Juoruilijoiden seurassa on erittäin rasittavaa olla

Ja kun kerran puhuvat aina muista pahaa selän takana niin miksi eivät puhuisi minustakin? Siksipä en tällaisten ihmisten seurassa vapaaehtoisesti vietä aikaani saati sitten kerro mitään itsestäni. Mutta joo, tunnistan ap:n kuvaileman ihmistyypin.

Joo, minulla paloi välit juuri erään tälläisen "ystävän" kanssa. Mä en jaksanut kuunnella, mua ei kiinnostanut, vitutti kuunnella. Joskus olin paikalla kun kolmas osapuoli selitti jotain ja tämä juoruämmä sitten kahden kesken selitti saman asian minulle ihan eri versiona!

Teeskenteli myös kaveria joillekin, soitteli kun tiesi että on vaikea elämäntilanne ja juorusi meille muille välittömästi ne asiat.

Kukaan puolituttu tuskin uskoo koko ihmisestä tuollaista, on niin herttainen, symppis ja ihana. Mutta osaa olla ihan myös jotain muuta..

Niin paljon parempi elämä ilman tätä ihmistä. Ei tarvitse kuulla asioita jotka ei kiinnosta ja jotka ei ole välttämättä tottakaan. En jaksa tuollaista draamaa.

Yleensä ottaen kaikkinainen ämmien kälätys on erittäin rasittavaa kuultavaa.

Tykkään käydä uimassa hallissa ja siellä saunassa, mutta se loputon pälätys, taivastelu, juoruilu, tyhjänpäiväisyyksien toistelu jne jne pukuhuoneessa ja lauteilla OTTAA HERMOON!

Edellämainittua äänisaastetta tuottavat erityisesti keski-ikäiset ja vanhemmat akat.

Olen itsekin nainen kypsässä iässä, mutta en pilaa pölötykselläni toisten hallikäyntiä.

Onneksi tiedän yhden paikan, missä vaalitaan ajoittain myös perinteistä saunahiljaisuutta.

Tämä on yhteis-/uimapukusauna.

Minusta sellaisten seurassa on aika helppo olla, ei aina niinkään kivaa, mutta eiväthän ne vaadi mitään panosta minulta. Laitan korvat kiinni, nyökkäilen ja hymisen jotain, mutten oikeasti edes kuuntele. Enkä tosiaankaan kerro mitään itsestäni, eikä nämä tyypit edes huomaa, etten ole hyvää päiväätä kummempaa sanonut. 

pienillä paikkakunilla lähes kaikki ihmiset on tollasia kun ei ole sitä omaa elämää

Itse en kiinnitä niinkään huomiota siihen onko se puhuminen pahaa vai hyvää, mutta tylsäähän se ennen kaikkea on aina puhua tutuista ja niiden tekemisistä! Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia asioita, ilmiöitä ja tapahtumia etten käsitä miksi joku jaksaa tuhlata aikaansa puhuakseen Mirkun erosta tai Anun uudesta kampauksesta.

Toisaalta mielestäni tällaiset ihmiset on helppo tunnistaa. Tietääpä ainakin, että tällaisiin ihmisiin ei ole luottamista.

Itsekin jätin tälläisen ihmisen taakseni. Jopa omien ystäviensä yksityisistä asioista jaksoi juoruta ja arvostella takanapäin. Sitten varmasti esitti muille empaattista kuuntelijaa.

Ehkä ajan myötä ihmiset tajuavat kuinka kaksinaamainen hän on.

Joo, pet peeve.

Jotenkin pahinta on, että vaikka olet tällaisen ihmisen seurassa lähelläkin, hän ei ole oikeasti kohdattavissa tai tavattavissa, vaan menee piiloon ja pakenee todellisuutta sen juorusavuverhonsa taakse. Koskaan et oikeasti opi tuntemaan ihmistä.

Joskus aiemmassa työyhteisössä oli vain pakko kestää ja se oli turhauttavaa, "seurustelu" oli ihan ajan haaskausta. Juuri myös tuo tieto kalvoi, että samalla tavoin juoruaa mahdollisesti minustakin (kuten tapahtui). Nykyisin onneksi voin valita paremmin seurani.