Minun poikani oli äsken vihainen minulle jostain, huusi ja osoitti vihaa

Kyllähän sitä lapseltani tuli huonoa käytöstä äsken, mutta vähänkö sitä minussakin on. Tai äidissäni oli. Silti hän aikuisen vallalla syytti ja näki vikaa VAIN minussa, itsessään ei koskaan. Moes lähti siis lasten kanssa asioille, minä jäin kotiin. Pojalle tuli joku hepuli kun olivat menneet ulos ovesta ja palasi sisälle kiukkuamaan.

ap

Äitini oli huonokäytöksinen, jos minäkin olin, silti ainoa, joka sai rangaistuksen, olin minä, ei äitini. How about that? Mitä se opettaa lapselle? Saat olla huonokäytöksinen, jos olet isompi?

ap

Ei mitään kommentteja kellään?

ap

Mietittekö siis koskaan omaa huonoa käytöstänne, jota ette ehkä tunnista, ettekä suostu pyytämään lapseltanne anteeksi, vaan syytätte häntä, kun hän siihen reagoiden käyttäytyy itse väärin tai huonosti?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään kommentteja kellään?

ap

Ei.

Tai jos ette myönnä jotain vikaanne OIKEASTI viaksenne, mutta suututte kun näette, että toista sattuu epätäydellisyytenne ja syytätte epätäydellisyyteenne vihalla reagoivaa lasta?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään kommentteja kellään?

ap

Ei.

Miksi ei? Eikö vihainen tai vihaava lapsi ole aika kiinnostava aihe?

ap

Mietin omaa käytöstä ja olenkin monesti väärässä ja pyydän teineiltä anteeksi.

Sitä mies ei taas tee koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietin omaa käytöstä ja olenkin monesti väärässä ja pyydän teineiltä anteeksi.

Sitä mies ei taas tee koskaan.

Onko siis niin, että lasten tullessa teini-ikään he ovat päässeet kasvattamaan sinua eniten vai onko näin teillä ollut aina? Moetin vain sitä, että mitä pienempi lapsi sen heikommin hän osaakaan sanoa omiin asioihinsa paljoakaan. Teini taas opettelee sitä, eikö?

ap

Painu ny vittuun. Ketään ei kiinnosta.

Minun äitini ei varmaankaan hyväksyisi ajatusta, että teini opettelee sanomaan omiin asioihinsa mitään.

Hirveää. Kun on koko elämä nujerrettu sitä omaa lasta, niin miksi vitussa joku äiti kuvittelee sen osaamisen alkavan kuin tyhjästä, kun ihminen muuttaa pois kotoa? Meillä piti suojella äidin rautapanssarin sisällä ollutta haurasta egoa vissiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Painu ny vittuun. Ketään ei kiinnosta.

Kuin poikani

ap

Kun minä olen aina ajatellut, että teini-ikä on sellaista kasvun ja itsenäistymisen aikaa, en ole koskaan ajatellut sitä kapinavaiheena tai sellaisena. Siis itseni kohdalle. Mutta äiti ei antanut kasvaa eikä itsenäistyä. Ehkä ei sitten voinut kapinoidakaan, kun ei edes se vaihe alkanut, jossa kapinaa tarvittaisiin (se kasvu ja itsenäistyminen).

Mutta jos hyvin menee niin eihän nuoren tartte mitään kapinoida. Sen kun itsenäistyy ja kasvaa ja vanhemmat vain sallii sen. Meillä ollaan ainakin aina oltu jotenkin hyvin järkeviä. Miksi polttaisin tupakkaa koska se on pahaa tai harrastaisin irtosuhteita, koska niissä ei ole rakkautta?

ap

Oikeasti ap. Ketään ei kiinnosta se, että jumitat jossain ihme lapsuuden aikaisessa vihassasi äitiäsi kohtaan joka ei ollut täydellinen sellainen vanhempi kuin sinä olisit halunnut. Onko käynyt mielessä että ehkä äidilläsi oli pahempiakin ongelmia ihan omassa elämässään, eikä jaksanut sun kiukuttelua silloin ottaa vastaan tyynesti? Ihmisen täyttyy olla jotenkin sekaisin jos ei aikuisenakaan kun on jo omia isoja lapsia ole päässyt omasta lapsuudesta eroon. Jos pahin asia oli se että äitisi oli tempperamentiltaan sellainen että rähjäsi sulle kun kiukuttelit... päästä jo irti, anna olla. 

Tai miksi en opiskelisi, koska fiksu työ on kiinnostavampaa kuin nuija tai mitä näitä on mistä nuoria aina syytetään? Miksi ne osa nuorista on niin tyhmiä, ettei ne tee vain järkevästi asioita? En tajua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ap. Ketään ei kiinnosta se, että jumitat jossain ihme lapsuuden aikaisessa vihassasi äitiäsi kohtaan joka ei ollut täydellinen sellainen vanhempi kuin sinä olisit halunnut. Onko käynyt mielessä että ehkä äidilläsi oli pahempiakin ongelmia ihan omassa elämässään, eikä jaksanut sun kiukuttelua silloin ottaa vastaan tyynesti? Ihmisen täyttyy olla jotenkin sekaisin jos ei aikuisenakaan kun on jo omia isoja lapsia ole päässyt omasta lapsuudesta eroon. Jos pahin asia oli se että äitisi oli tempperamentiltaan sellainen että rähjäsi sulle kun kiukuttelit... päästä jo irti, anna olla. 

Kyse ei ollut tempperamentista. Samalla kun itse kuritti huutamisellaan niin opetti että itsehillinnän ja maltin menettäminen on epäsivistynyttä.

aå

Hän tosiaan kuritti huutamisella. Se ei ollut mitä tahansa huutoa.

ap

Minusta huutamalla kurittaminen on yksi pahimmista. Se on melkein samaa kuin lyöminen. Se on henkistä väkivaltaa. Miten joku haluaa mitätöidä sen tempperamentiksi? Apua...

ap

Siitä huutamalla kurittamisesta minulle on jäänyt ikuiset arvet. Se, etten luota ihmisiin. En tiedä, miksi siitä seurasi se, mutta seurasi. Ehkä siksi kun kukaan ei tullut auttamaan, eikä estänyt sitä, eikä lopettanut sitä.

ap

Olisi kiva tietää, kuinka paljon huutamalla kuritettuja lapsia meillä Suomessa onkaan. Se on kätevää, kun ei jää pysyviä jälkiä. Lapsi ei useinkaan osaa kertoa siitä, mitä tapahtui. Eihän lyömistilanteissakaan osaa lapsi aina kertoa muuta kuin että vanhempi löi. Mutta ei ole hyväksyttävää lyömistä. Siksi siitä aina tietää ulkopuolinen, että se on väärin. Mutta on olemassa hyväksyttyä huutamista, niinpä lasta kuunteleva paskahenkilö, esim. seurakunnan työntekijä tai joku muu vittupää, joille yritin puhua, päättelee lapsen tehneenkin jotain pahaa, kun kerran huudettiin.

Ja lapsi on edellen väkivaltaisen aikuisensa kanssa yksin.

ap