Lääkärissä nähtyä, lapsi sai tarran käynnin jälkeen ja pomppi riemusta, kuinka ankea elämä on lapsella kotona?

Voisi olla oma lapseni.

Ei, meillä ei ole ankeaa vaan päinvastoin. Lapsi nyt vain innostuu pienistäkin asioista tosi paljon.

Huolestuneempi olisin jos tuon ikäinen ei ilahtuisi tarrasta. Lääkäri varsinkin on monelle jännä paikka.

Mä odotin aina niitä hammaslääkäristä saatavia tarroja todella kovasti, vaikka lapsuus ei todellakaan ollut mitenkään kurja.

Miten tytön olisi pitänyt toimia? Istua naama nyrpeänä iPhonessa?

Mä lapsena pompin ilosta kun sain hammaslääkärikäynnin lopuksi uuden hammasharjan. Eikä se tarkoittanut sitä että mulla ei olis kotona ollut hammasharjaa :D

Miksei saisi olla pienistä asioista innoissaan? Moni aikuinen voisi ottaa mallia tuosta pikkutytöstä.

Onko AP sun lapset kiittämättömiä?

Lapsi osaa iloita elämän pienistä hauskoista asioista ja joku kiero ja mätä ihminen näkee sitten siinäkin ensisijaisesti jotain pahaa. Mahtaisi olla kurjaa, jos jatkuvasti pyörisi negatiivinen nauha päässä, joka kommentoi muita ihmisiä ilkeästi.

Tuollainen lapsen aito ilo pienestä asiasta, miksei se voi jatkua läpi elämän? Pilalle lellitty lapsi olisi heittänyt tarran pois ja saanut itkupotkuraivarit jonka jälkeen vanhemmat olisivat lahjoneet hänet hiljaiseksi.

Meillä juuri pompitaan innosta kun saa hoitajalle tai lääkäriltä tarran. Viimeksi otettiin verta, lapsi sai reippausmitalin. Nyt se on hänen huoneen ovessa ja silloin kun hoitaja sen antoi lapsi kiitti ja pomppi ympäriinsä innoissaan.

Sulla ei itsellä taida olla lapsia, eikä sun läheisillä... :)

Pakko sillä sitten on olla kun sinä niin sanot. Ja kyllä yhden tapahtuman perusteella voidaan tälläinen johtopäätelmä tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä odotin aina niitä hammaslääkäristä saatavia tarroja todella kovasti, vaikka lapsuus ei todellakaan ollut mitenkään kurja.

Mä odotin ja toivoin aina kuolemaa ennen niitä hammaslääkärireissuja. Lapsuus olisi muuten ollut onnellinen.

Tuo on temperamenttin liittyvää. Jotkut lapset innostuvat helposti ja myös näyttävät ulospäin. Toiset taas saattaa innostua yhtäpaljon, mutta ei näytä sitä. Kolmannet taas eivät innostu kovinkaan helposti. Ei näitä reaktioita pidä lähteä laittamaan arvoasteikolle. Ei sekään ole väärin, jos ei innostu tarrasta, mutta kohteliaita käytöstapoja voi tuonikäisiltä jo odottaa.

Lapset on yksilöitä ja reagoi kukin tavallaan. Meillä on se, joka on ihan yli-innoissaan aivan kaikesta ja se, joka löytää kaikesta jotain vikaa ja se, jonka olis pitäny saada toinenkin tarra..

Onhan aikuisetkin erilaisia.

Tuollainen reaktio lapselta on normaali. Sitten on myös niitä lapsia jotka ilahtuvat mutta eivät näytä innostustaan niin avoimesti. Harvemmin on lapsia jotka eivät ilahdu tarrasta, lapselle se on vähän kuin palkka.

T: Sh

Mun lapsi sai lääkäristä lääkeyhtiön post-it nipun. Oli aivan myyty.

Näkisit vaan mitkä määrät materiaa tolla pipanalla on huoneessaan.

Lapset ovat siitä jänniä, että iso osa niistä todella syvästi arvostaa kaikkea mitä joltain toiselta lahjaksi saavat.

Laps ei esimerkiksi osannut joululahjoja toivoa, mutta joka ainut lahja mitä tuli sai kiljahduksen "just tällaista olen toivonut".

Ainahan sitä omaansa kehuu mutta on toi kyllä aika kullanmuru <3

Älä ap huoli. Kyllä toikin lapsi vielä kyynistyy ja kyllästyy, ja lakkaa ilahtumasta pienistä asioista, eikä ainakaan näytä innostumistaan muille. Sitä kutsutaan aikuistumiseksi.

Ap. Olet tyhmä.

Meillä hypitään kotona ilosta vain kun iskä ostaa uuden Porschen!!

Vierailija kirjoitti:

Älä ap huoli. Kyllä toikin lapsi vielä kyynistyy ja kyllästyy, ja lakkaa ilahtumasta pienistä asioista, eikä ainakaan näytä innostumistaan muille. Sitä kutsutaan aikuistumiseksi.

Ottiko ap:tä päähän se, että joku on iloinen! Heti etsittiin joku ongelma kun joku iloitsee. Outoa.