voiko n.3kk vauvan kanssa lähteä Kreikkaan lomalle?

Riippuu toki vähän lapsesta, onko kaikki ok, tai mahakipuja ja huutoja.

Kuitenkin moni sanoo, että helpointa niin pienen kanssa, kun ei tarvi lisäruokia eikä kontta eikä työnnä kaikkea suuhun, ja nukkuu suht paljon.

Meillä nyt 3 kk ikäinen kakkonen, ja olisimme melkein mennyt, mutta päätimme kuitenkin loman syksyyn säästä. Ei vauvan takia, 3kk varmaankin helpompi kuin 10kk, mutta syksyllä kivempi päästä aurinkoon.

Jos nyt olette lähdössä niin varmaan mukavaa. En kuitenkaan suosittele kesällä tai alkusyksystä. Me ollaan oltu ja siellä oli aivan sairaan kuuma! Vaikka vauva oikeasti pärjäisikin niin huoli nestehukasta jne. on suuri itsellä. Meillä oli vaunuissa lämpömittari, jotta tiedetiin vähän missä mennään. Tietty illalla ja aamulla voi helpommin liikkua.



Ehdottomasti siis ilmastoitu hotelli. Huomiokaa myös, että rattaiden työntely Kreikassa on huomattavasti hankalampaa kuin Suomessa. Siellä ei ole paljon kevyenliikenteen väyliä, eli matkarattaat varmaan parhaat, jos haluaa päästä kauppoihin sisälle tai muuten helposti liikkumaan.



Matka on varmasti onnistunut jos keväällä menette. Lapsen kans voi tehdä kaikenlaista ja varsinkin noin pienen kun nukkuukin vielä paljon. Lentomatkat on meillä ainakin mennyt aina hyvin ja paljon on matkusteltu.



Annikas ja tyttö 8kk.

Siinä syyskuussa. Mietin kanssa, että pitää olla hyvä lapsiystävällinen hotelli. Mutta kiva kuulla kommentteja, ettei se ainakaan ihan mahdotonta ole :)

Et voi antaa vauvalle yhtään aurinkoa, ja näin ollen saattaa olla että olette paljon varjossa molemmat. Kuumuus väsyttää, ja jos kotonakin väsyttää, siellä et ainakaan lepäile enempää. Millaista on syödä ravintolassa vauvan kanssa Suomessa..ja sitten siellä? Saattaa olla, että vauvakin reagoi vieraaseen paikkaan arvaamattomasti, rytmeistään poiketen. Luulen, että paljon riippuu omasta asenteesta - siitä, mitä kaikkea yleensä haluaa lomalla tehdä ja mitä lomalta nyt odotat. Kreikassa lasten kanssa on muuten kiva olla, kun siellä on turvallista olla ja syödä, kaikkialla lapsiystävällistä - ollaan oltu monesti lapsi noin 1,5v. alkaen. Voihan olla kiva imetellä varjon alla kauniissa maisemissa, uida itse meressä, liikuskella iltaisin ja olla perheen kanssa lämpimässä. Vauva " sanelee" muun perheen tekemisiä tuossa iässä aikalailla ja koko lomailu saattaa olla erilaista kun suunnittelitte, mutta koko perheen joustavalla asenteella onnistutte.

Kokemuksesta voin kertoa että ekan kanssa olitiin etelässä kun vauva oli kaksi kuukautta ja kaikki meni hyvin kun vauva oli luonteeltaan tyytyväistä sorttia. Mutta mutta kun toinen syntyi (kymmenen vuotta oli väliä) niin totesin että ei tämän kanssa todellakaan matkustella niinkuin esikon kanssa, oli melko vaativa tapaus ja ei kovin tyytyväinen vauvana, joten ei olisi tullut kuuloonkaan lähteä reissuun. ( Kun toinen oli 10kk olimme ekalla etelän matkalla ja kaikki meni hyvin). Itse olen sen oppinut ettei kannata tehdä suuren suuria suunnitelmia ennenkuin oppii tuntemaan vauvan luonteen ja tempperamentin (kyllähän se valkenee heti ensimmäisten viikkojen aikana onko vaativa vai vähemmän vaativa vauva)

Hei! Me oltiin Venetsiassa sukulaisten luona (miehen serkku perheineen jotka näin ekan kerran) kun Poikanen oli 3kk. Oli täysimetyksellä,eli sikäli vauvan kanssa oli helppoa. Italiassahan ei kauheasti harrasteta julki-imetystä, enkä itsekään siitä välitä, imetin Poikasta aina autossa istuen. joskus jossain puistoissa niin että pukluliina oli näköesteenä. Mutta tuskin kukaan imettävää äitiä tulee pidättämään :' )



Meillä oli oikeastaan kaksi ongelmaa. Ensimmäinen oli se,että kun mulla oli tosi kipeät rinnat imetyksen takia ja jouduin pitämään kaalikäärylyleitä rinnoissa niin oli pieni etsiminen että löytyi kaalia :), Italiassa kun enemmän käyttävät valkokaalia.



Toinen oli se että olin tosi kipeä synnytyksen jälkeen ja häntäluu oli matkalla vielä tosi kipeä, niin missään ei ollut hyvä istua/maata, kun kaikki tuolit oli niin kovia! Nyt jo nää naurattaa, mutta silloin oli kyllä mieli harmaa!



Me tosiaan oltiin Elokuun lopulla, jolloin oli tosi lämmin, mutta muistaakseni Suomessa oli silloin melkein yhtä lämmintä. Poikanen itkeskeli ekana iltana siellä,vierasti selvästi. Mutta nopeasti otti miehen serkun perheineen omaksi ja aina kun saavuttiin retkiltä heidän kotiin takaisin niin naureskeli paljon ja oli tosi iloinen. Me käytiin joka päivä jollain pienellä retkellä,olivat suht lyhkäsiä, ei siis mitään tuntien kaupunkiajeluja. Mutta oli kyllä tosi ihanaa vaihtelua arkeen!!

En varmaan itse lähtisi tuon kokoista sinne viemään...