Opiskelen yliopistossa alaa jolla vaikea työllistyä.. Pitäisikö jättää kesken?

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen teologiaa mutta A2-linjalla, eli en voi työskennellä esim. pappina. En halua papiksi koska minulla ei ole työssä vaadittavaa vakaumusta tai muutenkaan mielenkiintoa toimia pappina, vaikka pappeja kovasti arvostankin. Minua teologia kiinnostaa lähinnä yleissivistävän luonteensa vuoksi ja tieteellisessä mielessä (uskonto oli aina lempiaine koulussa). Harkitsin ensin hakevani opiskelemaan uskontotiedettä (humanistisessa tiedekunnassa) koska se on lähinnä sitä mikä minua eniten kiinnostaa, mutta valitsin sitten kuitenkin teologian koska se on vähän laajempi kenttä+oma tiedekunta. A2-linjalla on laajat sivuaineet (50op) mutta usealta teologian maisterilta olen kuullut, että maisterin paperit teologisesta hämmentää työnantajia, koska tämä ala mielletään yhä niin vahvasti pappiskoulutukseksi.

Mun käsittääkseni teologi voi jollain ihmeen muuntokoulutuksella hankkiutua psykoterapeutiksi.

Psykoterapeuttien pohjakoulutukset vaihtelevat. Osalla on yliopisto- tai korkeakoulutututkinto, osalla ammatikorkekoulututkinto. Psykoterapeutti voi olla esim. psykologi, sosiaalipsykologi, teologi, lääkäri, psykiatri, psykiatrinen sairaanhoitaja, pappi, fysioterapeutti tai sosiaalityöntekijä. Varmasti muunkinlaiseksi ohjaajaksi tuolla pääsisi.

Kannattaa katsella noita muuntokoulutuksia. Ei varmasti hirveästi tarvitse opiskella. Samoin sitten joskus oon nähnyt että maanpuolustusorganisaatiot hakevat teologeja.

Tietenkin aina voit työhakemuksessa motivoida miksi haet paikkaa ja sitten kirjoittaa että miten koulutuksesi on relevantti.

Lopeta heti. On aivan turhaa jatkaa jos ei miellytä. Ota vähän aikaa vapaata ja yritä keksiä mitä kiinnostaisi. 

Ilmeisesti toi sun A2 linja valmentaa opiskelijoita uskontojen ja maailmankatsomusten asiantuntijuuteen.

Tällä nyt on itseasiassa todella paljon markkinoita varsinkin "conflict resolution" alalla. Mahdollisesti voit työskennellä tuolla tittelillä asiantuntijana valtiolla, tutkijana tai sitten ihan ohjaajana jossain organisaatiossa. Tuolla tutkinnolla voi tunkea itsensä moneen paikkaan jos käyttää mielikuvitustaan. Sun pitää vain brändätä itsesi. Voit myös työskennellä erilaisissa lehdissä tai järjestöissä. Tää nyt on ihan brändistä kiinni.

Kyllä työnantajilla on tiettyä respectiä erikoisempiakin tutkintoja kohtaan. Muistan kun kävimme opiskeluaikana jossain isossa firmassa tutustumiskäynnillä, niin esittelijä muisti mainita, että heillä on myös yksi teologi töissä (jossain tietokonejutuissa). Monet yhteiskunnallisenkin alan tutkinnot ovat yleistutkintoja. Ja oikeastaan ne erikoistumisvaiheen viimeiset kurssit ja lopputyö ovat tärkeimmät työnsaannin kannalta. Ja opiskeluaikana kannattaa vaikka siivota vessoja, sekin on työkokemusta! Suomessa jotenkin halveksitaan "paskaduuneja", vaikka englannin sana "McJob" on paljon lievempi. Itse tein nuorena tosi rupisia, epäsiistejä ja raskaitakin hommia. Myöhemmin oli sitten käsitys, mitä niillä toimialoilla tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun inspiraationa oli täällä äskettäin ollut avaus, jossa kolmekymppinen taidehistorian tohtori pohti miksi on ollut reilut neljä vuotta ilman töitä. Luin ketjusta monta sivua ja mietin samalla omaa tilannettani. Opiskelen siis toista vuotta, olen pärjännyt opinnoissa hyvin ja opiskelu on muutenkin ihan ok. Tykkään yliopistossa opiskelusta ja omasta vastuusta opiskeluiden suhteen, ryhmätöistä ja jotkut luennotkin ovat todella innostavia. Tätä varjostaa kuitenkin pelko siitä, etten tule löytämään töitä tältä alalta. Yksi työllisyyttä mahdollisesti lisäävä keino olisi opiskella pedagogiset, mutta itseäni ei kiinnosta yhtään opettajan työ enkä tiedä jaksaisinko sen hakea oikeutta noihin pedagogisiin. Yksi päivä juttelin erään jo entisen opiskelijan kanssa joka oli opiskellut juuri sellaisen tutkinnon mitä olin itsekin ajatellut, ja on ollut pitkään työttömänä joten hän päätti hakea opiskelemaan uudelleen. Tuntuu aika lannistavalta että opiskelisin tämän jälkeen vielä usean vuoden jotakin toista alaa.

Kun hain opiskelemaan kuvittelin, että yliopiston sisällä on suht helppoa vaihtaa pääainetta mm. sivuaineen kautta jos siltä tuntuu. Nyt mitä olen asiaa selvitellyt, niin se ei ehkä olekaan ihan yksinkertaista.

Vinkkejä, vertaistukea?

Opiskelu ei oo koko elämä, vaan opintojen jälkeen on tarkoitus siirtyä työelämään. Ei kannata tuhlata vuosia elämästä vaan opiskellaksesi ihan kivaa alaa joka ei sitten työllistäkään. Mieluummin vaihdat nyt alaa kuin alat sitten viiden vuoden päästä uudestaan aikuiskouluttautua alalle joka työllistää. 

Sitä ei ole kiveen kirjoitettu että juuri ap jäisi työttömäksi. Ihan miltä tahansa alalta voi jäädä työttömäksi. Jopa niiltä varmoilta jos on paska tuuri.

Paljonko ap sulla on opiskeluja jäljellä? Voitko opiskella rinnalla toista tutkintoa? Itse teen niin, opiskelen mielenkiintoista alaa, jossa huonot työllistymismahdollisuudet ja sen rinnalla työllistävämpää amk-tutkintoa. Olen todella tyytyväinen päätökseeni mutta rankkashan tämä on. Kuitenkin jaksan uskoa että lopuksi palkitsevaa.

Tämä on vähä väärä palsta kysellä. Av-mammoja, jotka ovat käyneet vain elämän koulua, senkin takaperin.

Naiset on miehiä korkeammin koulutettuja, mutta nollahömppätutkintojensa avulla.

Samaan aikaan miehet ovat amiksen jälkeen tienaamassa verovaroja naisille tulonsiirtoina jaettavaksi.

Hyvin te vedätte.

Toi tutkinto on kans sellainen et sillä voi päästä maahanmuuttovirastoon tai sitten muuten maahanmuuttajien asioiden pariin töihin (niitä paikkoja on TE-toimistossakin) jos vaan osaat motivoida hakemuksesi oikein.

Itse opiskelin yliopistossa yleisen "hömppä"tutkinnon, jonka työllisyysnahdollisuuksia mainostettiin laajana. Noh, onhan se tavallaan totta, mutta tosi vaikea kenenkään on töitä saada. Olet liian koulutettu, et ole tarpeeksi spesifi ja markkinoinnin parissa jopa tradenomit menee edelle. Itse sain onnekseni töitä, en tosin omalta alalta suoraan mutta perushyvää duunia. Mietin opiskellessa kovasti keskeyttämistä.. Oon toisaalta tyytyväinen, että jaksoin loppuun. En nähnyt itseäni missään muussa tutkinnossa, mikään vaan ei kiinnostanut eikä opettajan pedagogisetkaan. Niinpä otin asenteen, että on nyt sit ainaki joku ja jos en olis saanut töitä, olisin hakenut amikseen. Turha väkisin vaihtaa tutkintoa jos ei sitten oikeesti löydy jotain tosi kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti toi sun A2 linja valmentaa opiskelijoita uskontojen ja maailmankatsomusten asiantuntijuuteen.

Tällä nyt on itseasiassa todella paljon markkinoita varsinkin "conflict resolution" alalla. Mahdollisesti voit työskennellä tuolla tittelillä asiantuntijana valtiolla, tutkijana tai sitten ihan ohjaajana jossain organisaatiossa. Tuolla tutkinnolla voi tunkea itsensä moneen paikkaan jos käyttää mielikuvitustaan. Sun pitää vain brändätä itsesi. Voit myös työskennellä erilaisissa lehdissä tai järjestöissä. Tää nyt on ihan brändistä kiinni.

Esimerkiksi joku kulttuuritutkimuksen kurssi + tietyn maantieteellisen alueen tuntemus (esim. Länsi-Afrikka) voi olla tärkeä tuki vientifirmoille. Suomalaiset eivät esim. ymmärrä kaikkia katolilaisen maailman juttuja, kuten etelä-amerikkalaisia, joilla on oma sielunelämänsä. Eli se kohdealueelle reissaaminen olisi hyvä investointi.

Minusta tuo kriisinhallinta, konfliktinratkaisu, henkilöstöhallinto, hyväntekeväisyys, avustusjärjestöt oli hyvä ehdotus. T. Se tekninen

Tuo on sitten vihoviimeinen harhakuvitelma, että tekemällä pedagogiset sitten "joutuu" opettajaksi. Ei tosiaan joudu kovinkaan helposti. Opettajuus ei ole sellainen turvasatama kuin oli vielä 20-30 vuotta sitten. Aineenopettajia on valtavasti työttömänä, lyhyistäkin pätkistä tapellaan verissä päin, virat on kiven alla jne. Erityisen yleistä tämä on juuri aineissa, joissa on muutenkin hankala työllistyä.

Tuo keskeyttäminen tai alan vaihto käy yllättävän monella mielessä. Esim. kun ei mene tentit välillä läpi. Epävarmuus on osa lähes kaikkien opiskelua. Mutta se on tavallaan myös osa sen suuruutta.

Ei sitä tarvitse ajatella keskeyttämisenä, vaan alan vaihtona, tähtäimen tarkentamisena. Moni kurssikaverini vaihtoi opintoja ekan tai tokan vuoden jälkeen, ihan sillä että huomasivat ettei ala ollutkaan ihan sitä mitä luulivat tulevansa opiskelemaan.

Mieti erityisen tarkkaan sivuaine, joka auttaa työllistymään. Esim. kaupallinen aine, markkinointi tai vaikka jonkin sortin koodaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen teologiaa mutta A2-linjalla, eli en voi työskennellä esim. pappina. En halua papiksi koska minulla ei ole työssä vaadittavaa vakaumusta tai muutenkaan mielenkiintoa toimia pappina, vaikka pappeja kovasti arvostankin. Minua teologia kiinnostaa lähinnä yleissivistävän luonteensa vuoksi ja tieteellisessä mielessä (uskonto oli aina lempiaine koulussa). Harkitsin ensin hakevani opiskelemaan uskontotiedettä (humanistisessa tiedekunnassa) koska se on lähinnä sitä mikä minua eniten kiinnostaa, mutta valitsin sitten kuitenkin teologian koska se on vähän laajempi kenttä+oma tiedekunta. A2-linjalla on laajat sivuaineet (50op) mutta usealta teologian maisterilta olen kuullut, että maisterin paperit teologisesta hämmentää työnantajia, koska tämä ala mielletään yhä niin vahvasti pappiskoulutukseksi.

Mun käsittääkseni teologi voi jollain ihmeen muuntokoulutuksella hankkiutua psykoterapeutiksi.

Psykoterapeuttien pohjakoulutukset vaihtelevat. Osalla on yliopisto- tai korkeakoulutututkinto, osalla ammatikorkekoulututkinto. Psykoterapeutti voi olla esim. psykologi, sosiaalipsykologi, teologi, lääkäri, psykiatri, psykiatrinen sairaanhoitaja, pappi, fysioterapeutti tai sosiaalityöntekijä. Varmasti muunkinlaiseksi ohjaajaksi tuolla pääsisi.

Kannattaa katsella noita muuntokoulutuksia. Ei varmasti hirveästi tarvitse opiskella. Samoin sitten joskus oon nähnyt että maanpuolustusorganisaatiot hakevat teologeja.

Tietenkin aina voit työhakemuksessa motivoida miksi haet paikkaa ja sitten kirjoittaa että miten koulutuksesi on relevantti.

Psykoterapeutiksi opiskelu maksaa vähintään 20 000 euroa ja kestää 4 vuotta. Lisäksi vaaditaan vähintään 2 vuotta kokemusta asiakastyöstä. Että sellainen muuntokoulutus...

Up

Opiskelen itse kasvatustiedettä, sitä mistä ei valmistu opettajaksi ja vasta viime vuonna ymmärsin sisällyttää opintoihini sosiaalityön sivuaineen. Nyt oikeasti tuntuu siltä että osaan vastata mikä musta tulee isona, kun ohjaus ja neuvontatyö alana on enemmän auki. Sosiaalityön opinnoista tietenkin jää puuttumaan harjoittelut ja gradu, joilla saisin sosiaalityöntekijän pätevyyden, mutta en mielestäni tarvitse sitä, ainakaan vielä. Työkokemattomuuttani paikkaan toimimalla vapaaehtoistyössä, pysyy sosiaalinen osaaminen terässä.

Ehkä joku vastaava voisi olla sinunkin ratkaisusi ap? Etsiä rajapinta oman alan ja jonkun työllistävämmän välistä, niinkuin tällä on jo mainittu, maahanmuutto ja siihen liittyvät toiminnot saattaisi olla vastaus jos työttömyyttä pelkää. Ruohonjuuritasoltahan voi sitten nousta asiantuntijatehtäviin hyvällä omallatunnolla

Älä tee opeopintoja, jos opettaminen ei yhtään kiinnosta. Itse olen aineenopettaja, joka alunperin meni yliopistoon opiskelemaan ajatuksella, että tuskin tulen opettajaksi koskaan ryhtymään, se oli juuri tuollainen "varavaihtoehto". Opinnoissa opettajuus läntättiin niin vahvana leimana otsaan, että nyt olen sitten töissä opetushommissa (en onneksi kuitenkaan koulussa, vaan harrastuspuolella) ja inhoan jokaista työpäivää. Täältä opetunnelista on helvetin vaikea nähdä, mitä muuta tutkinnollani voisin tehdä, vaikka onhan noita vaihtoehtoja. Olisi pitänyt kuunnella itseä heti silloin alussa, tämä ei todellakaan ole mun juttu. Sen sijaan opinnot olivat ihania ja viimeisen vuoden olenkin pohtinut, miten voisin sieltä saamaani antia hyödyntää jossain muussa työympäristössä. Aion hakea uuteen maisterikoulutukseen ja muuttaa näin urani suuntaa, vaikka samalla alalla (taide) aion pysytelläkin.

En kadu omia opintojani, ja luulenkin että kunhan vähän vanhenen ja saan kokemusta erilaisista jutuista, voi opettaminen joskus keski-iässä sitten kiinnostaakin. Olen sitä mieltä, että tässä maailmassa pitää tehdä niitä asioita joista nauttii, koskaan ei kuitenkaan voi tietää millaisia mahdollisuuksia elämä eteen tuo. Jos nautit opiskelusta, jatka. Jos osaat nyt heti sanoa jonkun työllistävämmän alan jolle mielummin siirtyisit, tee se. Mutta älä vaihda alaa tai lopeta vain työllistyminen silmissä kiiluen: koskaan ei tiedä millaisia työpaikkoja tulevaisuudessa on tarjolla.