Aion jäädä pysyvästi kotiäidiksi, haluatko kysyä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Miehelläkin voi tulla kohtuuton stressi tuosta. 

Mieti sitä miestäsi. Se että hän joutuu yksin olemaan elannosta vastuussa. Mikä huoli ja stressi että kuinka perhe pärjää jos hän esimerkiksi saa potkut tai kuolee tai joku lapsi sairastuu astetta vakavammin ja kulut vaan nousee ja nousee...

Olemme puhuneet näistä asioista mieheni kanssa. Hän on kuitenkin ok sen kanssa että jään kotiäidiksi. Olemme molemmat sillä tavalla melko huolettomia persoonia, ettemme etukäteen pelkää mitään kuolemia tai potkuja. Toki meillä on suunnitelmia kaiken varalle ja tiedämme, että kaikki on mahdollista, mutta emme anna sen tulla unelmien tielle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla kannattaisi olla joku käytännönläheisempi koulutus, jos meinaat että siitä on edes jotain hyötyä monen kotiäitivuoden jälkeen. Vanhentuneella korkeakoulutuksella ei tee oikein mitään. Se vaikeuttaa niihin vaatimattimiinkin töihin pääsemistä. 

Eipä kyllä. Kuka tietää, mitkä alat työllistävät 20 vuoden päästä? Nyt on niin iso teknologinen murros menossa, että ei pysty opiskelemaan tulevaisuutta varten mitään varmaa alaa.

Kauppis ei ole yliopisto vaan korkeakoulu. Tutkinto on ehdottomasti hyvä olla, mutta mahdollisuutesi työllistyä hyvin pienet.

Hahhaa! Päivän paras vitsi. Tuu kirjoittaa toinen vitsi 20 vuoden päästä kun lapset ovat lähteneet kotoa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen naisen, joka on ollut kotiäiti aina, ja sitten kotirouva kun lapset kasvoivat aikuisiksi. Iso perhe oli, joten lasten kanssakin kotona vietettyjä vuosia oli lähemmäs kolmekymmentä. Ihailen häntä suuresti, lempeä, viisas ja hieno ihminen ja lapsensa harvinaisen tasapainoisia ja onnellisen oloisia. Eivät olleet rikkaita, miehen palkalla elivät.

Itsekin olen ollut vuosia kotona, siis ihan ilman kotihoidontukea, töihin hakeuduin kun nuorin alkoi olla kouluiässä.

Jos sulla ei ole vielä lapsia, pidä kuitenkin muutkin vaihtoehdot auki kuin iki-kotiäitiys, et oikeasti voi tietää miten viihdyt kotona ja jos jotenkin juutut siihen ajatukseen, että vain lasten kanssa kotona oleminen on "oikea" ratkaisu ja et viihdykään, elät nopeasti ihan itse tehdyssä vankilassa, jolloin tilanne ei ole lapsillekaan hyvä.

Jos viihdyt niin nauti elämästäsi ja yritä olla välittämättä ihmisten tökeröistäkin mielipiteistä, niitä nimittäin saat kuulla, omaa kokemusta on. Ja laita talous kuntoon niin, että mies säästää sulle eläkettä/muita säästöjä ja sijoituksia, jotka on nimenomaan sun nimissä, vastineeksi tästä on vähintään kohtuullista että kodin pyörittäminen on enemmän sun vastuulla.

Parhaimmillaan kotiäitiys on ihanaa ja itse arvostan sen valinna tekeviä naisia kovasti!

Kyllä on pakko olla suhteellisen rikas, että yksi ihminen elättää useita lapsia, aikuisen ihmisen ja vielä maksaa riittävän ison asunnon kaikille. Pelkästään kaikkien näiden ihmisten tapaturmavakuutuksista tulee jäätävä summa maksaa yksin. Kotiäitiys on ihan jokaisen oma valinta, lähinnä mietin että miten ihmeessä siihen on varaa:O

Tuossa mun tuntemassa perheessä elettiin hyvin vaatimattomasti, pääkaupunkiseudun ulkopuolella, vanhassa talossa. Vaatteita korjattiin, ruoka kasvatettiin itse jne. Ulospäin ei köyhyys näkynyt, mutta perhe on varmasti ollut hyvin pienituloinen ja köyhäkin, rahassa mitattuna.

Mutta onhan elintaso tiettyyn rajaan asti valintakysymys, joillekin monet  toiselle pakolliset jutut ovat ylimääräistä luksusta. Ja toisaalta, kyllä ihmiset aika eri tavoin osaa käyttää rahaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläkin voi tulla kohtuuton stressi tuosta. 

Mieti sitä miestäsi. Se että hän joutuu yksin olemaan elannosta vastuussa. Mikä huoli ja stressi että kuinka perhe pärjää jos hän esimerkiksi saa potkut tai kuolee tai joku lapsi sairastuu astetta vakavammin ja kulut vaan nousee ja nousee...

Olemme puhuneet näistä asioista mieheni kanssa. Hän on kuitenkin ok sen kanssa että jään kotiäidiksi. Olemme molemmat sillä tavalla melko huolettomia persoonia, ettemme etukäteen pelkää mitään kuolemia tai potkuja. Toki meillä on suunnitelmia kaiken varalle ja tiedämme, että kaikki on mahdollista, mutta emme anna sen tulla unelmien tielle.

Nykyisessä massatyöttömyyden ajassa olisin kyllä hieman huolissani tulevaisuudesta, jossa perheen koko elanto roikkuu yhden ihmisen harteilla. Kauanko olette asuneet yhdessä ja kauanko seurustelitte ennen yhteen muuttoa? Milloin menitte naimisiin ja teittekö avioehdon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla suunnitelmat eläkevuosien toimeentulolle ja mahdollisen avioeron varalle?

Mies käy töissä ja toimeentulo tulee sillä. Suoritan yliopistotutkinnon loppuun ennen lasten hankintaa niin on joku koulutus siltä varalta, että jotain sattuukin.

Mm.. mietitäänpäs. Jos olis vaikka vuosi 2037 ja jossain tässä välissä lapset lähteneet kotoa, tylsistyt ja miehesi jää työttömäksi tai jää bussi alle/tukehtuu porkkanaan ja kuolee tjn. Sinun on mentävä töihin. Olet vanha yliopiston tutkinto omaava 0v. kokemuksella valmistunut iät ja ajat sitten. Palkaisinko? EN HELVETISSÄ! Toisaalta kotirauvan "ura" taattu kuolemaan saakka.

Mistä asioista miehesi on valmis luopumaan? Asioista, joita hänen tulotasollaan yleensä saisi, kun perheessä on kaksi tulonsaajaa.

Mistä asioista (mahdolliset tulevat) lapset joutuvat luopumaan?

Kuinka tarkkoja laskelmia olette tehneet esim lasten teinivuosien varalta?

Miksi turhaan kulutat verovaroja korkeakoulututkinnon hankkimiseen, kun et tule sitä hyödyntämään?

Vierailija kirjoitti:

Hahhaa! Päivän paras vitsi. Tuu kirjoittaa toinen vitsi 20 vuoden päästä kun lapset ovat lähteneet kotoa :D

Haluaisin myös nähdä ap:n kirjoituksen jo 2 vuoden päästä, kun ovat menneet naimisiin ja romanttiset kuvitelmat ovat vähän haalistuneet ja ap on alkanut miettiä mitä kaikkea kivaa haluaisi vielä elämässään tehdä. Kysy itseltäsi, kuka on ap? Vastaus ei voi olla 3 lapsen kotiäiti, koska se ei ole kenenkään koko persoona. Vastaus voisi olla 3 lapsen kotiäiti, joka tanssii salsaa, pitää kissoista, käy Lapissa laskettelemassa, auttaa vanhuksia viikonloppuisin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahhaa! Päivän paras vitsi. Tuu kirjoittaa toinen vitsi 20 vuoden päästä kun lapset ovat lähteneet kotoa :D

Haluaisin myös nähdä ap:n kirjoituksen jo 2 vuoden päästä, kun ovat menneet naimisiin ja romanttiset kuvitelmat ovat vähän haalistuneet ja ap on alkanut miettiä mitä kaikkea kivaa haluaisi vielä elämässään tehdä. Kysy itseltäsi, kuka on ap? Vastaus ei voi olla 3 lapsen kotiäiti, koska se ei ole kenenkään koko persoona. Vastaus voisi olla 3 lapsen kotiäiti, joka tanssii salsaa, pitää kissoista, käy Lapissa laskettelemassa, auttaa vanhuksia viikonloppuisin jne.

Pointti on se, että kun lapset lähtee, jää sinulle salsa, kissat, laskettelu ja vanhusten auttaminen. Sinulla on edelleen puuhaa ja koet itsesi tarpeelliseksi. Lisäksi suosittelen kiinnostumaan sijoittamisesta.

Meillä mies haluaisi että tekisimme juuri näin. Itse en ole täysin varma. Mies perustelee tämän niin, että turha on molempien käydä töissä ja olla stressaantuneita. Mies haluaa että toinen hoitaa kotia ja lapsia ja toinen tuo rahat elämiseen. Eikä minullakaan varsinaisesti mitään tätä vastaan ole. Ehkä tulemme toisiamme puolitiehen vastaan ja menen töihin osa-aikaisesti. Keikkahommia ainakin olisi tiedossa jos saamme aikataulut järjestymään niin, että lapsia ei tarvitse laittaa hoitoon.

Toisaalta kun eilen illalla lueskelin toista ketjua missä päiväkodin työntekijät valittivat miten kamalaa työ on, miten kamalia lapset on, joku jopa haukkui lasta idiootiksi, saa kyllä miettiä haluaako lapsiaan sellaiseen paikkaan (jos ei ole pakko).

Mietin myös liikaa mitä muut ajattelisivat, vaikka elämämme ei kuulu muille mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies haluaisi että tekisimme juuri näin. Itse en ole täysin varma. Mies perustelee tämän niin, että turha on molempien käydä töissä ja olla stressaantuneita. Mies haluaa että toinen hoitaa kotia ja lapsia ja toinen tuo rahat elämiseen. Eikä minullakaan varsinaisesti mitään tätä vastaan ole. Ehkä tulemme toisiamme puolitiehen vastaan ja menen töihin osa-aikaisesti. Keikkahommia ainakin olisi tiedossa jos saamme aikataulut järjestymään niin, että lapsia ei tarvitse laittaa hoitoon.

Toisaalta kun eilen illalla lueskelin toista ketjua missä päiväkodin työntekijät valittivat miten kamalaa työ on, miten kamalia lapset on, joku jopa haukkui lasta idiootiksi, saa kyllä miettiä haluaako lapsiaan sellaiseen paikkaan (jos ei ole pakko).

Lapsilla on yleisesti ottaen hauskaa päiväkodissa ja lisäksi lapsen terveeseen kehitykseen kuuluu sosiaalistaminen.

Miehellä on ilmeisesti rahaa kahden ihmisen edestä, kun hänestä on turhaa teidän molempien käydä töissä?

Jos suostut tähän, niin vaadit, että mies maksaa sinulle eläkerahastoa ja lisäksi omaisuus laitetaan puoliksi kummankin nimiin.

Mietin myös liikaa mitä muut ajattelisivat, vaikka elämämme ei kuulu muille mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies haluaisi että tekisimme juuri näin. Itse en ole täysin varma. Mies perustelee tämän niin, että turha on molempien käydä töissä ja olla stressaantuneita. Mies haluaa että toinen hoitaa kotia ja lapsia ja toinen tuo rahat elämiseen. Eikä minullakaan varsinaisesti mitään tätä vastaan ole. Ehkä tulemme toisiamme puolitiehen vastaan ja menen töihin osa-aikaisesti. Keikkahommia ainakin olisi tiedossa jos saamme aikataulut järjestymään niin, että lapsia ei tarvitse laittaa hoitoon.

Toisaalta kun eilen illalla lueskelin toista ketjua missä päiväkodin työntekijät valittivat miten kamalaa työ on, miten kamalia lapset on, joku jopa haukkui lasta idiootiksi, saa kyllä miettiä haluaako lapsiaan sellaiseen paikkaan (jos ei ole pakko).

Mietin myös liikaa mitä muut ajattelisivat, vaikka elämämme ei kuulu muille mitenkään.

Onko miehesi selkeästi siis ilmaissut että haluaa sinun jäävän kotiin? Entä jos hän haluaakin olla kotiin jäävä...

Vierailija kirjoitti:

Tunnen naisen, joka on ollut kotiäiti aina, ja sitten kotirouva kun lapset kasvoivat aikuisiksi. Iso perhe oli, joten lasten kanssakin kotona vietettyjä vuosia oli lähemmäs kolmekymmentä. Ihailen häntä suuresti, lempeä, viisas ja hieno ihminen ja lapsensa harvinaisen tasapainoisia ja onnellisen oloisia. Eivät olleet rikkaita, miehen palkalla elivät.

Itsekin olen ollut vuosia kotona, siis ihan ilman kotihoidontukea, töihin hakeuduin kun nuorin alkoi olla kouluiässä.

Jos sulla ei ole vielä lapsia, pidä kuitenkin muutkin vaihtoehdot auki kuin iki-kotiäitiys, et oikeasti voi tietää miten viihdyt kotona ja jos jotenkin juutut siihen ajatukseen, että vain lasten kanssa kotona oleminen on "oikea" ratkaisu ja et viihdykään, elät nopeasti ihan itse tehdyssä vankilassa, jolloin tilanne ei ole lapsillekaan hyvä.

Jos viihdyt niin nauti elämästäsi ja yritä olla välittämättä ihmisten tökeröistäkin mielipiteistä, niitä nimittäin saat kuulla, omaa kokemusta on. Ja laita talous kuntoon niin, että mies säästää sulle eläkettä/muita säästöjä ja sijoituksia, jotka on nimenomaan sun nimissä, vastineeksi tästä on vähintään kohtuullista että kodin pyörittäminen on enemmän sun vastuulla.

Parhaimmillaan kotiäitiys on ihanaa ja itse arvostan sen valinna tekeviä naisia kovasti!

Ihana viesti aloittajalle.

Meillä on nuorin vielä pieni ja olen siksi kotiäitinä. Mies todellakin arvostaa sitä, että kun hän tulee töistä niin kotityöt on hoidettu, lapset on hoidettu, ruoka on odottamassa tai valmistumassa ja mies saa levätä työpäivän jälkeen ja touhuta lasten kanssa. Mies kokee hyötyvänsä tästä paljon, koska hänen ei tarvitse viedä ja hakea lapsia päivähoidosta (pidentää työpäivää), ei tarvitse siivota, tehdä ruokaa jne.

Onhan se parempi että matalan älykkyyden naiset tekevät jotain muuta kuin samassa tilassa olevat miehet. Muuten kyllä vähän naurattaa. Oma äitini on samanlainen, saanut lapsia mitä eksoottisimmilla ikäeroilla ja ollut käytännössä 30 vuotta kotiäitinä. Eron jälkeen käteen jäi rahahuolet, itkua, olematon työkokemus ja yhteiskunnan tuilla eläminen. Isäni jalona miehenä avustaa äitiäni vaikka ovat eronneet. Muuten ei äitini paljoa juhlisi.

Tällainen yhteiskunta ei pysy pystyssä kotitöillä. Aivan eri asia jossain eri talousmallin maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies haluaisi että tekisimme juuri näin. Itse en ole täysin varma. Mies perustelee tämän niin, että turha on molempien käydä töissä ja olla stressaantuneita. Mies haluaa että toinen hoitaa kotia ja lapsia ja toinen tuo rahat elämiseen. Eikä minullakaan varsinaisesti mitään tätä vastaan ole. Ehkä tulemme toisiamme puolitiehen vastaan ja menen töihin osa-aikaisesti. Keikkahommia ainakin olisi tiedossa jos saamme aikataulut järjestymään niin, että lapsia ei tarvitse laittaa hoitoon.

Toisaalta kun eilen illalla lueskelin toista ketjua missä päiväkodin työntekijät valittivat miten kamalaa työ on, miten kamalia lapset on, joku jopa haukkui lasta idiootiksi, saa kyllä miettiä haluaako lapsiaan sellaiseen paikkaan (jos ei ole pakko).

Mietin myös liikaa mitä muut ajattelisivat, vaikka elämämme ei kuulu muille mitenkään.

Onko miehesi selkeästi siis ilmaissut että haluaa sinun jäävän kotiin? Entä jos hän haluaakin olla kotiin jäävä...

On tästä puhunut monta kertaa. Näin olisi ainakin siihen asti että nuorinkin on koulussa, ei kuitenkaan loppuelämäksi kuten ap:n tapauksessa. Itselle tämä tuli vähän yllätyksenä, en arvannut että mies ajattelisi näin.

Kotiäidit ovat käytännössä syrjäytyneitä. En ymmärrä miten alistuva ja älyvapaa voi olla että suostuu palkattomaan työhön jota kukaan ei arvosta.

Ai niin. Rakkaus. Tunne joka saa naisen tekemään päätöksiä.

Kaikkeen me naiset itsemme alennammekin. Kotiäitiys on hienoa kun lapset ovat pieniä mutta kotirouvia en arvosta yhtään. Kenenkään suurin unelma ei voi olla miehen passaaminen ja epätasa-arvoinen liitto.

Tunnen yhden naisen jonka suurin unelma lukiossa oli perhe. Lapset tulivat kun tämä nainen oli juuri 21v täyttänyt opiskelujen päätteeksi. Hän taisi olla kotona 8 vuotta unelmansa äärellä kunnes palasi töihin (lasten mentyä kouluun/eskariin) - lastentarhanopeksi. Täytyy sanoa että järjesti unelmansa tosi hyvin, 3 vuoden koulutus ja varma työllisyys. On onnellisin perhe jonka tunnen. Elävät unelmaansa.

Miten se kotiäitiys eroaa siitä ,että toinen on vuosia työttömänä. Vasta muutama vuosi on ollut sellainen laki että saa yleistä työttömyyskorvausta vaikka toinen puolisoista on työssä. Minä ainakin tiedän vaikka kuinka monta perhettä, jossa on vain yksi tulonsaaja. Eikä se ole ollut mitenkään suunniteltua. Myös sellaisia perheitä missä vain vaimo on työelämässä on paljon täällä pk-seudulla. Eläkkeellä oleva ent.kotiäiti saa kansaneläkkeen ja miehensä eläkkeen, asumistuen ja rahaa sosiaalivirastosta, jopa matkustamiseen, kun pitää käydä ulkomailla lastenlapsia katsomassa  jouluna. Plus tietenkin saa lääkkeet ja sairaanhodon ja taxi- korttikin on. Kyllä heidän perhe on aina asunut Helsingin kalleimmalla paikalla. Esim. naisten matalapalkka-alalla ei pääse tällaisille ansiolle, se siitä työnteosta ja pieneläkkeistä. Joskus täällä uhotaan niin kovin rumasti kotiäideistä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä asioista miehesi on valmis luopumaan? Asioista, joita hänen tulotasollaan yleensä saisi, kun perheessä on kaksi tulonsaajaa.

Mistä asioista (mahdolliset tulevat) lapset joutuvat luopumaan?

Kuinka tarkkoja laskelmia olette tehneet esim lasten teinivuosien varalta?

Miksi turhaan kulutat verovaroja korkeakoulututkinnon hankkimiseen, kun et tule sitä hyödyntämään?

Vastaa AP.

Miltä arvelet, että sinusta tuntuu, kun liitossanne on huonompi hetki (usko vaan, se tulee) ja joudut pyytämään mieheltä rahaa esim uuteen kännykkään? Vaikka kiertäisitte homman niin että mies maksaa luottokorttilaskun, niin tilanne ei todellisuudessa muutu.

Miltä sinusta tuntuu, kun lapsi haluaisi aloittaa uuden, kalliin harrastuksen, johon teille periaatteessa on varaa, mutta mies kieltää sen? Sinä kannatat, mutta mies ei.

Miltä sinusta tuntuu, kun joudut hyväksyttämään miehelläsi esim 30-vuotisjuhlien suunnitelmat ja budjetin? Mieshän maksaa laskun.