Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempia ei kiinnosta, auttakaa pääsemään harmistuksesta yli
22.01.2017 |
Tiedän, ettei kenenkään velvollisuus ole hoitaa lapsenlapsiaan, mutta olisi ihanaa jos edes kiinnostaisi nähdä. Asumme alle 1 km etäisyydellä vanhemmistani (ja he pyysivät/kannustivat muutamaan lähelle kun mietimme edullisempaa aluetta), mutta heille ei ikinä ole aikaa nähdä vauvaa, nyt 11 kk. Kahdesti ovat kynsinhampain suostuneet hoitamaan, kun meillä oli pakollista menoa, mutta silloinkin asiasta oli hirveä valitus "ompa pitkä aika" (3 h) ja olivat myös molempina kertoina myöhässä ja jouduin menemään taksilla menooni.
Olen pyytänyt äidiltäni (vuorotyöläinen) että saisinko edes tulla kylään kun hän touhuaa omiaan, mitään ei tarvitse tarjota, jos minä kotiäitinä saisin vain edes 30 min ajaksi seuraa. Mutta ei käy, koska hänellä on niin paljon tekemistä. Lapseni ei ole 11 kk aikana kertaakaan ollut mummolassa hereillä (nukkunut aivan vastasyntyneenä kerran vaunuissa eteisessä). Aikaa löytyy aivan kaikella muulle, harrastuksille, juhlille, mökkeilylle jne
Auttakaa pääsemään harmistuksesta yli! Ystävillä isovanhemmat haluavat lähteä yhteisille matkoilla, pyytävät saada hoitoon, tulevat tervehtimään. Ehkä ärsyttäisi vähemmän jos vanhemmat myöntäisivät ettei kiinnosta, mutta esittävät tutuilleen ja meillekin puheissaan että ovat kiinnostuneita ja lapselle läheisiä, mutta ajankäytössä sitä ei näe.
Huom hoitajaa en tässä kaipaa, olen ehkä vähän turhankin kiinni lapsessa enkä esim yöksi vielä antaisikaan.
Kommentit (53)
Kitisevä kakkapökäle vie hermot. Itsehän sen hankitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, tuntuu varmasti pahalta.
Hankkikaa ns. varamummo :). Varmasti löytyisi joku joka pitää lapsista ja kävisi teillä joskus ja päinvastoin.En jäisi odottamaan mitään äidiltäsi tulevaisuudessakaan :(
Missä puolison vanhemmat asuvat? Mitä jos alkaisit puhumaan siitä että olette ajatelleet muuttoa ja että kuinka toiset isovanhemmat halusisivat olla enemmän läsnä, ja että eihän se edes teidän tapaamisiin vaikuta kun ei se välimatka nyt niiiin pitkä ole ettei 2-4 kertaa vuodessa onnistuisi.. :D ehkä tämä voisi herättää vähän, miksi vaikuttaa teidän päätökseen muuttaa lähelle kun ei kuitenkaan halua tavata.
Kusipää isovanhemmat. Pistä välit poikki niin vaihtuu sävel hyvinkin nopeasti toiseen suuntaan. Älä pidä niihin yhtikäs mitään yhteyttä niin alkavat kuukauden jälkeen tajuamaan mitä menettävät.
t. m26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen vauva on hereillä ollessaan? Kitiseekö paljon? Onko koko ajan menossa joka paikkaan ja tuhoaako paikkoja tai yrittääkö?
Kysy heiltä suoraan, missä on vika? Sano, että "kun minusta on alkanut tuntua... Olen miettinyt... Onko kenties jotain..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitaminen voi olla hankalaa, kun ei ole 30 vuoteen ihan pienen kanssa ollut. Se voi jännittää ja pelottaa. esimerkiksi oma äitini ei ole ikinä ottanut ketään lapsista yksin vastuulleen, koska "jotain voi sattua" enkä ole siihen pakottanut. Muutenkin ihan pieni voi tuntua hankalalta, kun ei tiedä, mitä mikäkin kitinä tarkoittaa. Tähän auttaa aika, kun lapsi kasvaa ja hänen kanssaan voi kommunikoida paremmin.
Vanhempasi saattavat olla sitä ihmistyyppiä, joka olisi jäänyt mieluiten lapsettomiksi. Se ei vaan ollut heille sosiaalisesti mahdollista. Älä painosta. Ajattele mielummin, kuinka rankkaa heillä on ollut kun lapsia on ollut pakko tehdä vaikka ei olisi halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae seuraa muualta ja yhdelle lapselle kyllä saa hoitajan helposti. Mll esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, piti oikein tarkistaa päivämäärä ja katsoa, onko tämä minun kirjoittamani. Olisi hyvin voinut olla muutaman vuoden takaa.
Nyt kun lapsi on jo koulussa, tilanne on suunnilleen sama. Kaikki isovanhemmat ovat edelleen terveitä ja eläkkeellä kylläkin. Näkevät lapsenlastaan silloin tällöin, onhan hän nyt jo todella helppohoitoinen. Edelleenkään eivät käy missään, kyläillä voi, kunhan ei liian usein.
Myönnän, että kadehdin esim. naapuria, jolla isovanhemmat ovat läsnä ihan perusarjessa. Yksi isoäiti myös hoitaa lapsia lähes päivittäin, kun vanhemmat ovat töissä: vie harrastuksiin, on kotona lapsille, ottaa yökylään, matkustaa koti- ja ulkomailla jne.
En ikinä vaatisi tai odottaisi noin paljoa, mutta surettaa, että isovanhemmilla ei riitä kiinnostusta lapsenlapsiin. Se ei siinä mielessä yllätä, että kiinnostus ei riitä myöskään omiin aikuisiin lapsiin eikä juuri olleet läsnä silloin, kun he eli me olimme lapsia. Joskus herkkänä hetkenä tuli itku, kun katselin pientä poikaa isoisänsä kanssa leikkipuistossa: ei meillä vaan koskaan ja itsellä ei isoisää ole koskaan ollutkaan.
Ei entisaikaan isovanhemmat olleet kauhean kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja toisaalta välimatka esti. Mun mummoilla ja ukeilla oli täysi työ maatalon hommissa että ei ole paljoa tullut oltua sylissä lapsena paitsi ne pakolliset kuvat tai kauheasti juteltua. Äidin vanhemmat taisi käydä ihan muutamia kertoja meillä koko mun lapsuudessa (500 km), isän vanhemmat ehkä vähän enemmän (250 km). Kaikki jo edes menneitä. Mummolassa oltiin kesä-, joulu- ja talvilomalla vanhempien kanssa. Yksi kesä oltiin kaiketi viikko toisessa mummolassa kun vanhemmat rakensivat taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko tehdä niin, että kun ainoa lapsi odottaa vauvaa, niin vauvan 50v isoäiti ottaa vastaan tarjotun johtajan paikan Australiassa?
Tuleva isoäiti laittaa oman uransa poikansa perheen edelle.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko tehdä niin, että kun ainoa lapsi odottaa vauvaa, niin vauvan 50v isoäiti ottaa vastaan tarjotun johtajan paikan Australiassa?
Tuleva isoäiti laittaa oman uransa poikansa perheen edelle.
Tietenkin. Varmaan tehnyt tuollaisen eteen töitä vuosikymmeniä. Pääseehän se poika sinne Australiaan käymään.
Isovanhemmat ovat kyllä rikkaus, mutta senkin asian pitäisi olla vapaaehtoista. Vanhempasi mielestäni saavat itse päättää haluavatko solmia kiinteää suhdetta lapseen. Lapsi kyllä myöhemmin vaistoaisi jos tunne ei ole aito. Sääliksi kyllä käy niitä isovanhempia jotka ovat omat lapsensa kasvattaneet, työuransa tehneet ja sitten eläkkeellä omat lapset pitävät ilmaisina piikoina. Missä on näiden ihmisten oma aika. Sitten kuulen tavatessani ystävä mummoja kokoaikaista valitusta asiasta, en ymmärrä mikseivät sano suoraan lapsilleen, etteivät ole piikoina. Omilleni olen sanonut. Sitten kun minulle sopii otan mielelläni lapsia ja panostan myös siihen, annan aikaa, väkisin se ei onnistu.
Onhan se ihanaa, jos isoäiti ottaa äidin paikan ja biologiselle äidille jää vain kaikki hyvät asiat. Mummot siivoaa, tiskaa, hoitaa, kuljettaa harrastuksiin ja viettää ne eläkeikänsä suht terveet päivät piikomalla lapsilleen. Kun lapsenlapset on teinejä, ei niitä enää kiinnosta mummo ja sen kalkkeutuneet ajatukset, joten heippa vaan isoäidille, nyt sinulla on vapaata aikaa harrastaa ja olla ystävien kanssa. Mutta kun ne ystävyyssuhteet on siinä lastenlapsia hoitaessa kadonneet eikä harrastuksiinkaan kunnolla pääse, niin aika lailla yksinäinen on piikamummon loppuelämä.
Jokaiselle isovanhemmalle kannattaisi antaa neuvo, jonka mukaan pitää asettaa oma elämä ykköseksi ja elää sitä täysillä. Ei lastenlapsiin uhrattuja vuosia saa ikinä takaisin, niitä seuraa vain yksinäinen vanhuus unohdettuna.
Kyllä voin. Se on tulevan isovanhemman elämä. Ei varmaan lapsetkaan jätä uraansa jos äiti vaikka dementoituu, tulee kapseksi jälleen. Hurskastelua jos toisin luulette.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko tehdä niin, että kun ainoa lapsi odottaa vauvaa, niin vauvan 50v isoäiti ottaa vastaan tarjotun johtajan paikan Australiassa?
Tuleva isoäiti laittaa oman uransa poikansa perheen edelle.
Aika uskomattomia vaatimuksia sinulla. Tulevalla isoäidillä on vielä 15-20 vuotta työelämää edessä. Vaatisitko/edellyttäisitkö aivan oikeasti anoppiasi tai äitiäsi jäämään Suomeen vain sen takia, että olet saamassa lapsen?
Osaavat ne vanhemmatkin - kun me olimme muuttamassa pariksi vuodeksi USA:han miehen työn kannalta, äitini ensimmäinen kommentti oli närkästyneen syyllistävä: "Miten minun sitten käy?" No, ei käynyt kuinkaan, tavattiin samat kaksi kertaa vuodessa kuin ennenkin, olemme olleet kotimaassa jo vuosia, lapset eivät ole olleet mammalla hoidossa yhtään sen enempää tai vähempää ja mamma sen kun kiireineen porskuttaa edelleen.
No pyydä vanhempiasi teille käymään? Eivät halua vielä hoitaa noin pientä, ehkä tilanne muuttuu kun lapsi kasvaa. Jos ovat vielä työelämässä niin sekin vaatii jaksamista.