Tehoaako mieheesi, jos tiukan paikan tullen alat vääntää itkua?
Meillä ei tehoa yhtään, päinvastoin, ärsyyntyy suunnattomasti. Siksi en ole alkuaikoja lukuunottamatta edes yrittänyt. Jos tulee spontaani itku, ei mitään positiivista vaikutusta.
Edellinen mies heltyi kyynelistä. Tiesin suhteen olevan lopullisesti ohi, kun erokeskusteluiden tuoksinassa oli aivan tunteeton. Hänellä oli silloin jo uusi suhde, jonka olin saanut selville. Enkä siis tosiaankaan ollut mikään itkupilli avioliittomme aikana.
Kommentit (21)
Juuh, ei voi ottaa enää itkemistä tosissaan, kun niin moni nainen on yrittänyt käyttää sitä vallankäytön keinona. Sairasta.
Tarkotatko nyt spontaania paikallaan olevaa itkua vai manipulaatiota? Itse en ole koskaan itkenyt manipuloidakseni ja jos purkahdan itkuun mies kyllä lohduttaa. Mies ja paras ystäväni ovat ainoat ihmiset joiden edessä kehtaan itkeä. Typerää kyllä, itkeminen ahdistaa ja nolottaa minua.
En koskaan käyttäisi itkua aseena. Mutta jos itken muusta syystä niin mies tulee lohduttamaan.
Ei tehoa vaikka itkee ja rukoilee että en joisi, eihän stana juomista kesken jätetä.
Hyvin harvoin tehoaa. Yleensä hän vaan lähinnä suuttuu ja vaikenee jos mä itken :/ ei osaa lohduttaa yhtään :(
Olen aikuinen, teen asiat oman tahtoni mukaan, en miehen mieliksi. Miksi ihmeessä käyttääntyisin kun pikku lapsi ja itkisin asiat periksi?
Vierailija kirjoitti:
How about a keksitty story?
Ihan arkipäivää.
Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa parikymmentä vuotta ja suhteemme on ollut aika myrskyisä. Tosi on, että mieheni inhoaa itkuani ja näin on ollut viimeiset kymmenisen vuotta. Sitä ennen mieheni kömpelösti yritti lohduttaa, nyt hän lähtee pois paikalta jos se vain on mahdollista. Itken todella harvoin ja kun itken, ovat asiat todella huonosti. Nykyään siis itken mahdolliset itkuni yksin ja menen sen jälkeen vasta selvittelemään asiaa, yleensä miehen ja minun välistä pahaa riitaa, hänen luokseen. Sisuunnun yleensä myös itkusta niin paljon, että olen sen jälkeen sellainen ruutisäkki ettei mieheni enää uskalla olla selvittämättä ongelmaa kanssani. Huutamiseni on miehelle vielä pahempi asia kuin itkemiseni.
Riittää kun näytän surkeaa naamaa niin mies tekee kuten haluan.
Mä alan itkemään melkein aina jos on jotain pientäkin riitaa tai äänen korotusta, en voi sille mitään enkä tee sitä tahallani. Kiva kun kaikki varmaan luulee että feikkaan :(
Vierailija kirjoitti:
Mä alan itkemään melkein aina jos on jotain pientäkin riitaa tai äänen korotusta, en voi sille mitään enkä tee sitä tahallani. Kiva kun kaikki varmaan luulee että feikkaan :(
Mä olin kans sellainen nuorempana ja lapsena, mutta nyt aikuisena olen muuttunut tai ainakin tässä suhteessa niin on käynyt. Nahkani on nyt paljon paljon paksumpi kuin ennen, niin paljon on lokaa niskaani miehen taholta tullut.
En osaa manipulointi-itkua. Itken aina syystä. Joskus mies lohduttaa, joskus lievästi ärsyyntyy, riippuen siitä, miksi itken. Kuulostaa pelottavalta, jos mies ei lainkaan osaa tai suostu lohduttamaan. Tai sitten mies on vain kohdannut manipuloijia tai oma äiti on ollut marttyyri-itkijä, jolloin naisen itku aiheuttaa aina voimakkaan negatiivisen reaktion. Normaalisti tunteva mies hämmentyy naisen itkusta tai suhtautuu siihen edes jossain määrin empaattisesti.
Mieheni ärsyyntyy myös toden teolla jos itken ja väittää, että "manipuloin". Hetken päästä kuitenkin rauhoittuu.
Jälkikäteen korjaa kuitenkin aina pahan miehen aiheuttaman asian tai jos olen itkenyt jostain hänen teostaan, ei tee sitä enää.
Meillä tosin taitaa olla niin, eettä se mies itkee useammin kuin minä, vaikkei kyllä kumpikaan itketä kovin usein.
Meillä mies sulaa aina kun itken. Joskus vähän hätääntyy, yleensä sille nousee valtava suojeluntarve. Itken tosi harvoin, ehkä kerran vuodessa maksimissaan. Mies heltyy, aina.
Mutta toisaalta EN koskaan käytä sitä aseena. Inhoan kaikkia ihmissuhdepelejä, manipulointia tai valtataisteluja, tai prinsessasyndroomaisia naisia.
En ikinä kiristä seksillä tai tunteilla, tai käy vaihtokauppaa näillä. On asioita joita kunnioitetaan ja jotka eivät ole ostettavissa. Rakkauttani ei voi ostaa tai kiristää.
Aika noloa jos aikuinen ihminen vollottaa jonkun pikkuasian takia :D
Vierailija kirjoitti:
Mä alan itkemään melkein aina jos on jotain pientäkin riitaa tai äänen korotusta, en voi sille mitään enkä tee sitä tahallani. Kiva kun kaikki varmaan luulee että feikkaan :(
Minä en ole nähnyt vaimoni itkevän ikänä, vaikka yhdessäoloa on takana jo yli 30-vuotta. Tykkäisin kyllä hieman tunteellisimmista naisista, mutta itsepä olen ristini valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies sulaa aina kun itken. Joskus vähän hätääntyy, yleensä sille nousee valtava suojeluntarve. Itken tosi harvoin, ehkä kerran vuodessa maksimissaan. Mies heltyy, aina.
Mutta toisaalta EN koskaan käytä sitä aseena. Inhoan kaikkia ihmissuhdepelejä, manipulointia tai valtataisteluja, tai prinsessasyndroomaisia naisia.
En ikinä kiristä seksillä tai tunteilla, tai käy vaihtokauppaa näillä. On asioita joita kunnioitetaan ja jotka eivät ole ostettavissa. Rakkauttani ei voi ostaa tai kiristää.
Meillä mies on vain lievästi ärtynyt, eikä noteeraa, jos joskus harvoin itken. Toisaalta hän myös yritti käydä kauppaa ja kiristää tunteilla ja seksillä, sillä seurauksella, että molemmat osa-alueet kuolivat suhteesta. Ehkä jos hän itse itkisi, tekisi sen manipuloidakseen, eikä siksi kestä sitä muiltakaan.
Tiedän että suuri osa naisista käyttää tätä vallankäytön keinona ja sen kyllä huomaa jos se on sitä tai aitoa itkua. "Siinäpähän itket, jos se noin pahaa tekee kun et saa mitä haluat" tapaan sanoa.