Miten saada lapsi lopaettamaan jatkuvat pyypyy-puheet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pyypyy = *** ***

tarkoitit kai että a** p** a****

Vierailija kirjoitti:

Pyypyy on ns. ala**äalue.

Ap

Kiitos selvennyksestä, johan minä ihmettelin.

Luultavasti lapsi on huomannut sinun kainostelun ja tekee sen ihan sinun kiusalla. Voisi lopettaa, jos 

A) sinäkin käyttäisit niitä oikeita sanoja luontevasti pyypyttelemättä

B) et tekisi siitä niin suurta numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauroin, mutta oikeasti tälläisiä ihmisiä on. Olin joskus 1980-luvun loppupuolella pienen kaupungin pienessä päiväkodissa harjoittelijana ja siellä oli 5-vuotias poika, jota puolet henkilökunnasta piti yksinkertaisena ja toinen puoli tahallaan hankalana. Hän jokelsi jotain ihme juttuja koko ajan. Kuitenkin kun asiaa hieman paremmin penkaistiin, huomattiin, että kotonahan tätä tehdään, annetaan suunnilleen kaikille ihmiselon toiminnoille joku ihme oma ilmaisu. En niitä enää muista, mutta nukkuminen oli tyyliin naanaamista ja pissaaminen piipittämistä, siis tähän tyyliin. Poika ei oikeasti osannut tavallisia, arkielämän sanoja, vaan sokelsi tätä kotikieltään. Ja kyllähän häntä toiset lapset pyrkivät matkimaan ja ivaamaan.

Että tältäkin kannalta kannattaisi näiden pyypyttelijöiden asiaa miettiä. Nyt, kun takana on enemmän ikää ja opintoja, olen käsityksessä, että tässä on kyseessä ihmeellinen vallankäyttö. Lapsi sidotaan tällä kielipelillä kotiin ja vanhempiin, eristetään muista lapsista ja maailmasta.

Sanomatta lie selvää, miten paljon tälläisiä pyypyy-vanhempia karsaasti katson.

Kaunis kielenkäyttö ei ole vallankäyttöä, sitä paitsi lapsiin kuuluukin käyttää valtaa hyvällä tavalla. Nimittäin vanhemman valtaa. Vanhempi päättää aina, mitä lapsi saa tehdä. En halua sitoa lasta kotiin, vaan varmistaa ettei lapsi nolaa perhettä sopimattomilla sanoilla.

Ap

Ap

No varmista. Opeta, kouluta, käske, aseta rajoja ja mitä näitä nyt on. Käänny ammattilaisen puoleen jos oma osaaminen tai voimavarat ei riitä. Älä itke olemattomia kasvatustaitojasi täällä. Opeta lapsesi puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ja käyttämään sanoja vain tilanteissa missä moinen jutustelu on soveliasta. Järjen käyttö kun on sallittua näissäkin asioissa rakas ap.

Ongelma kun on vielä kovin kovin harmiton. Huolestu lapsesi kielenkäytöstä ja käytöksestä vasta kun hän muutaman vuoden päästä räkii ympäri kyliä, rööki huulessa samaa aikaa vittua huutaen.

Opeta lapsellesi, mitä ne sanat oikeasti tarkoittavat. Jos hän ei (ole yhtä ) yksinkertainen ( kuin sinä) hän kyllä ymmärtää, että niin ei puhuta. 

Oma lapseni nimitteli jossakin vaiheessa toisia lapsia homoksi, mutta se loppui kun keskusteltiin asiasta ja siitä, miksi sillä tavalla ei sovi ketään nimitellä.

Hyvä aloittaja. Lapsellasi on normaalit ruumiintoiminnot ja sukupuolielimet. Hänen ruumiinsa on hänelle verrattain uusi, ja siksi hyvin mielenkiintoinen kaikkine toimintoineen ja ulokkeineen, joita hän myös vertaa niin sisaruksiin, vanhempiinsa kuin kavereihinkin nähden. Syntyessään jokainen lapsi kokee sukupuolielimensä yhtä kiinnostaviksi kuin kätensä tai päänsä. Kieltämällä näihin alueisiin ja toimintoihin liittyvät sanat luot niille monenlaisia lisämerkityksiä. Sen lisäksi, että niistä tulee keino häiriköidä sinua, niistä tulee mystisiä, kiellettyjä, hävettäviä. Valitettavasti ne lapset, joilta nämä sanat ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, alkavat jossain iässä hokea niitä tarpeettomasti todella paljon. Yhdenkään lapsen en ole sen sijaan kuullut hokevan esim. kättä tai korvaa. Niin kauan kuin alapääasiat ovat osalle lapsista (voi korvata sanalla "vanhemmista") tabu, näitä tullaan hokemaan. Se luultavasti tekee vain hyvää ja normalisoi tilannetta. Huonommassa skenaariossa nämä alapäähän liitetyt häpeän, likaisuuden ja kielletyn ajatukset seuraavat pitkälle aikuisuuteen ja siirtyvät osaksi lapsen minäkuvaa ja seksuaalisuutta; hänen ruumiissaan/ haluissaan/ tarpeissaan on jotain inhottavaa, likaista ja hävettävää.

Et ole vielä myöhässä. Juttele lapsen kanssa, anna hänelle oikeat sanat, jotka eivät ole rivoja (pippeli, pimppi, kakka, peppu, pylly) ja kerro, miksi niitä ei ole tapana huudella kahvipöydässä. Selvennyksen vuoksi, lapsen suuhun yleisesti sopimattomina vastineina pidetään esim. kyrpä, tussu, paska ja perse. Älä opeta näitä, ja kun lapsi ne joskus oppii, kerro, että ne eivät ole niin kauniita sanoja. (Aikuisena hän tulee huomaamaan, että joissain tilanteissa voivat toki ollakin.) Aiemmin mainitut sen sijaan ovat ihan normaaleja, eikä niistä kukaan pahastu, kun ovat asiallisessa yhteydessä.

Hauskinta pitkään aikaan, nauroin niin että oli tulla kellit housuun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä noita nimitetään vessajutuiksi. Se joka juttelee vessajuttuja ruoka-tai kahvipöydässä, poistetaan paikalta ja saa mennä vessaan juttelemaan niitä niin kauan kunnes on valmis. Ja sinne vessaan viedään ihan kädestä pitäen. Tärkeää on että aikuisella ei ilmekään värähdä- ei minkään näköistä reaktiota. Vain tyyni ilmoitus että jos haluaa jutella vessajuttuja voi mennä vessaan.

Nyt se on huomannut että sut saa suuttumaan/hermostumaan/nolostumaan- tottakai sellaista on hauska jatkaa.

Mitä tuolla yritetään saada aikaan? Minusta lapsi nolostuu turhaan. Vessavaihe on ihan normaali vaihe ja menee ohi helpommallakin. Riittää kun sanotaan että äidille tulee vähän huono olo jos puhutaan vessajuttuja pöydässä, ei se oikein sovi. Ja hymy päälle. 

Miksi sitä lasta pitää aina niin vakavasti viedä paskapytyn ääreen miettimään tekojaa ja häpeämään? Kauhea ihminen olet. :(

Ei meidän puupäihin kyllä mikään kaunis kehotus tehonnut... toki aluksi sanottiin kauniisti että vessajutut ei kuulu ruokapöytään. Aika usein kuitenkin äityivät hihittelemään ja hokemaan vaikkapa "pissakakkapieru"-lorua josta seurasi sitten sinne vessaan vieminen. Itse asiassa ei ole montaa kertaa tarvinnut sinne viedä, nykyään riittää kun kysyy että haluatko mennä vessaan juttelemaan juttusi valmiiksi.

Meillä saattaa aikuinenkin hymähtää noille jutuille ja mies jopa panna paremmaksi, sitten kun ollaan yhdessä naurettu niin mainitaan ohimennen kuinka näitä vessajuttuja jutellaan vaan kotona äidin ja isin kanssa. Lapsi saa siis nauraa kakkapylly jutuilleen, mutta hän tietää milloin se on soveliasta tai ei ole soveliasta. Mitään isompaa asiaa ei ole tarvinnut näistä jutuista tehdä, eivätkä ole koskaan väärässä paikassa tälläisiä juttuja jutelleet. Ei kaikesta tarvitse tehdä Power strugglea ja, jos se lapsi sitten sanookin juhlapöydässä jotain vanhemmasta noloa niin kai aikuinen sen kestää.

Meilläkin 4v tyttö puhuu usein tuhmia hyihyi-sanoja ja saa hävetä silmät päästään, kun lapsi saattaa ihan yllättäen kysyä kaupassa, että "Miksi täällä haisee pymppy" tai "Minulla pääsee kohta pispis housuun, jos en pääse käymälään".

12 äiti ov :-( kirjoitti:

Meilläkin 4v tyttö puhuu usein tuhmia hyihyi-sanoja ja saa hävetä silmät päästään, kun lapsi saattaa ihan yllättäen kysyä kaupassa, että "Miksi täällä haisee pymppy" tai "Minulla pääsee kohta pispis housuun, jos en pääse käymälään".

No olisko kuitenkin parempi, jos lapsi sanoisi, että hänen täytyy päästä vessaan, koska on pissahätä?

Ja koulussahan ei lauleta enää "pää, olkapää, peppu, polvet varpaat" kun pyyhullu senkin kieltää.

https://www.urbaanisanakirja.com/word/kelli

1. mulkku, miehen sukuelin

Kokeile jotain sijaintia kodissanne tuon pyypyy-sanan käyttöön, vaikka pyypyy-sohva. Menkää aluksi yhdessä sohvalle hokemaan pyypyytä ja jos muualla kotona sitä esiintyy pyydät siirtymään sinne pyypyy-sohvalle ja yritä kertoa että sanotaan sitä pyypyytä vain kotona siellä sohvalla. Jos lapsi jatkossa haluaa sinut mukaan pyypyy-sohvalle voit joskus mennä ja joskus kerrot vain että on muuta tekemistä ja ohjaat lapsen kokeilemaan asiaa itse.

Esim. kaupassa voit sanoa, jos lasta kovasti pyypytyttää, että "voidaan yhdessä kotona pyypytellä, mutta täällä kaupassa äiti/isä ei halua että sanotaan pyypyy koska äidille/isälle tulee nolo tunne ja se ei äidistä/isästä tunnu hyvältä".

Vierailija kirjoitti:

Mikä se piekki oli? Jäi epäselväksi.

Mannerheimintiellä Kisahallia vastapäätä, nykyisen Chicosin paikalla, oli joskus vuosikymmeniä sitten ravintola nimeltään Piekka. Sanan merkitys on jollain murrealueella leipälapio. Olisiko piekki jotain siihen liittyvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaus viestiin 120: tulkitsin näköjään sanan pahemmaksi kuin se olikaan :D Tässä näkee mitä liika sensuuri saa aikaan. Pierua en edes osannut tuossa yhteydessä ajatella, sillä minusta se on täysin luonnollinen sana niin aikuisille kuin lapsillekin. Lapsille voidaan "sievemmin" sanoa paukku tai puksu, mutta sen kummempaa kaunistelua ei tarvitä

Ei erehdyksesi johtunut sensuuristani, vaan likaisesta mielikuvituksestasi. Tässä se nähdään että nykynuoriso on totisesti pilalla. Tämä taitaa olla sinulle pieni miettimisen ja itsetutkiskelun paikka.

Ap

Hyvin tää ap vetää. En ollut huomannutkaan tällaista keskusteluketjuhelmeä aikaisemmin! Nyt lukemassa vasta sivulla 8, saas nähdä mihin tää vielä päätyykään... nyt näyttää olevan 24 sivua. 

Luin ekan sivun, en pysty lukemaan enempää.

Tuli jotenkin mieleen muisto omasta lapsuudestani. Olin tosi pieni, en osannut edes kunnolla puhua. En muista mitään muuta näin varhaisilta ajoilta, kuin sen, että leikin jollain magneeteilla ja höpöttelin omiani. Sitten sanoin vahingossa "pillu" (en edes tiennyt mitä se tarkoittaa, ihan satunnainen jokeltelu nyt vaan sattui muodostamaan tuollaisen sanan)

Äitini suuttui ihan silmittömästi. Huusi naaman punaisena että tuollaisia sanoja ei tämän katon alla sanota ja repi magneetit käsistäni. Säikyin pahasti koska minulla ei ollut hajuakaan, että olin sanonut jotain kiellettyä.

Vierailija kirjoitti:

Niin oliko niitä neuvoja kellään?

Ap

Ilmastointiteippi on ihan hyvä. Puolitoista kierrosta suun kohdalta pään ympäri, niin se tuskin saa sitä kovin helposti revittyä irti. Takertuu nimittäin tiukasti niskavilloihin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli jotenkin mieleen muisto omasta lapsuudestani. Olin tosi pieni, en osannut edes kunnolla puhua. En muista mitään muuta näin varhaisilta ajoilta, kuin sen, että leikin jollain magneeteilla ja höpöttelin omiani. Sitten sanoin vahingossa "pillu" (en edes tiennyt mitä se tarkoittaa, ihan satunnainen jokeltelu nyt vaan sattui muodostamaan tuollaisen sanan)

Äitini suuttui ihan silmittömästi. Huusi naaman punaisena että tuollaisia sanoja ei tämän katon alla sanota ja repi magneetit käsistäni. Säikyin pahasti koska minulla ei ollut hajuakaan, että olin sanonut jotain kiellettyä.

Samantapaista sattui minullekin. Pihalla olin kuullut kun joku pikkulintu lauloi huitt, huitt, huitt ja sitä sitten toistelin lattialla leikkiessäni. Äiti kuuli mitä kuuli, vittua lapsi toistelee, ja suuttui että mistä olin tuollaisia oppinut. Vielä enemmän suuttui kun sanoin, että pikkulintu lauloi. Nenäkäs lapsi olin. Itse en edes ymmärtänyt, että miten niin.

Otin sitten selvää mitä sana tarkoitti. Serkku, joka asian kertoi, ymmärsi kyllä, kun tiesi millaista meillä on. Opetti sitten kaikki ne muutkin sanat, mitä kotona ei opetettu. Uskovaisia heidänkin perheessään olivat, mutta hän pari vuotta vanhempana ja kaupungissa asuvana tiesi enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli jotenkin mieleen muisto omasta lapsuudestani. Olin tosi pieni, en osannut edes kunnolla puhua. En muista mitään muuta näin varhaisilta ajoilta, kuin sen, että leikin jollain magneeteilla ja höpöttelin omiani. Sitten sanoin vahingossa "pillu" (en edes tiennyt mitä se tarkoittaa, ihan satunnainen jokeltelu nyt vaan sattui muodostamaan tuollaisen sanan)

Äitini suuttui ihan silmittömästi. Huusi naaman punaisena että tuollaisia sanoja ei tämän katon alla sanota ja repi magneetit käsistäni. Säikyin pahasti koska minulla ei ollut hajuakaan, että olin sanonut jotain kiellettyä.

Samantapaista sattui minullekin. Pihalla olin kuullut kun joku pikkulintu lauloi huitt, huitt, huitt ja sitä sitten toistelin lattialla leikkiessäni. Äiti kuuli mitä kuuli, vittua lapsi toistelee, ja suuttui että mistä olin tuollaisia oppinut. Vielä enemmän suuttui kun sanoin, että pikkulintu lauloi. Nenäkäs lapsi olin. Itse en edes ymmärtänyt, että miten niin.

Otin sitten selvää mitä sana tarkoitti. Serkku, joka asian kertoi, ymmärsi kyllä, kun tiesi millaista meillä on. Opetti sitten kaikki ne muutkin sanat, mitä kotona ei opetettu. Uskovaisia heidänkin perheessään olivat, mutta hän pari vuotta vanhempana ja kaupungissa asuvana tiesi enemmän.

Veikkaisin kirjosieppoa siksi huitt huitt - laulavaksi linnuksi.

Ei pitäis kahvitauolla lukea av:ta töissä, huutonauran yksin. :Ddd

Voit ottaa lapsesi pois päivähoidosta ja hoitaa häntä itse kotona. Säästyy yhteiskunnaltakin rahaa.