söi tavallista ruokaa pieninä annoksina ja harrasti marjanpoimintaa, erityisesti hillastusta.

Ihan söivät peruskotiruokaa. Ei herkkuja. Raskas elämä ja kovaa työtä. Hyötyliikuntaa.

Vaari kaatui 3kymppisenä sodassa. Mummo kuoli suolistosyöpään/keuhkokuumeeseen 74v.

Toinen mummo kuoli 75v. vanhainkodissa...heikko sydän. Isäni isästä ei ole paljoa tietoa. Mummo oli jo leski kun sai isäni eli oli eri isä kuin muilla vanhemmilla lapsilla.

Ovat elossa ja syövät hyvin terveellisesti. Vähän laadukasta punaista lihaa (riistaa, lammasta ym), enemmän kalaa (muikkuja, siikaa, särkeä, madetta yms) ja kanaa (luomua), paljon vihanneksia (höyryttäen, uunissa, smoothiena, raakana), marjoja, piimää, viiliä, puuroa, ruisleipää, vähän  kahvia sekä juustoja ja kalkkunaleikkeleitä. Osaavat maustaa ruoan ihan nykyaikaisesti. Kokeilevat uusia makuja. Laittavat ruoat itse! Eivät käytä eineksiä. Pakastimesta löytyy aineksia. Ikää noin 80 v. 

Mummini kuoli hiljattain 96-vuotiaana, oli teräsmummi ja seurasi aikaansa. Sydän petti, vaikka kaikki veriarvot olivat erinomaiset, eikä perussairauksia.

Rakasti makeaa, kahvin kanssa joka päivä jotakin hyvää, ei laskenut kaloreita ja siksi oli ylipainoinen, eikä koskaan käynyt lenkillä (miksi kävellä, jos ei ole mihinkään menossa, oli tunnuslause), nukkui pitkät yöunet, eli onnellista ja iloista elämää. Ei ollut murheen kantaja, kun oli sodastakin selvinnyt, vaikka oli lottana lähellä eturintamaa. Ihana mummi.

Kaverinikin sanoi että on kiva nähdä sukilaisia. Minä tykkään kyllä nähdä miten mammasi on voinut elää niin pitkään.

Ei hajuakaan. En tosin tunne isovanhemmista kuin yhden ja hänkin kuoli alta kuusikymppisenä keuhkosyöpään. Tuskin treenasi kun oli alkoholisti.

Kaksi lopuista isovanhemmista kuoli alkoholiin ja isoäiti kohdunkaulansyöpään. Kaikki olleet alle 55v.

Heinätöiden jälkeen lähtivät kuntosalille kevyelle treenille. Myös navettatöiden jälkeen kevyesti rautaa tankoon ja sarjoja.

Mummo on jo 98-vuotias ja elää edelleen.

Jo nuorena oli urheilullinen. Ui ja pyöräili paljon. Harrasti myös soutua. Koko ikänsä on käynyt erilaisissa jumpissa ja on tehnyt pitkiä hiihto ja kävelylenkkejä. 

Ruoka on ollut normaalia kotiruokaa. Perunat, porkkanat, salaatit, tomaatit ovat tulleet omalta kasvimaalta. Itse kalastettua kalaa on syöty paljon. Graafilohta oli aina juhlissa tumman leivän päällä. Aamu alkaa aina kaurapuurolla ja itse kerätyistä mustikoista valmistetulla mustikkasopalla.

Vierailija kirjoitti:

Ja kuinka vanhaksi ovat eläneet? :D

Mummoni elää vieläkin 98-vuotiaana ja en ole varma tietääkö hän mikä on kuntosali. Liikunta tuli maatilalla työskennellessä. Kävelee edelleen mutta hitaasti. Söi perunoita, ruskeakastiketta ja leipää enimmäkseen. Salaattia ei koskaan ole ollut mummolan pöydässä, mutta marjoja kylläkin aamupuuron kanssa.

Isoisä kuoli sydänkohtaukseen työiässä. Söi rasvaista ja poltti surutta. Tuskin harrasti liikuntaa vapaa-ajallaan ja kasvikset olivat taatusti hänelle tuntemattomia. Isoäiti kuoli myös nykymittapuulla ennenaikaisesti. Varmasti söi ikänsä puuroa ja perunoita ruskealla kastikkeella. Saattoi sota-aikana lapsena syödä pelkkiä perunoita ja porkkanoita vuosikausia. Tuskin kuntoili koskaan eläessään.

Pappa treenasi kuusi vuotta aika vähäkalorisella tuolla itärajalla, mummo samat vuodet käveli, hakkasi halkoja, kantoi puit a,vettä ja kyllähän siinä pieni stressikin varmaan taustalla vaikutti, lihomaan ei päässyt. Ei kummallakaan kyllä lihaksetkaan kasvaneet. Ei tainnut olla mielen päällä muutenkaan ensimmäisenä tuo paino/reeniasia. Muutamaa vuotta vajaa sata molemmat.

Ei kai joskus 50-luvulla Suomessa edes ollut mitään nykyisen kaltaisia kuntosaleja. Jotain painonnostosaleja oli, mutta niissä taisi käydä pelkästään jotkut painonnoston (työntö ja tempaus) harrastajat ja kilpailijat eikä niissä ollut muita välineitä kuin levytankoja ja levypainoja, ehkä joku kyykkyteline, penkki ja leuanvetoteline.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo vastaajien isovanhempien elämäntapa. Palstan enemmistön, eli 20-30-vuotiaiden nuorten äitien omat vanhemmat lienevät syntyneet 60-luvulla ja isovanhemmat 40-luvulla. Näin ollen he ovat eläneet aktiiviaikaansa 70- ka 80-luvulla. Itse tuolloin lapsuutta eläneenä voin kertoa, että ei tuolloin enää missään omavaraistaloudessa eletty, vaan ihan marketeista ne ruoat ja muut haettiin. :)

Jos palstan enemmistöä ovat 20-30-vuotiaat, tämä avaus ei sitten innosta heitä.

Mä olen 42-vuotias neljävuotiaan äiti, ja mun isovanhempani olivat syntyneet välillä 1912-1922.

Noi kirvesmies/pientilanemäntä -kuviot, jotka täällä jo kelattu.

Vierailija kirjoitti:

Mummo on jo 98-vuotias ja elää edelleen.

Jo nuorena oli urheilullinen. Ui ja pyöräili paljon. Harrasti myös soutua. Koko ikänsä on käynyt erilaisissa jumpissa ja on tehnyt pitkiä hiihto ja kävelylenkkejä. 

Ruoka on ollut normaalia kotiruokaa. Perunat, porkkanat, salaatit, tomaatit ovat tulleet omalta kasvimaalta. Itse kalastettua kalaa on syöty paljon. Graafilohta oli aina juhlissa tumman leivän päällä. Aamu alkaa aina kaurapuurolla ja itse kerätyistä mustikoista valmistetulla mustikkasopalla.

Piti vielä mainita, että kaikilla ruoilla on aina ollut salaattia tarjolla. Mummo ei pidä makeasta.

Hiihtivät talvisin, marjastivat intohimoisesti kesät. Ruoka-ajat oli säännölliset, välissä ei naposteltu. Tavallista yksinkertaista kotiruokaa, perunaa, lihaa ja kalaa, marjoja, maitoa,puuroa ja ruisleipää. Olisivat nykysuositustenkin valossa todella mallikansalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Hiihtivät talvisin, marjastivat intohimoisesti kesät. Ruoka-ajat oli säännölliset, välissä ei naposteltu. Tavallista yksinkertaista kotiruokaa, perunaa, lihaa ja kalaa, marjoja, maitoa,puuroa ja ruisleipää. Olisivat nykysuositustenkin valossa todella mallikansalaisia.

Enpä usko, että olisivat mallikansalaisia nykysuosituksilla.  Tämän päivän suositukset on kaukana siitä, mitä ihmisen pitäisi syödä ja mitä ennen on syöty.

Äidin puolen isovanhemmat tekivät maatöitä ja söivät peruskotiruokaa. Pappa harrasti painia (alle 61 kg sarjassa näköjään, kun mitaleista katsoin) ja mummu liikkui lähimatkat pyörällä kun papan kuoleman jälkeen keskustaan muutti. Perunoita ja jauhelihakastiketta siellä aina oli ruokana, jälkkärinä usein kaupan torttupohjaan tehty kakku.

Isän puolen mamma oli keskuksessa ja myöhemmin tehtaassa töissä. Eläköidyttyään on harrastanut ainakin koiran kanssa lenkkeilyä ja nykyään sauvakävelee. Pappa teki maanrakennushommia ja kuoli jo nuorena tupakkaan. Mammalla käydessä on aina makeaa kahvin kanssa tarjolla, ihan perusruokaa keittelee.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai joskus 50-luvulla Suomessa edes ollut mitään nykyisen kaltaisia kuntosaleja. Jotain painonnostosaleja oli, mutta niissä taisi käydä pelkästään jotkut painonnoston (työntö ja tempaus) harrastajat ja kilpailijat eikä niissä ollut muita välineitä kuin levytankoja ja levypainoja, ehkä joku kyykkyteline, penkki ja leuanvetoteline.

Ei niitä silloin moni tarvinnutkaan. Fyysinen työ oli useimmilla, lihaskunto pysyi kunnossa niin. Kotiäideilläkin ihan arkiaskareet kuten pyykkäys, mattojen tamppaus ja pesu ym. kävivät ihan treenistä kun ne tehtiin käsin. Välimatkat käveltiin, pyöräiltiin tai hiihdettiin. Arkiliikuntaa oli niin paljon ettei tarvinnut mitään treenejä.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta oli arkiliikuntaa ja ruokavalio epäterveellinen, niin kuin siihen aikaan olo. Siksipä kaikki paitsi yksi neljästä isovanhemmastani kuolivat ennen kuin edes synnyin.

Kannattaa pari kertaa vielä miettiä oliko vai ei se ruoka epäterveellisempää kuin nykyruoka.

Äidinisä kuoli sydänkohtaukseen viisikymppisenä, kauan ennen kuin edes synnyin. Isänisä kuoli seuraavana, 75-vuotiaana. Teki fyysistä työtä ja söi perus perunaa ja lihaa. Äidinäiti kuoli 89-vuotiaana alzheimerin tautiin. Hän söi todella terveellisesti ja monipuolisesti, nuorempana oli normaalivartaloinen mutta vanhempana vähän ylipainoinen. Isänäiti kuoli viimeisenä, 88-vuotiaana. Hän söi paljon kalaa ja kävi usein kävelyllä ja uimassa, talvisin avannossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiihtivät talvisin, marjastivat intohimoisesti kesät. Ruoka-ajat oli säännölliset, välissä ei naposteltu. Tavallista yksinkertaista kotiruokaa, perunaa, lihaa ja kalaa, marjoja, maitoa,puuroa ja ruisleipää. Olisivat nykysuositustenkin valossa todella mallikansalaisia.

Enpä usko, että olisivat mallikansalaisia nykysuosituksilla.  Tämän päivän suositukset on kaukana siitä, mitä ihmisen pitäisi syödä ja mitä ennen on syöty.

Koska olet syntynyt? Onko sinulla käsitystä, miten ruoka ja ruokatavat ovat muuttuneet? Lihakarja söi lajityypillistä ravintoa ilman tehorehuja ja antibiootteja, viljalajikkeita ei ollut manipuloitu eikä maaperä ollut niin köyhä kuin nyt. Lisäksi ei naposteltu eikä vedetty napaan keinotekoisia energiapitoisia juttuja (karkit, sipsit, palmuöljyleivonnaiset jne.)