Lue keskustelun säännöt.
Nykyään ihmisillä on kummallisia ajatuksia...
23.01.2017 |
...ja se ärsyttää välillä kovasti itseäni. Tuntuu, kuin monet olisivat tulleet hulluiksi, suoraan sanottuna.
Olen -89 syntynyt, akateemisesti koulutettu nainen. Mielestäni olen hyvin suvaitsevainen ja avarakatseinenkin, viihdyn kaikenlaisten ihmisten parissa ja mielelläni kuuntelen erilaisia mielipiteitä. Tiedostan myös olevani vielä hyvin nuori. Siitä huolimatta, tulee välillä tunne, etten kuulu tälle aikakaudelle, tai että olen varmaan tosi vanhanaikainen.
Nimittäin en ymmärrä monia asioita. Kuten se, että nykyään moni ei ole milläänsäkään fwb-suhteista. Että on muka ihan tavallista kokea ystävää kohtaan seksuaalista himoa, toteuttaa ne tietyn aikaa kunnes tapaa jonkun toisen, ja muodostaa parisuhteen tämän kanssa, ja jatkaa sitten ystävyyttä ikään kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut. Ja mikäli tämä uusi kumppani on yhtään epäileväinen tätä entistä fwb-kaveria kohtaan, häntä syytetään ahdasmieliseksi, "sairaalloisen mustasukkaiseksi" ja kontrolloivaksi.
Tämä kaikki siitä huolimatta, että erityisesti miehet tunnustavat kerta toisensa jälkeen, kuinka heille tuottaa vaikeuksia olla läheisessä ystävyyssuhteessa naisen kanssa, niin ettei seksi kävisi koskaan mielessä... Puhumattakaan miten rajat hämärtyvät, jos sitä seksiä on jo kertaalleen ollut. Ja siitä huolimatta, että todellisuudessa ihmisillä on tarve "omistaa" seksikumppaninsa, erityisesti naisilla - joka väittää muuta, on vain sitoutumiskammoinen parka.
Oikeastaanhan se fwb on ihan sama asia kuin avoin parisuhde. Itselläni on tästä teoria; hiljattain pitkästä suhteesta eronneet hakevat laastariturvan fwb-suhteesta, eivätkä halua myöntää rakkautta edes itselleen, koska pelkäävät että heihin sattuu.
(Jatkuu)
Kommentit (22)
Olen sinua vähän vanhempi mies, ja voin täysin yhtyä sinuun. Siis mielipiteisiisi. Kyllä selkeämmät rajat olisi syytä pitää kaverien, exien ja parisuhteiden välillä. Ennen oli ehkä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten on meitä -85.sia, ihan amiksesta valmistuneita kurahousuja, joilla on elämässään niin paljon kaikkea muuta mietittävää, ettei tiedetä mitä toi lyhenne tarkoittaa, tai keretä miettiin muiden seksiä tai pelkkää seksiä.
Säästä energiaa ja lopeta joidenkin luusereiden analysointi.
Ylipäätään eniten mua taitaa ärsyttää se, että selkeitä rajoja ei enää oikein ole. Kuka tahansa voi olla kenen kanssa tahansa miten huvittaa (nyt en sitten puhu seksuaalivähemmistöistä, vaan ihmisten moraalista) ja kaikkien pitäisi vain hyväksyä se, vaikka se loukkaisi omia rajoja ja tunteita.
Minusta tämä on juuri hieno asia. Jotenkin ihmetyttää miten jotkut voi edes kaivata jotain rajoja. Eiköhän parasta ole, että kukin laittaa itselleen omat rajansa, sen mukaan minkä itse hyväksyy itselleen. Ja voi myös toki valita ystävikseen ja kumppaneikseen sellaisia jotka jakavat riittävän hyvin omat arvot.
Oikeastaanhan se fwb on ihan sama asia kuin avoin parisuhde. Itselläni on tästä teoria; hiljattain pitkästä suhteesta eronneet hakevat laastariturvan fwb-suhteesta, eivätkä halua myöntää rakkautta edes itselleen, koska pelkäävät että heihin sattuu.
Mutta meitä on tällaisiakin, jotka ei haluta koskaan mitään perinteistä parisuhdetta. Ei siksi että pelottaisi sattuminen, vaan koska esim. on niin erakkoluonne, ettei halua kiinteitä ihmissuhteita. Ei parisuhteita eikä muita. Jos seksi kuitenkin maittaa, fwb on hyvä sitoutumukseton, turvallinen ja vaivaton vaihtoehto.
Ihan oikeasti, exä ei yleensä alunperinkään ollut kaveri, joten miksei voi päästää irti ja siirtyä eteenpäin elämässä? Voihan törmätessä hyväntuulisesti moikata, mutta mielestäni se riittää. Ihmisillä yleensä on jo muitakin ystäviä, ei siihen tarvita yhtä exää pyörimään.
Mulla eksä on paras kaveri. Olemme myös fwb:t, jo kahdeksatta vuotta. Miksi ihmeessä pitäisi mennä eteenpäin, jos kerran se eksä on kiva ihminen jonka kanssa viihtyy? Ei ehkä viihdy niin hyvin että haluaisi perinteiseen parisuhteeseen tai kuten mun tapauksessa, ei halua kenenkään kanssa sellaista, mutta kuitenkin kokee silloin kun nyt on yleensä sosiaalisella tuulella, että eksä on hauskinta seuraa mitä onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään eniten mua taitaa ärsyttää se, että selkeitä rajoja ei enää oikein ole. Kuka tahansa voi olla kenen kanssa tahansa miten huvittaa (nyt en sitten puhu seksuaalivähemmistöistä, vaan ihmisten moraalista) ja kaikkien pitäisi vain hyväksyä se, vaikka se loukkaisi omia rajoja ja tunteita.
Minusta tämä on juuri hieno asia. Jotenkin ihmetyttää miten jotkut voi edes kaivata jotain rajoja. Eiköhän parasta ole, että kukin laittaa itselleen omat rajansa, sen mukaan minkä itse hyväksyy itselleen. Ja voi myös toki valita ystävikseen ja kumppaneikseen sellaisia jotka jakavat riittävän hyvin omat arvot.
Oikeastaanhan se fwb on ihan sama asia kuin avoin parisuhde. Itselläni on tästä teoria; hiljattain pitkästä suhteesta eronneet hakevat laastariturvan fwb-suhteesta, eivätkä halua myöntää rakkautta edes itselleen, koska pelkäävät että heihin sattuu.
Mutta meitä on tällaisiakin, jotka ei haluta koskaan mitään perinteistä parisuhdetta. Ei siksi että pelottaisi sattuminen, vaan koska esim. on niin erakkoluonne, ettei halua kiinteitä ihmissuhteita. Ei parisuhteita eikä muita. Jos seksi kuitenkin maittaa, fwb on hyvä sitoutumukseton, turvallinen ja vaivaton vaihtoehto.
Ihan oikeasti, exä ei yleensä alunperinkään ollut kaveri, joten miksei voi päästää irti ja siirtyä eteenpäin elämässä? Voihan törmätessä hyväntuulisesti moikata, mutta mielestäni se riittää. Ihmisillä yleensä on jo muitakin ystäviä, ei siihen tarvita yhtä exää pyörimään.
Mulla eksä on paras kaveri. Olemme myös fwb:t, jo kahdeksatta vuotta. Miksi ihmeessä pitäisi mennä eteenpäin, jos kerran se eksä on kiva ihminen jonka kanssa viihtyy? Ei ehkä viihdy niin hyvin että haluaisi perinteiseen parisuhteeseen tai kuten mun tapauksessa, ei halua kenenkään kanssa sellaista, mutta kuitenkin kokee silloin kun nyt on yleensä sosiaalisella tuulella, että eksä on hauskinta seuraa mitä onkaan.
Ai miten voi edes kaivata rajoja? Ehkä ne rajat tuo turvaa. Selkeyttä ja varmuutta elämään. Totta se on, että pitäisi löytää samankaltaiset arvot ja rajat jakavat ihmiset. Jos kuitenkin rajattomuus lisääntyy yleisesti, niin saattaahan se ahdistaa monia ihmisiä, kun ei omanhenkisiä enää löydykkään niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään eniten mua taitaa ärsyttää se, että selkeitä rajoja ei enää oikein ole. Kuka tahansa voi olla kenen kanssa tahansa miten huvittaa (nyt en sitten puhu seksuaalivähemmistöistä, vaan ihmisten moraalista) ja kaikkien pitäisi vain hyväksyä se, vaikka se loukkaisi omia rajoja ja tunteita.
Minusta tämä on juuri hieno asia. Jotenkin ihmetyttää miten jotkut voi edes kaivata jotain rajoja. Eiköhän parasta ole, että kukin laittaa itselleen omat rajansa, sen mukaan minkä itse hyväksyy itselleen. Ja voi myös toki valita ystävikseen ja kumppaneikseen sellaisia jotka jakavat riittävän hyvin omat arvot.
Oikeastaanhan se fwb on ihan sama asia kuin avoin parisuhde. Itselläni on tästä teoria; hiljattain pitkästä suhteesta eronneet hakevat laastariturvan fwb-suhteesta, eivätkä halua myöntää rakkautta edes itselleen, koska pelkäävät että heihin sattuu.
Mutta meitä on tällaisiakin, jotka ei haluta koskaan mitään perinteistä parisuhdetta. Ei siksi että pelottaisi sattuminen, vaan koska esim. on niin erakkoluonne, ettei halua kiinteitä ihmissuhteita. Ei parisuhteita eikä muita. Jos seksi kuitenkin maittaa, fwb on hyvä sitoutumukseton, turvallinen ja vaivaton vaihtoehto.
Ihan oikeasti, exä ei yleensä alunperinkään ollut kaveri, joten miksei voi päästää irti ja siirtyä eteenpäin elämässä? Voihan törmätessä hyväntuulisesti moikata, mutta mielestäni se riittää. Ihmisillä yleensä on jo muitakin ystäviä, ei siihen tarvita yhtä exää pyörimään.
Mulla eksä on paras kaveri. Olemme myös fwb:t, jo kahdeksatta vuotta. Miksi ihmeessä pitäisi mennä eteenpäin, jos kerran se eksä on kiva ihminen jonka kanssa viihtyy? Ei ehkä viihdy niin hyvin että haluaisi perinteiseen parisuhteeseen tai kuten mun tapauksessa, ei halua kenenkään kanssa sellaista, mutta kuitenkin kokee silloin kun nyt on yleensä sosiaalisella tuulella, että eksä on hauskinta seuraa mitä onkaan.
Ai miten voi edes kaivata rajoja? Ehkä ne rajat tuo turvaa. Selkeyttä ja varmuutta elämään. Totta se on, että pitäisi löytää samankaltaiset arvot ja rajat jakavat ihmiset. Jos kuitenkin rajattomuus lisääntyy yleisesti, niin saattaahan se ahdistaa monia ihmisiä, kun ei omanhenkisiä enää löydykkään niin paljon.
No ehkä, perinteistä enemmistöä voi ahdistaa kun niin itsestään selvästi kaikki eivät enää jaakaan samoja arvoja ja tavoitteita kuin he. Mutta meille outolinnuille asia on valtavan vapauttava: saan ihan oikeasti olla ja elää miten haluan, ilman sosiaalista leimaamista ja paheksuntaa. Esim. minun valintani elää ilman parisuhdetta ja perhettä olisi vielä 50 vuotta sitten ollut juoruilun ja pilkan aihe -vanhapiika oli hyvin halventava nimi- mutta nyt saan elellä miten huvittaa ja löydän kaltaisiani jotka myös kaipaa vaan joskus seksiä mutta ei halua pyrkiä parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on avoin ja rehellinen siitä mitä haluaa eikä johdata toista harhaan niin eihän tässä mitään ongelmaa olisikaan. Monet ihmiset vain nykyään uskottelevat itselleen ja muille että "ollaan vain kavereita" vaikka tunteita on. Jotkut ihmiset haluavat sekä säästää että syödä kakun. He haluavat seurustelun edut mutta samalla elää vapaata sinkkuelämää.
Fwb-kavereiden yleistymiseen on ainakin kaksi syytä. Ensimmäinen on 80-luvulla ihmisten tietoisuuteen tullut HIV ja ennenkaikkea ymmärrys, että se tarttuu myös heterosuhteissa. HIV oli siihen aikaan ainoa tunnettu sukupuoliteitse leviävä tauti, johon ei ollut hoitokeinoa ja joka vääjäämättä johti - vieläpä usein noin 10:ssä vuodessa - kuolemaan. Huhuja ja uskomuksia HIV:istä liikkui paljon enemmän kuin tutkittua tietoa ja siihen sairastuneita kohdeltiin kuin spitaalisia aikoinaan. Vaikka tutkittu tieto siitä myöhemmin lisääntyi, oli discoista ja yökerhoista haetuilla yhden illan jutuilla "harmaa uhkapilvi".
Toinen syy on tällä vuosituhannella lisääntynyt konservatiivisuus ainakin mitä tulee seksikumppaneiden lukumäärään. Siinä missä oma sukupolveni sai vielä vapaasti iloitella seksuaalisen vapautumisensa myötä, nykynuoret eivät enää saa. On parempi pitää yksi fwb-kaveri kuin etsiä joka kerta uusi, kun hormonit alkaa hyrräämään.
Rajat tuovat turvaa, mutta yleensä vain niille, jotka ilman rajoja tuntisivat itsensä turvattomiksi. Monet haluavat nykyisin ylläpitää myös sukulaisuus- ja ystävyyssuhteitaan sekä tienata omat rahansa. Juuri niitä tilanteita varten, kun jotain tapahtuukin eikä puolisosta tai seurustelukumppanista ole enää turvaa antamaan. Eron tullessa on todennäköisempää saada lohduttava olkapää jostain vanhasta exästään kuin siitä uunituoreesta, jos perhettä ja ystäviä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fwb-kavereiden yleistymiseen on ainakin kaksi syytä. Ensimmäinen on 80-luvulla ihmisten tietoisuuteen tullut HIV ja ennenkaikkea ymmärrys, että se tarttuu myös heterosuhteissa. HIV oli siihen aikaan ainoa tunnettu sukupuoliteitse leviävä tauti, johon ei ollut hoitokeinoa ja joka vääjäämättä johti - vieläpä usein noin 10:ssä vuodessa - kuolemaan. Huhuja ja uskomuksia HIV:istä liikkui paljon enemmän kuin tutkittua tietoa ja siihen sairastuneita kohdeltiin kuin spitaalisia aikoinaan. Vaikka tutkittu tieto siitä myöhemmin lisääntyi, oli discoista ja yökerhoista haetuilla yhden illan jutuilla "harmaa uhkapilvi".
Toinen syy on tällä vuosituhannella lisääntynyt konservatiivisuus ainakin mitä tulee seksikumppaneiden lukumäärään. Siinä missä oma sukupolveni sai vielä vapaasti iloitella seksuaalisen vapautumisensa myötä, nykynuoret eivät enää saa. On parempi pitää yksi fwb-kaveri kuin etsiä joka kerta uusi, kun hormonit alkaa hyrräämään.
Rajat tuovat turvaa, mutta yleensä vain niille, jotka ilman rajoja tuntisivat itsensä turvattomiksi. Monet haluavat nykyisin ylläpitää myös sukulaisuus- ja ystävyyssuhteitaan sekä tienata omat rahansa. Juuri niitä tilanteita varten, kun jotain tapahtuukin eikä puolisosta tai seurustelukumppanista ole enää turvaa antamaan. Eron tullessa on todennäköisempää saada lohduttava olkapää jostain vanhasta exästään kuin siitä uunituoreesta, jos perhettä ja ystäviä ei ole.
Mulla ainakin sellainen käsitys, että tällä vuosituhannella nimenomaan on vähentynyt konservatiivisuus seksikumppaneiden lukumäärän suhteen. Eiköhän seksikumppaneiden määrä ole ollut jatkuvassa nousussa.
Jos taas HIV ja muut taudit pelottavat, ja halutaan turvata elämää taloudellisesti sekä lohduttavalla olkapäällä, niin eikö juuri sitoutunut aviopuoliso ole siihen kaikkein paras ratkaisu? En oikein ymmärtänyt pointtejasi. fwb ja exät ovat kuitenkin vähemmän sitoutuneita hoitamaan mahdollisia ongelmiasi kuin aviopuoliso.
Myös minä olin ex-mieheni kanssa hyvä ystävä eromme jälkeen. Miksi ihmeessä pitäisi vihata ihmistä, jonka kanssa on ollut naimisissa kymmeniä vuosia ja jonka kanssa on yhteiset lapset! Minusta se ihan luonnollista ellei kummallakaan ole erityistä syytä karttaa toista esim. väkivaltaisuuden tms. seikan takia. Meidän ystävyytemme tavallaan päättyi toisen kuolemaan. Vai päättyykö se sittenkään, onhan muistot kuitenkin jäljellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on aina ollut kummallisia ajatuksia, nykyään niitä ei vaan tarvi hävetä. Mahtavaa, että nykyään saa olla oma itsensä! Miksi se sinua haittaa, jos joku haluaa harrastaa seksiä kaverinsa kanssa? Anna harrastaa ja pysy itse kaukana sellaisista suhteista, jos sinua ei ne kiinnosta.
AP voi wlää omaa elämäänsä ihan rauhassa sen tulevan exänsä kanssa joka on niin tylsä tyyppi ettei yhteisiä kiinnostuksenaiheita oikeasti ollutkaan ja jättää meidät muut elämään toisin.
Minula on exiä kavereina koska meillä on yhteisiä intohimoisen kiinnostuksen kohteita. Tämä on tietenkin mahdotonta ymmärtää jos ei ole koskaan kokenut elämässä yhdistäviä tekijöitä perinteisen parisuhteen velvollisuuksien täyttämisen lisäksi.
Seksielämääkin AP ihmettelee. Kivojen tyyppien kanssa voi harrastaa kivaa seksiä ja se tuskin on AP:lta pois. Vai onko? Onko seksinharrastaja moraalinen uhka yhteiskuntajärjestelmälle?
Oliko tässä kaikki mikä AP:n mieltä vaivasi? Voin vastata kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö olekin a.p hassua että nyt meidänkaltaisia pidetään niinä outoina? Mun mielipide on että tämä muutos on tullut niin äkkiä että mä en pysy kärryillä anteeksi vaan siitä nuoremmille. N. -85
Ap, sä oot vaan ihan tavallinen mustasukkainen ihminen. Ei se ikä siihen vaikuta. Koita selvittää miksi olet noin epävarma.
Minä ainakin harrastan sinkkuna seksiä kenen kanssa haluan, olen avoimessa - tai seksisuhteessa jos huvittaa, seurustelen jos haluan, ja pidän exät ja säädöt elämässä jos niin haluan. Ihmiset ovat erilaisia, ja on vain hyvä että nykyään ei enää olla kovin ahdasmielisiä.
Kukaan ei estä ap:n kaltaisia toimimasta kuten haluavat ja hakeutumasta yhteen samanlaisten kanssa, mutta sen sijaan ap:n kaltaisilla tuntuu olevan kova tarve päästä turhaan arvostelemaan, moralisoimaan ja estämään ihmisiä, jotka elävät eri tavalla kuin he.
N20
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin harrastan sinkkuna seksiä kenen kanssa haluan, olen avoimessa - tai seksisuhteessa jos huvittaa, seurustelen jos haluan, ja pidän exät ja säädöt elämässä jos niin haluan. Ihmiset ovat erilaisia, ja on vain hyvä että nykyään ei enää olla kovin ahdasmielisiä.
Kukaan ei estä ap:n kaltaisia toimimasta kuten haluavat ja hakeutumasta yhteen samanlaisten kanssa, mutta sen sijaan ap:n kaltaisilla tuntuu olevan kova tarve päästä turhaan arvostelemaan, moralisoimaan ja estämään ihmisiä, jotka elävät eri tavalla kuin he.N20
En mä arvostele. T. A.p:en kaltainen kalkkis.
Ap jatkaa:
Sitten, miksi exien kanssa pitäisi olla kaveri? Siis jos ei ole paljon samoja kavereita/pitkä historia lapsesta asti tms jolloin se olisi luonnollisempaa. Tunnen yhdenkin ikäiseni naisen, joka väen vängällä kävi säännöllisesti kahvilla exänsä kanssa kun kumpikin oli vielä sinkkuja - ja vain juttelemassa kuulumisia. Sitten hän aina oli "niin turhautunut" kun kuunteli exänsä naisseikkailuja, ja selvästi myöskin loukkaantunut näistä uusista. Hän hehkutti miten "kypsää ja aikuismaista on olla hyvissä väleissä exän kanssa". Jos tämä ex otti uuden tatuoinnin tai vaihtoi hiustyyliä, tuttuni haukkui häntä heti selän takana - eli todellisuudessa ei hän mikään ystävä ollut. Kunhan oli kateellinen, kun ex löysi ennen häntä uuden kumppanin, ja halusi nuuskia toisen asioita ikään kuin luvan kanssa. Kun hänkin löysi uuden miehen, heidän yhteudenpitonsa kuihtui kuin seinään.
Ihan oikeasti, exä ei yleensä alunperinkään ollut kaveri, joten miksei voi päästää irti ja siirtyä eteenpäin elämässä? Voihan törmätessä hyväntuulisesti moikata, mutta mielestäni se riittää. Ihmisillä yleensä on jo muitakin ystäviä, ei siihen tarvita yhtä exää pyörimään.
Ja vielä vähemmän ymmärrän, miksi exiä pidetään Facebookissa kaverina, vaikka heidän kanssaan ei oikeastaan olla missään tekemisissä IRL. Ainoat syyt mitä keksin, on toisen elämän stalkkaaminen, tai sitten halutaan pröystäillä omalla elämällä, tyyliin "hähää, tämän sinä menetit!" Tai sitten pidetään ikään kuin takaovea vielä auki... Omat exäni olen poistanut kun suhde on päättynyt. Toisinaan törmään sattumalta kaupungilla ja moikkaan, mutta siinä se. Ylipäätään mielestäni tällainen vain aiheuttaa hämmennystä usein jommankumman uudessa kumppanissa. Vielä 10 - 20 vuotta sitten pidettiin hämäränä käytöksenä, jos oli exien kanssa tekemisissä, ellei ollut yhteisiä lapsia.
Ylipäätään eniten mua taitaa ärsyttää se, että selkeitä rajoja ei enää oikein ole. Kuka tahansa voi olla kenen kanssa tahansa miten huvittaa (nyt en sitten puhu seksuaalivähemmistöistä, vaan ihmisten moraalista) ja kaikkien pitäisi vain hyväksyä se, vaikka se loukkaisi omia rajoja ja tunteita.
Ei sillä, ettei vaikka läheisiä vastakkaisen sukupuolen ystäviä saisi olla, moniakin. Oman kokemukseni mukaan vaan ne joilla on, ja juuri ne jotka kitisevät siitä että heitä ei saa mitenkään rajoittaa, ovat niitä jotka tilaisuuden tullen sitten pettävät tms.
Nyt saan varmaan peetä niskaan tästä avautumisesta.