Lue keskustelun säännöt.
Tästä syystä pienten lasten äiti ei ehdi tehdä mitään.
23.01.2017 |
"Lapset kiukuttelee ja testaa jatkuvasti ja pitkään. Toistoa, rajoja tarvitaan. Minua auttaa, että joka kerta, kun sanon "EI" muistutan itseäni, että teen palveluksen lapselleni, kun kiellän lastani. Mitä useammin sanon ei, sen parempi lapselle! Eli negatiivisen voi kääntää myönteiseksi. :) Mitä enemmän lapsi kiukuttelee, sitä enemmän saa harjoitusta! Olet mahtava äiti, mitä enemmän annat lapsesi harjoitella. Ammattikasvattaminen on aivan eri asia kuin olla äiti. Kun olet päiväkodissa työssä, olet vain 8 tuntia/vrk. Lapsiin ei ole tunnelatausta ja ovat ehkä vieraskoreitakin, on helppo ohjata yms. Annas olla, kun olet äiti 24h vuorokaudessa ja sopassa on mukana kaikki tunteet lasta kohtaan ja omat epävarmuuden tunteet yms. Eli tilanteita ei voi verrata!
Mutta lähde ihmeessä tekemään kivoja juttuja lapsen kanssa, vaikka uhmaisi. Meillä ainakin uhmaa enemmin kotona ja kun ollaan menossa niin on kiltimpi.
tylysti sanottu vanhan kansan lausahdus, mutta ainakin lastenkasvatuksessa pitää mielestäni täysin paikkansa. Eli peruskasvatustyö = rajojen asettaminen sekä omantunnon, vastuuntunnon, itstetunnon ja empatian kasvattaminen on joskus tehtävä. Mitä aikaisemmin työn saa valmiiksi, sitä helpommalla jatkossa pääsee."
Kommentit (9)
Kokeile myönteisempää otetta. Eli ohjaa ja ennakoi. Jätä huono käytös huomiotta. Älä polje siellä negatiivisessa kehässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaa ei välttämättä tule. Asiat voi tehdä niinkin että kaikilla on kivaa. Positiivisuus opettaa aina enemmän ja lapset on helppo ohjata tekemään oikein, suuntaa mielenkiinto, innosta.
Huumori auttaa myös. Ilo ja kiinnostus
Ei. Ei ole tehokas tapa kasvattaa
Kolmen lapsen äitinä en ole sanonut lapsilleni noin monta kertaa "ei" kuin ap aloituksessaan, en edes niiden yli 20 vuoden aikana ja murrosikäkin meni aivan mutkattomasti. Eivät edes tupakoineet saati juoneet, hyvissä opinnoissa ovat nyt.
Hyvin ehdin myös tehdä kaikenlaista. Ap näyttää ehtivän myös palstalle vaikka ei ehdi mitään. Lapsia vissiin yksi?
Positiivisella vahvistuksella saa paljon enemmän aikaan kuin jatkuvilla kielloilla.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile myönteisempää otetta. Eli ohjaa ja ennakoi. Jätä huono käytös huomiotta. Älä polje siellä negatiivisessa kehässä.
Tavallaan ymmärrän tämän idean, mutta en ole vielä keksinyt miten tämä käytännössä toteutetaan. Eli kun mukula piirtää tussilla seinään, paukuttaa pikkuveljeä kauhalla päähän, purkaa vessapaperirullan vessanpönttöön, hakkaa ikkunalasia taskulampulla, syö muovailuvahaa jne. Silloinko ei sanota tai tehdä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile myönteisempää otetta. Eli ohjaa ja ennakoi. Jätä huono käytös huomiotta. Älä polje siellä negatiivisessa kehässä.
Tavallaan ymmärrän tämän idean, mutta en ole vielä keksinyt miten tämä käytännössä toteutetaan. Eli kun mukula piirtää tussilla seinään, paukuttaa pikkuveljeä kauhalla päähän, purkaa vessapaperirullan vessanpönttöön, hakkaa ikkunalasia taskulampulla, syö muovailuvahaa jne. Silloinko ei sanota tai tehdä mitään?
Ei päästä niitä tilanteita tuohon asti eli oppii ennakoimaan vösymykset, riidat, turhautuniset, nälän jne.
Sen sijaan että istuu passiivisena ohikulkijana ja reagoi vasta kun jotain tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt tahallasinkäsitä väärin. "Ei tehdä mitään" on ihan eri asia kuin puuttua asiaan jämptin selkeästi hokematta "eitä". Kiellettyihin asioihin puututaan oikaisemalla ne sallituiksi. Ainoastaan väkivalta on ehdoton ei, kaiken muun voi selittää ja ohjata muualle.
Esimerkiksi huomaat että lapsi piirtää kynällä seinään. Menet luo, otat kädestä kiinni ja sanot "Kuulepas, tästähän on puhuttu, että seinään ei saa piirtää, tule piirtämään tähän paperille. Muistathan nyt, että vain paperiin saa piirtää." Tai jos oikein jaksaa hifistellä, niin ottaa syy-seuraussuhteen mukaan: "nyt piirsit seinään, vaikka vain paperiin saa piirtää. Nyt haetaan rätti ja saat itse siivota jäljet seinästä. (Hakuhaku, siiv siiv) Hyvin siivottu! Otetaanpas sulle paperi ja nyt piirrät tähän."
Itse jaksan tätä usein, mutta en aina. Joskus tulee hoettua eitä, lähinnä alle kaksivuotiaalle, jolla on kärkeä ehkä 0,2% puuhissaan. Toisaalta olen huomannut, että asioiden selittämisellä on pitkäkestoisemmat vaikutukset kuin pelkällä kieltämisellä, koska lapsi alkaa hissukseen ymmärtää miksi mitäkin saa tai ei saa tehdä, ja tunnistaa erilaisia rajoja ja rajoituksia itsekin. Hauskaa on kun vähän isompana esim. kuulee miten lapsen käsissä lelu selittää toiselle lelulle minun käyttämillä sanoilla minkä takia vain paperiin saa piirtää :)
Tsemppiä! Itsekin toivottavasti jaksat paremmin ilman jatkuvaa ein huutamista, kun lähdet kokeilemaan uutta reittiä.
Ennakoiminen on tosi haastavaa jos on kaksi pientä (en tiedä montako ap:llä) koska silloin ei ehdi muuta ku sammuttaa tulipaloja pitkin kämppää kokoajan.
Homma helpottaa paljon kun vähintään toinen täyttää kolme ja pikkusen alkaa ajatella. 1,5v vain juoksee sinne tänne ja tuhoaa kaiken mihin koskee. Että ennakoi siinä. Muuten oon samaamieltä ,ei ite jaksa jos jatkuvasti olis eieieiei. Lapset kuuntelee paremmin jos selittää miksei. Ainakin noi vähän isommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennakoiminen on tosi haastavaa jos on kaksi pientä (en tiedä montako ap:llä) koska silloin ei ehdi muuta ku sammuttaa tulipaloja pitkin kämppää kokoajan.
Homma helpottaa paljon kun vähintään toinen täyttää kolme ja pikkusen alkaa ajatella. 1,5v vain juoksee sinne tänne ja tuhoaa kaiken mihin koskee. Että ennakoi siinä. Muuten oon samaamieltä ,ei ite jaksa jos jatkuvasti olis eieieiei. Lapset kuuntelee paremmin jos selittää miksei. Ainakin noi vähän isommat.
Mulla kaksi kahden vuoden välein. Ei se minusta vaikeaa ollut. Esikoiseni on tosi vilkas...
Mutta positiivinen voi llla miutenkin. Kehua paljon. Jättää huonot jutut huomiotta. Antaa omaa aikaa molemmille.
Ap taisi olla yhden öapsen äiti...
Kokeilepa sellaista, että sen sijaan, että aina hoet ei, ei, EI, EII, alat kertoa lapselle, mitä toivot sen tekevän. Esim. lapsi menee kaapille penkomaan > älä sano ei, vaan sano laita ovi kiinni. Lapsi laittaa sen kiinni > sano kiitos/hyvä! Tai jos lapsi ei vielä tottele, sano vaikka sitten "ei, annapa olla ja laita ovi kiinni". Aika hyvin alkaa mennä perille eikä tarvi hokea joka asiaan ei:tä.
Toki ei-sana ja kiellotkin pitää oppia ja niitä pitää oppia tottelemaan, mutta liiallinen ei:n hokeminen ei ole kenellekään kivaa ja lapsi oppii paremmin, kun et sitä koko ajan viljele. Hän oppii myös miten pitää toimia ja kunnioittaa sinua enemmän, kun et ole se rasittava, omituinen ei:n jankkaaja.