Lue keskustelun säännöt.
Masentuneen ystävän dumppaaminen
23.01.2017 |
Tiedän, että tämä on tabu ja kuulostaa osittain järkyttävän itsekkäältä, mutta kaipaan näkökulmaa.
Olemme molemmat lähemmäs 30-vuotiaita naisia.
Ystäväni on nyt viimeiset puoli vuotta ollut todella masentunut.
Jaksoin aluksi sympata ystävääni ja olla tukena. Lainasin kerran rahaakin, koska hän menetti työpaikkansa ja itki kuinka rahaongelmat ahdistavat ja pitäisi saada laskuja maksettua ja ruokaa ostettua. Ne rahat menivät alkoholiin ja nyt jo entisen poikaystävän passaamiseen. Olin ystäväni seurana melkein päivittäin, kun häntä ahdisti olla yksin. Kuuntelin avautumiset ja koitin keksiä jotakin lohduttavaa, vaikka eihän häntä mikään lohduta, koska hänen ongelmansa ja masennuksensa ovat ilmeisestikin niin ainutlaatuista sorttia, että niitä ei niin vain ratkaistakaan.
Nyt on alkanut tulla jo raja vastaan. Olen itse töissä päivittäin ja mulla on koira, harrastuksia ja muitakin ystäviä, joita haluaisin nähdä. Tämä ystävä on kuitenkin melko mustasukkainen muista ystävyyssuhteistani, koska kokee jäävänsä ulkopuolelle. Nyt ihan lähiaikoina tuo mustasukkaisuus on alkanut oireilemaan niin, että jos en ehdikään nähdä häntä, koska olen sopinut jonkun muun kanssa jotakin, niin hän alkaa puhumaan siitä kuinka hän aikoo viillellä ja tappaa itsensä, koska on niin yksin. Nuo viiltely- ja itsemurhajutut nostetaan esiin myös silloin jos hän tarvitsisi rahaa lainaan, mutta en suostu lainaamaan tai jos en ylipäätään ehdi/jaksa/pysty juuri sillä hetkellä tapaamaan häntä.
Tuntuu, että ystävyyssuhteestamme on tullut hoitosuhde. Kuuntelen hänen murheensa (mikä on oikeasti todella kuormittavaa) ja yritän auttaa, mutta en esimerkiksi muista milloin hän olisi kysynyt mun kuulumisiani tai jos yritänkin ottaa jotakin omia asioitani puheeksi niin niihin voi ottaa kantaa kahden lauseen verran. Yleensä lähinnä tuodakseen sitä omaa kurjuutta esille, esimerkiksi viime viikolla puhuin hänelle, että mulla oli todella rankka työpäivä niin hän lähinnä puuskahti, että "no ainakin sulla ON työpaikka". Ja alkoi avautumaan siitä miten hirvittävän tylsää, köyhää ja kurjaa hänen elämänsä on.
Jos hänelle sanoo puolella sanallakaan, että alkaa menemään yli tai että mua ahdistaa hänen juttunsa niin hän käpertyy itsesääliin ja harmittelee sitä kuinka "paska ystävä" on.
Olenko ihan hirveä ihminen jos vain yksinkertaisesti laitan välit poikki? En tiedä mitä muuta tässä voisi tehdä. Mulla on itsellänikin asioita meneillään omassa elämässäni ja stressiä milloin mistäkin ja suoraan sanottuna mulla ei riitä energiaa ja sympatiaa siihen, että kannattelisin jotakin toista pinnalla. Hänellä on muitakin ystäviä, mutta ei kuulemma pysty puhumaan heille yhtä avoimesti ja itse veikkaan, että nämäkin ystävät ovat saattaneet kyllästyä jatkuvaan ruikutukseen ja vähän etäännyttää itseään. Hän on suoraan sanottuna pallo jalassa. Jos itselläni on jo valmiiksi huono päivä niin hän onnistuu kyllä tekemään siitä huonomman. Ja jos mulla on hyvä päivä niin hän kyllä latistaa sen täysin.
Kommentit (11)
Seuraavaksi kun uhkaa viiltelyllä tai tappamisella, totea että soitat ambulanssin. Siihen loppuu sun velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kokemusta masentuneesta ystävästä, jonka pitkiin tekstiviesteihin vastailin ja yritin lohduttaa. Loppujen lopuksi uuvuin itse täysin ja minun täytyi sanoa hänelle, että minulla itselläni ei ole energiaa toimia hänen terapeuttinaan. Suosittelen, että sanot suoraan, että hänen toimintansa on liian kuormittavaa. Kenenkään ei tarvitse toimia ystävän terapeuttina! Sitä varten ovat ammattilaiset. Normaali tukeminen ja ymmärtäminen on sitten ihan eri asia, kun tällainen jatkuva kuormittaminen ja siihen omaan masennukseensa mukaan vetäminen.
IKINÄ ei pidä alkaa ystävän terapeutiksi. Sitä varten on ammattilaisia. Kyllä nyt sanoisin, että tuossa tilanteessa sun pitää ainakin etäännyttää itseäsi kaverista ellei jopa laittaa välejä poikki, jos etäännyttäminenkään ei auta. Etkä ainakaan mene enää lainaamaan rahaa hänelle! Ja nyt hieman järkeä käteen: masennusta sairastava ei ole sitä, että käytetään ystävää hyväksi. Se, että ystäväsi näin sulle tekee, ei johdu masennuksesta. Masennus ei laita häntä noin tekemään. Masennusta sairastava pelkää olevansa taakka muille ihmisille ja mieluummin erakoituu kuin uuvuttaa ystävänsä tuolla tavoin kuin kaverisi tekee. Eli jos sun kaveri noin sua hyväksikäyttää, niin hän on sen luontoinen! Tuo ei myös ole ollenkaan ok, että hän uhkailee ja kiristää sua itsemurhalla. Ei missään nimessä. Sinuna sanoisin, että voit auttaa häntä löytämään ammattiapua (jos hän ei sitä vielä saa), mutta sinun henkiset resurssit eivät enää riitä tämän enempää auttamaan eikä sinulla ole edes ammattitaitoa siihen, joten tuo meno ei voi enää jatkua. Jos hän hyväksyy, että et enää voi olla terapeuttina, ja pystyy jatkossa olemaan kanssasi muilla tavoin, nimenomaan positiivisemmissa merkeissä, niin sitten ystävyytenne voi vielä ehkä toimia. Mutta jos hän ei tätä hyväksy, niin sitten et voi enää asialle mitään. Voimia!
Terveisin: Masentunut
Kuulostaa kieltämättä raskaalta sinun osasi kaverina. Jotkut selkeät rajat tuohon on vedettävä ja tehtävä ystävälle selväksi, että vaikka kuinka haluaisit auttaa, et pysty olemaan aina käytettävissä, etkä voi olla vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Suora puhe lienee ainoa vaihtoehto, kärsi ystävyys sitten siitä tai ei. Et voi antaa itsensäsatuttamisuhkausten määritellä menojasi. Jos oikeasti herää huoli, että ystävä tekisi itselleen jotain, soita hänelle ambulanssi tarkistamaan tilanne. Toivottavasti ystävä on jonkin mielenterveyspalvelun piirissä kuitenkin jo?
Prototyyppi kirjoitti:
Mä varmaan ohjaisin sanallisesti tuollaisen ystävän hakeutumaan ammattiavun piiriin ja toteaisin suoraan että itselläni ei pätevyyttä saati energiaa moiseen valitattavasti ole. Sikäli jos on jo hoitosuhde jonnekin, se ei selkeästi ole ollut kovinkaan toimiva.
Todella raskasta tuollainen, että uhkaillaan heti vetää suunnilleen ranteet auki, jos et ole ystävän käytettävissä.
Ihan jo oman jaksamisen kannalta kiertäisin ystävän kaukaa.
Joo, täysin samaa mieltä. Omaa harkintaa on aina oikeus käyttää, kenenkään läheisen terapeutiksi ei tarvitse alkaa ja oman hyvinvoinnin saa myös priorisoida. Emotionaalista manipulointia, kiristystä ja syyllistämistä ei myöskään tarvitse kenenkään kuunnella.
Katkaise välit. Tuo käytös ei tule todennäköisesti tuosta muuttumaan, ainakaan ennen kuin ystäväsi hakee oikeasti ammattiapua, mitä ei tule välttämättä hetkeen (tai ikinä) tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
IKINÄ ei pidä alkaa ystävän terapeutiksi. Sitä varten on ammattilaisia. Kyllä nyt sanoisin, että tuossa tilanteessa sun pitää ainakin etäännyttää itseäsi kaverista ellei jopa laittaa välejä poikki, jos etäännyttäminenkään ei auta. Etkä ainakaan mene enää lainaamaan rahaa hänelle! Ja nyt hieman järkeä käteen: masennusta sairastava ei ole sitä, että käytetään ystävää hyväksi. Se, että ystäväsi näin sulle tekee, ei johdu masennuksesta. Masennus ei laita häntä noin tekemään. Masennusta sairastava pelkää olevansa taakka muille ihmisille ja mieluummin erakoituu kuin uuvuttaa ystävänsä tuolla tavoin kuin kaverisi tekee. Eli jos sun kaveri noin sua hyväksikäyttää, niin hän on sen luontoinen! Tuo ei myös ole ollenkaan ok, että hän uhkailee ja kiristää sua itsemurhalla. Ei missään nimessä. Sinuna sanoisin, että voit auttaa häntä löytämään ammattiapua (jos hän ei sitä vielä saa), mutta sinun henkiset resurssit eivät enää riitä tämän enempää auttamaan eikä sinulla ole edes ammattitaitoa siihen, joten tuo meno ei voi enää jatkua. Jos hän hyväksyy, että et enää voi olla terapeuttina, ja pystyy jatkossa olemaan kanssasi muilla tavoin, nimenomaan positiivisemmissa merkeissä, niin sitten ystävyytenne voi vielä ehkä toimia. Mutta jos hän ei tätä hyväksy, niin sitten et voi enää asialle mitään. Voimia!
Terveisin: Masentunut
Nimenomaan! Hän yrittää selvästi syyllistämällä saada haluamansa, ja se ei todellakaan johdu masennuksesta, vaan ihan puhtaasti vaan hänen luonteestaan.
Ei kuulosta masentuneelta, vaan manipuloivalta persoonallisuushäiriöiseltä. Eikä todellakaan ystävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoita ensin, että et jaksa tuollaista ja tarvitset enemmän tilaa. Ei tarvitse kokonaan katkaista välejä, jos ymmärtää sen?
Mietippä kuule, onko se sun kaveri ollut tällainen vaativan puoleinen jo ennen masennustaan. Ärsyttää nimittäin, että masennusta sairastavista levitellään tuollaista hyväksikäyttäjä-takertuja-leimaa. Tilanne kun yleensä on täysin päinvastainen. Eli masennukseen sairastuvat ne ihmiset, jotka nimenomaan joutuvat ottamaan koko lähipiirinsä paskat niskaan ja olemaan se kuunteleva korva ja muiden ongelmien ratkaisija. Eli he ovat juuri niitä, jotka eivät halua ikinä kenellekään harmia aiheuttaa, mutta imevät kyllä muiden murheet sisäänsä kuin sieni, mikä sitten johtaa masennukseen sairastumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä masentunutkin voi oireilla noin. Että kokee olevansa niin huono, on ikään kuin vajonnut niin alas, että antaa itselleen luvan käyttäytyä sen mukaisesti. Ja tätä on siis ollut kuitenkin vasta puoli vuotta ja sitä ennen kaveri oli erilainen, jos ymmärsin oikein?
Mutta yhdyn muihin siinä, että etäisyyttä, ohjaa terapiaan jne. Toivottavasti toipuu.
Mä varmaan ohjaisin sanallisesti tuollaisen ystävän hakeutumaan ammattiavun piiriin ja toteaisin suoraan että itselläni ei pätevyyttä saati energiaa moiseen valitattavasti ole. Sikäli jos on jo hoitosuhde jonnekin, se ei selkeästi ole ollut kovinkaan toimiva.
Todella raskasta tuollainen, että uhkaillaan heti vetää suunnilleen ranteet auki, jos et ole ystävän käytettävissä.
Ihan jo oman jaksamisen kannalta kiertäisin ystävän kaukaa.