Miten saan äitini pakotettua hakeutumaan neurologisiin tutkimuksiin?

No et juuri mitään jos hän ei suostu itse vastaanotolle menemään.

Et voi mitenkään pakottaa. Pikemmin sinuna keskittyisin siihen miten itse ennalta ehkäiset sairauden etenemistä.

Juuri niinkuin täällä on sanottu, päätös on äidilläsi. Voit yrittää ajatella, että nyt olet ainakin tehnyt voitavasi. Tietysti riippuu oireista.. Siinä vaiheessa, jos äitisi toiminta vaarantaa hänet itsensä/sivulliset, asia on eri. Esim. hella jää toistuvasti päälle tai hän vaeltaa pakkasessa vähissä vaatteissa.

Puoli tuntia liikuntaa päivässä, niin alkuvaiheen dementikon muisti saattaa palata.

Pyydä häntä tekemään kotona joku muistitesti, löytyyhän niitä. Voi tehdä vaikka itsekseen.

Jos sinä olet ainoa joka on huolissaan niin se ei ehkä riitä. Onko hänellä ystäviä tai muita sukulaisia joita tapaa säännöllisesti? Moni uskoo vasta kun on useammalta taholta kuullut että nyt oisi vähän huolestuttavia merkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri niinkuin täällä on sanottu, päätös on äidilläsi. Voit yrittää ajatella, että nyt olet ainakin tehnyt voitavasi. Tietysti riippuu oireista.. Siinä vaiheessa, jos äitisi toiminta vaarantaa hänet itsensä/sivulliset, asia on eri. Esim. hella jää toistuvasti päälle tai hän vaeltaa pakkasessa vähissä vaatteissa.

No onhan tuo nyt aika kurja tilanne jos vasta sitten kun ollaan pahassa vaiheessa haetaan apua. Nykylääkkeillä on kuitenkin mahdollista saada paljon lisäaikaa.

Onko paikkakunnallasi muistihoitajaa ja voisiko sellaisen saada kotikäynnille? Ajatus voisi olla äidistäsi vähemmän ahdistava kuin "neurologiset tutkimukset". Muuten muistihäiriöisen vanhuksen kanssa joutuu turvautumaan vähän samoihin keinoihin kuin pikkulapsen kanssa - eli uhkailu, kiristys tai lahjonta. Mutta äitiäsi tuntematta on vaikea sanoa, mikä juuri häneen tehoaisi.

En minäkään ihan heti luovuttaisi kun omasta äidistä kuitenkin kysymys! 

Onko työelämässä? Luulisi että työpaikalla huomataan ennemmin tai myöhemmin jos jotain häikkää on.

Unohda ekaksi pakottaminen. Keskustele äitisi kanssa aiheesta ja anna hänen itse tehdä päätökset oman aikataulunsa mukaisesti.

Häntä luultavasti pelottaa valtavasti, eikä siksi halua mennä koska sitten siitä tulee todellista. Samasta syystä myös suuttuu kun muistuttelet asiasta. Yritä keskustella asian aiheuttamista tunnoista, kysy pelottaako tai onko huolissaan, huomaako itse oireita jne. Uskon että kunhan nyt hetki aikaa kuluu, niin pystyy asian hyväksymään ja hakeutuu sinne tutkimuksiin.

Sairaudentunnottomuus on valitettavasti aivan yleistä dementoituvilla. He eivät oikeasti itse huomaa tilannetta ja toiseksi voivat peitellä ja hävetä sitä.

Tuossa vaiheessa on vielä aika mahdotonta puuttua. Äitisi on vielä työikäinen. Jos hän on töissä, työpaikalla varmaan huomataan jotain ja ohjataan työterveyteen. Jos ei ole, olisiko mitään muuta syytä  mennä terveystarkastukseen? 

Jos millään verukkeella saadaan vastaanotolle, voidaan etukäteen ilmoittaa lääkärille epäily alkavasta alzheimerista ja esittää vaatimus, että tutkitaan myös muisti.

Dementoituvan hoitoon saaminen ei ole helppoa! Potilaan sairaudentunnottomuuden ja vastahakoisuuden lisäksi toinen ongelma on se, että sairaus on vaikeasti tunnistettavissa. Potilas voi skarpata vastaanotolla ja eihän lääkäri voi tietää, milloin potilas puhuu aivan höpöjä. Voi esimerkiksi kertoa tulevansa aivan hyvin toimeen kotona yhdessä puolisonsa ja kotona asuvan lapsensa kanssa, vaikka puoliso kuollut vuosikymmeniä sitten ja lapsi muuttanut Australiaan.

Ei toistaiseksi vaaranna muita, paitsi ehkä liikenteessä. Ei osaa navigoida sitäkään vähää mitä aiemmin ja tämä aiheuttaa välillä aika päätöntä puikkelehtimista.

Olen ehdottanut muistitestiä. Vastaus on luokkaa "joo joo" ja kun kysyn onko jo testin tehnyt hän suuttuu.

Häntä näkee säännöllisesti puoliso (isäni), veli, työkaverit ja yksi lapsuudenkaveri, jonka kanssa heillä on ollut pitkä tauko. Isälleni olen asiasta sanonut ja hän ei pidä ajatusta naurettavana, mutta isälläni ei juurikaan ole vaikutusvaltaa äitiin omien ongelmiensa takia. Työkaverit ovat verrattain uusia eivätkä varmasti muutosta osaisi huomata. Veli taasen työntäisi päänsä hiekkaan ja hyräilisi jotain hyväntuulista rallia ennen kuin myöntäisi asian, aivan kuten äitinsäkin kanssa.

Mä siis periaatteessa olen ainoa, joka edes teoriassa voisi asialle mitään. Olen puhunut tästä tätini kanssa ja hän alkaa olemaan huolissaan. Haluaa ehdottomasti nähdä pian omin silmin mitä täällä oikein tapahtuu. Toivottavasti hänen sanansa painaa enemmän, sh kun on. 

"Äiti, muistatko kun mummo sairastui, ja pyysit minua olemaan avoin kanssasi jos minusta vaikuttaa siltä että alat sekoilemaan?

Olet minulle rakas, ja nyt minulla on huoli kunnostasi koska X ja Y.

Enhän minä mikään lääkäri ole, mutta tällaisia oireita saattaa aiheuttaa myös sepelvaltimotauti. Olisi hyvä käydä tarkistamassa että olet ihan kunnossa, niin pääsisin tästä huolestani."

Jos ei tuolla suostu niin sit voit vaan elellä rinnalla ja lempeästi muistutella kun tilanteita osuu kohdalle.

Omalla sukulaisella oli vähän vastaavaa, mutta tuntui helpottaneen kun sai verenohennuslääkkeet, eli syy oli sitten sepelvaltimotaudissa.

Niin ja sehän tässä tosiaan on kun tämä on kuitenkin käyty läpi mummon kanssa, ja siis nimenomaan äidinäidin kanssa. Prosessi on nähty ja siitä on keskusteltu (paitsi eno) eikä tässä seurannantarpeessa ole mitään yllättävää. Totta kai ymmärrän, että kun on nähnyt mitä sairaus tekee ihmiselle on sen mahdollisuus omalla kohdalla valtavan pelottavaa. Kuitenkin äiti tietää, että nopea apu on paras apu, piste.

Mummo kantoi säkkikaupalla tavaraa metsään "toiseen kotiin". Kertoi iloisesti Tero Pitkämäen olevan oman kylän poikia ja säteillen kertoi, kuinka Tero aina niin iloisesti vilkuttaa ja hymyilee ohikulkiessaan (noh, ei mennyt kuin 300 km pieleen). Kertoi kuinka oli metsän läpi kävellyt Berliiniin käymään. Ei suostunut menemään olohuoneeseen, ettei häiritsisi siellä tapahtuvaa kokousta (telkkari auki). Kaiken tämän aikana ja jälkeen eno oli sitä mieltä, että ei mummolla mitään hätää ollut, ihan normaalia käytöstä.

Anteeksi, antipatioita :D

Ja hei kiitos kun mainitsit sepelvaltimotaudin! Äiti on ollut korsteeni jo 40 vuotta, joten senkin asian selvittäminen on valtavan aiheellista!

Vierailija kirjoitti:

Puoli tuntia liikuntaa päivässä, niin alkuvaiheen dementikon muisti saattaa palata.

Lääkitys tarvitaan silti.

(Ei ap)

Mitä tarkoittaa ...koska X ja Y?

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sehän tässä tosiaan on kun tämä on kuitenkin käyty läpi mummon kanssa, ja siis nimenomaan äidinäidin kanssa. Prosessi on nähty ja siitä on keskusteltu (paitsi eno) eikä tässä seurannantarpeessa ole mitään yllättävää. Totta kai ymmärrän, että kun on nähnyt mitä sairaus tekee ihmiselle on sen mahdollisuus omalla kohdalla valtavan pelottavaa. Kuitenkin äiti tietää, että nopea apu on paras apu, piste.

Mummo kantoi säkkikaupalla tavaraa metsään "toiseen kotiin". Kertoi iloisesti Tero Pitkämäen olevan oman kylän poikia ja säteillen kertoi, kuinka Tero aina niin iloisesti vilkuttaa ja hymyilee ohikulkiessaan (noh, ei mennyt kuin 300 km pieleen). Kertoi kuinka oli metsän läpi kävellyt Berliiniin käymään. Ei suostunut menemään olohuoneeseen, ettei häiritsisi siellä tapahtuvaa kokousta (telkkari auki). Kaiken tämän aikana ja jälkeen eno oli sitä mieltä, että ei mummolla mitään hätää ollut, ihan normaalia käytöstä.

Anteeksi, antipatioita :D

ah kun tulee mummi mieleen....meillä se oli Ridge Forrester ja Brooke istui olohuoneessa.

Otan osaa ap. Minun mummoni ol 8 viimeistä vuottaan Alz, joista vuodet 2011-2012 vanhainkodissa ja sitten terveyskeskuksen geriatrisella. Tällä hetkellä mieheni mummi on Alz, ja meillä on aika paljon hänen hoitovastuutaan, asuu vielä yksinään ja pärjäilee vielä yksin, kun on meidät ja vanhempi poikansa ja anoppi vuorollaan ja kotiapua.

Me huijasimme molemmat mummot muistihoitajalle ja sieltä sitten lääkäriin, joka diagnosoi Alzheimerin. Samoin piti huijata heidät aikanaan putkirempan varjolla pois kotoa "taloyhtiön vara-asuntoon" eli vanhainkotiin/miehen mummi palvelutaloon, kun ei yksinään enää pärjännyt (tippui yöllä sängystä, ei muistanut missä vessa on, lähti roskia viemään, avaimet kotona, rimputteli naapurien ovikelloja, kun ei muistanut, missä kerroksessa asuu ym. ym.)

Yksi vaihtoehto on, että sanot äidillesi, että "no jos sulla ei mielestäsi ole muistisairautta, todista se sitten muistitestissä ja lääkärissä mulle!" Muistisairas on tosin loistava teeskentelijä lääkärin edessä, ja ne hölmöt uskoo potilasta, eikä omaista. "Kyllähän minä eilenkin lenkillä kävin ja tiskit tiskasin" Niin just se oli toissa vuonna se.