Aion jäädä pysyvästi kotiäidiksi, haluatko kysyä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Mites jos miehesi kuolee/eroatte? Mitäs teet?

Sitten on varmasti pakko yrittää saada itselleen työpaikka tai etsiä uusi mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla suunnitelmat eläkevuosien toimeentulolle ja mahdollisen avioeron varalle?

Mies käy töissä ja toimeentulo tulee sillä. Suoritan yliopistotutkinnon loppuun ennen lasten hankintaa niin on joku koulutus siltä varalta, että jotain sattuukin.

Tuo on yhtä vaarallista kuin hiekalle rakentaminen. Sinä kyllä tarvitset jotain konkreettista kuten nimissäsi oleva sijoitusasunto tai jonkinlainen eläkevakuutus. Koulutuksellakaan ei tee mitään, jos ei ole työkokemusta. Eikö sinulla ole suunnitelmaa mistään kotona tehtävästä työstä, kun eihän lapsetkaan ole pitkään kotihoidossa?

Mikset ennemmin pyrkisi tekemään työtä kotiäitiunelmasi ohessa?

Eli aloita perhepäivähitajana? Siis sitten kun omat lapsesi alkavat olla kouluiässä. Silloin olisi joku syykin olla siellä kotona eikä ihan pelkkää lusmuilua olisi.

Tai vaikka sijoituslasten perheeksi/tukiperheeksi ryhtyminen.

Saisit ees jotain tuloja.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kiva juttu. Haluaisin itsekin. Harmi vain, ettei mieheni tienaa paljoa.

Onko teillä paljon ikäeroa? Mitä alaa opiskelet?

7 vuotta ikäeroa. Opiskelen kauppakorkeakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Mikset ennemmin pyrkisi tekemään työtä kotiäitiunelmasi ohessa?

Eli aloita perhepäivähitajana? Siis sitten kun omat lapsesi alkavat olla kouluiässä. Silloin olisi joku syykin olla siellä kotona eikä ihan pelkkää lusmuilua olisi.

Tai vaikka sijoituslasten perheeksi/tukiperheeksi ryhtyminen.

Saisit ees jotain tuloja.

Koska en halua. Se ei vaikuta sellaiselta jutulta, mitä haluaisin tehdä.

Tunnen naisen, joka on ollut kotiäiti aina, ja sitten kotirouva kun lapset kasvoivat aikuisiksi. Iso perhe oli, joten lasten kanssakin kotona vietettyjä vuosia oli lähemmäs kolmekymmentä. Ihailen häntä suuresti, lempeä, viisas ja hieno ihminen ja lapsensa harvinaisen tasapainoisia ja onnellisen oloisia. Eivät olleet rikkaita, miehen palkalla elivät.

Itsekin olen ollut vuosia kotona, siis ihan ilman kotihoidontukea, töihin hakeuduin kun nuorin alkoi olla kouluiässä.

Jos sulla ei ole vielä lapsia, pidä kuitenkin muutkin vaihtoehdot auki kuin iki-kotiäitiys, et oikeasti voi tietää miten viihdyt kotona ja jos jotenkin juutut siihen ajatukseen, että vain lasten kanssa kotona oleminen on "oikea" ratkaisu ja et viihdykään, elät nopeasti ihan itse tehdyssä vankilassa, jolloin tilanne ei ole lapsillekaan hyvä.

Jos viihdyt niin nauti elämästäsi ja yritä olla välittämättä ihmisten tökeröistäkin mielipiteistä, niitä nimittäin saat kuulla, omaa kokemusta on. Ja laita talous kuntoon niin, että mies säästää sulle eläkettä/muita säästöjä ja sijoituksia, jotka on nimenomaan sun nimissä, vastineeksi tästä on vähintään kohtuullista että kodin pyörittäminen on enemmän sun vastuulla.

Parhaimmillaan kotiäitiys on ihanaa ja itse arvostan sen valinna tekeviä naisia kovasti!

Mun äiti teki tuon valinnan. Päätyi tekemään itsemurhan kun me lapset olimme lentäneet pesästä, elämällä ei enää mitään tarkoitusta ja mieskin jätti.

Jos jotain opin, ainakin sen että muniaan ei koskaan kannata laittaa yhteen koriin. Olet muutakin kuin äiti ja vaimo, älä kavenna elämääsi näihin joskus hetkessäkin haihtuviin rooleihin. Älä typistä elämääsi ja itseäsi. Lapsesikin kiittävät, sillä on aika pirun rankkaa ja henkisesti invalidisoivaa elää täyttääkseen toisen "elämän tarkoituksen".

Entä jos et ees saa lapsia? Niinkin voi käyä.

Terkuin osittain sama unelma, haaveena suurperhe ja ns. vähän pitempään kotona olo. Olin ajatellut että menisin työelämään takaisin kun nuorin olisi 4-5 vuotias... Mutta ei ole lapsia toiveista huolimatta näkynyt ei. Enää elättelen toivoa ees siitä yhestä - eikä silloin tulisi kyllä niin pitkäksi aikaa kotiin jäätyä.

Kotiin jääminen olisi varmasti kaikista hauskempaa kuin sorvin ääreen raahautuminen joka päivä, mutta ongelma on juurikin raha, eihän töissä käydä muusta syystä.

Kai sinulle on tehty eläkerahasto? Ja miehelläsi on aivan min. 100 000 euron (riippuen miten asutte) henkivakuutus ja edunsaajana sinä? Muista myös, että sinä et peri miestäsi, jos teillä on lapsia. Olettehan naimisissa ja ilman avioehtoa? Jos ehto on, niin millainen? Miehesi täytyy myös ottaa jokin rahasto tai säästötili turvaksesi. Millä maksat esim. harrastuksesi? Lasten harrastukset ym? Jos mies maksaa nämä kaikki, entäs jos mies kuolee tai tulee ero?

Hienoa että teet tutkinnon ensin loppuun. Onko sinulla mitään työkokemusta? Jos palaat työelämään esim 40-vuotiaana, et todennäköisesti saa työtä edes siivoojana (yhtään siivoojia väheksymättä) tutkinnosta huolimatta, koska paikallesi on tulossa satoja muita saman tutkinnon omaavia ja pitkällä työhistorialla.

Eli varaudu siihen, että lasten jälkeen tai tilanteen muuttuessa jäät todennäköisimmin työttömäksi. Kannattaa siis todella säästää kaiken varalle.

Mites jos miehesi irtisanotaan?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen naisen, joka on ollut kotiäiti aina, ja sitten kotirouva kun lapset kasvoivat aikuisiksi. Iso perhe oli, joten lasten kanssakin kotona vietettyjä vuosia oli lähemmäs kolmekymmentä. Ihailen häntä suuresti, lempeä, viisas ja hieno ihminen ja lapsensa harvinaisen tasapainoisia ja onnellisen oloisia. Eivät olleet rikkaita, miehen palkalla elivät.

Itsekin olen ollut vuosia kotona, siis ihan ilman kotihoidontukea, töihin hakeuduin kun nuorin alkoi olla kouluiässä.

Jos sulla ei ole vielä lapsia, pidä kuitenkin muutkin vaihtoehdot auki kuin iki-kotiäitiys, et oikeasti voi tietää miten viihdyt kotona ja jos jotenkin juutut siihen ajatukseen, että vain lasten kanssa kotona oleminen on "oikea" ratkaisu ja et viihdykään, elät nopeasti ihan itse tehdyssä vankilassa, jolloin tilanne ei ole lapsillekaan hyvä.

Jos viihdyt niin nauti elämästäsi ja yritä olla välittämättä ihmisten tökeröistäkin mielipiteistä, niitä nimittäin saat kuulla, omaa kokemusta on. Ja laita talous kuntoon niin, että mies säästää sulle eläkettä/muita säästöjä ja sijoituksia, jotka on nimenomaan sun nimissä, vastineeksi tästä on vähintään kohtuullista että kodin pyörittäminen on enemmän sun vastuulla.

Parhaimmillaan kotiäitiys on ihanaa ja itse arvostan sen valinna tekeviä naisia kovasti!

Kyllä on pakko olla suhteellisen rikas, että yksi ihminen elättää useita lapsia, aikuisen ihmisen ja vielä maksaa riittävän ison asunnon kaikille. Pelkästään kaikkien näiden ihmisten tapaturmavakuutuksista tulee jäätävä summa maksaa yksin. Kotiäitiys on ihan jokaisen oma valinta, lähinnä mietin että miten ihmeessä siihen on varaa:O

Vierailija kirjoitti:

Entä jos et ees saa lapsia? Niinkin voi käyä.

Terkuin osittain sama unelma, haaveena suurperhe ja ns. vähän pitempään kotona olo. Olin ajatellut että menisin työelämään takaisin kun nuorin olisi 4-5 vuotias... Mutta ei ole lapsia toiveista huolimatta näkynyt ei. Enää elättelen toivoa ees siitä yhestä - eikä silloin tulisi kyllä niin pitkäksi aikaa kotiin jäätyä.

Sitten pitää muuttaa suunnitelmia ja siinä tapauksessa luultavasti joutuisin menemään ainakin joksikin aikaa työelämään. Adoptio on kuitenkin onneksi mahdollista.

Miehelläkin voi tulla kohtuuton stressi tuosta. 

Mieti sitä miestäsi. Se että hän joutuu yksin olemaan elannosta vastuussa. Mikä huoli ja stressi että kuinka perhe pärjää jos hän esimerkiksi saa potkut tai kuolee tai joku lapsi sairastuu astetta vakavammin ja kulut vaan nousee ja nousee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset ennemmin pyrkisi tekemään työtä kotiäitiunelmasi ohessa?

Eli aloita perhepäivähitajana? Siis sitten kun omat lapsesi alkavat olla kouluiässä. Silloin olisi joku syykin olla siellä kotona eikä ihan pelkkää lusmuilua olisi.

Tai vaikka sijoituslasten perheeksi/tukiperheeksi ryhtyminen.

Saisit ees jotain tuloja.

Koska en halua. Se ei vaikuta sellaiselta jutulta, mitä haluaisin tehdä.

Mitä sitten haluaisit tehdä? Muuta kuin siivota kotia ja hoitaa omia lapsia? Ne lapset kun on pieniä aika lyhyen ajan ja eliniänodote huikentelee yli 90 tämän hetken nuorilla naisilla. Eli muu sinua voisi kiinnostaa? Jotakin harrastusta? Keräilyä? Liikuntaa?

Jotakin mistä saat mielihyvää kun lapset ovat teinejä ja aikuisia eivätkä enää tarvitse sinua. Ja lapsenlapsia hankitaan nykyään 30-40-vuotiaana, jos ollenkaan. Eli siinä on jokunen parikymmentä vuotta aikaa puuhata jotakin?

Mistä teitä löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Kotiin jääminen olisi varmasti kaikista hauskempaa kuin sorvin ääreen raahautuminen joka päivä, mutta ongelma on juurikin raha, eihän töissä käydä muusta syystä.

Kai sinulle on tehty eläkerahasto? Ja miehelläsi on aivan min. 100 000 euron (riippuen miten asutte) henkivakuutus ja edunsaajana sinä? Muista myös, että sinä et peri miestäsi, jos teillä on lapsia. Olettehan naimisissa ja ilman avioehtoa? Jos ehto on, niin millainen? Miehesi täytyy myös ottaa jokin rahasto tai säästötili turvaksesi. Millä maksat esim. harrastuksesi? Lasten harrastukset ym? Jos mies maksaa nämä kaikki, entäs jos mies kuolee tai tulee ero?

Hienoa että teet tutkinnon ensin loppuun. Onko sinulla mitään työkokemusta? Jos palaat työelämään esim 40-vuotiaana, et todennäköisesti saa työtä edes siivoojana (yhtään siivoojia väheksymättä) tutkinnosta huolimatta, koska paikallesi on tulossa satoja muita saman tutkinnon omaavia ja pitkällä työhistorialla.

Eli varaudu siihen, että lasten jälkeen tai tilanteen muuttuessa jäät todennäköisimmin työttömäksi. Kannattaa siis todella säästää kaiken varalle.

Kyllä olemme ottaneet huomioon nuo asiat. Ei olla vielä naimisissa, suunnitelmissa olisi mennä 2018 kesällä. Ero ja kuolematapauksiin vastasinkin jo aikaisemmin, mutta siinä tapauksessa yritän sitten saada työpaikan. Työkokemusta on kesätöistä ja tein lukion jälkeen välivuotena töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mites jos miehesi irtisanotaan?

Sitten uutta työpaikkaa etsimään... Olemme valmiita muuttamaan tulevaisuudessa myös ulkomaille töiden takia jos tarve vaatii.

En halua kysyä, mutta haluan sanoa:

Mikään tässä maailmassa ei ole "pysyvää", joten et voit jäädä pysyvästi kotiäidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla suunnitelmat eläkevuosien toimeentulolle ja mahdollisen avioeron varalle?

Mies käy töissä ja toimeentulo tulee sillä. Suoritan yliopistotutkinnon loppuun ennen lasten hankintaa niin on joku koulutus siltä varalta, että jotain sattuukin.

Opiskeletko hammaslääkäriksi vai miksi kuvittelet saavasi töitä pitkän työttömänä oleilun jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos et ees saa lapsia? Niinkin voi käyä.

Terkuin osittain sama unelma, haaveena suurperhe ja ns. vähän pitempään kotona olo. Olin ajatellut että menisin työelämään takaisin kun nuorin olisi 4-5 vuotias... Mutta ei ole lapsia toiveista huolimatta näkynyt ei. Enää elättelen toivoa ees siitä yhestä - eikä silloin tulisi kyllä niin pitkäksi aikaa kotiin jäätyä.

Sitten pitää muuttaa suunnitelmia ja siinä tapauksessa luultavasti joutuisin menemään ainakin joksikin aikaa työelämään. Adoptio on kuitenkin onneksi mahdollista.

Itseasiassa vain hyvin harvat kelpaavat adoptiovanhemmiksi ja heistä kaikki eivät saa adoptiolasta. Miehesi on 7 vuotta sinua vanhempi ja adoptiossa tulee myös ikärajat vastaan. Ja mikä on henkinen hyvinvointisi tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen? Ja parisuhteen tilanne? Kelpaatteko adoptiovanhemmiksi kaiken kokemanne jälkeen ja oletteko säilyneet täysin terveinä ja miehesi hyvätuloisena?