Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä juttu tämä nyt on, että on oikein urakalla alettu syyttää vanhempia lasten neuropsykiatrisista ongelmista?
20.01.2017 |
Esim. tämänpäiväinen juttu Iltasanomissa, ja vähän aikaa sitten Ylellä. En viitsi linkittää. Asenteiden vähittäistä kovenemista olen kyllä huomannut jo jonkin aikaa.
Ei pitäisi välittää, mutta kyllä sattuu, ja paljon :( Olen adhd-lapsen äiti. Lapsella on myös lievä autisminkirjon häiriö. Lapsemme ongelmat alkoivat päivähoitoon siirtyessä. Hän pääsi pienluokalle kouluun, mutta koulunkäynti oli erittäin hankalaa. Lapseni oli kaikkien hyljeksimä "häirikkö". Jopa eräs tuttavaperheemme (luulin heitä ystäviksi) pisti välit poikki, koska eivät enää halunneet olla tekemisissä (heidän sanojensa mukaan) sekopäisen lapsemme kanssa. Lopulta lapsi sai lääkityksen, jolla on ollut aivan ihmeellinen vaikutus. Toivon, että hänen itsetuntonsakin pikku hiljaa paranee, kun hän lääkityksen avulla pystyy hillitsemään impulsiivista käytöstään.
Vanhempina olemme tehneet kaikkemme. Ihan oikeasti. On säännölliset ruoka- ja nukkumaanmenoajat. Ulkoilemme yhdessä. Kiinnitän todella paljon huomiota siihen, että ruoka olisi ravitsevaa ja lapsi saisi tarvitsemansa ravintoaineet (hän on erittäin valikoiva ja pieniruokainen). Rajoitamme ruutuaikaa. Yritämme kaikin tavoin itse pysyä rauhallisina ja huolehtia siitä, että kotona olisi hyvä olla. On käyty kauken maailman vanhempien kurssit ja vertaisryhmät. Mikä tärkeintä, rakastamme lastamme. Täydellisiä emme tietenkään ole, mutta kukapa on?
Kaiken tämän jälkeen saan lukea juttuja siitä, että "adhd:ta ei ole olemassakaan, se on keksitty sairaus". Tai kuten tänään: facebookissa silmieni eteen lävähtää yllä mainittu Iltasanomien juttu kera lukuisten omahyväisten kommenttien. Kuinka helppoa onkaan aina niiden tuomita ja neuvoa, joilla ei itsellään ole minkäänlaista kokemusta asiasta! Toivoisin, että ymmärrys näistä häiriöistä lisääntyisi, mutta pelkään edellä mainittujen kaltaisten juttujen vaikuttavan yleiseen suhtautumiseen hyvin negatiivisesti.
Ei mulla muuta. Toivottavasti joku jaksoi lukea ja ehkä jopa heräsi miettimään.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile väitettä, tosin se ei kaikkia tapauksia selitä. Mikä vaikutus lisääntyneellä naisten alkoholinkäytöllä on neurologisiin sairauksiin? Nykyään on normaalia juoda lasillinentai kaksi myös raskaana ollessa. Entä imettävien äitien alkoholinkäyttö? Entä lapsettomuushoidot? Isän korkean iän onkin jo todettu lisäävän lapsen neurologisten ongelmien riskiä. Mielestäni on monia tekijöitä , joita pitäisi tutkia samalla kun tutkitaan lasten neurologisia sairauksia.
Ennen neurologisia sairauksia ei tunnettu. Ja vielä 90-luvulla alkoholi ei ollut raskaana olevilta kielletty, vain humalajuominen. Nykyään alkoholiin suhtaudutaan paljon tiukemmin.
Oli kyllä alkoholi kielletty raskaana olevilta 80-luvun lopullakin, jolloin sain esikoisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin... En vähättele niitä lapsia, joilla on oikeasti adhd/add. Mutta olen tavannut turhan monta vanhempaa, jotka väittävät oman lapsensa olevan adhd. Ei, eivät ne lapset ole sairaita, vaan niillä on ihan hitokseen kuluttamatonta energiaa. Heille riittäisi oikeasti se ulkona peuhaaminen ja riehuminen. Mutta kun pakko antaa olla telkkarin ääressä tai pelata pleikkaa kaikki vapaa-aika.
Mistä tiedän tämän? Kun olen joskus ollut lapsenvahtina tämmöisille ja käytös on ollut ihan erilaista, kun niiden kanssa on leikkinyt, pelannut ja ollu läsnä. Eikä kyseessä ole ollut mitään vieraskoreutta.
Kyseessä voi kuitenkin olla vieraskoreus jos olet ollut lastenvahtina vain muutaman tunnin kerrallaan. OIkean kuvan lapsesta saisi esim. asumalla hänen kanssaan 24h muutaman päivän. Mutta kun sanoin että monet äidit väittävät lastaan adhd tapauksessa niin puhutkohan sitten tapauksista jossa lasta ei ole virallisesti vielä diagnosoitu? Vai oletkohan myös sitä mieltä että se virallinen diagnoosikin on sitten todennäköisesti väärä. Ja vielä: yleensä adhd lapsen oireina on paljon muutakin outoa kun vain liika energia eli vilkkaus. Energiaa voi purkaa liikkumalla mutta ei se adhd:ta poista eikä poista muita liitännäsoireita mitä liittyy esim. adhd:seen. Ja monesti adhd tapauksilla voi olla nähtävissä oireita jostain muustakin neurologisesta häiriöstä esim. adhd lapsi voi olla asperger piirteinen tai häiriöitä hahmottamisessa, puheessa, liikkumisessa, tunteiden ymmärtämisessa ja hallitsemisessa, sosiaalisissa taidoissa tai muissa taidoissa ja yleensä nämä erottaa kyllä hyvin siitä mikä on tavallista ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kun lapsella on puheenviivettä. Heti ollaan osoittamassa vanhempaa joka ei lue tarpeeksi ja on liikaa älypuhelimella.
Jopa syytin pitkään itseäni, mietin mitä kaikkea teimme väärin kun poika ei puhu tai puhuu epäselvästi eikä ymmärrä kunnolla. Sitten syntyi pikkusisko joka puhui 1-vuotiaana selviä viiden sanan lauseita. Ja tajusin että aina nämä asiat ei todellakaan ole vanhemman käsissä.
Mutta vanhempien syyttely ja leimaaminen on nykyaikaa. Kädet sidotaan ensin ja sitten päivitellään kasvatuksen puutosta.
1-vuotiaana 5 sanan lauseita? Yeah right.
AAAARRRGGGHHH!!!! Tätä se klikkien kalastelu teettää. Mene, ap, medialukukurssille ja opettele lukemaan ne artikkelit ennen vaahtoamista otsikon perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa monella suomalaisella olla jotain vikaa päässä kun eivät osaa edes lukea oikein.
Kirjoitus oli vielä niin selvästi kirjoitettu, että apinakin olisi tajunnut, että kyseessä ADHD tyyppisistä oireista - jotka voivat kohtua puutteellisesta kasvatuksesta.
No jos me nyt puhutaan samasta kirjoituksesta, niin siinä minun lukemassani tämä herra kaikkitietävä psykologi oli sitä mieltä, että n.95 % adhd-diagnooseista on vääriä ja johtuvat vanhempien / perheen ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Senkin jutun ihmiset käsittivät tahallaan väärin. Haastateltava taisi kirjoittaa, että dignooseja tehdään villeille lapsille, jotka saavat mellastaa rauhassa, eli heillä ei edes ole adhd:tä.
Samaa tehdään puheterapiassa käyvien kohdalla. Väitetään että he eivät kotonaan kuule puhetta tarpeeksi, koska vanhemmat ovat älypuhelimillaan.
Halutaan syyttää vanhempia lapsen neurologisesta ongelmasta, koska voidaan tehdä niin.
Fakta on se että ihminen on täysin sama kuin se oli 100 vuotta sitten. Mutta jostain syystä nyt on kymmeniä kertoja enemmän psyykkisiä ja neurologisia ongelmia ihmisillä. Miksi?
Kasvatuksesta ja yhteiskunnan toimintatavoista ne ongelmat tulee.
Vierailija kirjoitti:
AAAARRRGGGHHH!!!! Tätä se klikkien kalastelu teettää. Mene, ap, medialukukurssille ja opettele lukemaan ne artikkelit ennen vaahtoamista otsikon perusteella.
Kyllä siinä jutussa tuli todella hyvin ilmi tämän "asiantuntijan" mielipide. Minulle (ja jutun kommenttiosiosta päätellen suurimmalle osalle muistakin lukijoista) jäi se käsitys, että tämän psykologin mielestä aivan valtaosa adhd-diagnooseista on vääriä ja lapsen ongelmat johtuvat vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti on adhd-lapsia ihan perustellusti, mutta osa varmasti myös väärin perustein diagnosoituja. Väitän esim. että osaan usein ihan käytöksen perusteella tietäväni mikä lapsi tulee eroperheestä. Tottakai kaikki elämänkokemukset vaikuttavat myös lapsiin.
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Jutussa EI sanottu, että ADHD johtuu kasvatuksen puutteesta, VAAN kasvatuksen puute aiheuttaa ADHD: n kaltaisia oireita! Opetelkaa lukemaan ennen kuin alatte keuhkoamaan...
Tätähän ei uniikkilasten äidit taida ymmärtää ja minuakaan ei kiinnosta enää kun nuorinkin lapseni on jo lukiossa jonne ei autisteilla ja acdc vammaisilla ole asiaa.
Miksi noita pidetään tavallisissa kouluissa piriä syöviä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AAAARRRGGGHHH!!!! Tätä se klikkien kalastelu teettää. Mene, ap, medialukukurssille ja opettele lukemaan ne artikkelit ennen vaahtoamista otsikon perusteella.
Kyllä siinä jutussa tuli todella hyvin ilmi tämän "asiantuntijan" mielipide. Minulle (ja jutun kommenttiosiosta päätellen suurimmalle osalle muistakin lukijoista) jäi se käsitys, että tämän psykologin mielestä aivan valtaosa adhd-diagnooseista on vääriä ja lapsen ongelmat johtuvat vanhemmista.
Näin minunkin mielestäni siinä luki. Missään ei lukenut ettei niitä oikeitakin neuropsykologisia diagnooseja olisi. Luulen, että ne tässä vaahtoavat, joiden lapset ovat näitä "vääriä" diagnooseja. Jos sulla on oikeat neuropsykanpaperit että lapsella on ADHD niin tuskin tarvii alkaa puolustelemaan. Jos taas iski omatuntoon niin tottakai noustaan barrikadeille peittelemään omia jälkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkin jutun ihmiset käsittivät tahallaan väärin. Haastateltava taisi kirjoittaa, että dignooseja tehdään villeille lapsille, jotka saavat mellastaa rauhassa, eli heillä ei edes ole adhd:tä.
Samaa tehdään puheterapiassa käyvien kohdalla. Väitetään että he eivät kotonaan kuule puhetta tarpeeksi, koska vanhemmat ovat älypuhelimillaan.
Halutaan syyttää vanhempia lapsen neurologisesta ongelmasta, koska voidaan tehdä niin.
Fakta on se että ihminen on täysin sama kuin se oli 100 vuotta sitten. Mutta jostain syystä nyt on kymmeniä kertoja enemmän psyykkisiä ja neurologisia ongelmia ihmisillä. Miksi?
Kasvatuksesta ja yhteiskunnan toimintatavoista ne ongelmat tulee.
Ei 100 v sitten annettu neuropsykiatrisia diagnooseja. Kyllä näitä ihmisiä silti oli. Lievimmät tapaukset "menivät muiden mukana" - heitä pidettiin ehkä erikoisina, mutta esim. maaseutuyhteiskunnassa vaatimukset olivat aivan erilaiset kuin nykyään ja lievästi autistinen tai adhd-henkilö löysi kuitenkin oman paikkansa yhteisössä. Vaikeimmat tapaukset päätyivät rikollisiksi, "hullujenhuoneelle" tai kylähulluiksi.
Omassa suvussa on jonkin verran neuropsykiatrisia ongelmia. Jotkut suvun vanhukset ovat koko ikänsä olleet erikoisia, mutta ei heille mitään diagnoosia ole koskaan annettu. Omassa lapsuudessani puhuttiin MBD:sta, nyt tietämys on kehittynyt ja osataan tunnistaa adhd, asperger ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap ja aina tuntenut myötätuntoa ADHD lapsen vanhempia kohtaan. Omani on kehitysvammainen.
Kaikki erityislasten vanhemmat on tarkkailun alla.
Ulkopuoliset akat aina tarkkailee erityislapsia joten lasu pamahtaa pienestäkin virheestä.
On tehty meistäkin.
Nykyään en anna kummankaan lapsen olla yhdenkään lapsen kanssa joka ei osaa käyttäytyä. Ei ole väliä onko terve vai erityislapsi.
Sillä suojelen itseäni ja lapsiani ja myös sitä ettei jouduta enää sossujen kanssa tekemisiin.Silti en ymmärrä enkä hyväksy vanhempien syyttelyä, on raskas taakka heille. Nykyään elämä on syyttelyä ja itsensä puolustamista.
Silloin kun olin itse lapsi niin kyllä vanhemmat pääsi helpolla ja lapset sai olla vapaasti.
Meillä adhd-lapset ja lastensuojelun asiakkuus.
Ei me sossun kynsissä olla, vaan saadaan niitä tukitoimia mitä lapsemme tarvitsevat.
Varmasti joku ongelma perheessä jos tämmöisiä vainoharjoja saadaan että sossun kynsiin joudutaan ja varmaan vielä pelätään huostaanottoa, kun edes lapset saa kavereitaan valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kun lapsella on puheenviivettä. Heti ollaan osoittamassa vanhempaa joka ei lue tarpeeksi ja on liikaa älypuhelimella.
Jopa syytin pitkään itseäni, mietin mitä kaikkea teimme väärin kun poika ei puhu tai puhuu epäselvästi eikä ymmärrä kunnolla. Sitten syntyi pikkusisko joka puhui 1-vuotiaana selviä viiden sanan lauseita. Ja tajusin että aina nämä asiat ei todellakaan ole vanhemman käsissä.
Mutta vanhempien syyttely ja leimaaminen on nykyaikaa. Kädet sidotaan ensin ja sitten päivitellään kasvatuksen puutosta.
1-vuotiaana 5 sanan lauseita? Yeah right.
Kyllä. Miksi se on sinusta epäuskottavaa?
Vai luulitko että puhun tasan yksivuotiaasta? En. Tasan yksivuotiaana kyllä sanoi jo 2-3 sanan lauseita. Mutta 1,5 vuotiaana alkoi tulla jo pidempiä lauseita. Nyt on tullut jo vieläkin pidempiä, sanoo esim. "Äiti! Ella menee huomenna mummin ja pappan luo". Ikää 1v 10 kk.
Esikoinen sanoi samassa iässä ihan maks. kahden sanan lauseita, jos niitäkään. Eli ei ole mitään syytä keulia, kummatkin ääripäät koettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkin jutun ihmiset käsittivät tahallaan väärin. Haastateltava taisi kirjoittaa, että dignooseja tehdään villeille lapsille, jotka saavat mellastaa rauhassa, eli heillä ei edes ole adhd:tä.
Samaa tehdään puheterapiassa käyvien kohdalla. Väitetään että he eivät kotonaan kuule puhetta tarpeeksi, koska vanhemmat ovat älypuhelimillaan.
Halutaan syyttää vanhempia lapsen neurologisesta ongelmasta, koska voidaan tehdä niin.
Fakta on se että ihminen on täysin sama kuin se oli 100 vuotta sitten. Mutta jostain syystä nyt on kymmeniä kertoja enemmän psyykkisiä ja neurologisia ongelmia ihmisillä. Miksi?
Kasvatuksesta ja yhteiskunnan toimintatavoista ne ongelmat tulee.
100 vuotta sitten ei ollut nykyisenlaisia diagnooseja. Sen sijaan oli kurittomia lapsia. Heille annettiin tukkapöllyä ja selkäsaunoja ja koulussa opettaja löi heitä sormille viivottimella. Heille naurettiin ja heitä pilkattiin. Oi niitä aikoja.
Ihmiset harvoin huomaavat omia vikojaan vanhempina. Lisäksi puutteiden osoittaminen ja epäily vanhemmuudessa nähdään todella voimakkaasti syyllistäväksi, niin että melkein kaikki suuttuvat verisesti sellaisesta. Se taas estää vanhemmuuden ohjaamisen kautta tulevan avun melkein mahdottomaksi.
Hesarissa oli joku vuosi sitten artikkeli adhd-äidistä ja tämän adhd-tyttärestä. Siinä asia esitettiin nimenomaan neurologisena. Mutta kun äidin touhuja ja heidän arkeaan luki haastattelusta, oli helppo nähdä, että äidin pyörittämä arki sellaisenaan tekisi kenestä tahansa lapsesta "adhd:n".
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile väitettä, tosin se ei kaikkia tapauksia selitä. Mikä vaikutus lisääntyneellä naisten alkoholinkäytöllä on neurologisiin sairauksiin? Nykyään on normaalia juoda lasillinentai kaksi myös raskaana ollessa. Entä imettävien äitien alkoholinkäyttö? Entä lapsettomuushoidot? Isän korkean iän onkin jo todettu lisäävän lapsen neurologisten ongelmien riskiä. Mielestäni on monia tekijöitä , joita pitäisi tutkia samalla kun tutkitaan lasten neurologisia sairauksia.
Ennen neurologisia sairauksia ei tunnettu. Ja vielä 90-luvulla alkoholi ei ollut raskaana olevilta kielletty, vain humalajuominen. Nykyään alkoholiin suhtaudutaan paljon tiukemmin.
Oli kyllä alkoholi kielletty raskaana olevilta 80-luvun lopullakin, jolloin sain esikoisen.
Puolison isoiskolle määräsi lääkäri konjakkia kun tämä oli raskaana, juurikin johokin raskaus juttuihin ja lapsi täytti viime vuonna 30 vuotta. Eli kahdeksankymmen luvulla syntyi ja loppupuolella, koska 86.
Ärsyttää kaikkitietävät jotka ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkin jutun ihmiset käsittivät tahallaan väärin. Haastateltava taisi kirjoittaa, että dignooseja tehdään villeille lapsille, jotka saavat mellastaa rauhassa, eli heillä ei edes ole adhd:tä.
Samaa tehdään puheterapiassa käyvien kohdalla. Väitetään että he eivät kotonaan kuule puhetta tarpeeksi, koska vanhemmat ovat älypuhelimillaan.
Halutaan syyttää vanhempia lapsen neurologisesta ongelmasta, koska voidaan tehdä niin.
Fakta on se että ihminen on täysin sama kuin se oli 100 vuotta sitten. Mutta jostain syystä nyt on kymmeniä kertoja enemmän psyykkisiä ja neurologisia ongelmia ihmisillä. Miksi?
Kasvatuksesta ja yhteiskunnan toimintatavoista ne ongelmat tulee.
100 vuotta sitten ei ollut nykyisenlaisia diagnooseja. Sen sijaan oli kurittomia lapsia. Heille annettiin tukkapöllyä ja selkäsaunoja ja koulussa opettaja löi heitä sormille viivottimella. Heille naurettiin ja heitä pilkattiin. Oi niitä aikoja.
Oli varmaan tuotakin. Mutta kyllä vielä 80-luvulla suurin osa lapsista oli ihan normaaleja, hyvä jos 10:s osa oli ylivilkkautta. Nykyään liki puolet on jotain erityislapsia. Joukossa toki ne todelliset tapauksetkin, joten eiköhän ole aika selvää, että kasvatuksessa on joku mennyt pahasti pieleen. Ja kun kattoo pienten lasten vanhempia lastensa seurassa, niin onhan toi some näpytte!y ihan järkyttävää, lapset ovat heitteillä vanhempiensa jaloissa. Vanhemmat seurustelee kännyköidensä kanssa, lasten kanssa ei ehditä tehdä mitään. Sori vaan syyllistys.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset harvoin huomaavat omia vikojaan vanhempina. Lisäksi puutteiden osoittaminen ja epäily vanhemmuudessa nähdään todella voimakkaasti syyllistäväksi, niin että melkein kaikki suuttuvat verisesti sellaisesta. Se taas estää vanhemmuuden ohjaamisen kautta tulevan avun melkein mahdottomaksi.
Hesarissa oli joku vuosi sitten artikkeli adhd-äidistä ja tämän adhd-tyttärestä. Siinä asia esitettiin nimenomaan neurologisena. Mutta kun äidin touhuja ja heidän arkeaan luki haastattelusta, oli helppo nähdä, että äidin pyörittämä arki sellaisenaan tekisi kenestä tahansa lapsesta "adhd:n".
www.hs.fi/elama/art-2000002702755.html
Tuossa linkki. Kamala elämäntyyli. Oikea esimerkki.
Ei Varmasti oo mun vika jos lapsellani on ADHD! Mikään ei oo kun vika! Olen kasvattanut lapseni täydellisesti! Mitään en ole väärin tehnyt!
Alue: Aihe vapaa
Toisilla vaikuttaa pituuskasvuun ja painoon alentavasti.
Kaikille ei haittavaikutuksia tule ollenkaan tai ovat lieviä. Joillakin taas ei lääkitys sovi ollenkaan.