Parisuhdekriisiin vinkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon mä pohtinut et olisiko toinen nainen mutta ei oo käytännössä oikein mahdollista.. ei mitään ylimääräisiä juoksenteluja missään. Töissä käy ja thats it.

Oon yrittänyt puhua, alkuun suutuin mut sit otin lempeemmän linjan, mut mitään ei tapahdu! Ei kommentoi musta mitään hyvää muttei kyllä huonoakaan, toki perjantaina sanoi et on ollut mun kanssa silti mukavaa nyt viime aikoina..

Ap

Nähty ja koettu. Mun mies petti työmatkoilla ja silloin kun ei ollut työmatkoilla niin petti ruokatunnilla kesken työpäivän! Eli miehellä oli treffi-ilmoitukset netissä, etsi pelkkää panoseuraa. Olihan se shokki, kotona oli seksiä monta kertaa viikossa (3-4 kertaa viikossa). Lopulta mies tunnusti kaiken, kun oli salaa tutkinut sen puhelimen ja löytänyt todisteet.

Pettämisen syy oli miehen sanojen mukaan se, että en panostanut tarpeeksi ulkonäkööni (olen juristi ja pukeudun arkenakin jakkupukuihin), olen rajoittunut sängyssä (en halua että mies laittaa erilaisia dildoja sisääni) ja en kehunut miestä tarpeeksi. Siinä vaiheessa totesin, että etsi nainen joka on parempi.

Härskiä meininkiä. Jännä, että jotkut yleensäkin löytää panoseuraa jopa ruokatuntien ajaksi.

Masennus lähtee lääkkeillä ja keskusteluavulla, siltä tuo omaan korvaan kuulostaa. Omallakin miehellä kesti varmaan vajaa vuosi myöntää olevansa masentunut, ei oikein kai sitä halunnut itsellekään tunnustaa. Lopulta ei jaksanut enää töissäkään ja apua oli haettava, siitä se sitten lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen nainen kyseessä kun:

- suutelu loppuu

- seksin laatu heikkenee/ loppuu kokonaan

- vaimon ulkonäköä ei enää kehuta

- mies ajoittain hyvin ärtynyt, poissaoleva, hämmentyneen oloinen

- mies puhuu vähemmän ja viihtyy enemmän omissa oloissaan

Meiltä loppui suutelu ja väheni seksi, kun vaimo lopetti läheisyyden. Ei nyt kieltänyt, mutta ei tule itse koskaan halaamaan tai pussaamaan eikä juuri ilahdu, jos minä halaan.

Vaimon ulkonäköä en enää kehu, kun se saa niin ynseän vastaanoton. Pahimmillaan on alkanut väittää vastaan, ettei ole hyvännäköinen. Toisten miesten kehuille kyllä hymyillään niin maireasti. Eikä hän ole vuosiin sanonut mitään positiivista minun ulkonäöstä.

Olen ärtynyt ja poissaoleva kun töissä on kiireistä ja parisuhteen ongelmat painaa. Puhun vähemmän, koska seinille on tylsä puhua. Jos toinen ei viitsi katsettaan puhelimesta nostaa, niin turha jatkaa keskustelua.

Näin ulkopuolisesta kuulostaa, että olet itse muuttanut vaimon huomioimista ja että jos eroat, on sama edessä aina uudestaan ja uudestaan alkuhuuman jälkeen.

Kokeilepa tietoisesti alkaa huomioida vaimoa seuraavan 2 vkon ajan. Ohi kulkiessa pussaat ja joka päivä sanot jonkun kohteliaisuuden hänestä. Ihan kokeiluna.

Huomaat nopeasti, että vaikutus onihmeellinen ja suhde muuttuu onnelliseksi ja oma elämäsi paremmaksi.

Nyt uhriudut, vaikka olet vähintään yhtä syypää tilanteeseen. Vaimo pakenee huonoa suhdetta ja välinpitämätöntä miestä nyt eka someen ja seuraavaksi muihin miehiin.

Kohta vaimo ottaa eron ja löytää miehen, joka toivottavasti jaksaa huomioida suhteessa samoin kuin suhteen alussakin. Ja jos sinä löydät uuden naisen huomaat, että sama kuvio toistuu taas, koska olet siihen itse ratkaisevasti vaikuttamassa käytökselläsi. Tarpeeksi monta kertaa sen läpielettyäsi tajuat 20 v päästä, että tämä eka suhde olisi ollutkin ihan hyvä, jos olisit panostanut siihen ja ottanut siitä jotain vastuuta itsekin aikuisen lailla.

Nimim. sen kokenut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen nainen kyseessä kun:

- suutelu loppuu

- seksin laatu heikkenee/ loppuu kokonaan

- vaimon ulkonäköä ei enää kehuta

- mies ajoittain hyvin ärtynyt, poissaoleva, hämmentyneen oloinen

- mies puhuu vähemmän ja viihtyy enemmän omissa oloissaan

Meiltä loppui suutelu ja väheni seksi, kun vaimo lopetti läheisyyden. Ei nyt kieltänyt, mutta ei tule itse koskaan halaamaan tai pussaamaan eikä juuri ilahdu, jos minä halaan.

Vaimon ulkonäköä en enää kehu, kun se saa niin ynseän vastaanoton. Pahimmillaan on alkanut väittää vastaan, ettei ole hyvännäköinen. Toisten miesten kehuille kyllä hymyillään niin maireasti. Eikä hän ole vuosiin sanonut mitään positiivista minun ulkonäöstä.

Olen ärtynyt ja poissaoleva kun töissä on kiireistä ja parisuhteen ongelmat painaa. Puhun vähemmän, koska seinille on tylsä puhua. Jos toinen ei viitsi katsettaan puhelimesta nostaa, niin turha jatkaa keskustelua.

Tää on se tilanne, kun parisuhde on naisen osalta kuollu ja on päättänyt erota, mutta eihän hän sitä sulle kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen nainen kyseessä kun:

- suutelu loppuu

- seksin laatu heikkenee/ loppuu kokonaan

- vaimon ulkonäköä ei enää kehuta

- mies ajoittain hyvin ärtynyt, poissaoleva, hämmentyneen oloinen

- mies puhuu vähemmän ja viihtyy enemmän omissa oloissaan

Meiltä loppui suutelu ja väheni seksi, kun vaimo lopetti läheisyyden. Ei nyt kieltänyt, mutta ei tule itse koskaan halaamaan tai pussaamaan eikä juuri ilahdu, jos minä halaan.

Vaimon ulkonäköä en enää kehu, kun se saa niin ynseän vastaanoton. Pahimmillaan on alkanut väittää vastaan, ettei ole hyvännäköinen. Toisten miesten kehuille kyllä hymyillään niin maireasti. Eikä hän ole vuosiin sanonut mitään positiivista minun ulkonäöstä.

Olen ärtynyt ja poissaoleva kun töissä on kiireistä ja parisuhteen ongelmat painaa. Puhun vähemmän, koska seinille on tylsä puhua. Jos toinen ei viitsi katsettaan puhelimesta nostaa, niin turha jatkaa keskustelua.

Näin ulkopuolisesta kuulostaa, että olet itse muuttanut vaimon huomioimista ja että jos eroat, on sama edessä aina uudestaan ja uudestaan alkuhuuman jälkeen.

Kokeilepa tietoisesti alkaa huomioida vaimoa seuraavan 2 vkon ajan. Ohi kulkiessa pussaat ja joka päivä sanot jonkun kohteliaisuuden hänestä. Ihan kokeiluna.

Huomaat nopeasti, että vaikutus onihmeellinen ja suhde muuttuu onnelliseksi ja oma elämäsi paremmaksi.

Nyt uhriudut, vaikka olet vähintään yhtä syypää tilanteeseen. Vaimo pakenee huonoa suhdetta ja välinpitämätöntä miestä nyt eka someen ja seuraavaksi muihin miehiin.

Kohta vaimo ottaa eron ja löytää miehen, joka toivottavasti jaksaa huomioida suhteessa samoin kuin suhteen alussakin. Ja jos sinä löydät uuden naisen huomaat, että sama kuvio toistuu taas, koska olet siihen itse ratkaisevasti vaikuttamassa käytökselläsi. Tarpeeksi monta kertaa sen läpielettyäsi tajuat 20 v päästä, että tämä eka suhde olisi ollutkin ihan hyvä, jos olisit panostanut siihen ja ottanut siitä jotain vastuuta itsekin aikuisen lailla.

Nimim. sen kokenut

Eka tällainen kriisi ratkesi meillä niin, että heitin miehen ulos kotoa ja sovittiin parin päivän päähän palaveri, että erotaanko. Annoin hänelle luettavaksi mukaan parisuhdeoppaan ja hän tajusi oikeasti muuttuneensa itse, kun oli aiemmin luullut minun muuttuneen. Valituksen aiheensa olivat ihan kuin ruolla yllä kirjoittaneella aviomiehellä. Hän oli siis itse lopettanut huomioinnin täysin, mutta luuli, että olo käynyt toisinpäin.

Minähän en ikinä ollut ollut suhteen alussakaan se aktiivinen hurmaajatavoittelija vaan mies oli ns metsästänyt ja minä reagoinut positiivisesti, minkä hän oli kokenut huomioimisena. Sitten hän naimisiin menon jälkeen lopetti kaiken huomioioinnin ja kun en enää reagoinut tyhjään positiivisesti, koki minun lopettaneet huomioinnin. Kipinä ei pysy yllä suhteessa, jos käyttäydytään kuin kämppikset ja jos seurusteluaikana mies tavoittelee naista ja hyvin menee, niin miten voi kuvitella, että häiden jälkeen nainen alkaisi tavoitella miestä ja jos niin tekisikin, suhteessa olisi sama hyvä seksuaalinen viritys.

Toinen erilainen kriisi, joka oli vähän erilainen, patani kun sovimme kokeeksi kumpikin alkaa keksiä ja sanoa toisesta vähintään yksi kehu päivässä.

Mä jättäisin, jollen saisi munaa. Ainakin tässä vielä itse viriilissä iässä olevana. Kyllä se lapsikin tilanteeseen sopeutuu. Itsekin olen varttunut niin, että äiti ja isä eronneet ja luultavasti lapsuuteni olisi ollut paljon kurjempi, jos olisivat jääneet tappelemaan keskenään vuosiksi minun takiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen nainen kyseessä kun:

- suutelu loppuu

- seksin laatu heikkenee/ loppuu kokonaan

- vaimon ulkonäköä ei enää kehuta

- mies ajoittain hyvin ärtynyt, poissaoleva, hämmentyneen oloinen

- mies puhuu vähemmän ja viihtyy enemmän omissa oloissaan

Meiltä loppui suutelu ja väheni seksi, kun vaimo lopetti läheisyyden. Ei nyt kieltänyt, mutta ei tule itse koskaan halaamaan tai pussaamaan eikä juuri ilahdu, jos minä halaan.

Vaimon ulkonäköä en enää kehu, kun se saa niin ynseän vastaanoton. Pahimmillaan on alkanut väittää vastaan, ettei ole hyvännäköinen. Toisten miesten kehuille kyllä hymyillään niin maireasti. Eikä hän ole vuosiin sanonut mitään positiivista minun ulkonäöstä.

Olen ärtynyt ja poissaoleva kun töissä on kiireistä ja parisuhteen ongelmat painaa. Puhun vähemmän, koska seinille on tylsä puhua. Jos toinen ei viitsi katsettaan puhelimesta nostaa, niin turha jatkaa keskustelua.

Tää on se tilanne, kun parisuhde on naisen osalta kuollu ja on päättänyt erota, mutta eihän hän sitä sulle kerro.

Mutta uskon, että sen saattaa voida pelastaa ja kaikki tulevat onnellisiksi, jos mies asennoituu kuten seurustelun alkuaikoina. Eli alkaa uudelleen hurmata vaimoaan kuten ennen kuin sai hänet naimisiin kanssaan.

Vaikea aloittaa heti noiden katkerien tunteiden kanssa joten ensin helpompi kokeiluna vaikka 2 viikkoa.

Muosta mies - sä et oikeasti halua naisen tavoittelevan sua vasn haluat voittaa naisen omaksesi tavoittelemalla häntä onnistuneesti. Eli tunnet olevasi onnistuva maskuliininen supermies, kun saat naisen tuntemaan itsensä ihanaksi ja naiselliseksi ja halutuksi ja hän vastaa sinun tekoihisi ihastuneen rakastubeen ihailevasti. Näin päin. Ota aktiivinen miesrooli äläkä uhriudu passiiviseksi valittajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Äänen korottamisen lopetin heti kun mies siitä mainitsi. Nyt vastaa kaikkeen meihin liittyvään ettei hän tiedä. Rakastaa, sanoo arvostavansa mutta ei näytä sitä. Kerran kuussa joo sormea. Ei puhu.

Lähinnä haluaisin tietää miten tälläisestä tilanteesta pääsisi eteenpäin, kun erota en itse halua.

Ap

Oletko sä oikeasti ihan täyspyttynen?

Käske kuule käyttää kahta sormea tai varpaita.

Vierailija kirjoitti:

Masennus lähtee lääkkeillä ja keskusteluavulla, siltä tuo omaan korvaan kuulostaa. Omallakin miehellä kesti varmaan vajaa vuosi myöntää olevansa masentunut, ei oikein kai sitä halunnut itsellekään tunnustaa. Lopulta ei jaksanut enää töissäkään ja apua oli haettava, siitä se sitten lähti.

Ei mitään lääkkeitä ja keskusteluapua vaan oikeaa psykoterapiaa!

Ääntään korottava ja valittava nainenon oksettavin ja luotaantyöntävin asia maan päällä. Ei sellaista jaksa kukaan mies katsella, eikä tarvitse.

Huvittaa tuo asenne "nyt se on korjattu" tai "muutin käytöstäni". Ikäänkuin se kuittaisi kaiken ja tunnelma muuttuisi saman tien.

Naiset kyllä aina sanovat että ikinä eivät voisi unohtaa tai antaa anteeksi jos mies lyö heitä kerrankin. Mutta nainen itse voi omasta mielestään lyödä sanoilla ja harjoittaa henkistä väkivaltaa esim. ääntä korottamalla vuosikaudet ja sitten silti odottaa että kaikki painetaan villaisella ja elämä alkaa heti hymyillä ja parisuhde kukoistaa kun nainen vain yksinkertaisesti "muuttaa käytöstään" tai "lopettaa huutamisen". Voi jumalauta.

Naiset ovat täysin harhaisia näissä asioissa. Henkinen väkivalta on pahempaa kuin lyöminen tai hakkaaminen mutta se ei tunnu menevän jakeluun.

Toivottavasti aloittajan mies löytää oikeasti rakastavan ja hyvän naisen puolisoksi.

Vierailija kirjoitti:

Masennus lähtee lääkkeillä ja keskusteluavulla, siltä tuo omaan korvaan kuulostaa. Omallakin miehellä kesti varmaan vajaa vuosi myöntää olevansa masentunut, ei oikein kai sitä halunnut itsellekään tunnustaa. Lopulta ei jaksanut enää töissäkään ja apua oli haettava, siitä se sitten lähti.

Tyypillistä palstaa, vika on muka miehessä vaikka nainen itse on kuopan kaivanut. Voi jumalauta mitä paskaa.

Onneksi itse en ole enää tuollaisessa suhteessa. Söi kyllä sekä naista että miestä. 

Että sekö ei ole sitten hyvä asia että useamman kuukauden ajan jo nyt (lopullisesti tavoite) olen jättänyt marinat, äänen korottamiset, turhasta suuttumiset ym pois - korjannut käytöstäni joka ei miehestä ollut mukavaa?

Hoitanut arjen, antanut miehelle tilaa, kertonut rakastavani, antanut huomiota ja näyttänyt arvostustani monin eri tavoin. Kaiken tämän ja silti sisimmässäni pelkään, ja suren alati.

Se että kaikesta tästä huolimatta mies käyttäytyy etäisesti eikä yritä tarpeeksi? Sekö on mun vika? Sitä mä tässä hain, että vieläkö on jotain mitä en oo kokeillut jo. Vai meneekö tämmöinen vain odottamalla ohi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin lähinnä kokemuksia siitä miten parisuhdekriisit ovat selvinneet...

Ap

Ei siihen taikakeinoja ole, me ei sitä meidän vuorovaikutuksen tapaa itse nähty eikä osattu korjata. Vasta kun käytiin parisuhdeterapeutilla, hän toimi tulkkina siinä välissä. Sitä alkoi huomata että moni asia oli väärinymmärrys ja että molemmat välitti vielä.

Vaikka teillä olisi erokin tulollaan, pakota jollain keinoin mies kanssasi parisuhdeterapeutille, sanoo vaikka että edes kolme kertaa. Niin kauan kuin kummallakaan ei ole uusia suhteita, mun oma kokemus on että ihan eron partaalta ja vaikka asumuserosta voi palata yhteen.

Täytyy kuitenkin siinä kohtaa päästää irti vanhat kaunan aiheet, sekä oletukset siitä millainen toinen on ja miten ajattelee. Te olette jo ehtineet muuttuakin. Pitää alkaa alusta tutustumaan toiseen, ja puhua selvemmin siitä mitä haluaa ja tarkoittaa, ja sopia tällä kertaa asioista selvästi. Esimerkiksi vaimo sanoo että minusta ei tule marttaa, meille pitää ottaa viikkosiivooja. Mies sanoo, että haluaa oman työhuoneen että pääsee sinne edes joskus rauhaan. Molemmat sopii että joka aamu ja ilta halataan.

Vierailija kirjoitti:

Että sekö ei ole sitten hyvä asia että useamman kuukauden ajan jo nyt (lopullisesti tavoite) olen jättänyt marinat, äänen korottamiset, turhasta suuttumiset ym pois - korjannut käytöstäni joka ei miehestä ollut mukavaa?

Hoitanut arjen, antanut miehelle tilaa, kertonut rakastavani, antanut huomiota ja näyttänyt arvostustani monin eri tavoin. Kaiken tämän ja silti sisimmässäni pelkään, ja suren alati.

Se että kaikesta tästä huolimatta mies käyttäytyy etäisesti eikä yritä tarpeeksi? Sekö on mun vika? Sitä mä tässä hain, että vieläkö on jotain mitä en oo kokeillut jo. Vai meneekö tämmöinen vain odottamalla ohi.

Ap

Sinä olet vasta pehmittänyt maaperää, et ratkaissut tilannetta. Käyttäydyt ihan kuin sinä voisit hoitaa ja ratkaista tämän(kin?) Asian. Onko sinulla tapana olla se toimelias-siihen saakka että määräät kaiken ja tallot muiden tahdon?

Te ette ole vielä keskustelleet yhtään. Teitä on siinä kaksi aikuista, ei se perhe yksin sinun ole.

Teidän pitäisi aidosti keskustella ja puhua suoraan kaikki. Valitettavasti kahden kesken se menee aina huutamiseksi ja puolusteluksi ja syyttelyksi. Sen takia on hyvä tehdä se kolmannen henkilön läsnäollessa. Siksi mennään parisuhdeterapeutille: ei siksi että hän ratkaisee teille mitään. Vaan jotta voitte edes alkaa keskustella ja ratkaista itse, teidän täytyy olla puolueettomalla maaperällä, ladata ne kaikki lapselliset argumentit jonkun vieraan ihmisen kuullen, ette kehtaa huutaa kuin hyeena. Lisäksi erotuomari keskeyttää ja antaa toiselle suunvuoron, joten kumpikaan ei voi vaan huutaa toista hiljaiseksi. Kumpi se teillä muuten on?

Ap, mies ei ole enää valitettavasti kiinnostunut/innostunut sinusta. Varmaan rakastaa, kun on tottunut, mutta muutoin hän on jo muualla. Olen pahoillani, sama on käynyt minulle eikä siihen mitkään temput auta. Itsekin olin mitä mainion tyttöystävä: en pihdannut (sai seksiä ihan niin paljon kuin halsui ja mitä halusi), olen hyvä kokki (tein joka päivä herkkuja), en nalkuttanut, en koskaan huomautellut kotiintuloajoista( vaikka useasti kömpi baarista kotiin aamulla) jne. Olen luonteeltani tällainen ja olen nykyisellekin miehelle. Mutta ex menetti mielenkiinnon eikä esimerkiksi halunnut kanssani seksiä. Eroa kuitenkin pitkitettiin ja se ajautui tietysti sivusuhteeksi miehen osalta, mikä sitten johti eroon.

Kun ne tunteet on ohi niin ne on ohi. Silloin se ero on ainoa järkevä ratkaisu, koska se on henkisesti äärimmäisen vahingollista olla ihmisen kanssa. joka ei tunne sinua kohtaan enää samoin. 

ja AP ei sillä ole väliä, mitä yrität ja teet, koska mies ei vaan ole enää rakastunut. Ongelma on Sinä, ei se mitä teet tai toimit. Ja se taas on luonnollista - vaikka onkin surullista - että tunteet joskus vaan hälvenee. Osa ihmisen biologiaa ja meidän kiertokulkua :) 

Meillä tilanne oli samankaltainen. Miestä ärsytti, kun hänen mukaansa "riehuin ja huusin", siis korotin ääntäni, kun olin eri mieltä kuin hän. Me ajauduttiin erinäisistä syistä erilleen myös. Seksi loppui 2v ennen suhteen loppumista. Lähinnä itsellä sitä syytä silloin. En myöskään antanut miehen halata tai suudella. Nyt eletty erillään pari vuotta. Molemmilla uusi elämä ja ollaan entistä onnellisempia. Uusia lapsia ei ole kummallakaan, joten vuoroviikoin meidän neiti on minun ja mieheni luona, samassa kaupungissa siis asutaan. Onneksi ei mitään muuta draamaa meidän erossa.

Vierailija kirjoitti:

Toinen nainen kyseessä kun:

- suutelu loppuu

- seksin laatu heikkenee/ loppuu kokonaan

- vaimon ulkonäköä ei enää kehuta

- mies ajoittain hyvin ärtynyt, poissaoleva, hämmentyneen oloinen

- mies puhuu vähemmän ja viihtyy enemmän omissa oloissaan

Joka kohta kolahti. Nyt kun vielä löytäisi sen toisen naisen jostain. 

Mä uskon että miehen alakulo on seurausta paskasta suhteesta eikä syy miksi suhde menee pilalle.

Yksi on varmaa, jos ette saa edes puhuttua siitä mikä kummankin mielestä on suhteessa pielessä, niin voitte samantien laittaa ne lusikat jakoon. Tuollaiset "kun sä korotat ääntä" ja "sä oot lihonut 5kg" on aina tekosyitä purkaa sitä pahaa oloa ja niiden korjaaminen ei ratkaise sitä oikeaa ongelmaa.

Väestöliiton sivuilla on hyviä testejä ja parisuhdekursseja/tehtäviä ym. jotka voisitte tehdä. Varmasti auttaisi kun ette nykytilassa edes uskalla puhua rehellisesti suhteenne tilasta ja ongelmista.

Jos ukko ei suostu asialle mitään tekemään, niin turhaan siinä löysässä hirressä roikutte.