Lue keskustelun säännöt.
Minulla on kummilapsi, joka on kaveripariskunnan ainut lapsi. He eivät ymmärrä, ettei minulla ole aikaa käyttää kummilapseen joka päivä aikaa.
19.01.2017 |
Kummilapsi on nyt viisivuotias. Ihana, rakas tyttö. Meillä on neljä lasta ikähaarukalla 7-15 vuotta. Sekä minä että mieheni käymme normaalisti töissä, lapsillamme on harrastuksia ja arjemme on luonnollisesti tavallisen ruuhkaista.
Tyttö on kaveripariskunnan ainut lapsi. Lapsi ei harrasta mitään, eivätkä vanhemmatkaan. Työpäivän jälkeen he ovat kolmistaan, viettävät kaikki iltapäivät ja illat yhdessä. Se on hienoa, upeaa ja mahtavaa, että saavat niin paljon laatuaikaa keskenään ja touhuavat yhdessä.
Minua on alkanut nyt suuresti ärsyttää se, etteivät nuo ymmärrä, ettei minulla ole aikaa puhua joka päivä kummilapsen kanssa puhelimessa tai etten voi joka ikinen viikonloppu tehdä jotain erityistä - viedä leffaan, pulkkamäkeen tai ottaa yökylään. Näitä toki teen, mutta kun on tätä muutakin elämää, niin en vain yksinkertaisesti ehdi - edes omien lasteni kanssa!
En missään nimessä haluaisi olla tyly tai aiheuttaa mitään kitkaa välillemme. Kummityttö on ihana, mutta tänäänkin "jouduin" puoli tuntia puhumaan puhelimessa, kun piti kuunnella, mitä päiväkodissa oli tapahtunut ja mitä postia oli tullut ja mitä kummityttö söi välipalaksi. Puheluita tulee 3-4 viikossa ja pyyntö tehdä jotain erityistä kerran viikossa. Sitten pitäisi osallistua kaikenlaisiin juhliin synttäreiden lisäksi. Nimipäiväjuhlat, päiväkodin aloitusjuhlat, nuken ristiäiset, R:n oppimisjuhlat, aikoinaan oli polkupyörällä oppimaan ajamisjuhlat..
Kummeina on minä, mieheni ja kolmantena yksi sinkkunainen, jolla sitä aikaa tuntuu hänelle olevan. Minulla ja miehelläni ei ole ja huomaan, että tästä vähän närkästytään ja syyllistetäänkin välillä. Kun "Eeva-kummi" ehti viedä sinne ja tänne ja tulla päiväkodin aamujuhlaan ja viedä lastenteatteriin jne.
Alan olla aika puhki.
Kommentit (11)
Anna niiden närkästyä. Sä olet kummi, etkä sirkustirehtööri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tällaista lapseni kummeilla edes "teetätä" mutta tilanteessasi toivoisin että kummi ihan suoraan minulle mietteensä kertoisi, en pahottaisi siitä mieltäni. Ei kato kaikki tajuu ;)
Närkästyköön pois. Ne käyttävät sua hyväkseen se kummilapsi tylsistynyt itsekseen ja ne vanhemmat kypsyvät keksimään sille puuhaa ja kuuntelemaan sen juttuja. Sitten ne kummiuden varjolla sysää lapsen sulle tai kännykän käteen. Sano suoraan aikuisille niinkuin asia on. Ei kummin tehtävä ole olla mikään varavanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole sanonut että anteeksi, en ehdi nyt puhumaan, soitellaan myöhemmin?
Tai kiitos kutsusta, emme valitettavasti pääse pyörälläajamisjuhliin.
Olen, tottakai olen. Välillä en vain yksinkertaisesti vastaa puhelimeen ollenkaan. Monet juhlat ovat myös jääneet välistä, eikä aina ole ollut edes mitään syytä olla menemättä. Siis muuta kuin se, että olen halunnut viettää lauantain vain kotona oman perheen kesken vaikka sohvalla maaten.
Silti edes yksi kerta viikossa soittaminen on paljon. En puhu kenenkään kanssa niin usein, en sisarusteni tai vanhempieni, vaikka hekin ovat todella läheisiä.
Kaveripariskunnalla on siis joka päivä sellainen 5-6 tuntia tätä yhteistä aikaa, joten ymmärrän toisaalta, että siinä vartti tai puoli tuntia ei tunnu missään. Omassa elämässäni taas vartti tai puoli tuntia kiireisenä päivänä tuntuu ylitsepääsemättömän pitkältä ajalta, kun pitäisi ihan vaan elää sitä arkea. Pitää käydä kaupassa, tehdä ruokaa tai vaikka vain käydä suihkussa! Vaikka minullakin olisi 5-6 tuntia aikaa töiden jälkeen, se täyttyy monesta asiasta.
ap
Joo, jotain rajaa sentään. Vanhempien kannattaisi hankkia joku harrastus tytölle, tai jotain muuta aktiviteettia. Ehkä joku kaveri kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaako tuo sinkkunainenkaan ikuisesti jaksaa tai voida tehdä niin usein jotain. Tunnetko häntä tarkemmin? Voisit ehkä mainita myös kuinka teidän lapsilla kummit on toiminut, tuskin sentään joka viikko jotain tekevät..
Tunnen samantapaisen yhden lapsen perheen. Niillä on miljoona mielipidettä lastenkasvatusta ja mielestään ovat aina oikeassa joka asiassa yhden lapsen kokemukseen nojaten. Uuvuttavaa keskusteluseuraa, siis ne vanhemmat. Eivät esimerkiksi ymmärrä ollenkaan, miksi joissain perheissä "annetaan" lasten nirsoilla ruoan kanssa. Heidän palleronsa kun on vauvasta asti syönyt mitä vain. No, meillä on liian laiha tyttö, jolle syöminen on aina ollut vaikeaa. Vika on siis meissä, kun ei vaan tyttö syö.
Kyllä se toinen lapsi vaan tekisi aika hyvää monelle yksilapsiselle perheelle. Avautuisi ne silmät vähän toiseenkin suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kummeilu nykyään tuollaista? onneksi en ole kummiksi joutunut. Omat kummini aikoinaan anto korkeintaan lahjan nimpparipäivänä, synttärinä ja jouluna. Juuri muuten en edes niitä tavannut tai kaivannut.
Kaveripariskuntasi saattaa olla siinä luulossa, että teet mielelläsi paljon asioita kummilapsesi kanssa. Heille ei välttämättä ole tullut mieleenkään, että puhelut voisivat ärsyttää sinua, vaan puheluiden tarkoitus on todennäköisesti ollut aivan päinvastainen. Kommunikointi on ainut tapa ratkaista asia.
Ihmisillä on myös erilaisia käsityksiä siitä, että mitä kummius kenellekin tarkoittaa. Itselleni ei tulisi mieleeikään vaatia kummeilta viikottaista yhteydenpitoa. Kummi eikuitenkaan ole mikään varavanhempi, hoitotäti tai viihdyttäjä. Enkä itse ehtisi/jaksaisi omaa kummilastani jatkuvasti viihdyttää. Ja leffat jne tekemiset myös maksavat ja vietkö omiakaan lapsiasi viikottain mihinkään menoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sanonut vanhemmille suoraan, että sinulle sopiva tapaamisväli olisi kerran kuussa tms? Pakkohan heidän on ymmärtää, että oma elämäntilanteesi on erilainen kuin heillä.
Älä vastaa puhelimeen, kun he soittavat. Soita itse kerran viikossa tai harvemmin.
Etkö ole sanonut että anteeksi, en ehdi nyt puhumaan, soitellaan myöhemmin?
Tai kiitos kutsusta, emme valitettavasti pääse pyörälläajamisjuhliin.